Viittauskäytännöistä ja lähdeluettelosta Eila Rämö Aalto-yliopiston kirjasto, Arabia 2016.

Esitys aiheesta: "Viittauskäytännöistä ja lähdeluettelosta Eila Rämö Aalto-yliopiston kirjasto, Arabia 2016."— Esityksen transkriptio:

1 Viittauskäytännöistä ja lähdeluettelosta Eila Rämö Aalto-yliopiston kirjasto, Arabia 2016

2 Lähdeviitteet Lähteitä käytetään tutkielmissa, esseissä tms. joko tukemaan esitettyjä väitteitä tai niiden avulla tuodaan esille näkemyksiä, joita halutaan kritisoida. Lähdeviitteiden tehtävä on osoittaa, mistä tekstissä mainittu tieto on peräisin ja tarkistettavissa, tai laajemmin, mihin lähteisiin tekstissä esitetty tulkinta perustuu tarpeen vaatiessa antaa sellaista lisätietoa, joka itse tekstissä esitettynä katkaisisi häiritsevästi varsinaisen pääasian esittämisen ja pilkkoisi tekstiä vaikeasti ymmärrettäväksi helpottaa tekijää tutkimusprosessin aikana pitämään lähteet järjestyksessä ja tarkistettavissa

3 Referointi ja lainaaminen Lähteitä käytetään tutkimuksessa pääsääntöisesti kahdella tavalla: referoimalla ja lainaamalla. Referoitaessa tiivistetään oman tutkimuksen kannalta olennaiset lähteessä olevat tiedot. Koska referointi ei ole sanasanaista lainausta, sitaattimerkkejä ei käytetä. Siteeraus tarkoittaa lähdetekstin esittämistä sanasta sanaan. Tekstin sisällä sitaatti on ehdottomasti merkittävä lainausmerkkeihin.

4 Lähdeviitteen käyttö tekstissä viitteet sijoitetaan sulkuihin tekstin joukkoon tai tekstiosaan sijoitetaan ainoastaan lähdeviitteen numero ja tiedot sijoitetaan joko sivun alalaitaan tai tutkimuksen loppuun –Lähdeviitteen numero merkitään tekstiin yläviitteeksi. Numeron sijainti ratkaisee, miten laajaan alueeseen tekstissä viitataan: lauseen sisällä oleva viitenumero viittaa sitä edeltävään sanaan tai sanaryhmään. Pilkun jälkeen oleva viitenumero viittaa edeltäviin saman virkkeen lauseisiin. Virkkeen lopussa oleva viitenumero, joka on ennen pistettä, viittaa edeltävään lauseeseen tai lauseisiin. Viitenumero, joka on pisteen jälkeen, viittaa edeltäviin virkkeisiin tai kappaleisiin.

5 Lähdeviitteen käyttö tekstissä Lähdeviitteiden käytöstä ei ole täysin yksiselitteisiä sääntöjä. Tutkija voi valita parhaiten tekstin luonteeseen ja sisältöön soveltuvan nootitustavan, mutta sitä on noudatettava loogisesti koko tekstin läpi.

6 Lähdeviitteen koostumus ja laatiminen Lähdeviitteiden laatimisessa on käytössä useita eri tapoja. Useimmin tutkija joutuu viittamaan toisiin tutkimuksiin, muistelmiin ja muihin painettuihin kirjoihin. Yksinkertaisin lähdeviite koostuu tutkijan sukunimestä ja kirjan sivusta. 1Soikkanen, 285. Mikäli tekstissä käytetään useampia saman henkilön julkaisuja, liitetään heti nimen perään, ennen pilkkua, julkaisuvuosi. Tätä tapaa voi käyttää silloinkin, kun samalta kirjoittajalta on vain yksi julkaisu. 1Soikkanen 1984, 285. 2 Soikkanen 1983, 10. 3Mylly 1987, 52-55,72,79.

7 Lähdeviitteen laatiminen Mikäli samalta kirjoittajalta käytetään useita samana vuonna ilmestyneitä julkaisuja, lisätään vuosiluvun jälkeen pienet kirjaimet julkaisujen nimen aakkosjärjestyksen mukaan. 1Soikkanen 1984 a, 285. 2Soikkanen 1984 b, 7. Vastaavat merkinnät on tällöin luonnollisesti tehtävä myös lähdeluetteloon. Mikäli käytät lähteenä julkaisuja kahdelta saman nimiseltä kirjoittajalta, lisätään etunimet. 1Soikkanen Hannu 1987, 107. 2Soikkanen Timo 1984, 285.

8 Lähdeviitteen laatiminen Aikakauslehdissä tai toimitetuissa kokoomateoksissa ilmestyneitä artikkeleita käsitellään lähdeviitteissä aivan kuin kyseessä olisi kirja. Viitteessä ilmoitetaan siis artikkelin kirjoittajan (ei toimittajan) nimi, ilmestymisvuosi ja sivunumero. Ero kirjoihin tulee esille vasta lähdeluettelossa. Myös julkaisemattomat opinnäytetyöt rinnastetaan kirjoihin. Viitteessä voidaan viitata myös useaan eri lähteeseen, mikäli samaa aihetta ovat käsitelleet useat kirjoittajat. Eri lähteet erotetaan toisistaan puolipisteillä, esim: 1Paasivirta 1985, 95,96,172; Mylly 1978, 110-115,117; Soikkanen 1984 a, 95-101. 2Herlin – Hosio-Paloposki – Huumo – Michelsen 2001, 38. Mikäli tapauksessa 2 olisi voitu erottaa eri kirjoittajien osuudet, olisi viitattu vain siihen kirjoittajaan, jonka osaan viitataan!

9 Lähdeviitteen laatiminen Lähdeviitteet voivat koostua myös hyvin erilaisesta ja eri tasoisesta aineistosta. Samassakin lähdeviitteessä voidaan joutua viittaamaan esimerkiksi tutkimuksiin, sanomalehtiartikkeliin ja haastatteluun. 1Mylly 1978, 120-122; Ilkka 10.10. ja 20.10.1939, pk:t; Sukselaisen haastattelu 15.5.1989. Lähdeviite osoittaa, että tutkija on luottanut selvimmin toiseen tutkijaan ja lähinnä täydentänyt tämän tuloksia sanomalehden ja haastattelun avulla. Lähdeviitteissä on mahdollista ja suotavaa esittää lähdekriittisiä huomioita. Esim.: 1Jääskeläinen 1961, 150-153; vrt. Salminen 1984, 95. Salminen rakentaa tulkintansa lähinnä vain lehdistön pohjalle.

10 Lähdeviitteen laatiminen Ilmaisulla vrt. (= vertaa) kerrotaan, että se ja se on esittänyt toisenlaisen tulkinnan. Vrt.-ilmaisulla tutkija myös rajaa lähdeaineistoa siten, että hänen oma tulkintansa perustuu edeltäneisiin lähdetietoihin ja seuraavat lähdetiedot eivät ole olleet päättelyn pohjana, eivät puhu sen puolesta tai puhuvat jopa tehtyjä johtopäätöksiä vastaan. Ilmaisulla ks. (= katso) tutkija kertoo, että hän mainitsee vain osan siitä aineistosta, joka tukee hänen väitettään.

11 Lähdeviitteen laatiminen Arkistolähteet ilmaistaan mahdollisimman tarkoin yksilöityinä. Periaatteena on eteneminen yksityiskohtaisemmasta tiedosta yleisempään: lähde - kokoelma - arkisto. Painamattomista päiväkirjoista ja pöytäkirjoista ilmoitetaan päivämäärä ja säilytyspaikka. Sanomalehdistä ilmoitetaan nimi ja ilmestymispäivä. Jos kyseessä on pääkirjoitus, se yleensä ilmoitetaan (pk). 1HS 30.11.1939, pk. Tutkimuksen tekijän suorittamista haastatteluista ilmoitetaan haastateltavan nimi ja haastattelun ajankohta. 1Airi Hortlingin haastattelu 10.10.2007.

12 Lähdeluettelo Lähdeluettelon tehtävä Kaikki lähdeviitteissä esiintyneet tutkimukset ja lähteet on esitettävä lähdeluettelossa. Sen avulla lukija löytää tarkemmat tiedot lähdeviitteessä mainitusta lähteestä. Lähdeluettelosta selviää esim. kirjan kirjoittaja, nimi, painopaikka ja -vuosi. Lähdeluettelolla on myös toinen tehtävä: sitä tarkastellessaan lukija saa yleiskäsityksen siitä, minkälaiselle lähdemateriaalille tutkimus rakentuu. Kolmas, epävirallinen tehtävä varsinkin väitöskirjojen lähdeluetteloilla on toimia eräänlaisina bibliografioina ko. aihepiiristä toisille tutkijoille ja lukijoille.

13 Lähdeluettelon rakenne Lähdeluettelon jaottelu tehdään aina räätälöitynä kullekin tutkimukselle. Jaotteluun vaikuttavat tutkimuksen problematiikka ja lähteiden määrä ja laatu. Lähdeaineisto erotetaan kirjallisuudesta Ellei tutkimusaiheesta nouse luontevaa, omaa jaottelua, on olemassa varsinkin opinnäytetöissä käytettyjä malleja, esim.: IPainamattomat lähteet IILähdejulkaisut IIISanoma – ja aikakauslehdet IVKirjallisuus VHaastattelut VIVerkkodokumentit

14 Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon Lähdeluettelon laatimiseen on olemassa useita erilaisia käytäntöjä. Oman alan tai julkaisijan käytäntö tulee tarkistaa ennen luettelon laatimista. Tärkeintä on käyttää johdonmukaisesti yhtä tapaa merkitä lähteet luetteloon. Viitteet voi tehdä myös RefWorks-viitteidenhallintaohjelman avulla, tämä luo ne automaattisesti valitsemasi säännöstön mukaisiksi.RefWorks-viitteidenhallintaohjelman

15 Lähteiden merkitseminen lähdeluetteloon Työssä käytetty aineisto merkitään lähdeluetteloon aakkosjärjestyksessä kirjoittajan mukaan esimerkiksi seuraavasti: kirjoittajan nimi painovuosi: kirjan nimi. kustantaja, painopaikka/julkaisupaikka Tarpeen vaatiessa, merkitään myös esim. painos, kääntäjä tai kustantaja. Painos on merkittävä, mikäli samana vuonna on ilmestynyt useampia painoksia ja ne poikkeavat jotenkin toisistaan. Lynggaard, Finn 1969: Keramisk Handbok. Vesterås. Halliday, M.A.K. 1985: An introduction to functional grammar. Toinen, korjattu laitos. Edward Arnold, London.

16 Lähteiden merkitseminen Artikkelia kokoomateoksessa käsitellään pääpiirteissään kuten yksittäistä teosta, kuitenkin seuraavin eroin: Hakulinen, Auli 2001/1989: Huomautuksia tematiikasta, topiikista ja typologiasta. Teoksessa Lea Laitinen, Pirkko Nuolijärvi, Marja-Leena Sorjonen & Maria Vilkuna (toim.) Auli Hakulinen. Lukemisto. Kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä s. 219–227. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

17 Lähteiden merkitseminen Painamattomat lähteet Painamattomat lähteet merkitään arkistoittain. Arkiston perään merkitään aina arkiston sijaintipaikka. Arkistojen sisällä lähdeaineisto jaotellaan kokoelmiin. Esim. Taideteollisen korkeakoulun arkisto, Helsinki Kyllikki Salmenhaaran kokoelma

18 Lähteiden merkitseminen Sanoma- ja aikakauslehdet Sanoma- ja aikakauslehdistä merkitään nimi, suluissa mahdollinen lyhenne sekä käyttöajankohta yleensä vuoden tarkkuudella: Helsingin Sanomat (HS) 2000 -2006. Haastattelut Haastatteluista merkitään haastateltavan ammatti, nimi, haastattelun ajankohta ja tapahtumapaikka: Professori Tapio Yli-Viikari 8.10.2007, Helsinki.

19 Elektroniseen lähteeseen viittaaminen Sähköisen lähdeaineiston osalta on lähdeviitteessä ilmaistava, mistä ja millä tavoin aineisto on saatavissa. Dokumentin kirjoittajan oikea nimi on aina pyrittävä selvittämään. Mikäli sähköpostiosoite on ainoa kirjoittajaan viittaava tieto, käytetään sitä nimen tilalla. Mikäli kirjoittajaksi on ilmoitettu vain alias (esimerkiksi webmaster), ilmoitetaan lähteestä vastaavaksi tekijäksi aliaksesta vastaava organisaatio.

20 Lähteiden merkitseminen Kuten tavanomaisiin lähteisiin viitattaessa, on sähköisiinkin lähteisiin viitattaessa olemassa useita eri standardeja. Perinteisten lähteiden kaltaisiin sähköisiin dokumentteihin (CD- ROM, e-kirja ym.) viitataan yleensä samoin kuin perinteisiin tiedonlähteisiin. Www-dokumentteihin ja muuhun vain elektronisessa muodossa olevaan materiaaliin viitatessa on tärkeää merkitä ylös tiedon sijaintipaikka viittaushetkellä. Myös viittausajankohta tulee merkitä viitteeseen.

21 Esimerkkejä Esimerkki: verkkosivut White, P. R. R. 2005: The appraisal theory. Tulostettu 3.5.2005. http://www.grammatics.com/appraisal/AppraisalOutline/ Framed/AppraisalOutline.htm Jos julkaisuvuotta ei tiedetä, mutta päivitysaika tiedetään, käytetään sitä. Esimerkki: sähköpostiviesti Pulkkinen, Pekka 2002: Uutiskirje toukokuu/02. Sähköpostiviesti tekijälle 18.5.2002 [Viitattu 10.7.2002]. - viestin nimi tulee sähköpostiviestin otsikkokentästä

22 Viittausoppaita ja malleja Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. 464 s. ISBN 978- 951-31-4836-2. Heinisuo, Rami & Ekholm, Kai. 1997. Elektronisen viittaamisen opas. Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuja n:o 40.