FunktiottMyn1 Funktiot Funktiot voidaan jakaa –Kirjastofunktioihin, jotka ovat valmiina kaikkien käytössä. Erikoisempien kirjastofunktioiden käyttöönotto voi vaatia PHP:n asennusvaiheessa joitakin toimenpiteitä, vaikkapa tuki MySQL- tietokantapalvelinta varten. Tällöin ohjelmoija voi käyttää kyseistä tietokantaa tietyllä kokoelmalla kirjastofunktioita. –Käyttäjän määrittelemiin funktioihin, joita jokainen ohjelmoija voi kirjoittaa omaan käyttöönsä.

FunktiottMyn2 Funktion nimitys tulee siitä, että se palauttaa aina jonkin arvon. PHP:ssä arvo palautetaan return-lauseella, joka ei ole pakollinen. Jos return-lausetta ei käytetä, funktio palauttaa arvon NULL.

FunktiottMyn3 Funktio esitellään seuraavan syntaksin mukaan: function funktionNimi($muodollinenParametri1, muodollinenParametri2, …) { echo ”Esimerkki funktiosta ”; return $paluuarvo; }

FunktiottMyn4 Funktion tyyppi määräytyy automaattisesti paluuarvon tyypin mukaan. Funktio saa syötteensä parametrien (kutsutaan myös argumenteiksi kutsun yhteydessä) välityksellä. Jos parametreja ei ole, merkitään pelkät sulkeet. Määriteltyä funktiota kutsutaan (käytetään) funktion nimellä välitettävine parametreineen: … funktionNimi($todellinenParametri1, $todellinenParametri2, …); …

FunktiottMyn5 Funktion kutsussa käytettäviä parametreja kutsutaan todellisiksi parametreiksi ja esittelyssä käytettäviä muodollisiksi parametreiksi. Kutsun yhteydessä todellisten parametrien arvot kopioidaan muodollisille parametreille. Funktion sisällä muutetut arvot eivät siis välity kutsuvaan ohjelmanosaan.

FunktiottMyn6

FunktiottMyn7

FunktiottMyn8

FunktiottMyn9

FunktiottMyn10

FunktiottMyn11

FunktiottMyn12 PHP:ssä on kaksi miltei identtistä funktiota, joilla voidaan sisällyttää osa koodia toisen ohjelman osaksi, funktiot require() ja include(). Olkoot tiedostot uudelleenMukaan.php ja isoKokonaisuus.php (samassa projektissa):

FunktiottMyn13

FunktiottMyn14

FunktiottMyn15

FunktiottMyn16 Parametrin välittäminen viittauksena Funktion todellisten parametrien viittaukset voidaan välittää muodollisille parametreille. Tällöin funktion sisällä käsitellään olennaisesti samojen muistipaikkojen sisältöä, mihin todellisetkin parametrit viittaavat. Näin tehdyt muutokset näkyvät kutsuvassa ohjelmalohkossa. Parametri määritellään viittaukseksi funktion esittelyssä. Merkintä tapahtuu lisäämällä &-merkki muuttujan nimen eteen.

FunktiottMyn17

FunktiottMyn18

FunktiottMyn19

FunktiottMyn20

FunktiottMyn21 Parametrien oletusarvot Funktion esittelyssä parametreille on mahdollista välittää myös oletusarvot. Mikäli kaikille muodollisille parametreille ei anneta oletusarvoja, niin silloin oletusarvojen antaminen on aloitettava oikeasta kulmasta, eikä parametreja saa jättää ”väliin”. Oletusarvon on oltava vakiolauseke.

FunktiottMyn22

FunktiottMyn23

FunktiottMyn24 Staattiset muuttujat Staattiset muuttujat ovat funktioiden sisällä määriteltyjä lokaaleja muuttujia, jotka säilyttävät arvonsa koko ohjelman suorituksen ajan. Näin määriteltyjen muuttujien arvot säilyvät funktion kutsukerrasta toiseen. Staattinen muuttuja määritellään static-avainsanalla, ja samalla muuttujalle voidaan sijoittaa arvo. Tämä sijoitus suoritetaan ainoastaan ensimmäisellä kutsukerralla: static $laskuri=0;

FunktiottMyn25 Seuraavassa esimerkissä nähdään, kuinka funktiossa huonoLaskuri() käytetty tavallinen lokaali muuttuja $eiToimi ei säilytä arvoaan kutsukerrasta toiseen. Funktiossa hyvaLaskuri() määritelty staattinen muuttuja static $toimii säilyttää arvonsa. Funktio isset() palauttaa TRUE, jos parametrina annettu muuttuja on asetettu, eli sille on jo annettu jokin kelvollinen alustusarvo – ei kuitenkaan käytetä sitä nyt seuraavassa esimerkissä:

FunktiottMyn26

FunktiottMyn27

FunktiottMyn28 Funktion paluuarvon käyttäminen Useassa tapauksessa kutsutun funktion halutaan palauttavan jonkin hyödyllisen arvon kutsuvaan osaan. Hyödyllisyys tarkoittaa sitä, että kutsuva osa käyttää paluuarvoa johonkin ”jatkojalostukseen”. Siis pelkästään paluuarvon kaiuttaminen näytölle kutsuvasta osasta ei taida olla riittävä syy palauttaa arvo pääohjelmaan!! Palauttaminen tapahtuu return-komennolla joka siis samalla päättää funktion ja palauttaa ohjauksen kutsuvaan osaan.

FunktiottMyn29 Tässä ei vielä palauteta mitään kutsuvaan ohjelmanosaan:

FunktiottMyn30

FunktiottMyn31 Seuraavassa esimerkissä funktio palauttaa jonkin arvon kutsuvaan osaan, vaikka ei sitä palautettua arvoa sitten käytetä mihinkään sen järkevämpään:

FunktiottMyn32

FunktiottMyn33

FunktiottMyn34 Riittävä syy palauttaa jotakin funktiosta kutsuvaan osaan on paluuarvon käyttäminen johonkin ”jatkojalostukseen”, siis vaikkapa:

FunktiottMyn35

FunktiottMyn36

FunktiottMyn37