Kansainvälisen politiikan käsitteistöä
kansainvälinen politiikka = valtioiden keskinäiset suhteet ja keinot suhteiden hoitamisessa (diplomatia … sota) hegemonia = jonkin valtion ylivalta maailmassa / jollakin alueella 1700-luvulta 1800-luvun lopulle hegemonia Englannilla; 1990-luvun alusta alkaen USA:lla 1. maailmansodan edellä ja kylmän sodan aikana ei hegemonia vaan sen vastakohta eli voimatasapaino edellytyksenä riittävä taloudellinen ja sotilaallinen voima (voimaa ei pakko käyttää, mutta antaa painoa diplomatialle) kansainvälinen politiikka syntyi 1500 - 1600-luvuilla paavin johtaman yhtenäiskulttuurin romahduksen ja kansallis-valtioiden synnyn myötä 30-vuotinen sota Westfalenin rauha: 1648 ensimmäinen laaja kansainvälinen sopimusjärjestelmä
Napoleonin kukistuttua Wienin kongressissa luotiin voittajien toimesta koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä, joka perustui valtioiden välisen tasapainon periaatteelle yksikään suurvalta ei saanut olla liian vahva suhteessa toisiin seuraus: esim. Krimin sodassa 1850-l Englanti ja Ranska Turkin puolelle estääkseen Venäjää vahvistumasta liikaa sota = kahden tai useamman yhteisön (valtion) välinen tila, jossa käytetään sotilaallista voimaa konflikti = ristiriita, joka uhkaa saada sodan syttymään kriisi = sodan partaalle kärjistynyt konflikti; usein eskaloituu sodaksi geopolitiikka = maantieteellisen sijainnin merkitys kansainvälisessä politiikassa esim. Suomi joutunut kärsimään geopolitiikan takia Pietarin läheisyydestä
sotien aloittajina totuttu pitämään monarkioita ja totalitaarisia valtioita, mutta demokratiakin voi aloittaa sodan kilpavarustelu ja ylivahva aseteollisuus altistavat asevoiman käytölle esim. USA tehnyt olemassaolonsa aikana yli 70 interventiota toista maata kohtaan (viimeisimmät Irakiin ja Afganistaniin) demokratiassa sodan oikeuttaminen vaikeampaa kuin diktatuurissa (ks. kuva oppikirjasta…)