Vanhan testamentin kirjojen taustaa Luvattu maa Vanhan testamentin luvattu maa = Kanaanin maa, jolla tarkoitettiin 2. vuosituhannella eKr. Palestiinaa ja Foinikiaa Palestiina nimitys Rooman provinssille, nimitystä alettiin käyttää 200-luvulla 1000-luvulla eKr. syntynyttä kuningaskuntaa alettiin kutsua Israeliksi (kuningasaika 1000-900 eKr, jolloin Israelia hallitsivat Saul, Daavid ja Salomo) Salomon kuoltua valtakunta jakautui eteläiseen Juudaan ja pohjoiseen Israeliin Babylonialaiset hävittivät elelävaltakunnan Juudan pääkaupungin Jerusalemin vuonna 587eKr., suuri osa kansasta pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan Persialaiset ottivat alueella vallan babylonialaisilta ja antoivat juudalaisten palata kotimaahansa Tätä jälleenrakentamisen aikaa pidetään juutalaisen uskonnon syntynä ja heitä alettiin kutsua juutalaisiksi Vanhan testamentin maailmankuvia 1. luomiskertomuksen taustalla babylonilainen maailmankuva: maakeskinen, puolipallona yli maan kaareutuva taivas, litteä maa, taivaankannessa aurinko, kuu, tähdet (vallalla 2000 eKr. – 600 eKr.) Pythagoran maailmankuva ( 500 –luvulla) eKr., maa kelluu vapaasti maailmankaikkeuden keskuksessa, aurinko ja maa kiertävä sitä kehiinsä kiinnittyneinä