METSÄLAULU
Neulaspolku kutsuu meitä seikkailuun, auringosta varjoon vanhan kuusipuun.
Männikössä vilkkuu häntä pörröinen, rapsutusta kuuluu pienten tassujen.
Metsä on kuin kirja sammal- kantinen, tarinoita kasvaa varteen polkujen.
Tuntuu raikas tuoksu pihkan, kanervan. Tuuli lentoon nostaa hennon untuvan.
Pensaikossa hiljaa joku lymyää, herkät, pitkät korvat hiukan värähtää.
Metsä on kuin kirja sammal- kantinen, tarinoita kasvaa varteen polkujen.
Luolassansa nukkuu aina päivisin nahkasiipikansa ylösalaisin.
Joku ihan pieni koloon pujahtaa, suuren kannon alta turvapaikan saa.
Metsä on kuin kirja sammal- kantinen, tarinoita kasvaa varteen polkujen.
Ryteikössä ryskää suuri sarvipää, jokirantaan kulkee sinne juomaan jää.
Vahva lattahäntä puita nakertaa, niistä puron varteen padon rakentaa.
Metsä on kuin kirja sammal- kantinen, tarinoita kasvaa varteen polkujen.
Illan tullen nousee metsän ylle kuu, yössä kumeasti kaikuu: Huu-huu-huu.
Kalliolla yksin joku ulvahtaa, kaukaa kaiku vastaa. Metsä nukahtaa.
Metsä on kuin kirja sammal- kantinen, tarinoita kasvaa varteen polkujen.