KRISTILLISEN OPIN KEHITTYMINEN ENNEN JA JÄLKEEN KONSTANTINOLAISEN KÄÄNTEEN UE2 LAJM

Alkukirkon opillinen hajanaisuus Kristinuskon alkutaipaleella kirkolla ei ollut yhtenäistä oppia – syntyi lukuisia tulkintoja kristinuskosta

Alkukirkon opillinen hajanaisuus Markion (n. 85–155) – kristityillä on eri jumala kuin juutalaisilla – VT ei ole sovelias kristittyjen Raamattuun

Alkukirkon opillinen hajanaisuus Montanolaisuus – Jeesuksen toinen tuleminen (paruusia) ja maailmanloppu ovat lähellä – avioliiton kieltäminen

Alkukirkon opillinen hajanaisuus Gnostilaisuus – aineellinen maailma läpeensä paha; aineella on eri jumala kuin hengellä – ihminen voi oikean tiedon (gnosis) avulla vapautua aineesta

Alkukirkon opillinen hajanaisuus Oikean opin vaalimiseksi ja harhaoppien torjumiseksi seurakuntien piispat alkoivat järjestää alueellisia kokouksia – konsiilit eli kirkollis- kokoukset saivat alkunsa – kristillinen teologia alkoi muotoutua

TEHTÄVÄ Lue kirjan sivulta 26 löytyvä Nikean- Konstantinopolin uskontunnustus – missä kohtaa uskontunnustusta vastustetaan Markionia, montanolaisuutta ja gnostilaisuutta?

Opin vakiintuminen Konstantinolaisen käänteen jälkeen oli tarpeen yhtenäistää kristillistä oppia virallisesti – 300–700 luvuilla pidettiin seitsemän ekumeenista kirkolliskokusta – kristillinen oppi teoretisoitui

Opin vakiintuminen Kolminaisuusoppi – Jumala on olemuksellisesti yksi, mutta Hänessä on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä henki Kaksiluonto-oppi – Jeesus Kristus on samanaikaisesti tosi ihminen ja tosi Jumala

TEHTÄVÄ Lue kirjan sivulta 27 löytyvä tietolaatikko, jossa on lueteltuna kirkolliskokouksissa tuomittuja harhaoppeja – lue uudestaan sivun 26 uskontunnustus ja etsi kohdat, joissa harhaoppeja vastustetaan

Kirkkoisä Augustinus (354–430) Vastusti ankarasti kahta läntisen kirkon harhaoppia – donatolaisuus: vainoissa uskosta luopuneet eivät välitä Jumalan armoa – pelagiolaisuus: ihminen pystyy vapaasti päättämään elämästään ja kuolemanjälkeisestä osastaan

Kirkkoisä Augustinus (354–430) Augustinuksen opit: – kirkon pyhyys ei ole kirkon jäsenten pyhyyttä, vaan Kristuksen, Jumalan pyhyyttä (dontalaisuus) – ihminen ei voi olla tekemättä syntiä (perisynti), joten ihminen on täysin Jumalan armon varassa (pelagiolaisuus)

Kuvalähteet lapsille/kirkkovuosi/helluntai liskokous