KIRKOT JA VALTIO Luku 17 – Ydinsisältö

Uskontojen merkitys valtion kannalta merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia tuottavat myös sosiaali- ja terveyspalveluja luovat arvoja, vaikuttavat mielipiteisiin ja moraalikäsityksiin puuttuvat yhteiskunnan epäkohtiin ja ihmisoikeusloukkauksiin

Valtion tapoja suhtautua uskontoon puolueeton: kaikilla uskonnoilla toimintaoikeudet, uskonnonvapaus (esim. Suomi) yksi sallittu uskonto: ei uskonnonvapautta käytännössä (esim. Iran) uskonnot kielletty: uskonnon tilalla esimerkiksi kommunistinen ideologia, valtion johtajan kunnioitus (esim. Kiina aiemmin)

Uskonnon asema Euroopan unionissa kirkoilla omat virkamiehensä Brysselissä → vaikuttaminen kirkkoja koskevaan lainsäädäntöön EU:n perustuslain laatimisessa kiistelty kristinuskon asemasta Euroopan arvoperustana kirkkojen asema vaihtelee eri Euroopan valtioissa (esim. Ranskassa valtio ja kirkko erotettu) jäsenmaat saavat säätää uskonnollisten yhteisöjen aseman omassa kansallisessa lainsäädännössä EU pyrkii kunnioitukseen ja vuoropuheluun alueensa uskonnollisten yhteisöjen kanssa

Uskonnonvapauden kehitys vanhin perusoikeus 1500-luku: yhteiskuntarauhan takaamiseksi valtiolla oltava yksi uskonto (toisuskoiset voivat muuttaa pois tai joutuvat vainotuiksi) 1600-luku: sodat johtivat periaatteeseen, että myös valloitettujen alueiden uskontoja on kunnioitettava 1700-luku: tunnustettiin uskonnollisten vähemmistöjen ja ateistien oikeudet 1800-luvun loppu: kansalaisoikeudet myös uskonnollisille vähemmistöille 1900-luku: YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa määriteltiin uskonnonvapaus ihmisoikeutena

Uskonnonvapauden periaatteita positiivinen uskonnonvapaus = jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan sekä saada uskonnollista kasvatusta negatiivinen uskonnonvapaus = jokaisella on halutessaan oikeus elää ilman uskontoa ja olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin

Uskonnonvapauden merkitys A) yksilölle saa kuulua uskonnollisiin yhteisöihin saa harjoittaa uskontonsa tapoja ja rituaaleja B) uskonnolliselle yhteisölle kulttivapaus (oikeus viettää jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia) oikeus päättää oman uskonnon sisäisistä asioista (oppi, jäsenyys, työntekijöiden valinta) saa ottaa kantaa yhteiskunnan toimintaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin