Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi

Esitys aiheesta: "Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi"— Esityksen transkriptio:

1 Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi
Lääkehoidon päivä 2015 ”Toimiiko lääkehoitosi?” – lääkehoidon seuranta erilaisten sairauksien näkökulmista

2 Diasarjan taustaa Tämä diasarja on laadittu potilasjärjestöjen tuella kuvaamaan potilaan näkökulmasta eri sairauksien lääkehoidon seurannassa tärkeitä asioita Diat on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille Käytettäväksi esim. toimipaikkakoulutusmateriaalina tai itseopiskelumateriaalina valmistautuessa Lääkehoidon päivän toteutukseen Dioissa kuvataan esimerkiksi Lääkehoidon tavoitteet Keskeisiä asioita eri sairauksien lääkehoidon seurannassa Tärkeitä kysymyksiä tai oireita/haittoja, mihin pitäisi reagoida Testejä ja työkaluja lääkehoidon seurantaan Diasarjaa voi käyttää sellaisenaan tai valita jonkun tietyn sairauden, jonka lääkehoidon seurantaan erityisesti valmistaudutaan Lääkehoidon päivän toteutuksessa. Diasarjan alussa kuvataan TKOK-muistisääntö lääkehoidon toteutuksen onnistumiseen – eli konteksti lääkehoidon seurantaan Potilasjärjestöjä kutsuttiin mukaan laatimaan 3-4 diaa jonkun tietyn sairauden lääkehoidon seurannan näkökulmasta. Erityisesti pyydettiin kuvaamaan potilaan näkökulmasta tärkeitä asioita ja kysymyksiä, millä esimerkiksi lääkehoidon ongelmakohtiin päästäisiin puuttumaan. Potilasjärjestöt vastaavat diojen asiasisällöstä. Lisätietoja kunkin sairauden lääkehoidosta voi lukea esimerkiksi Käypä hoito -suosituksista.

3 Lääkehoidon seuranta Kontrollit Teho Ongelmat Käyttö
todellinen käyttö ali- tai ylikäyttö liian pitkä/lyhyt käyttöaika ohjeesta poikkeava annostelu off -label käyttö annostelulaitteet dosetit Teho muutokset oireissa muutokset lääkkeen tehossa toivottu/puutteellinen teho Ongelmat haittavaikutus yhteisvaikutus käytön hankaluus hoidon kustannukset toleranssi lääkeriippuvuus Kontrollit lääkäri hammaslääkäri sairaanhoitaja (esim. asiakasvastaava) farmaseutti/proviisori henkilökohtaiset tavoitearvot omat mittaukset oireseuranta Lääkehoidon seuranta Asiantuntija-asiakassuhde Miten lääke on auttanut? Mistä huomaat sen? Milloin viimeksi olet käynyt kontrollissa? Miten seuraat lääkehoidon onnistumista kotona? Miten asioita selvitetään? TKOK-malli terveydenhuollon ammattilaisen muistisäännöksi lääkkeiden käyttäjien lääkehoitojen onnistumisen selvittämiseen: T = teho (miten lääkehoito tehoaa?) K = käyttö (lääkkeen todellinen käyttö) O = ongelmat (lääkehoidon mahdolliset ongelmat) K = kontrollit (miten lääkehoidon kontrolleja toteutetaan?) Alkuperäinen lähde: Lahnajärvi L. Reseptien uusiminen – Miten pitkäaikaislääkitystä toteutetaan terveyskeskuksissa? Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet 98, Kuopion yliopisto 2006 Mitä asioita selvitetään? Oletko huomannut haittavaikutuksia? Onko ollut muita ongelmia? Miten kauan olet käyttänyt tätä lääkettä? Miten olet käyttänyt tätä lääkettä?

4 Astma

5 Keskeistä astman omahoidossa
Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkiston limakalvotulehdus ja siihen liittyvä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys tavallisia oireita ovat yskä ja limaneritys sekä hengenahdistus ja hengityksen vinkuminen, yleensä uloshengityksessä sairauden vaikeus voi vaihdella ajoittaisista oireista vaikeahoitoiseen astmaan. Oireita esiintyy herkästi öisin ja aamuisin Kelan lääkkeiden erityiskorvattavuuteen (203) oikeutettuja 247 583 (v. 2013) Keskeistä astman omahoidossa oireiden tunnistaminen, ärsykkeiden välttäminen, PEF-kotimittaukset, riittävä liikunta, painonhallinta ja tupakoimattomuus sekä lääkehoidon säätely Tavoitteena oireettomuus, sairauden hallinta ja pahenemisvaiheiden estäminen Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus Perinnöllinen alttius Allerginen astma (J45.0) ja ei-allerginen astma (J45.1) Keuhkoputkien ahtautuminen on vaihtelevaa, oireilu usein jaksoittaista ja keuhkojen toiminta on suuren osan ajasta normaalia. Vaikeassa astmassa oireilu ja keuhkoputkien ahtautuminen voi olla pysyvää ja osin palautumatonta Oireet alkavat useimmiten hengitysteiden virusinfektion, fyysisen rasituksen, kylmän ilman hengittämisen tai allergeenille altistumisen yhteydessä. Usein samanaikaisesti mukana on monta tekijää, kuten infektio, fyysinen rasitus ja stressi.

6 Keskeistä astman lääkehoidon seurannassa
Astmaa sairastavalla tulee olla tietoa sairaudesta, sen hoidosta ja siitä, miten oireita ja PEF-arvoja seurataan säännöllinen seuranta kirjalliset omahoito-ohjeet lääkityksen säätämiseen Lääkehoidon seuranta tärkeintä oireettomuus lääkitys perustuu astmatulehdusta hoitavaan inhaloitavaan kortisoniin ja tarvittaessa otettavaan keuhkoputkia avaavaan lääkkeeseen tarvittaessa lisänä muu lääkitys, mahdolliset allergiaoireet tärkeä hoitaa hoitoonsa sitoutunut säätelee lääkehoitoa astman hallinnan mukaan Esiintyvyys Aikuisten ja kouluikäisten yleisimpiä pitkäaikaissairauksia Vuonna 2013 Kelan erityiskorvattaviin astmalääkkeisiin (203) oikeutettuja oli 247 583 10 % aikuisväestöstä. Lapsilla ja nuorilla 7-9 %. Samalla määrällä on astman kaltaisia oireita. Vanhuusiässä yleinen, mutta alidiagnosoitu sairaus. Vuosina 2000–2009 kuoli Suomessa vuosittain keskimäärin 83 henkeä. Heistä valtaosa oli yli 65-vuotiaita. Huomioitavaa noin 80 % kärsii nuhasta. Allerginen nuha yleinen liitännäissairaus Usealla astmaa sairastavalla refluksitauti => yskä Tupakointi ja tupakansavulle altistuminen ja ylipaino lisäävät astmaan sairastumisen riskiä Sisätilojen kosteusvaurioilla yhteyttä astman syntyyn ja pahenemiseen Osalla voi olla myös keuhkoahtaumatauti Ohjattu omahoito vähentää aikuisastmaatikkojen päivystyskäyntejä, sairaalahoitopäiviä ja parantaa elämänlaatua

7 Astman lääkehoidon hälytysmerkkejä
Hälytysmerkkejä ja huomioitavaa lääkehoidossa Seuraa avaavan lääkkeen kulutusta – sen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta Kysy esiintyykö äänen käheyttä, kurkkukipua tai suun sammasta Tarkista onko potilaalla käytössä astmaoireita pahentavia lääkkeitä Työkaluja hoitotasapainon seurantaan Astma – testi PEF – kotimittaus Inhalaatiotekniikan varmistus => Apteekkariliiton lääkeannosteluvideot Astmaa sairastavan tukena / paikalliset yhdistykset / paikalliset yhdistykset Kohtauslääkkeen säännöllinen käyttö on merkki huonosta astman hallinnasta hoitavan lääkityksen tehostus Astmaoireita pahentavat lääkkeet tulehduskipulääkkeet (esim. ASA ja NSAID) => 5 %:lle astmaatikoista / + kodeiini, morfiini epäselektiiviset beetasalpaajat (huom. silmätipat) Suun hoito! Mm. suun huuhtelu hoitavan lääkkeen jälkeen

8 Diabetes

9 Diabetes sairautena Diabetes on useasta eri syystä johtuva haiman sairaus, jossa verensokeri kohoaa yli 7 mmol/l aamupaastossa tai yli 11 mmol/l aterianjälkeen Päätyypit Tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes Hoitamattomana korkea verensokeri väsyttää, pissattaa ja janottaa. Insuliinin puutos on hengenvaarallinen tila. Hitaasti kehittyvä diabetes voi olla vähäoireinen. Joskus ensioireet vasta lisäsairauksista Tavoitteena oireettomuus, jokapäiväinen jaksaminen ja hyvinvointi, liian matalan ja liian korkean verensokerin välttäminen sekä lisäsairauksien ja ennenaikaisen kuoleman ehkäisy Diabetes on sairaus, jossa verensokeri kohoaa normaalia korkeammaksi haiman insuliinia tuottavien solujen vaurioitumisen vuoksi. Hoitamattomana verensokeri on aamulla yön jälkeen yli 7 mmol/l ja aterioiden jälkeen yli 11 mmol/l. Diabetekselle on useita eri syitä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Sitä sairastaa noin henkilöä Suomessa, joista noin 4000 on alle 16-vuotiaita. Sitä hoidetaan insuliini pistoksilla tai insuliinin pumppuannostelulla. Ilman insuliinia seuraa happomyrkytys (ketoasidoosi), johon tyypin 1 diabeetikko hoitamattomana kuolee. Tyypin 2 diabeteksessa insuliinin tarve on lisääntynyt mm., vyötärölihavuuden, maksan rasvoittumisen, vähäisen liikunnan tai tulehdusten vuoksi. Haiman riittämättömän toiminnan vuoksi verensokeri kohoaa. Tyypin 2 diabetesta sairastaa noin henkilöä Suomessa. Tyypin 2 diabetesta hoidetaan elintapahoidolla ja lääkehoidoilla. Raskausdiabetes tarkoitaa ensimmäistä kertaa raskauden aikana havaittavaa normaali korkeampaa verensokeria. Nykyään sokerirasitus tehdään lähes kaikille raskaana oleville. Raskausdiabetesta on noin 12%:lla synnyttäjistä. Sitä hoidetaan insuliinilla tai aikaisempaa useammin myös metformiini –tableteilla. Yleensä verensokeri normaalistuvat raskauden jälkeen, mutta sokeriarvoja täytyy seurata vuosittain. Joskus raskausdiabetes on ensimmäinen oire varsinaisesta diabeteksesta. Klassiset diabetesoireet ovat: Virtsanerityksen lisääntyminen, elimistön kuivuminen ja jano, laihtuminen. Tavallisia myös näöntarkkuuden muutos, jalkojen puutuminen ja krampit, yleinen väsymys ja vetämättömyys. Tyypin 2 diabeteksen oireet voivat olla vähäisiä ja epämääräisiä ja sairaus voi tulla ensimmäisen kerran ilmi vasta lisäsairauksista, kuten sydänveritulpan tai silmätarkastuksen yhteydessä. Hoidon tavoitteena on jokapäiväinen hyvinvointi, liiallisen verensokerin vaihteluiden välttäminen, pitkäaikaisen sokeritasapainon pitäminen sellaisella tasolla, joka ei aiheuta lisäsairuksia. Lisäsairaudet ovat pienten ja suurten verisuonten sekä hermojen vaurioita, jotka johtavat sydän- ja verisuonisairauksiin, silmänpohja-, munuais- ja hermomuutoksiin. Vaarana sydänveritulppa, aivohalvaus, amputaatio, näkökyvyn heikentyminen, munuaisten vajaatoiminta ja krooniset jalkahaavat.

10 Diabeteksen hoidon periaatteet
Tyypin 1 diabetes Insuliinipuutoksen korvaushoito Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee Insuliiniannokset sovitetaan päivärytmiin, ruokailuun ja liikuntaan Pistoksia päivässä ~5-7 kertaa tai pumppu, jonka kanyyli vaihdetaan 2-3 päivän välein Tyypin 2 diabetes Oman insuliinin tehon ja erityksen parantaminen laihduttamalla, liikkumalla ja terveellisellä ruokavaliolla Tabletti- ja pistoslääkitykset mukaan lukien insuliini Verensokerin lisäksi verenpaine ja veren rasva-arvot pidettävä kunnossa Verenpaine alle 140/80 mmHg, LDL-kolesteroli alle 2.5 mmol/l Diabeetikon hoito: Elintapahoito ja tarvittavat lääkehoidot.Verensokerin, verenpaineen, veren rasva-arvojenhoito, veren kokkaroitumisen estäminen, mahdollisen tupakoinnin lopettaminen, mahdollisen alkoholin liikakäytön vähentäminen, mahdollisten lisäsairauksien hoito. Tyypin 1 diabetes on insuliinin puutostauti. Ilman insuliinia tyypin 1 diabeetikko kuolee. Insuliinihoidon laiminlyönti johtaa happomyrkytykseen eli ketoasidoosiin. Insuliinin tarve lisääntyy tulehdussairauksissa ja stressissä. Liian suuri insuliiniannos voi laskea verensokeria liikaa (hypoglykemia) ja aiheuttaa tajuttomuduen (sokin). Hypoglyekmia hoidetaan nopesti imeytyvällä hiilihydraatilla (10-20g) esim. Glukoosipastillit tai hunaja. Sokin hoito on tajuttoman potilaan normaali ensiapu, glukagoni pistos tai ensihoidon antama glukoositiputus. Insuliinin korvaushoidossa pyritään jäljittelemään haiman normaalia insuliinin eritystä. Käytetään joko monipistoshoitoa tai pumppuannostelua. Potilas opetetaan itse säätämään insuliinejaan päivärytmin, ruokailun, liikunnan mukaan verensokerin omamittausten avulla. Mittauksia perusseurannassa 4-5 kertaa päivässä ennen aterioita ja nukkumaan mennessä, tilanteen mukaan vielä tiheämmin. Perusinsuliinilla yritetään pitää verensokeri tavoitetasolla eli pääsääntöisesti välillä 4-7 mmol/l aterioiden välillä ja yöllä. Monipistoshoidossa annostellaan perusinsuliinina pitkävaikutteista insuliinijohdosta ihonalaiseen rasvakudokseen, yleensä detemir-insuliinia tai glargiinia, 1-2 kertaa päivässä. Pumppuhoidossa annostellaan perusinsuliinina pikavaikutteista insuliinijohdosta pumppuun ohjelmoidulla, eri aikaan vuorokaudesta vaihtelevalla, annosnopeudella ihon alle asetetun kanyylin kautta jatkuvana infuusiona. Aterian yhteydessä annostellaan pikavaikutteista insuliinijohdosta, joko pistoksena tai pumpulla, aterian sisältämien hiilihydraattien mukaan. Sopiva annossuhde ja pistoksen ajoitus selvitetään verensokerin omamittauksilla, niin että verensokeri nousisi korkeintaan 2-3 mmol/l ateriasta. Verensokerin tilapäisissä vaihteluissa annostellaan lisäksi yksilöllisesti laskettuja korjausannoksia pikainsuliinia aterian yhteydessä. Tyypin 2 diabeteksen lääkehoito koostuu tablettivalmisteista ja erilaisista pistoshoidoista mukaan lukien insuliinihoito. Ensisijainen lääkehoito metformiini, jonka annosta säädetään munuaisten toiminnan mukaan. Lukuisia muita lääkevalmisteita, joista osalla riski liialliseen verensokerin laskuun eli hypoglykemiaan. Hypoglykemain oireet ja hoito tulee tällöin opettaa potilaalle. Eri lääkevalmisteet valitaan yksilöllisesti ja niillä on kullakin omat vasta-aiheensa ja sivuvaikutusriskinsä. Koska tyypin 2 diabetes on huomattavasti yleisempi kuin tyypin 1 diabetes, niin enemmistö insuliinia käyttävistä diabeetikoista sairastaa tyypin 2 diabetesta. Enemmistö diabeetikoista tarvitsee lisäksi lääkehoitoa verenpaineeseen ja veren rasva-aineen vaihdunnan korjaamiseen ja osalle suositellaan veren kokkaroitumisen estoon aspiriinia. Diabetesta sairastava saattaa myös tarvita lääkkeitä erilaisten lisäsairauksia hoitoon. Tavallisia lisälääkkeitä ovat sepelvaltimotaudin lääkkeet, rytmihäiriölääkkeet, verenohennuslääkkeet, kipulääkkeet, kihtilääkkeet, mielenterveyslääkkeet.

11 Keskeistä diabeteksen hoidossa ja seurannassa
Omahoito ja omaseuranta perustana Verensokeri, verenpaine, paino, jalkojen ja suun terveys Omahoidon ja hoitoon sitotumisen tuki: mm. ensitietokurssit, yksilö- ja ryhmäohjaus, sopeutumisvalmennus Hoitopaikan seurantatutkimukset Pitkäaikainen sokeritasapaino: veren punasolujen sokeroituminen = HbA1c –koe tulos alle 50 – 60 mmol/mol Laboratoriokokeet Vuositarkastus ja silmänpohjien valokuvaus 1-3 v välein Yksilöllisesti ja yhdessä laadittu hoitosuunnitelma Hoidon ohjaus ja turvallisuus Diabetesta sairastava on itse keskeisesti vastuussa hoidostaan. Jotta hän voi ottaa vastuuta, hän tarvitsee omahoidon opetusta ja toistuvaa tukea. Verensokerin mittaustarve riippuu hoitotavasta. Jos kyseessä on lääkehoito, johon ei liity liian matalan verensokerin riskiä, niin omamittaus ei ole välttämätön, mutta yleensä hyödyllinen. Tablettihoitoiselle voidaan suositella omamittausta 1-3 päivänä viikossa 4 mittausta samana päivänä eli ns. ateriaparimitaukset aamupalalla ja pääruualla, jolloin mitataan ennen syömistä ja 2 tuntia sen jälkeen. Monipistoshoidossa puolestaan mitataan 4-8 kertaa vuorokaudessa. Verenpaineen omamittarin hankinta on kaikille verenpainelääkkeitä käyttäville diabeetikoille suositeltavaa. Suositellaan verenpaineen mittausta 1-4 päivänä kuukaudessa ja yhtenä päivänä kaksi perättäistä mittausta aamulla ennen lääkken ottoa ja illalla klo aikaan. Vuosittain hoitopaikassa tehdään vuositarkastus hoitajan ja lääkärin vastaanotolla sekä laboratoriokokeet, joissa tarkastetaan verensokerin pitkäaikainen hoitotasapaino (HbA1c), veren rasva-arvot, munuaisten ja maksan toiminta, sydänfilmi, silmänpohjat 1-3 v välein. Tarvittaessa otetaan lisäkokeita, kuten kilpirauhasen toiminta, tulehduskokeita, virtsakoe, kihtikoe, B12 vitamiini, verenkuva. Vuosittain pitää myös tutkia jalkojen tilanne ja suun terveys. Diabetesta sairastavalle tulisi laatia yhdessä hänen kanssaan hoitosuunnitelma, jossa on määritelty hoidon yksilölliset tavoitteet, hoidon keinot ja seuranta, hotiovastuut, säännöllinen lääkitys ja pysyvät diagnoosit Lääkehoidon ohjauksessa huomiotavaa: Hoidon perustelu kuuluu lääkärille, mutta asiat pitää kerrata hoitajan vastaanotolla. Mitä vastaanotolla sanottiin? Onko asiakkaalla kysyttävää lääkkeestä? Yhteensopivuus muuhun hoitoon lääkärin huolehdittava Lääkityksen säännöllisen ottamisen tärkeys Entä jos tabletti tai pistos unohtuu? Korosta hoidon hyötyjä – kerro mahdollisista sivuvaikutuksista ja niiden todennäköisyydestä Vaikutus painoon Mahdollinen painonnousun riski ja sen ehkäisy Vaikutus verensokeriin Hypoglykemian riski ja sen ehkäisy ja hoito Ikäihmisten diabetes lisääntyy Verensokerin ja verenpaineen ”ylihoito” vaarallista Lääkkeiden aineenvaihdunta hidastuu Munuaisten ja sydämen vajaatoiminta yleinen Kuinka nopeasti lääkkeen hoitovaste ilmenee ? Lääkkeiden otto ja muu hoito-ohjelman sopiminen asiakkaan jokapäiväiseen elämään Kysy ja kuuntele, miten hoidon toteuttaminen on onnistunut, onko hoitoon liittynyt jotain ongelmia? Miten ongelmatilanteissa menetellään, mihin otetaan yhteyttä, puhelinnumero Onko kirjallinen lääkelista/kortti, jossa myös vitamiini yms hoidot Miten oikeasti ottaa lääkkeet? Dosetti, apteekkijakelu, lääkekierrot, kotikäynnit, muistutteet

12 Elinsiirto

13 Elinsiirto Suomessa tehdään munuaisen-, maksan-, sydämen-, keuhkon-, sydän-keuhkon, haiman-munuaisen- ja ohutsuolensiirtoja. Kaikkiaan Suomessa on tehty jo yli 8000 elinsiirtoa. Elossa on lähes 4000 elinsiirron saanutta. Elinsiirrot onnistuvat maassamme hyvin ja vuoden kuluttua siirteistä toimii 90 %. Elinsiirtopotilaalla on hyljintälääkitys, jota jatketaan pysyvänä koko siirteen toiminnan ajan. Elinsiirtopotilaan tukena on Munuais- ja maksaliitto Tietoa elinsiirroista

14 Hyljintälääkitys Kolmoislääkitys:
kalsiumneuriini eli siklosporiini / takrolimuusi tai signaloinnin estäjät eli sirolimuusi /everolimuusi, mykofenolaatti glukokortikoidi, josta pyritään eroon 6-18 kuukauden kuluessa. Haittavaikutukset: Munuais- ja maksatoksisuus Nostaa verenpainetta, verensokeria ja rasva-arvoja Leukopenia, trombosytopenia, ripuli, kihti Osteoporoosi, ienhyperplasia Infektioherkkyys, kuten CMV, Herpes, BK- polyoomavirus, Virtsatieinfektiot Käsien vapina Univaikeudet Karvankasvu ja kasvojen pyöristyminen alkuvaiheessa

15 Haittavaikutusten ja hylkimisen minimoimiseksi
Lääkehoidon seuranta Lääkeainepitoisuuksia seurataan verikokein, jotta saadaan oikea lääkeannostus. Kalsium-, fosfori-, ja D-vitamiiniaineenvaihdunnasta huolehdittava Seurannassa huomioitava munuaistoiminta, sydän- ja verisuonitautien, syöpien ja infektioiden huomattavasti lisääntynyt riski. Omaseuranta: ihomuutokset Gynekologinen seuranta 1- 2 vuoden välein naisilla, PSA- seuranta miehillä Elämäntavat: liikunta, terveellinen ruokavalio ja tupakoimattomuus Yhteisvaikutukset Jotkut lääkkeet suurentavat tai pienentävät siklosporiinin tai takrolimuusin pitoisuutta Greippivalmisteet suurentavat pitoisuutta. Muuta huomioitavaa Hyljintälääkeannoksia kevennetään kahden vuoden sisällä siirrosta. Rokotukset on pidettävä ajan tasalla, kaikki rokotteet eivät käy. Säännöllinen hammashoito tärkeää. Antibioottiprofylaksia aina ennen toimenpidettä!

16 Muistisairaudet

17 Etenevät muistisairaudet
Muistisairaudella tarkoitetaan sairautta, joka heikentää sekä muistia että muita tiedonkäsittelyn alueita, kuten kielellisiä toimintoja, näönvaraista hahmottamista ja toiminnanohjausta. Etenevät muistisairaudet johtavat useimmiten muistin ja tiedonkäsittelyn dementia-asteiseen heikentymiseen, joita kuvataan sairauden eri vaiheiden mukaisesti lievä, keskivaikea, vaikea. Yleisimpiä muistisairauksien oireita Muistin ja tiedonkäsittelyn heikkeneminen. Tavaroiden etsimiseen menee enemmän aikaa ja tuttujen nimet unohtuvat. Kirjan tai elokuvan juoni katoaa tai unohtuu. Esineiden tai asioiden nimeäminen vaikeutuu. Persoonallisuus muuttuu. Eksymiset tutussa paikassa. Muistipulmia vähätellään tai kielletään. Muistin tutkiminen Muistisairauksien diagnostiikka ja hoidon arviointi edellyttävät erityisosaamista ja kokemusta. Tutkimukset ja hoidon seuranta pitää keskittää asiaan erityisesti perehtyneisiin hoitopaikkoihin, esimerkiksi alueellisille muistipoliklinikoille. Työikäiset ohjataan neurologisille muistipoliklinikoille. Yleisimmät muistisairaudet Alzheimerin tauti (AT) n. 70% Aivoverenkiertosairaudet AVH (isojen suonten tauti, pienten suonten tauti, kognitiivisesti kriittiset infarktit) n % Lewyn kappale -patologiaan liittyvät sairaudet n %, kuten Lewyn kappale -tauti (LKT) ja Parkinsonin taudin muistisairaus (PT-muistisairaus) Otsa-ohimolohkorappeumat 5-10% (frontotemporaalinen dementia = FTD, etenevä sujumaton afasia, semanttinen dementia). Maassamme on 35 000 lievästä ja 85 000 vähintään keskivaikeasta muistisairaudesta kärsivää. Uusia muistisairaustapauksia ilmaantuu vähintään 13 000 vuosittain/ 36 henkilöä päivässä. Etenevä muistisairaus on 7 000 – 10 000 työikäisellä suomalaisella. Muistisairaudet ovat kansallinen haaste. Huomioitavia seikkoja muistisairauksien tunnistamisessa ja hoidossa varhainen tunnistaminen - kaikkien tehtävä muistipotilaan hoito on moniammatillista tiimityötä vaatii muistisairauksiin perehtynyttä ammattihenkilöstöä muistineuvola/terveysasema/kotihoito/ sosiaali – ja lähityön yksiköt, muut tahot muistipoliklinikat diagnostiikkavaiheessa keskeisessä roolissa Muistikoordinaattori tai muistihoitaja on keskeinen henkilö muistipotilaan ja hänen läheistensä tilanteen seurannassa ja tukemisessa avohoidossa

18 Muistisairauslääkkeet ja lääkehoidon tavoitteet
Kun diagnoosi etenevästä muistisairaudesta on tehty (Alzheimerin tauti, Lewyn kappale -tauti, Parkinsonin taudin muistisairaus tai vaskulaarinen muistisairaus, jossa mukana Alzheimerin taudin piirteitä) tulee aina harkita lääkehoidon aloittamista. Muistisairauslääkkeillä tarkoitetaan aivoissa asetyylikoliinia hajottavan asetyylikoliini-esteraasientsyymin estäjiä (AKE – estäjiä) sekä liiallisen glutamaattivaikutuksen estäjää. Suomessa käytössä olevat lääkkeet ovat; Asetyylikoliiniesteraasin estäjät, jotka tehostavat kolinergisen järjestelmän toimintaa: donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini Antiglutamaattilääkitys: memantiini, joka vähentää liiallista glutamaattivaikutusta Lääkehoidon ensisijaisina tavoitteina ovat potilaan kognition ja omatoimisuuden ylläpitäminen, tilan vakiinnuttaminen ja käytösoireiden lievittäminen. Tavallisin hoitovaste lievässä vaiheessa on tilan vakiintuminen keskivaikeassa vaiheessa omatoimisuuden koheneminen vaikeassa vaiheessa omatoimisuuden säilyminen tai käytösoireiden hoidon helpottuminen. Diagnoosin jälkeen Tärkeimpiä tekijöitä ovat: -Mahdollisen muistilääkityksen aloittaminen heti diagnoosin jälkeen -Kokonaisvaltainen hoito (elämänhistoria, hoito- ja palvelusuunnitelman teko, sisältäen kuntoutussuunnitelman) -Kuntoutus= fyysinen/psyykkinen, sosiaalinen, kulttuurinen=jokaisella oikeus yksilölliseen kuntoutussuunnitelmaan (sopeutumisvalmennus, ensitietoillat, yksilöllinen ohjaus ja neuvonta, omaisten ohjaus, musiikki, taide, liikunta, muistelu, aivopähkinät, jne.) -Toimintakyvyn säilyttäminen, itsemääräämisoikeus -Hyvä ja omannäköinen elämä kotona = jäljellä olevat voimavarat huomioiden ja niiden tukeminen sairauden kaikissa vaiheissa Lääkemuutokset Lääkettä vaihdetaan, jos potilaan tila heikkenee nopeasti hoidosta huolimatta. Vaihdon yhteydessä lääkityksessä ei tarvitse pitää taukoa. Kun AKE:n estäjän teho alkaa hiipua, osa potilaista hyötyy lääkkeen yhdistämisestä memantiiniin. Lääkehoidossa ei tule pitää yli kuuden viikon pituisia taukoja. Osalla potilaista muistisairauslääkityksen äkillinen lopettaminen voi johtaa oireiden nopeaan pahenemiseen ja vaikeiden käytösoireiden ilmaantumiseen, tällöin lääkehoito aloitetaan uudelleen. Vaste saattaa heikentyä pysyvästi pitkän tauon jälkeen.

19 Huomioitavaa lääkehoidossa
Lääkehoidosta hyötyvien löytäminen ilman hoitokokeilua ei ole mahdollista Muistisairauslääkkeiden ja muiden lääkkeiden yhteisvaikutusten huomioiminen, oheissairauksien hyvä hoito, kiputilojen huomioiminen sekä äkilliset muutokset käytöksessä on aina arvioitava tilanteen ja mahdollisten lääke- ja/tai hoitomuutosten tekemistä varten. Muistisairauslääkkeen vaihtamista tarpeettomasti tulee välttää, jotta lääkkeen nimi pysyy samana ja helpottaa näin tunnistamista. Muistisairaus vaikuttaa kognitioon ja siksi uusien asioiden muistaminen/oppiminen vaikeutuu Jos laastarihoito Iho voi punoittaa vaihdon yhteydessä, mutta vain allerginen ihoreaktio edellyttää lääkemuodon vaihtamista esim. kapseliin tai tablettiin. Jos ilmenee sivuvaikutuksia tai potilas tuntee, ettei lääke jostain syystä sovi Yhteys omalääkäriin heti, ei odoteta esimerkiksi 3kk lääkehoidon vasteen arviointiin saakka Lääke voi aktivoida iltaisin otettuna niin, että nukahtaminen tai nukkuminen vaikeutuu, siirto aamu annosteluun auttaa usein Selvittää miten annostelu sujuu esim. yksin asuvalla henkilöllä? On hyvä heti opetella esimerkiksi dosetin tai muun lääkeannostelijan, muistuttajan käyttöä Lääkehoito osa kokonaisuutta Lääkitys on osa muistipotilaan kokonaisvaltaista hoitoa. Lääkehoidosta on hyötyä vain silloin, kun se on osa hoidon laajaa kokonaisuutta. Kokonaisvaltainen hoito sisältää seuraavat osatekijät: vaaratekijöiden ja oheissairauksien hoito mielialan ja käytösoireiden hoito ja kokonaisvaltainen kuntoutus, ohjaus ja tuki. Hoidon onnistuminen edellyttää saumatonta yksilöllistä hoitoketjua sekä yksilöllistä kuntoutus- ja palvelusuunnitelmaa, jota tarkistetaan säännöllisesti taudin edetessä yhteistyössä potilaan, läheisen ja moniammatillisen tiimin jäsenten kanssa. Muistikoordinaattorit ja muistihoitajat ovat tässä keskeisessä asemassa.

20 Hoidon keskeiset tavoitteet muistisairauksissa
Diagnoosista ja lääkityksestä kertominen ymmärrettävästi Hoito- ja palvelusuunnitelman tekeminen heti diagnoosivaiheessa Tarvittavien palvelujen ja tukien kartoittaminen sekä potilaan ja hänen perheensä riittävä ohjaus Oman elämäntavan ja autonomian turvaaminen ja vaaliminen Arvokkuuden ja sosiaalisen verkoston ylläpitäminen sairauden aikana Perheen ja läheisten ohjaus ja tukeminen sairauden edetessä Lähimpään muistiyhdistykseen ohjaaminen vertaistuen ja palvelujen piiriin Katkeamattoman hoitoketjun varmistaminen, seuranta ja arviointi Merkittävä osa muistisairauksista jää edelleen ilman diagnoosia ja on vailla lääkitystä Alle 50 prosenttia kaikista etenevistä muistisairauksista on diagnosoitu. Alle 10 prosenttia lievistä tapauksista on tunnistettu. Alzheimer-potilaista noin 20 prosentilla on oireenmukainen lääkitys. Lääkehoidon kustannuksista Lääkehoidon kulut ovat 1.6 prosenttia muistisairauden kokonaishoidosta. Sairausvakuutuslain mukainen lääkekatto on vuonna 2014 Suomessa 610€/ kalenterivuosi Muistisairauslääkkeiden peruskorvattavuuden edellytykset: Potilaalla on merkittävää toiminnallista haittaa aiheuttava AT. Potilaalla on idiopaattiseen Parkinsonin tautiin liittyvä lievä tai kohtalaisen vaikea dementia. Hoidon on aloittanut (tai tarpeen on kirjallisesti arvioinut) neurologian, geriatrian tai psykogeriatrian erikoislääkäri tai kehitysvammaiselle kehitysvammalääketieteeseen perehtynyt lääkäri. B-lausuntoon merkitään diagnostisten tutkimusten tulokset ja diagnoosin perusteet, CERAD- tai MMSE-testin tulos, omatoimisuuden kuvaus ja taudin omatoimisuudelle aiheuttama haitta sekä tilan vaikeusaste (CDR, GDS/FAST). Lääkehoidon hyödyt Alzheimerin taudissa: kognitiivisia oireita voidaan vähentää noin vuoden ajan (> 80 % potilaista) päivittäinen toimintakyky kohenee tai säilyy lievitetään käytösoireita ja lykätään niiden ilmaantumista vähennetään hoitavan omaisen taakkaa pidennetään aikaa kotona ensimmäinen laitoshoitojakso viivästyy jopa kahdella vuodella. Muistisairaan henkilön ja läheisten tukena: Muistiliitto ja paikalliset muistiyhdistykset ja asiantuntijakeskukset, Käypä hoito suositus,

21 Nivelreuma

22 Nivelreuman diagnoosin lähtökohta on vähintään yksi turvonnut nivel
Nivelreuman oireet alkavat useimmiten pienistä ja keskisuurista nivelistä Diagnoosin lähtökohta on vähintään yksi turvonnut nivel Useimmilla potilailla on veressään reumatekijää ja/tai sitrulliinivasta-aineita Tyypillinen sairastumisikä on 50:n ikävuoden jälkeen Geneettisellä alttiudella ja ympäristötekijöillä on yhteisvaikutusta taudin puhkeamiseen Tupakka on ainut tunnettu nivelreuman riskitekijä, johon voidaan vaikuttaa. Suomen Reumaliitto tuki- ja liikuntaelinsairaiden asialla, yli 200 eri diagnoosia, ennaltaehkäisevää työtä, jäsentä sekä 159 yhdistystä ympäri Suomen.

23 Nivelreuman aktiivilla hoidolla jopa 70 % pääsee remissioon
Tuoreen nivelreuman hoitotavoite on remissio Tehokkaalla hoidolla valtaosalla potilaista taudin eteneminen pystytään estämään Keskeisin peruslääke on pieniannoksinen kerran viikossa annosteltava (po tai sc) metotreksaatti Aktiiviseen nivelreumaan aloitetaan yhdistelmähoito: metotreksaatti, sulfasalatsiini ja hydroksiklorokiini sekä pieniannoksinen glukokortikoidi (prednisoloni 5–10 mg) Mikäli tällä hoidolla ei päästä hoitovasteen (oireettomuus tai matala tulehdusaktiviteetti), niin aloitetaan biologinen lääkehoito, ensi vaihtoehto on yleensä TNF-salpaaja

24 Hoidon kehityksen tuloksena 1900-luvun kuntoutettavasta 2000-luvun kuntoilijaksi
Nivelreuman ennuste on viimeisten 20 vuoden aikana merkittävästi parantunut: toiminta- ja työkyky voidaan yleensä turvata ja esim. tekonivelleikkausten tarve on voimakkaasti vähentynyt Moniammatillinen potilasohjaus on keskeistä; potilaalle tarjotaan riittävästi tietoa sairaudesta ja lääkkeistä, jotta hän voi sitoutua hoitoon. Potilaalle on hyvä tuoda esiin, että remissio on etenkin tuoreessa taudissa realistinen hoitotavoite ja siksi tunnollisuus lääkehoidossa on tärkeää lääkkeillä voi olla sivuvaikutuksia, minkä vuoksi niitä voidaan joutua vaihtamaan, mutta hoitamattomaan nivelreumaan liittyvät riskit ovat moninkertaiset lääkehoidon riskeihin verrattuna Potilaille suositellaan yleisiä terveysliikuntaohjeita

25 Osteoporoosi

26 Keskeistä osteoporoosin omahoidossa
Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun määrä vähenee, rakenne heikkenee ja murtumariski lisääntyy. Suomessa arvioidaan olevan noin osteoporoosia sairastavaa henkilöä ja osteoporoosin aiheuttamia murtumia tulee noin vuodessa. Osteoporoosi ei useinkaan oireile mitenkään ennen ensimmäistä murtumaa Osteoporoosin riskitekijöitä voidaan kuitenkin kartoittaa ja arvioida, diagnoosi tehdään DXA-mittauksen (luuntiheys) perusteella. Osteoporoosilääkkeistä saa Kelan peruskorvauksen Keskeistä osteoporoosin omahoidossa Perushoitona riittävä kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saanti, säännöllinen liikunta, tupakoimattomuus Tarvittaessa lääkehoito yksilöllisesti. Tavoitteena Luuston haurastumisen pysäyttäminen sekä ennen kaikkea murtumien ennaltaehkäisy ja hyvä elämänlaatu (kivuttomuus) Luuston massa lisääntyy nopeasti ja saavuttaa huippunsa noin 20–30 vuoden ikään mennessä, jonka jälkeen luumassa pysyy lähes samanlaisena noin 50 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luun määrä alkaa vähetä. Luumassan pienentyminen kiihtyy naisilla menopaussissa sekä elämänkaaren loppupäässä miehillä ja uudelleen naisilla. Luusto uusiutuu koko elämän ajan (luustoa muodostuu ja hajoaa) Osteoporoosi: luumassa vähenee, luun rakenne heikentyy ja murtuma-alttius lisääntyy. Osteoporoosin tunnusmerkit: Oireeton ennen murtumaa, pituuden lyheneminen 5 cm, kumartuva ryhti, pitkittynyt selkäkipu selkänikaman luhistuessa Luun aineenvaihdunta osteoporoosissa Luun syöjäsolut kiinnittyvät luun pintaan Ne hajottavat luuta normaalia enemmän luuta Luun rakentajasolut muodostavat uutta luuta vähemmän kuin sitä on hajotettu Luun hajoaminen on suurempaa kuin luun muodostuminen Osteoporoosille altistavat tekijät Ikä Perimä Aikainen menopaussi Sairaudet (mm. lisäkilpirauhasen liikatoiminta, nivelreuma, laktoosi-intoleranssi, keliakia) Elintavat (esim. vähäinen liikkuminen, kalsiumin ja D-vitamiinin vähäinen saanti, tupakointi, alipaino) Lääkkeet (esim. epilepsialääkkeet, kortisonihoito) Jaotellaan primaariin ja sekundaariseen osteoporoosiin Primaari osteoporoosi -> Ei yhtä selvää syytä Vaihdevuosien jälkeinen osteoporoosi Ikääntymisen myötä syntyvä osteoporoosi Sekundaari osteoporoosi -> osoitettavissa jokin selvä syy Sairaus (esim. hormonihäiriö, reuma, kilpirauhasen sairaus) Lääkitys (esim. pitkäaikainen kortisonihoito) OSTEOPOROOSIN PERUSHOITO Kalsium on keskeinen luukudoksen rakennusaine ja sitä tarvitaan myös mm. sydämen, hermoston ja lihasten toimintaan. Kalsiumia auttaa myös säilyttämään luiden mineraalitiheyttä. Kalsium imeytyy ravinnosta paremmin henkilöillä, joilla D-vitamiinipitoisuus veressä on riittävän suuri. Proteiinia tarvitaan luiden kehitykseen ja luumassan säilyttämiseen sekä vahvojen lihasten rakennusaineeksi. Proteiini lisää insuliininkaltaista kasvutekijää verenkierrossa, joka tehostaa luuston ja lihasten rakentumista. Proteiini edistää myös D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoon, jolloin kalsium imeytyy paremmin. D-vitamiinia tarvitaan mm. kalsiumin imeytymisessä ja sillä on yhteys lihasvoimaan. Lisäksi D-vitamiini tehostaa ja ohjaa luukudoksen uusiutumista sekä vaikuttaa osaltaan luuntiheyteen ja luustoa vahvistavan kollageenisäikeistön laadukkuuteen. D-vitamiinilla on myös merkittävä rooli kaatumisten ja murtumien ehkäisyssä. Liikunta antaa luustolle ärsykettä ja sitä kautta käskyä vahvistua. Tehokasta luuliikuntaa on kehon painoa kannatteleva liikunta sekä lihasvoimaharjoittelu. Lihasvoimaharjoittelussa lihasten supistusten aikaansaama veto lihasten kiinnittymiskohtiin luussa. Osteoporoosia sairastaville suositellaan selän lihasten vahvistamiseen ja ryhdin parantamiseen vastusharjoitteita esimerkiksi vastuskuminauhalla tehtynä. Voimakkaita vartalon koukistus- ja kiertoliikkeitä on vältettävä. Kaatumisten ja murtumien ehkäisemiseen suositellaan tasapainoa kehittävää voimistelua. Kestävyyskuntoa voi kehittää esimerkiksi reippaalla kävelyllä. Osteoporoosia sairastavan henkilön liikuntaa on hyvä suunnitella ammattilaisen ohjauksessa. Elinikäinen fyysinen aktiivisuus ylläpitää luuntiheyttä sekä alentaa riskiä saada lonkan, olkaluun tai nikaman murtuma vanhemmalla iällä. Säännöllinen liikunta ja monipuolinen ravinto ovat tärkeitä toimintakyvyn säilyttämisen kannalta. Onkin tärkeää harjoittaa lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää liikuntaa myös iäkkäänä. Myös jokapäiväinen arkiliikunta auttaa toimintakyvyn ylläpidossa.

27 Keskeistä osteoporoosin lääkehoidon seurannassa
Osteoporoosia sairastavalla tulee olla tietoa sairaudesta, sen perushoidosta (kalsium, D-vitamiini, proteiini sekä liikunta) sekä kirjalliset omahoito-ohjeet (esim. Luustopassi) tarvittava henkilökohtainen D-vitamiinilisän määrä arvioituna kalsidiolipitoisuuden mittauksella säännöllinen luuntiheyden seuranta luustokuntoutujat joilla perushoito -> kontrolli-DXA 3-5 vuoden välein luustokuntoutujat joilla luulääkitys, lääkityksestä riippuen kontrolli-DXA 2-3 vuoden välein) Tärkeintä osteoporoosilääkityksen käytössä Säännöllisyys Pitkäjänteisyys (lääkehoitoa jatketaan tavallisesti ainakin 3–5 vuotta, koska luusto uusiutuu hitaasti, poikkeuksena Forsteo) Sekä perushoidossa että lääkehoidossa tärkeintä on murtumien ennaltaehkäisy OSTEOPOROOSIN LÄÄKEHOIDON SEURANTA Varsinaisen luulääkityksen tehoa tulee seurata 2–3 vuoden välein tehtävän luuntiheysmittauksen (DXA) avulla. Luuntiheyden seurantamittaukset on hyvä tehdä samanmerkkisellä laitteella kuin alkumittaukset. Mahdollisesta lääkehoidon aikana ilmaantuvasta luunmurtumasta ja/tai pituuden lyhenemisestä tulee aina keskustella lääkärin kanssa. Kun bisfosfonaattihoito lopetetaan, tulee luuntiheysmittaus toistaa 1-2 vuoden kuluttua. Lääkehoidon alkaessa hoitavan lääkärin tulee tehdä suunnitelma lääkehoidon kestosta ja sen tehon seurannasta. Luustokuntoutujan yksilöllinen D-vitamiiniannos määritellään nykysuositusten mukaan mitatun kalsidioliarvon perusteella, jolloin tehdään D-vitamiinipitoisuuden mittaava verikoe (S-D-25). Kaatumisten ja murtumien ehkäisyn kannalta optimaalinen veressä kiertävän D-vitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) taso on 75–120 nmol/l. D-vitamiinipitoisuus tulee määrittää ennen D-vitamiinikorvaushoidon aloittamista osteoporoosia tai osteopeniaa sairastavilta. Suositeltavaa on uusia mittaus 3–4 kuukauden hoitojakson jälkeen. Lähde: Duodecim, Osteoporoosin Käypä hoito-suositus, 2014.

28 Huomioitavaa osteoporoosin lääkehoidossa
Jos lääkityksestä tulee sivuvaikutuksia -> välittömästi yhteys lääkäriin Lääkehoitoa ei saa lopettaa keskustelematta lääkärin kanssa. Useimmiten nykyiselle osteoporoosilääkitykselle on vaihtoehtoja. Mahdollisesta lääkehoidon aikana ilmaantuvasta luunmurtumasta ja/tai pituuden lyhenemisestä tulee aina keskustella lääkärin kanssa. Jos ilmaantuu lääkkeiden haittavaikutuksia, niistä tulee tehdä haittavaikutusilmoitus terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Työkaluja ja tukea osteoporoosin omahoitoon Luustopassi (saatavilla Luustoliitosta alkuvuodesta 2015) Alueellisten luustoyhdistysten tarjoama toiminta ja vertaistuki Sekä avo- että laitosmuotoiset sopeutumisvalmennukset (Luustoliitto) Osteoporoosia sairastavan tukena / alueelliset yhdistykset

29 Parkinsonin tauti

30 Parkinsonin tauti Oireina liikkeiden hitaus (hidas liikkeen aloitus, toistuvien liikesuoritusten hidastuminen, liikelaajuuden väheneminen) Lisäksi joku seuraavista: lihasjäykkyys lepovapina tasapainon epävakaus Muita oireita: väsymys ja unihäiriöt autonomisen hermoston oireet: ummetus psyykkiset oireet: masennus, impulssikontrollin häiriöt kognitiiviset oireet: toiminnanohjauksen heikentyminen puheäänen hiljeneminen hajuaistin heikkeneminen Diagnoosin tekee neurologi

31 Parkinsonin taudin hoito
Hoidon ja kuntoutuksen tavoite Hyvä toimintakyky, hyvä elämänlaatu Ei elämänlaatua heikentäviä sivuvaikutuksia Lääkehoito Tasainen vaikutus edellyttää tasaista annostelua ja neurologista asiantuntemusta Liikunta päivittäin liikkeelle Mielialan hoito ja sopeutumisvalmennus antipsykoottisista lääkkeistä käy ainoastaan ketiapiini ja klotsapiini Kajoavat hoidot Syväaivostimulaattori duodopa-infuusio Lisätietoa Parkinsonin taudin hoitosuositus

32 Lääkehoidon seuranta Kajoavat hoidot Syväaivostimulaattori (DBS)
Sairauden alkuvaiheessa tuetaan elimistön heikentynyttä dopamiinituotantoa 1. dopamiinia hajottavia entsyymejä estämällä MAO-B:n estäjät (selegiliini,rasagiliini) Vähäinen teho, vähäiset sivuvaikutukset 2. dopamiinin kaltaisesti vaikuttavilla lääkkeillä (dopamiiniagonistit) (pramipeksoli, ropiniroli, rotigotiini) Edellistä parempi teho, haittavaikutuksia seurattava: Pahoinvointi, huimaus, uneliaisuus sekä mm. impulssikontrollihäiriöt Levodopa on korvaushoitoa dopamiinipuutokseen, L-dopa on tehokkain lääkeaine Parkinsonin hoidossa, L-dopa hoidon aloitusta kuitenkin lykätään, etenkin nuorilla L-dopahoitoon liittyvien dyskinesioiden takia Hoidon voi aloittaa suoraan L-dopalla, kun potilas >75v Lääkeannoksen lyhytvaikutteisuuden takia vaikutusaikaa voidaan pidentää lisäämällä mukaan vielä COMT-entsyymin estäjä Kajoavat hoidot Sairauden edetessä potilaan tila vaihtelee päivän mittaan (fluktuaatiot) Lääkitystä optimoidaan säätämällä lääkeannosta ja lääkintäaikaväliä Kun riittävää toimintakykyä ei enää saavuteta oraalisella lääkkeenotolla, harkitaan yhtä seuraavista ns. kajoavista hoidoista: Syväaivostimulaattori (DBS) Sallii lääkityksen optimoinnin Aiheina nuori ikä (<70) ja dyskinesia Vaikeahoitoinen lepovapina Vasta-aiheina tasapainohäiriöt, masennus, psykoosi, dementia sekä aivoverenkierron muutokset Levodopa-infuusiopumppu PEG-letkulla ja infuusiopumpulla annosteltu levodopa-karbidopa-geeli Monoterapia Edellyttävät L-dopavastetta

33 Kuntoutuksen kohteet Parkinsonin taudin eri vaiheissa
Kuntouttavat toimenpiteet merkittävä tekijä sairastavan hyvinvoinnissa ja toimintakyvyssä Varhaisvaihe tieto sairaudesta (myös läheiselle), sairauteen sopeutuminen liikuntaohjaus: kannustus päivittäiseen liikkumiseen työkyvyn tukeminen Keskivaihe toimintakyvyn parantaminen apuvälineiden käytön opastus Myöhäisvaihe = pitkään sairastaneet tilanvaihteluiden aiheuttamat muutokset: toimintakyvyn vaihtelu, jähmettyminen, kaatumisen ehkäisy, on-off vaihtelun tunnistaminen, lääkeannosten muistaminen kotona selviytymisen tukeminen, kuntouttava päivätoiminta/intervallihoito omaisen tukeminen ja kuntoutus Yleiskunto Päivittäiset toimet Sosiaalinen osallisuus Psyyke Työkyky Liikuntakyky Kommunikaatio Suomen Parkinson-liitto ry

34 Psoriasis

35 Psoriasis Ihon ja nivelten immunologinen tulehdustauti
Ei voida parantaa, mutta oireita voidaan hoitaa Hoidettunakin tauti on harvoin oireeton Vaikeusaste vaihtelee, valtaosalla oireet lieviä Vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin: ahdistus, masennus, vaikea psoriasis heikentää elämänlaatua Liitännäissairaudet: psoriaatikoilla on muuta väestöä enemmän sydän- ja verisuonisairauksia sekä niiden riskitekijöitä ja tulehduksellisia suolistosairauksia Hoidon tavoitteet: Lievittää ihottumaa, kutinaa ja kipua Pitää nivelet oireettomina Parantaa elämänlaatua ja säilyttää työ- ja toimintakyky

36 Psoriasiksen hoito Hoitomuodot
Auringonvalo, itsehoitolääkkeet, perusvoiteet Paikallishoidot: kortisonivoiteet, yhdistelmävoiteet, D- vitamiinivoiteet UV-valohoidot: kapeakaista UVB, kylpy- PUVA Systeemihoidot: asitretiini, metotreksaatti, siklosporiini Seuranta erikoissairaanhoidossa Biologiset lääkkeet: adalimumabi, etanersepti, infliksimabi, ustekinumabi Hoitomuodon valintaan vaikuttavat Vaikeusaste Mahdollisuus hoidon toteuttamiseen Yksilölliset hoidon vasta-aiheet Aikaisemmat hoitomuodot ja vasta-aiheet hoitomuodoille Sivuvaikutukset

37 Biologinen lääkehoito
Biologisia lääkkeitä käytetään vaikean läiskäpsoriaasin (PASI vähintään 10 ja DLQI vähintään 10) hoitoon aikuisilla, joilla ei ole ilmaantunut vastetta muihin systeemisiin hoitoihin ja UV-valohoitoihin, tai joille nämä hoidot ovat vasta-aiheisia/sopimattomia Biologinen lääke heikentää luontaista immunopuolustusta, ennen hoidon aloittamista on poissuljettava tuberkuloosi ja muut infektiot Ennen biologisen lääkkeen aloitusta tarkistetaan Käypä hoito -suositusten mukaisesti verikokeet ja keuhkojen röntgenkuva Tuberkuloosi poissuljetaan ja infektiopesäkkeet kartoitetaan, esimerkiksi hampaat hoidettava Potilas täyttää DLQI -lomakkeen, lääkäri laskee PASI-indeksin Huomioitavaa: raskauden ehkäisy, lääke lopetettava 2 kk ennen raskautta, ei suositella imetysaikana Keskeytys kuumeisen infektion ja antibioottihoidon yhteydessä Leikkaustauko erillisen ohjeen mukaan Lääketurvakokeet otetaan ennen hoitoa Kontrollikokeet otetaan 1 kk kuluttua hoidon alusta ja tämän jälkeen 3 kk välein Ei eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita

38 Selkäkipu

39 Keskeistä selkäkivun omahoidossa
Selkäkipujen esiintyvyys suomalaisilla on kasvanut. Miehillä ikä ei ollut yhteydessä selkäkipuun, kun taas naisilla selkäkipu yleistyi ikääntymisen mukana. Vuodesta 2000 selkäkipu yleistyi hieman sekä miehillä että naisilla, eniten 30–54-vuotiailla. (Terveys tutkimus) Useimmiten selkäkivut kestävät lyhyen aikaa ja oireet lievittyvät ilman lääkärin hoitoa. Myös pitkäkestoiset selkäkivut lievittyvät yleensä ajan kuluessa. Selän kipeytyessä on tärkeää ymmärtää, mistä selkä- ja alaraajaoireet johtuvat ja mitä voi itse tehdä helpottaakseen oireita. Olennaista on rohkaistua liikkumaan ja käyttämään selkää selkäkivuista huolimatta. Liikunta auttaa toipumaan nopeammin, lievittää pitkäkestoisia oireita sekä ehkäisee kipujen uusiutumista tai lisääntymistä. Tavoitteena Kipujen väheneminen ja hallinta, toimintakyvyn ylläpitäminen. Selkäkipu on yleinen vaiva, 75 % suomalaisista on kokenut sitä elämänsä aikana. Kuitenkin selkäsairastavuus on pysynyt ennallaan (Kansallinen terveystutkimus). Kelan vuonna 2012 maksamat sairauspäivärahat selkäsairauksien osalta olivat 119,7 milj. €. Selkäsairauksien takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli v vajaa henkilöä ja kustannukset olivat n. 350 milj. €.

40 Keskeistä selkäkivun lääkehoidossa
Akuutti eli lyhytkestoinen selkäkipu (kesto alle kuusi viikkoa) Parasetamoli on ensisijainen kipulääke, jos potilaan kivut eivät ole voimakkaat. Potilasta tulee ohjata käyttämään parasetamolia riittävän suurina annoksina. Akuutissa vaiheessa kipuun voi kokeilla kylmähoitoa, jatkossa myös lämpöhoito voi auttaa.  Subakuutti eli pitkittyvä selkäkipu (kesto 6–12 viikkoa) ja krooninen eli pitkäaikainen selkäkipu Kipulääkitystä käytetään jaksoittain kivun intensiteetin ja esiintymisen mukaan. Lääkkeinä voidaan käyttää parasetamolia, tulehduskipulääkkeitä tai tulehduskipulääkkeen ja heikon opioidin yhdistelmää. (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus)

41 Selkäkivun lääkehoidossa huomioitavaa
Kipulääkkeen valinnassa on huomioitava ruoansulatuskanavaan kohdistuvien haittavaikutusten ja sydän- ja verisuonitapahtumien vaara sekä lääkeallergiat. Tulehduskipulääkkeiden ja opioidien haittavaikutukset on syytä huomioida erityisesti pitkäaikaisesta kivusta kärsivillä selkäpotilailla. (Lähde: Alaselkäkivun Käypä hoito -suositus) Lisätietoa selkäkivun hoidosta, liikuntavinkeistä ja vertaistoiminnasta

42 Verenpaine

43 Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa
Verenpaineen säännöllinen seuranta on keskeinen osa kohonneen verenpaineen hoidon seurantaa. noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa. Kotimittaus on suositeltavin ja useimmiten riittävä tapa selvittää verenpainearvot. Luotettavan tuloksen varmistamiseksi kotimittaukset tulee suorittaa puolueettomassa teknisessä ja kliinisessä testauksessa hyväksytyllä verenpainemittarilla oikealla mittaustekniikalla sekä neljän päivän mittaussarjana. Päivittäisiä ja epämääräisten oireiden perusteella tehtyjä kotimittauksia tulee välttää.

44 Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa
Mittaukset suoritetaan olkavarsimittarilla Rannemittarin käyttöä suositellaan vain, jos olkavarren mallin (lyhyt, paksu) johdosta oikean kokoisen mansetin käyttö ei ole mahdollista. Mansetin kummipussiosan tulee olla oikean kokoinen sillä olkavarren ympärysmittaan nähden liian kapea tai lyhyt painepussi antaa liian suuren verenpainearvon. Kotimittaukset tehdään ei-dominantista kädestä. Uudelta verenpainepotilaalta verenpaine mitataan toistetusti molemmista olkavarsista. Jos verenpainetasot eroavat yli 10 mmHg, kotimittaukset tehdään kädestä, jossa paine korkeampi. Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana potilasta ohjataan välttämään raskasta fyysistä ponnistelua, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien (kahvi, tee, kolajuomat ja ns. energiajuomat) nauttimista. Verenpaine mitataan aamuin (kello 6–9) ja illoin (kello 18–21) tehtyinä kaksoismittauksina. Kaksoismittauksella tarkoitetaan verenpaineen mittaamista kahdesti peräkkäin 1–2 minuutin välein.

45 Verenpaineen omaseuranta kohonneen verenpaineen hoidossa
Verenpaineen mittaus, ohje potilaalle: Istuvaltaan kyynärvarsi tuettuna pöydälle hieman yli 90 asteen kulmaan. Painemansetti asetetaan olkavarteen siten, että kumipussin keskiosa on olkavarsivaltimon päällä. Mansetti 2–3 cm kyynärtaipeen yläpuolella. Mittaus aloitetaan, kun potilas on istunut mittauspaikalla 5 minuuttia. Mittauksen aikana ei saa liikkua tai puhua. Mittaus toistetaan 1–2 minuutin kuluttua (ns. kaksoismittaus) Mittaustulokset ja niiden keskiarvo kirjataan verenpaineen seurantakorttiin. Seurantakortin voi tulostaa Suomen Verenpaineyhdistyksen kotisivuilta Lisätietoa ja tarkemmat ohjeet: Kohonnut verenpaine, Käypä hoito -suositus 2014.