Yhteiskuntahistorian johdantokurssi Sosiaalihistorian jakso

Esitys aiheesta: "Yhteiskuntahistorian johdantokurssi Sosiaalihistorian jakso"— Esityksen transkriptio:

1 Yhteiskuntahistorian johdantokurssi Sosiaalihistorian jakso
prof. Matti Peltonen, Helsingin yliopisto syyskuussa 2013

2 Sosiaalihistoria-jakson suunnitelma:
Sosiaalihistoria ja ajan käsitteen ongelma: Hulluuden hetket ja ”hullut vuodet” esimerkkinä heterogeenista ajan käsittämisestä. 2. Sosiaalihistorian kehitys toisen maailmansodan jälkeen - ml. suomalainen tutkimustraditio; kansalliset kysymykset sosiaalihistorian klassisena aineksena. 3. Suuret kysymykset ja makrohistoria: Modernin kapitalismin synty ja Euroopan erityistie [3b (oheisartikkeli). ”Pienet” kysymykset ja mikrohistoria: Miten ”pieni” voi olla avain ”suurempaan”?] 4. Suomalainen mentaliteetti sosiaalihistoriallisesti nähtynä (mentaliteetti, identiteetti ja kansallinen omakuva)[4b Täydennyksenä toinen oheisartikkeli Maisemasta ja kielestä kansallisuuden tunnuksina].

3 (Sosiaali)historia ja ajan käsitteen ongelma: Voiko aika olla heterogeenista?
Esimerkkeinä Euroopan ”hullut vuodet” (1848, 1968) ja ajatus ”historian lopusta” (1989)

4 Hullut vuodet ja historian loppu – ajan heterogeenisuuden ongelma?
1. Aika ja yhteiskuntahistoria Mitä aika on? [”Objektiivinen” aika] ”Materian liikkeen heijastusta” (planeettojen liike, jota simuloidaan kellolla), sanovat filosofit On muutakin kuin kellon ja kalenterin aikaa [”Subjektiivinen” , sovinnainen aika, valtiollinen aika] yksilön kokemuksellinen aika yhteiskunnallinen (yhteinen, jaettu) aika tänään esimerkkinä: ”hulluuden hetket” (moments of madness) ja ”historian loppu”.

5 2.Euroopan histoiran ”hulluimmat” vuodet - 1848 ja 1968
”Hulluus”, jota koulukirjoissa ei määritellä, vaikka siitä puhuttiinkin. Suomalainen ”hullu vuosi” suurlakko syksyllä 1905 Paras aikalaiskuvaus suomalaisesta hullusta vuodesta: Jaakko Forsman: Mistä syystä sosialismi levisi Suomen maalaisväestön keskuuteen? Mietteitä. Otava 1912, (lainaus). Miksi miettiä ”hulluja vuosia”?

6 Jaakko Forsmanin mainio essee (1912)

7 kautta, mitä ne todella ovat ja mitä ne merkitsevät, vaan
Jaakko Forsman: Mistä syystä sosialismi levisi Suomen maalaisväestön keskuuteen? Mietteitä. Otava 1912, 40—41. "Eräät tapaukset, ja varsinkin juuri valtiolliset tapaukset, vaikuttavat toisinaan järkyttävästi kansansieluun, ei sen kautta, mitä ne todella ovat ja mitä ne merkitsevät, vaan sen kautta että kansa kuvittelee niitä paljon suurenmoisemmiksi ja merkitykseltään valtavammiksi kuin mitä ne todella ovat. Tämä pitää paikkaansa myöskin meidän suurlakkoomme nähden. Se vaikutti niin repäisevästi kansansieluun siitä syystä, että se joukkojen mielikuvituksessa esiintyi niin suunnattoman suurenmoisena tapauksena. Joukkojen mielestä se ei suinkaan ollut pelkkä mielenosoitus, vaan se oli vallankumous, jolla kansa, suurten kaupunkien sosialistinen työväki etupäässä, kukisti tai ainakin perinpohjin nöyryytti vallanpitäjiä ja avasi itselleen tien valtaan.

8 Se oli tämä suurlakon mielikuva, joka suggereerasi, se se oli, joka suggestionin voimalla ja nopeudella yhtäkkiä, yhdellä iskulla, pyyhkäisi tai näytti pyyhkäisevän koko tuon käsityksen, että olevainen yhteiskuntajärjestys oli Jumalan asettama ja järkähtämätön ja että köyhä kansa ei itse kyennyt parantamaan tilaansa, siis juuri tuon 'vanhan hapatuksen', tuon 'pohjasakan', jonka hävittämiseen sosialistinen agitatsioni muuten ehkä olisi tarvinnut vielä vuosikymmeniä.

9 Suurlakko suggereerasi kansansielun niin sanoakseni negatiivisesti, se teki siitä tabula rasa'n, tyhjän taulun, ja 'orientteerasi' sen määrättyyn suuntaan. Sanon määrättyyn suuntaan, sillä tuohon tyhjään kansansieluun ei nyt suinkaan saattanut piirtää mitä hyvänsä; siihen saattoi piirtää vain sellaista sisällystä, joka oli jyrkässä ristiriidassa joukkojen entisen elämänkäsityksen kanssa, siis ainoastaan äärimmäiskantaisia aatteita.”

10 3. Kriisit, vallankumoukset ja ”hulluuden hetket”
käsitteellisiä eroja sosiaalisen ajan määritelmissä hulluuden hetken (moment of madness) käsitteen lanseeraaja: Aristide R. Zolbergin artikkeli v. 1972 mitä hulluuden hetki sisältää? ajan kokemuksen yhteisyys, voimakkuus ja hetkellisyys uudet ryhmät pääsevät esille uusia ajatuksia ja käsitteitä lanseerataan yhteinen pettymyksen kokemus ”hullun vuoden” 1848 huipputeksti: Marx & Engels: Kommunistisen puolueen manifesti [1848] romaani, jota ei voi ohittaa ”hullun vuoden” 1848 kuvauksena: Gustave Flaubert: Sydämen oppivuodet (1869)

11 4. Euroopan historian tärkeimmät esimerkit: helmikuu 1848, toukokuu 1968
poliittinen kriisi laukaisijana mitätön alku, mutta mittavat saavutukset pitkällä tähtäimellä 1 Ranskasta tasavalta pysyvästi 2 Saksan ja Italian yhdistyminen 3 Yleisestä äänioikeudesta demokratian normi 4 Kansallisuusaatteen läpimurto, kansallinen itsemääräämisoikeus 5 Sosialismin aatteen esittäytyminen

12 Marxin ja Engelsin Manifesti (1848)

13 Karl Marx ja Friedrich Engels: Kommunistisen puolueen manifesti (1976 [1848], s. 24) kuvasi alkanutta ”uutta aikaa” (vähintäänkin) repäisevästi : "Jatkuvat mullistukset tuotannossa, kaikkien yhteiskunnallisten olojen alituinen järkkyminen, iänikuinen epävarmuus ja liikkeellä oleminen erottavat porvariston aikakauden kaikista muista. Kaikki piintyneet, ruostuneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja katsantokannat menevät hajalle, kaikki vastamuodostuneet vanhenevat ennen kuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu pois, kaikki pyhä häväistään, ja ihmisten on lopulta pakko katsella asemaansa elämässä ja keskinäisiä suhteitaan avoimin silmin."

14 ...ja toukokuu 1968... aiempia globaalimpi ”hullu vuosi” ideat:
ed. sukupolvien materialismin arvostelu individualismin arvostelu ja kollektivismin ihailu etnosentrismin arvostelu teollisen kulttuurin itsetuhoisuuden ja tuhlailevuuden arvostelu Lyhyesti: ylimalkaan vanhan työväenliikkeen ja USA:n sekä Neuvostoliiton harjoittaman voimapolitiikan arvostelua (Vietnam ja Praha).

15 Andre Gunder Frank (1967, suom. 1971)

16 5.Suomalainen hulluuden hetki: suurlakko (kansallislakko)syksyllä 1905
periferia ei kulje sama tahtia kuin keskusalueet vertailua vuosiin 1848 ja 1968 nationalismi ja sosialismi vuonna 1905 johtuiko Suomen muuttuminen 1907 vaalikannatuksella mitattuna maailman sosialistisimmaksi maaksi ”hullusta vuodesta” 1905? (vrt. taulukko vaalituloksista!) tärkeä suomalainen teksti: Kianto? Järnefelt?

17 Sosialismin vaalikannatus valtiollisissa vaaleissa ennen I maailmansotaa
Iso-Britannia ,4 Belgia ,3 Ranska ,8 Hollanti ,5 Ruotsi ,1 Suomi ,1

18 Maa kuuluu kaikille (1907)

19 6.”Historian loppu” ja kumouksellinen vuosi 1989
Itä-Euroopan vallankumousvuosi 1989 ”hulluuden hetkenä”; uusi pohdinnan arvoinen ilmiö ”Arabikadun kevät” 2011? Historian loppu vai liberalismin loppu? Kaksi vastakkaista tulkintaa ja 1990-lukujen vaihteen historiallisesta luonteesta: 1. Francis Fukuyama (”historian loppu”) 2. ja Immanuel Wallerstein (”liberalismin projektin ehtyminen”).

20  Max Weber: Protestanttinen etiikka ja kapitalismin 'henki’ [WSOY 1980,saksankielinen orig ], : Fukuyaman analyysin lähtökohta "Kukaan ei vielä tiedä, kuka mainitussa kovassa kotelossa asuu tulevaisuudessa ja onko tämän tavattoman kehityksen lopussa ilmestyvä aivan uusia profeettoja vai tapahtuuko vanhojen ajatusten ja ihanteiden mahtava jälleensyntyminen. Vai onko sittenkin, ellei kumpikaan näistä ennustuksista toteudu, seurauksena eräänlainen kouristuksenomainen itsensä tärkeänä pitämisen koristama mekanisoitu kivettyminen. Siinä tapauksessa voisi tämän kulttuurikehityksen 'viimeisissä ihmisissä' toteutua sana: 'Erikoismiehet ilman henkeä, nautintoihmiset vailla sydäntä: tämä ei–mikään kuvittelee nousseensa koskaan aikaisemmin saavuttamattomalle asteelle."

21 Immanuel Wallersteinin hahmotus 1989 jälkeiselle maailmalle
Wallerstein katselee globaalia tilannetta ”etelästä” käsin (”Kun kerran NL:kin epäonnistuu, kuinka sitten me?”) Kyseenalaistuksen kohteita: kansallinen itsemääräämisoikeus ja kansallisvaltio; parlamentaarisen demokratian tavoittelu; köyhyyden poistaminen taloudellisen kasvun kautta… Fukuyama & Wallerstein: Esimerkkejä yhteiskuntaa kartoittavasta keskustelusta ”postmodernista aikakaudesta” – esteettisen pohdinnan sijaan?