Luuk. 13:1-5 Luukkaan evankeliumin luku 13 sisältää useita erillisiä Jeesuksen opetuksia eri aiheista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen.

Esitys aiheesta: "Luuk. 13:1-5 Luukkaan evankeliumin luku 13 sisältää useita erillisiä Jeesuksen opetuksia eri aiheista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 13:1-5 Luukkaan evankeliumin luku 13 sisältää useita erillisiä Jeesuksen opetuksia eri aiheista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan – samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan – yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny." (Luuk. 13:1-5) Jrusalemissa tapahtuneet ajankohtaiset järkyttävät tapaukset saivat ihmiset kyselemään taphtumien syitä. Helposti ajateltiin, että onnettomuuksiin joutuneet olivat ehkä itse ansainneet kohtalonsa tekemällä jotain erityisen pahaa. Jeesus haluaa kuitenkin kääntää ajatukset pois toisten ihmisten syntien ruotimisesta. Jokainen on rikkonut Jumalan tahdon ja siksi jokaisen on käännyttävä Jumalan puoleen pelastuakseen.

2 Luuk. 13:6-9 Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'" (Luuk. 13:6-9) Vertauksen viikunapuu kuvasi alunperin Israelia, jonka oli tarkoitus julistaa Jumalan kunniaa kansojen keskellä. Se ei kuitenkaan täyttänyt tehtäväänsä. Jeesus halusi vielä antaa sille aikaa ja julisti sille evankeliumia, mutta kun se ei kääntynyt, se tuhottiin (roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70 jKr). Me voimme lukea vertauksen myös viittauksena ykittäisiin ihmisiin. Jeesus opetti, miten puu tunnetaan hedelmistään (Matt. 7:15-20), ja Paavalin opetuksen mukaan kristityt kasvavat Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23). Muta entä kun hyvää hedelmää ei näy? Puu ei voi itse puristaa itsestään hedelmää, mutta puutarhuri voi hoitaa puun kuntoon. Vertaus kertoo meille siitä, miten Jeesus tahtoo armahtaa ja hoitaa Jumalan sanalla meitä, jotka emme osaa kantaa hyvää hedelmää.

3 Luuk. 13:10-17 Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, olet päässyt vaivastasi." Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa. (Luuk. 13:10-13) Muiden juutalaisten tavoin Jeesuskin kävi säännöisesti sappatteina synagogajumalan-palveluksissa. Tällä kertaa Jeesus osoittaa jumalallisen voimansa parantamalla pitkään sairastaneen naisen. Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: "Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina." Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?" Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki. (Luuk. 13:14-17) Fariseusten laintulkinnan mukaan sapattina ei saanut tehdä mitään sellaista, mikä voitiin tulkita työn tekemiseksi – ei edes parantaa. Sapattikäskyn ptäminen oli heille erityisen tärkeä asia. Jeesus halusi vapauttaa ihmiset vääränalaisista lain tulkintojen mukanaan tuomista taakoista ja siksi teki hyvää nimenomaan sapattina. .

4 Luuk. 13:18-24 Jeesus sanoi sitten: "Millainen on Jumalan valtakunta? Mihin vertaisin sitä? Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi kasvimaahansa. Sen taimi kasvoi ja oli lopulta kuin puu, ja taivaan linnut rakensivat pesänsä sen oksille." Vielä hän sanoi: "Mihin vertaisin Jumalan valtakuntaa? Se on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani." (Luuk. 13:18-21) Monissa vertauksissaan Jeesus opettaa jotain keskeistä Jumalan valtakunnasta. Tässä vertaukset pienestä sinapinsiemensä, josta kasvaa suuri puu, ja vähäisestä hapatteesta, joka hapattaa koko suuren taikinan, opettavat sitä, miten Jumalan valtakunta lähtökohdissaan on pieni ja heikko, mutta kasvaa lopulta suureksi. Juuri näin on käynyt. Jumalan valtakunta oli pienimillään ja heikoimmillaan ristiinnaulitussa Jeesuksessa, ja nyt se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti. Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. (Luuk. 13:22-24) Ovet Jumalan valtakuntaan ovat kyllä auki kaikille. Jeesus ei torjunut ketään, joka halusi tulla hänen seuraansa. Ovi valtakuntaan on kuitenkin siinä mielessä ahdas, että monet eivät mahdu oman ylpeytensä vuoksi siitä sisään – eivät siis halua tulla. Raamatun opetuksen mukaan kaikki eivät pääse taivaaseen, vaan ennemmin on niin, että lopulta vain harvat pääsevät. Varmaa on kuitenkin se, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen vapahtajanaan, pelastuu.

5 Luuk. 13:25-30 "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.' "Siellä te itkette hammasta purren, kun näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos. Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä." (Luuk. 13:25-30) Vielä elämme armon aikaa ja ovi on auki, mutta kerran koittaa aika, jolloin ovi suljetaan, ja ne jotka ovat silloin ulkopuolella, myös jäävät ulkopuolelle. Siksi on tärkeää, että nyt uskomme Jeesukseen. Vertauksen oven takana kolkuttelijat ovat niitä, jotka olivat jonkinlaisia Jeesuksen hyvänpäiväntuttuja, mutta eivät halunneet olla hänen seuraajiaan ja opetuslapsiaan. Onkin sanottu, ettei Jeesus kaipaa kannattajia vaan seuraajia. Kumpia me olemme?

6 Luuk. 13:31-35 Opetus: Ville Auvinen
Juuri silloin tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut." Mutta hän vastasi: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.' Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa. (Luuk. 13:31-33) Jotkut olivat huolissaan siitä, että Jeesus sai toiminnallaan valtaapitävät hermostumaan ja laatimaan tapposuunnitelmia. Ehkä he halusivat aidosti huolehtia Jeesuksen turvallisuudesta, mutta he eivät ymmärtäneet Jeesuksen elämäntehtävää. Kyllä Jeesus tiesi, mikä häntä Jerusalemissa odottaa, ja juuri siksi hän halusi sinne – kuolemaan meidän syntiemme tähden ja saattamaan työn päätökseen kolmantena päivänä nousemalla kuolleista. "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'" (Luuk. 13:34-35) Jerusalem ja sen asukkaat olivat Jeesukselle rakkaita – olihan hän ihmisyytensä puolesta samaa kansaa ja olivathan juutalaiset Jumalan valittu kansa. Koko Vanha testamentti kuitenkin todistaa siitä, miten kansa uudestaan ja uudestaan käänsi selkänsä Jumalalle ja tappoi Jumalan lähettämät profeetat. Sen tähden Jumala jättää kansansa – temppeli, Jumalan asuinsija maan päällä on jäävä asujaansa vaille. Jumalan läsnäolo on nyt Kristuksen kirkon keskellä, seurakunta on uusi, hengellinen temppeli. Jeesuksen sanoissa on kuitenkin myös viittaus tulevaan, jolloin juutalaiset lopulta tunnistavat ja tunnustavat Jeesuksen messiaakseen..