pelloilta palttinaksi

Esitys aiheesta: "pelloilta palttinaksi"— Esityksen transkriptio:

1 pelloilta palttinaksi
Pellavan tie pelloilta palttinaksi

2 PELLAVAN HISTORIAA Pellava on kuitukasvi, jota ihminen on käyttänyt tekstiilien raaka-aineena yli vuotta. Vanhimmat löydöt kivikautiset ovat Sveitsistä. Pellavalla on kunniakas ja pitkä historia. Egyptin pyramideista löydetyt muumiot on kiedottu erittäin korkealaatuiseen pellavakankaaseen. Kiinassa pellava kuitua ja öljyä on käytetty yli 2000 vuotta. Entisessä Abyssiniassa, nykyisessä Etiopiassa käytettiin ja käytetään vieläkin pellavan erästä muotoa viljan tavoin. Mahdollisesti pellavaa on käytetty siellä jo 5000 vuotta sitten. Suomessa pellavaa on käytetty ainakin pronssikaudelta lähtien. Vaikka 1800-luvulla puuvilla yleistyikin, käytti omavaraistaloudessa elävä suomalainen tavallinen kansa vielä 1900-luvun alussa pääasiassa pellavaa vaatetuksessa. Kylmässä ilmastossa villa on pellavan ohella ollut tärkeä vaatemateriaali. Karkeasta rohdinpellavasta tehtiin arkikäyttöön housut ja paidat. Hienoa aivinapellavaa käytettiin juhlavaatteiden valmistukseen.

3 KYLVÖ Pellon muokkaaminen ja pellavan kylväminen olivat miesten töitä, kitkeminen ja sadonkorjuu kuuluivat puolestaan naisten tehtäviin. Pellava kylvetään keväällä. Siemenet kylvetään tiheään niin, että hennot suoravartiset kasvit kasvaisivat pitkiksi ja tukisivat toisiaan kasvun aikana.

4 SADONKORJUU Pellava nyhdetään maasta juurineen, kun sen lehdet ovat alkaneet kellastua, mutta siemenet eivät ole vielä kypsyneet. Työ voidaan tehdä käsin tai isoilla viljelmillä koneellisesti.

5 KUIVATUS Pellava sidotaan viuhkoihin
( roivaihin eli sormauksiin) ja asetetaan kuhilaille kuivumaan.

6 ROHKIMINEN Korsien kuivuttua erotetaan (rohkitaan) hedelmät (siemensylkyt), joissa siemenet vähitellen saavat kypsyä. Varsista poistetaan lehdet, haarat ja siemenkodat rohkimalla rohkalautaa käyttäen käsityönä tai koneellisesti. Pellavan varsia käsitellään nippuina, jotta varret/kuidut pysyisivät järjestyksessä yhdensuuntaisina.

7 LIOTUS Kuivuneet roivaat pannaan 2-4 viikoksi kylmään veteen likoamaan, jolloin niistä mätänee pois ulkokuoria ja juuri sekä osa kuituja sitovasta kasviliimasta. Niittyliotustakin käytetään, vieläpä liotusta lämpimällä vedellä ja kem. aineilla.

8 LOUKUTTAMINEN Liotuksen jälkeen pellavanvarret levitettiin johonkin rauhalliseen paikkaan kuten karhialle eli nurmikolle, pihamaalle tai peltosaralle ohuesti kuivumaan. Lopullinen kuivatus tapahtui saunan tai riihen parvella, syksyisten ulkotöiden vähennyttyä Sen jälkeen tulee fyysisin vaihe: loukuttaminen. Loukuttaminen rikkoo pellavan varren puumaisen osan, jolloin loukuttajan käteen jää kuitu, kuten on tarkoituskin. Loukuttaminen on perinnetiedon mukaan äijähommaa ja kyllä se habaa kasvattaakin. Pellavan käsittely on loukuttamista lukuunottamatta ollut naisten töitä.

9 LIHTAUS Loukuttamisen jälkeen päästään lihtaamaan. Lihtaaminen on melkein kuin loukuttamista, paitsi että apuna on metalliset “terät” ja pellavia ei enää hakata vaan niitä vedetään teriä vasten. Lihtauksen tarkoituksena on poistaa puumainen aines (päistäreet) pellavasta. Päistäreiden joukkoon joutuu katkenneita ja sekaisia kuituja, joista puhdistuksen jälkeen voidaan valmistaa rohdinlankaa. Lihdattu pellava on valmista toimitettavaksi kehräämölle.

10 Ennen kehruuta pellava kammataan eli häkilöidään
Ennen kehruuta pellava kammataan eli häkilöidään. Tällöin pitkäkuituinen, arvokas pellava (aivina) ja karkeampi, lyhyt kuituinen (rohdin) erotetaan toisistaan. Hienot aivinakuidut ovat yhdensuuntaisina kehruuta varten. HÄKILÖINTI

11 KEHRUU

12 TAIKAUSKOA LASKIAISENA
Pitkiä pellavia Lattia lakaistiin moneen kertaan ja rikat vietiin kauas, jotta pellavapelto olisi pysynyt puhtaana ja kasvanut pitkää vartta. Naiset laittoivat puhtaan paidan ylleen ja pukeutuivat muutoinkin valkoisiin sekä sukivat vähän väliä hiuksiaan, jotta pellavan kuidut olisivat tulleet valkeita ja pehmeitä. Lasten päähän tehtiin pitkistä kuiduista laskiaispalmikotkin. Iltapäivällä nuori väki alkoi hurjan mäenlaskun, jolloin huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Tytöt laskivat mäkeä hiukset hajallaan. Kuta kauemmas kelkka liukui, sitä pitempiä tulivat pellavat.