Ranskalainen valistus V Luonto ja kulttuuri lääketieteellisessä materialismissa Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10-

Esitys aiheesta: "Ranskalainen valistus V Luonto ja kulttuuri lääketieteellisessä materialismissa Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10-"— Esityksen transkriptio:

1 Ranskalainen valistus V Luonto ja kulttuuri lääketieteellisessä materialismissa Dos. Timo Kaitaro 31.10.-13.12.2011 ma klo 10-12 U40 sali 8, & ti klo 10- 12, U40 sali

2 Luonto ja kulttuuri La Mettrie, Discours préliminaire (1751):  moraali ei ole luonnollista  näin ollen se ei kuulu filosofian tai järjen alaan

3 La Mettrie: Kielen ja kulttuurin osuuden korostaminen: ihminen ei ole pelkkä luonnonolento: ”Sanat, kielet, lait, tieteet, taiteet ovat ilmestyessään hioneet henkemme raakatimantin”.

4 La Mettrien Discours préliminairen (1751) dikotomiat: FILOSOFIA Järki Luonto, kausaalisuus Totuus Luonnollinen moraali Filosofin tehtävä: totuuden etsintä MORAALI Politiikka / uskonto Säännöt ja lait Tavat / konventiot Keinotekoinen moraali Lainsäätäjän tehtävä: järjestyksen ylläpitäminen

5 Kuitenkin La Mettrie  katsoo, että filosofialla voi olla rooli epäoikeudenmukaisten lakien korjaamisessa  tekee eron positiivisen oikeuden ja oikeudenmukaisuuden välillä (droit en soi vs. droit d’equité, droit de raison)

6 Diderot, kirje Landoisille 29 kesäkuuta 1756:  jos determinismi vallitsee, niin oikeastaan ei ole hyvettä ja pahetta (filosofin näkökulma)  erottaa moralistin ja filosofin näkökulman toisistaan  filosofisesta näkökulmasta rangaistusten oikeutus on niiden vaikutus tai hyöty

7 Diderot, Salon de 1767: Ongelma: onko hyve tekojen yhteensopivuutta lakien vai yleisen hyvän kanssa? olisi ongelmallista, jos jokainen saisi arvioida lakien yhdenmukaisuutta yleisen hyvän kanssa mutta ongelmallista olisi myös, jos järkevien ihmisten tulisi noudattaa huonoja lakeja kansalaisen ja ihmisen velvollisuudet (laki vs. moraali) voivat siis olla ristiriidassa

8 Diderot, Entretiens d’un père avec ses enfants. Du danger de se mettre au-dessus des lois (1772):  kansalaistottelemattomuuden ongelma: joskus voi olla moraalisesti oikein olla noudattamatta lakia ja noudattaa sen sijaan ”luonnollisen oikeudenmukaisuuden tuomioistuimen” tai omatunnon ääntä  kuitenkin tämä periaate on ongelmallinen julkisesti tunnustettuna (”Puhu hiljempaa…”)

9 Diderot, Supplément au voyage de Bougainville [1772]  hyve ja pahe ovat molemmat yhtä luonnollisia  kolme lakia: uskonnollinen, siviilioikeudellinen ja luonnollinen  ei kuitenkaan ole synnynnäistä, ihmisten sydämiin kirjoitettua luonnollista moraalilakia

10 Diderot, Entrétien d’un philosophe avec la maréchale de *** (1776) Valistusfilosofin ja kristityn keskustelu moraalista ja sen perustasta: La maréchale: Oletteko te herra Diderot? Diderot: Kyllä, Madame. La maréchale: Siis se, joka ei usko mihinkään? Diderot: Minä itse. La maréchale: Kuitenkin moraalinne on uskovan. Diderot: Miksi ei, jos hän kerran on kunnon ihminen.

11 Diderot, Entrétien d’un philosophe avec la maréchale de *** La maréchale: Mitä, ettekö lainkaan varasta, tapa tai ryöstä?’ Diderot: Hyvin harvoin. La maréchale: Mitä hyödytte sitten siitä, ettette usko? Diderot: En mitään, madame la maréchale. Siksikö uskotaan, että siitä on jotain hyötyä?

12 Diderot, Entrétien d’un philosophe avec la maréchale de *** […] La maréchale: Minkälainen motiivi ilman uskoa olevalla voi olla hyvä, jos hän ei ole hullu? Haluaisinpa tietää sen. Diderot: Minäpä kerron sen teille. La maréchale: Olkaa hyvä. Diderot: Ettekö ajattele, että voi olla sillä tavalla onnellisesti syntynyt, että saa suurta tyydytystä hyvän tekemisestä.

13 Diderot, Entrétien d’un philosophe avec la maréchale de *** La maréchale: Kyllä näin ajattelen. Diderot: Että on saanut hyvän kasvatuksen, joka on vahvistanut tätä luonnollista taipumusta hyvään? La maréchale: Toki. Diderot: Ja, että kypsemmällä iällä kokemus vakuuttaa meidät siitä, että on loppujen lopuksi, ollakseen onnellinen tässä maailmassa, on parempi olla kunnon ihminen kuin kelvoton roisto?

14 1700-luvun materialismi ihmisluonnosta, ihmisen ja eläimen erosta:  ei metafyysistä kuilua, joka erottaisi ihmisen muusta luonnosta tai eläimistä  oikeastaan luonnollista eroa ei olekaan: ihmisen ja apinan luonnolliset (anatomiset ja fysiognomiset) erot eivät ole sen kummempia kuin muut eläinten väliset erot  sen sijaan ihmisen erottaa eläimistä kulttuuri : ”sanat, kielet, lait, tieteet ja taiteet”

15 Claude Adrien Helvétius (1715- 1771): De l’esprit (1758) De l’homme (1773)

16 Helvétius De l’esprit (1758): fysikaalista maailmaa säätelevät liikkeen lait ja ”moraalista” maailmaa intressin (oman edun) lait jälkimmäiset perustuvat kuitenkin fyysisiin aistimuksiin psykologinen reduktionismi: kaikki motiivit palautuvat viime kädessä miellyttävien aistimusten tavoitteluun ja epämiellyttävien välttämiseen

17 ….Helvétius, De l’esprit erottaa luonnolliset ja keinotekoiset ”passiot”, mutta palauttaa viime kädessä jälkimmäiset ensimmäisiin: keinotekoisten ”passioiden” kohteet (esim. ystävät, raha, maine, valta) ovat välineitä fyysisen aistimielihyvän saavuttamiseksi välineelliset päämäärät voivat kuitenkin tavan myötä tulla tavoitelluiksi itsessään

18 Diderot’n kritiikki, Réfutation d'Helvétius [1773] Vastaesimerkkejä Helvétiuksen teoriaan: salassa tehdyt hyveelliset teot puhtaasti ”mielipiteeseen” liittyvä mielihyvä tai tuska, jolla ei ole mitään suhdetta fyysisiin seurauksiin esim. toisten hyväksyntä tai paheksunta voi itsessään olla merkittävämpi motiivi kuin mikään fyysinen seuraus

19 Diderot’n Helvétius-kritiikki: oman edun ja mielihyvän käsitteiden monimielisyys Diderot’n mukaan on muitakin mielihyvän muotoja kuin fyysinen ihmisen motiivit ovat monimuotoisemmat kuin Helvétius olettaa

20 La réfutation d’Helvétius: ”…olen ihminen, ja edellytän ihmiselle luonteenomaisia selityksiä. (…) Mitä hyötyä on minulle on joukosta päätelmiä, jotka sopivat yhtä hyvin koiralle, lumikolle, osterille, dromedaarille?” (AT II, 300-301).

21 Diderot’n Helvétiuksen kasvatusoptimismiin kohdistama kritiikki: synnynnäinen rakenne vaikuttaa aistimuksiimme, myös koettuun mielihyvään ja mielipahaan palkkioiden ja rangaistustenkin vaikutukset siis vaihtelevat: täydellinen kontrolli on mahdotonta ei kiellä kasvatuksen merkitystä, mutta toteaa sen rajat

22 Pierre Jean George Cabanis (1757-1808) ranskalaisen lääketieteellisen valistuksen ja valistusmateriaslimin myöhäinen edustaja, fysiologi ja filosofi Rapports du physique et du moral de l'homme (1802) pidetään usein Condillacin sensualismin jatkajana, mutta…

23 Cabanis jatkaa Montpellieiriläisten vitalistien ja 1700- luvun ranskalaisten materialistien perinnettä vallankumouksen jälkeen älyyn ja tahtoon liittyvät toiminnot ovat kietoutuneet yhteen muiden orgaanisten liikkeiden kanssa: ”moraaliset” tieteet ovat osa ihmisen luonnonhistoriaa ”hulluudella” voi olla elimellinen perusta, mutta ei välttämättä aivoissa

24 Cabanis aivojen sijasta ihmisen ”moraalisissa” kyvyissä tapahtuvat muutoksen korreloituvat usein alavatsan seudun patologioihin – jotka heijastuvat tuntemuksiin ja ajatuksiin ajattelu ei ylipäätään ole mahdollista ilman vatsan, pallean ja ala-vatsan osuutta mentaalisiin funktioihin tarvittavat elimet eivät siis rajoitu vain aivoihin: aivojen ja selkäytimen lisäksi tarvitaan sisäelinten läheisyydessä sijaitsevia ganglioita ja pleksuksia, jotka kykenevät reagoimaan ärsykkeisiin itsenäisesti ja joiden kautta nämä välittyvät aivoihin