Johdatus viestintään, 4. luento: viestintä on yhteisyyttä Leif Åberg syksy 2002.

Esitys aiheesta: "Johdatus viestintään, 4. luento: viestintä on yhteisyyttä Leif Åberg syksy 2002."— Esityksen transkriptio:

1 Johdatus viestintään, 4. luento: viestintä on yhteisyyttä Leif Åberg syksy 2002

2 Luentojen jaksotus 1 peruskäsitteet 18. 09. 2 viestintä on prosessi 25.09. 3 viestintä on merkityksen- antoa ja tulkintaa 02.10. 4 viestintä on yhteisyyttä 09.10. 5 keskinäisviestintä 16.10. 6 organisaatioviestintä 23.10. välitentti 30.10. 7 joukkoviestintä 06.11. 8 verkkoviestintä 13.11. ei luentoa 20.11. 9 viestinnän tulevaisuus 27.11. 10 kooste 04.12. lopputentti 11.12. rästitentti 09.01.2003

3 James W. Careyn (1975) viestintänäkemys ”Viestintä on symboliprosessi, joka tuottaa, pitää yllä, korjaa ja muuntaa todellisuutta” ei siirtomalli, vaan rituaalimalli –kytkeytyy käsitteisiin kuten yhdessä jakaminen, osallistuminen, yhteenliittyminen, kumppanuus –keskeistä ei ole sanomien levittäminen tilassa, vaan yhteiskunnan ylläpito ajassa

4 Viestintä kulttuurintutkimuksen näkökulmasta viestintä on merkityksiä tuottavaa ja tulkitsevaa toimintaa juuret mm Birminghamin koulukunnassa –Stuart Hall peruskäsitteitä –merkitys, representaatio, diskurssi, intertekstuaalisuus, genre

5 Merkitys ja representaatio –kulttuurissa on kyse jaetuista merkityksistä –kieli on väline, jolla asioita, ajatuksia ja tunteita tehdään ymmärrettäviksi itselle ja muille –representaatio: jonkin asian tai ajatuksen esittämistä (uudelleen-esittämistä, re- presentaatiota) merkkien ja symbolien avulla –tässä valinnassa joudumme nojautumaan joihinkin kulttuurissa jaettuihin käsityksiin siitä, mitä sanoja tai kuvia voidaan pitää tiettyjen ajatusten tai käsitteiden merkkeinä

6 todellisuus on siten sosiaalisesti - eli kulttuurisesti - määräytynyt representaatio todellisuus konstruoidaan, tuotetaan

7 Diskurssi, puhetapa –Hall: ”kun lausumia jostain aiheesta esitetään jonkun diskurssin sisällä, diskurssi mahdollistaa aiheen näkemisen jollain tietyllä tavalla. Se rajoittaa myös muita tapoja, jolla aihe voitaisiin esittää” –Foucault: keskustelu, yhteiskunnallinen käytäntö, johon liittyy oma kieli, argumentaatio, sovellusalue ja sosiaalinen konteksti –esimerkki: mainonnan diskurssi –rinnakkaiskäsitteitä: merkityssysteemi tai tulkintarepertuaari

8 Genre –lajityyppi –muodostaa tietyn sääntöjen tai konventioiden kokonaisuuden, joka ohjaa sekä tekstien tuottamista että niiden luentaa –suppeimmillaan genre nähdään jollekin mediainstituutiolle ominaisena lajityyppinä romaani tai novelli kirjallisuudessa urheilujournalismi tai pääkirjoitus journalismissa

9 Diskurssi vs. genre Diskurssi –puhetapa tai kieli, jolla tietty sosiaalinen käytäntö representoidaan tietystä näkökulmasta Genre –kielenkäyttöä, joka rakentaa tätä tiettyä sosiaalista käytäntöä: lajityyppi, jota voidaan kuvailla sen rakenteellisilla ominaisuuksilla

10 Intertekstuaalisuus –tekstit eivät koskaan ole suljettuja itseriittoisia kokonaisuuksia –Fairclough (1992) manifesti intertekstuaalisuus tutkii eksplisiittisiä viittauksia toisiin teksteihin kuten miten journalismi esittää eri toimijoiden puheenvuoroja konstituoiva intertekstuaalisuus: tekstistä etsitään jälkiä toisista puhetavoista tai lajityypeistä kuten metaforia (politiikka pelinä tai teatterina)

11 Kulttuurien kehittyminen esimerkkejä –Pekka Aulan areenamalli, malli organisaation kulttuureista (1994,1998) –Mihail Bahtinin karnevaalimalli (1940,1965)

12 Viestinnän areenat Ralph Stacey1991/Pekka Aula 1994,1998 Vuorovaikutuksen paikat ja tilanteet Esimerkiksi johtoryhmä, osastokokous, tiedotustilaisuus, kahvitauko, sähköinen keskusteluryhmä Areenalla vallitsee kulttuurinen diversiteetti

13 Areenan eri kulttuurimuodot (Pekka Aula) Anarkistinen kulttuuri: dissipatiivinen viestintä runsasta Kulttuurityhjiö: kumpikin viestintä vähäistä Kaksi kilpailevaa kulttuuria: kumpikin viestintä runsasta Monoliittinen kulttuuri: integroiva viestintä runsasta seur. sivulla Pekka Aulan piirtämä kuva areenoista, osoitteesta http://www.valt.helsinki.fi/staff/aula/ytesitys/index.html

14

15 Mihail Bahtinin karnevaalimalli (1940/1965) Kulttuurissa vaikuttaa kaksi tilaa: –virallinen kulttuuri –karnevaalikulttuuri

16 Virallinen kulttuuri Pyrkii vakinaistamaan ja jähmettämään vallitsevat kulttuurin rakenteet ja arvot Virallisen kulttuurin ominaispiirteet –hierarkkiset rakenteet –lait, kiellot ja rajoitukset –pelon, hartauden ja pieteetin muodot

17 Karnevaalikulttuuri Ei aseta arvoja ei ole substantiaalinen, vaan funktionaalinen: karnevaali on nimenomaan muutoksen, vaihtuvuuden prosessin rituaalinen juhla karnevaalin kieli konkreettis-aistimellista eikä ole käännettävissä verbaalille tai formaalille kielelle

18 Virallisen kulttuurin hierarkiat, rajat ja säännöt menettävät merkityksensä Niiden sijaan astuu karnevaalin tasa- arvoisuus Erot katoavat esittäjän ja esiintyjän, ylhäisen ja alhaisen, pyhän ja maallisen, korkea- ja kansankulttuurin välillä

19 Kaksi keskeistä karnevalistisen toiminnan kategoriaa: profanointi ja nauru –profanointi: pyhänhäväistys kääntää ylösalaisin viralliset arvot –nauru: karnevaalinaurussa yhdistyvät kieltäminen (pilkkanauru) ja hyväksyminen (hyväntahtoinen nauru)

20 Karnevaali pyrkii kumoamaan virallisen kulttuurin arvot ja synnyttämään uusia vaihtoehtoja virallisen kulttuurin merkityksille Kulttuurin elinvoimaisuuden impulssit tulevat karnevaalista Henri Broms: ”Karnevaalitorin nauru on kulttuurin uutta luova tekijä”

21 Kooste kolmesta näkökulmasta prosessinäkökulma –korostuu edelleen vahvana mm uusia teknisiä viestimiä kehitettäessä –miten tahansa viestintää tarkastellaankin, kyseessä on prosessi semioottinen, merkityksenantoa korostava näkökulma –semioosi yksilöllisenä tapahtumana kulttuurinen, yhteisöllisyyttä korostava näkökulma –tulkinta on kulttuurisesti määräytynyttä