Bolivian aatehistoria

Esitys aiheesta: "Bolivian aatehistoria"— Esityksen transkriptio:

1 Bolivian aatehistoria

2 Bolivian aatehistoria
I Esikolumbiaaninen aika II Inkavaltakunnan valloitus ja siirtomaa-aika III Latinalaisen Amerikan itsenäistyminen; Simon Bolivar IV Gaudillojen aika V Republikaaninen aika VI Radikalismin ja reformaation aika VII Kansallinen vallankumous VIII Vastavallankumous ja sotilasjunttien aika IX Che Guevara X Uusliberalismi Latinalaisessa Amerikassa XI Vasemmistolaiset presidentit: Evo Morales

3

4

5 Bolivian etninen jakauma
ketsuat 30 % ajmarat 25 % mestitsit* 25 – 30 % valkoiset ** 15 – 20 % * mukaan luettu myös ”puhdasrotuisia”, jotka ovat omaksuneet espanjan kielen ja hylänneet vanhat traditiot ** ei edellytä täyttä ”veren puhtautta”

6 Bolivian etninen jakauma
alkuperäiskansat 60 % ketsuat 30 % ajmarat 25 % noin 30 muuta kansaa 5 % mestitsit 26 % valkoiset 14 % afrobolivialaiset 0,2 %

7

8 Varhaiset kulttuurit Alkuperiodi (2000-900 eKr)
Varhainen horisontti ( eKr) Varhainen väliperiodi (200 eKr – 600 jKr) Keskihorisontti ( jKr) Myöhäinen väliperiodi ( )

9 Alkuperiodi (2000-900 eKr) Keramiikan valmistus yleistyi
Kotieläimet: laama, alpakka, marsu, koira Syntyi laajoja uskonnollisia keskuksia varsinaisen asutuksen ulkopuolelle

10 Varhainen horisontti (900-200 eKr) Chavin-kulttuuri
ensimmäinen korkeakulttuuri: kulttuurinen vaikutus ulottui laajalle keskus nykyisen Perun alueella, mutta vaikutus ulottui Bolivian alueelle tyypillistä saviastiat, kultaesineet, villakudonnaiset

11 Varhainen väliperiodi (200 eKr – 600 jKr)
Moche-kulttuuri Pohjois-Perussa Huaca de Sol (auringonpramidi) ja Huaca de la Luna (kuunpyramidi) Suuret varallisuuserot (loisteliaita hautoja) Tuhoutui luultavasti 600-luvulla luonnonkatastrofeihin Nazca-kulttuuri Etelä-Perussa Monivärinen keramiikka ja kankaat Nazcan linjat

12 Keskihorisontti (600-1000 jKr) Tiwanaku, Wari
Tiwanaku (Tiahuanaco) ajmaraa puhuva kansa loi kulttuurin noin 100 eKr. Titicaca-järven etelärannalle teoria 1: hyvin järjestäytynyt ja kehittynyt valtakunta, jota johti pappiskuningas teoria 2: kyse uskonnosta, joka levisi laajalle useisiin valtakuntiin Wari jKr. Etelä-Perussa kaupungit rakennettiin muurien taakse → sotilaallinen valtakunta

13 Myöhäinen väliperiodi (1000-1450)
Pieniä kuningaskuntia, jotka olivat sodassa keskenään Tyypillistä linnoitetut kaupungit kukkuloiden huipuilla Kuningaskunnilla usein siirtokunta joko Tyynen meren rannalla tai itäisillä rinteillä Tehokkuus??

14 kaksoisyhteiskunta Ajmara-yhteiskunta muodosti kaksi rinnakkaista hallintojärjestelmää Jokaisessa kuningaskunnassa oli kaksi kuningasta ja heillä omat virkamiehet Ajmara-kuningaskunnissa usein oli kaksi keskusta, joissa omat hallinnot Inkoilla rinnakkaiset hallintojärjestelmät olivat fyysisesti rinnakkain

15 ayllu ajmara- ja ketsua-intiaanien keskuudessa oleva perinteinen yhteisömalli Yhdistelmä sukuyhteisöä ja alueellista yhteisöä Perustana suku, johon voidaan ottaa ulkopuolisia jäseniä Ayllulla on hallintaoikeus tiettyyn maa-alueeseen ja se huolehtii omista jäsenistään Kollektiivinen toimintakulttuuri: ayllu on kollektiivisesti vastuussa velvoitteistaan

16 Inkat 1200-luvulla Perun eteläosassa Cuzcon kaupungin seudulla ketsuan kieltä puhuvat kansat alkoivat yhdistyä (Manco Capac) Inkavaltakunta syntyi, kun 1438 hallitsijaksi nousi Pachacuti Inca (Sapa Inca). Hänen aikana valtakunta laajeni Titicaca-järvelle asti; joidenkin mukaan paljon laajemmalle

17 Inka-hallitsijat Pachacuti Inca ( ) Tupac Inca ( ) Huayna Capac ( ) Huascar ( ) Atahualpa ( )

18 Inkavaltakunta

19 ravinto viljelymaat jaettu ayllujen, papiston ja hallitsijan kesken
hallitsijan mailta saatu sato yleisiin varastoihin armeijaa varten ja katovuosien varalle laama ja alpakka yläluokan tärkein proteiinin lähde rahvas söi marsuja ylängön tärkeimmät viljelykasvit: peruna, kvinoa, oka laaksoissa: maissi, mantelikurpitsa, tarwi

20 khipu

21 löytöretket Portugali Espanja reviirien jako
Portugali vapautui maureista jo 1200-luvulla → pääsivät ensimmäisenä retkille tavoitteena meritien löytäminen Aasiaan Afrikan ympäri Afrikan rannikko portugalilaisten hallinnassa Espanja vapautui lopullisesti maureista 1492 (Granadan valloitus) tavoitteena meritien löytäminen Aasiaan purjehtimalla länteen reviirien jako espanjalaiset päätyivät Keski-Amerikkaan, Karibian saarille portugalilaiset löysivät sattumalta Brasilian Tordesillasin sopimus 1494: rajana Azoreilta ja Kap Verdeltä 370 ligaa (n km) länteen vedetty pohjois-eteläsuuntainen linja rajalinjan itäisen alueet Portugalille, läntiset Espanjalle

22

23 konkistadorit lupakirjan turvin toimivia valloittajia
käytäntö juontuu Espanjan taistelusta maureja vastaan konkistadori kustansi itse armeijan, sai kruunulta valloitusluvan tiettyyn alueeseen, sai itselleen 80 % sotasaaliista ja muita etuja yleensä alemmista sosiaaliryhmistä, jotka eivät olleet päässeet hyötymään Espanjan vapauttamisesta retkien luonne oli puhtaasti rikastuminen = ryöstöretki kruunun intressi: rikastuminen ja uusien alueiden valloitus moraalinen intressi: vääräuskoisten käännyttäminen

24 Perun valloitus Alunperin espanjalaiset tulivat Karibian meren saarille ja asuttivat ne Seuraava askel Väli-Amerikka 1526 espanjalaiset ensi kertaa näkivät Inkavaltakunnan 1528 Francisco Pizarro saapui Inkavaltakunnan rajalle, mutta palasi Espanjaan hakemaan lupakirjan ja vahvistuksia sisällissota ajaa Inkavaltakunnan sekasortoiseen tilaan 1532 Pizarro 168 sotilaan kanssa paikalle Atahualpa vangitaan ja teloitetaan

25 inkojen kukistumisen syyt
eurooppalaisten taudit myytti Viracochasta inkojen sisäiset erimielisyydet muiden kansojen liittoutuminen Pizarron kanssa sitoutuminen hallitsijaan valtaistuimelle Tupac Hualpa, Manco Capec II inkat kapinaan Manco Capec II:n johdolla

26 inkojen kukistumisen syyt
eurooppalaisten taudit myytti Viracochasta inkojen sisäiset erimielisyydet muiden kansojen liittoutuminen Pizarron kanssa sitoutuminen hallitsijaan valtaistuimelle Tupac Hualpa, Manco Capec II inkat kapinaan Manco Capec II:n johdolla Antoine B. Daniel: Inkat

27 Siirtomaavallan vakiinnuttaminen
Konkistadorit taistelivat keskenään vallasta 1541 Perun varakuningas (Blasco Nuñez Vela) 1548 mennessä konkistadorien kapina kukistettu korkeat virkamiehet tulivat emämaasta paikallisilla valkoisilla, kreoleilla, ei ollut poliittista valtaa

28 kreolit kreolit = valkoiset asukkaat Latinalaisessa Amerikassa
Amerikkaan menijät 1500-luvulla alemmista sosiaaliluokista ja rikkaiden perheiden nuorimpia poikia rikastuminen ei taannut arvostettua asemaa kotimaassa kannatti jäädä siirtokuntaan 80 % miehiä → rotujen sekoittuminen yleistä; erirotuisten avioliitot olivat kuitenkin harvinaisia sosiaalinen asema määräytyi varallisuuden ja veren puhtauden mukaan Encomiendo = alun perin konkistadoreille jaetut maa-alueet maan lisäksi encomenderoilla valta paikallisiin asukkaisiin periaatteessa patriarkaalinen huolehtimisvelvollisuus, mutta käytännössä puhtaan alistava järjestelmä intiaanit orjuutettiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin voimassa käytännössä 1700-luvun lopulle asti → haciendat

29 kirkko ja käännyttäminen
löytöretkien virallinen motiivi oli taistelu vääräuskoisia vastaan ja pakanoiden käännyttäminen retkillä oli lähes aina mukana kirkonmies, usein sääntökunnan jäsen seurakuntien perustamisessa sen sijaan maallisen kirkon edustajat Espanjan kruunulla patronaatti-oikeus kirkon suhteen aluksi miekkalähetystä (requerimiento) intiaanien käännyttäminen tapahtui nopeasti; perinteet kuitenkin sekoittuivat Guadalupen neitsyt - Tonantzin

30 inkvisitio 1480 Espanjassa perustettiin inkvisitio vaalimaan katolisen uskon puhtautta harhaoppisuutta vastaan pääkohde Etelä-Espanjan juutalaiset ja muslimit siirtomaihin perustettiin omat inkvisitiot toiminta ei kohdistunut alkuperäisväestöön tehtävänä valvoa harjaoppisuutta: protestantit ja juutalaiset valvoa papistoa: moniavioisuus, jumalanpilkka, aviorikokset, noituus, moraalittomuus 1700- ja 1800-luvuilla tehtävänä myös estää vaarallisten poliittisten aatteiden leviäminen

31 siirtomaahallinto kotimaan hallintomalli siirrettiin uuteen maailmaan
Intioiden neuvosto (consejo de Indias) aatelissukujen edustajia ja entisiä siirtomaaupseereja virkamiesten nimitykset, siirtomaiden lainsäädäntö, valitustuomioistuin, valvonta varakuningas: määräaikainen virka malli Espanjasta Perun ja Uuden Espanjan varakuninkaat audiencia = tuomioistuin, joka samalla toimi neuvoa-antavana elimenä varakuninkaalle; jäsenet oikeusoppineita (Charcas) corregimiento = alueellinen hallintoelin; veronkanto ja intiaanien työvelvollisuuksien valvominen municipio = kunnallinen päättävä elin; jäseninä keskeiset maan- ja kiinteistönomistajat

32 kaivostoiminta intiaaneilla kaivoksia lähinnä altiplanon länsireunalla
1545 löytyi Potosin hopeaesiintymät (Cerro Rico) Kukoistuksen huippu 1600-luvun puolivälissä, jolloin Potosissa asukasta 1650 puhdas hopea alkoi ehtyä → elohopeamenetelmä → vaati enemmän pääomia → toiminta keskittyi työvoimaa mita-järjestelmän avulla; käytännössä orjatyövoimaa vuosittain kaivoksilla kuoli työläistä; nykypäiviin mennessä 8 miljoonaa kuollutta El Tio

33 Latinalaisen Amerikan väestö vuonna 1800
valkoiset intiaanit mustat mestitsit ym _____________________________________________________________ yhteensä

34

35 itsenäisyyssotien syyt
tiukka siirtomaahallinto kreoleilla ei poliittista valtaa taloudelliset rajoitukset, jotka tosin jo 1700-luvun lopulla olivat löystyneet valistusfilosofia Yhdysvaltain ja Ranskan suuren vallankumouksen esimerkit Espanjan poliittinen tilanne 1800-luvun alussa

36 Kapinointia Boliviassa 1700-luvulla
1730 Cochabamba; 1739 Oruro osallistui sekä intiaaneja, mestitsejä että kreoleja vastustettiin verotuksen kiristämistä ja kaupan rajoitteita 1780 Cuzco Tupac Amaru II (Gabriel Condorcanqui) 1781 Potosi Tomás Amaru Tupac Katari, Bartolina Sisa vanhan inkavaltakunnan palauttaminen ja valkoisista vapautuminen mita-järjestelmä kumoaminen paikallishallinnon mielivallan lopettaminen

37 Haitin itsenäistyminen
Saint-Dominigue Ranskan siirtokuntien helmi sokeriruoko- ja tupakkaviljelmät sokeri, rommi ja tupakka muodostivat ½ Ranskan siirtomaakaupasta valkoista; vapaata mulattia, mustaa orjaa orjien olot kurjat, kuolleisuus korkea Ranskan suuressa vallankumouksessa orjuus lainvastaiseksi → mellakoita 1801 kapinalliset julistautuivat itsenäiseksi Ranskan sotajoukkojen väliintulo epäonnistui Saint-Dominigue julistautui Haitin tasavallaksi

38 Espanja 1800-luvun alussa Fontainebleaun sopimus 1807
Portugalin kieltäytyi liittymästä mannermaansulkemukseen Ranskan ja Espanjan välinen salainen sopimus Portugalin valloitus jakaminen ranskalaiset miehittivät Lissabonin Portugalin kruununprinssi Juan pakeni englantilaisen laivaston turvin Brasiliaan Ranskalaiset joukot jäivät Espanjaan Kaarle IV luopui kruunusta ja valtaistuimelle poika Fernando VII Napoleon pakotti Fernandon luopumaan kruunusta ja tilalle Napoleonin veli Joseph Bonaparte Joseph valtaistuimella 1813 asti, jonka jälkeen hallitsijaksi Fernando VII.

39 Brasilian itsenäistyminen
Portugalin siirtomaat alikehittyneitä 1807 kuningasperhe pakeni Brasiliaan mukanaan hoviväkeä ja aatelistoa Brasiliaa alettiin nopeasti rakentaa Rio de Janeiro Sota-akatemia, lääketieteellinen korkeakoulu, kansalliskirjasto, taidemuseo Euroopasta kutsuttiin tiedemiehiä, taiteilijoita, kirjailijoita 1808 kaikki satamat avattiin englantilaisille laivoille 1815 Brasilialle kuningaskunnan asema ja kuninkaaksi João VI 1820 kuningas palasi Portugaliin, mutta kruununprinssi jäi Brasiliaan 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi ja kruununprinssi kruunattiin keisariksi nimellä Pedro I

40 Francisco de Miranda (1750-1816)
syntyisin Caracasista Espanjan armeijan upseeri 1783 pakeni Yhdysvaltoihin, jossa tutustui keskeisiin johtajiin kiersi ympäri Eurooppaa hakemassa tukea Etelä-Amerikan itsenäistymiselle Ranskassa vallankumouksen humussa; 1797 karkotettiin Ranskasta 1806 sotaretki Etelä-Amerikan vapauttamiseksi; epäonnistui Venezuelan itsenäisyysarmeijan ylipäällikkö espanjalaisessa vankilassa

41 Simon Bolivar ( ) Syntyisin Caracasista, perhe kreoliaristokratian kermaa Sai vallankumouksellisia vaikutteita jo nuorena yksityisopettajaltaan 1799 opiskelemaan Madridiin, mistä Pariisiin. Tutustui vallankumouskirjallisuuteen Mukana organisoimassa vallankumoussoluja kotimaassaan Osallistui vuoden 1810 itsenäisyysliikkeeseen

42 José de San Martín ( Espanjalaisen upseerin poika, syntyi Etelä-Argentiinassa, mutta varttui Espanjassa Espanjan armeijan upseeri Erosi 1812, kun ranskalaiset valloittivat Espanjan 1814 itsenäisyysarmeijan komentajaksi Johti taisteluja espanjalaisia vastaan Argentiinassa, Chilessä ja Perussa 1824 vetäytyi politiikasta, erosi armeijan johdosta ja muutti Ranskaan

43 Vuoden 1809 kapina Kreolit olivat jakautuneet kolmeen ryhmään:
radikaalit: oikeustieteen opettajia ja opiskelijoita, kannattivat irtautumista siirtomaavallasta lojalistit : hallinnon virkamiehiä, tuli olla uskollisia espanjalaiselle siirtomaahallinnolle ja Bourbon-suvun hallitsijalle, kuka hän sitten onkaan rojalistit: oikeuslaitoksen espanjalaissyntyiset virkamiehet, vannoivat Kaarle IV:n nimeen, suhtautuivat kielteisesti ns. Sevillan junttaan Charcasin audiencian virkamiehet ja osa yliopiston väkeä ryhtyi avoimeen kapinaan siirtomaahallintoa vastaan La Paziin muodostettiin juntta, jonka johtoon Pedro Murillo Perusta armeija paikalle ja kapina tukahdutettiin

44 ”15-vuotisen sodan sankariaika”
toukokuussa 1810 Buenos Airesissa julistettiin Rio de la Platan varakuningaskunta itsenäiseksi bolivialaiset radikaalit kannattivat kapinaa, mutta halusivat itsenäisyyttä myös suhteessa Argentiinaan argentiinalaiset halusivat Bolivian pysyvän osana Argentiinaa Bolivian hallinto kuitenkin pysyi uskollisena Espanjan hallitsijalle Argentiinasta lähetettiin useita armeijoita käännyttämään Bolivia vallankumoukselle, mutta ne sysättiin takaisin useita pieniä ”guerillavaltioita” Boliviassa (Ayopaya, Miguel Lanza)

45 Bolivian itsenäistyminen
Peru itsenäiseksi Bolivian vapaustaistelun johdossa Simon Bolivar sekä Andrés de Santa Cruz ja Antonio José de Sucre Juninin taistelu: rojalistit lyötiin taistelun loppuivat Bolivar halusi muodostaa laajan liittovaltion Yhdysvaltain esikuvan mukaisesti Kesällä 1825 Bolivia julistautui itsenäiseksi Charcasissa pidetyssä kokouksessa 1826 Sucre presidentiksi Sucre Santa Cruz

46 Itsenäisyyden alkutaival
Antonio José de Sucre presidentiksi 1826 Bolivia ollut sotatilassa 16 vuotta talous sekasortoisessa tilassa Ylänköalueen asukasmäärä romahtanut Kaivokset raunioina Taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joilla parannettiin alkuperäisasukkaiden oloja Kirkon omaisuutta takavarikoitiin Yhteiskunnan eliitti ei pitänyt näistä toimista ja Sucrea alettiin haukkua ulkomaiseksi tunkeilijaksi. Agustin Gamarran kapina → Sucre erosi virastaan Pedro Blanco, José Miguel de Velasco 1829 Andrés de Santa Cruz presidentiksi 1837 Peru-Bolivian konfederaatio; pysyi pystyssä pari vuotta

47 Postkoloniaalinen anarkia
sekava yhteiskunnallinen tilanne oli yleistä kaikissa juuri itsenäistyneissä maissa latinalaisessa Amerikassa valtiot muodostettiin pikavauhtia uusilla valtioilla ei useinkaan ollut kollektiivisia perinteitä, joihin tukeutua ei yhtenäisyyttä luovaa nationalismia ei kovin vakiintuneita hallintorakenteita ei vahvaa taloudellista eikä poliittista eliittiä ei demokraattisen päätöksenteon perinnettä

48 caudillojen aika ( )

49 Manuel Isidoro Belzú (1808-1865)
presidenttinä lähtöisin köyhistä oloista, kohosi sosiaalisesti armeijan kautta halveksi oligarkiaa kaiken pahan alkuperä yhteiskunnassa on yksityisomaisuus sai toimillaan maan taloudellisen eliitin vastaansa → 42 vallankaappausyritystä Belzua vastaan protektionismi: ulkomaantuonti heikentää kotimaista tuotantoa ja vähentää työpaikkoja → rajoituksia ulkomaisille kauppiaille

50 José Maria Linares Bolivian ensimmäinen siviilipresidentti
valtaan sotilasvallankaappauksella 1857 vapaakaupan kannattaja; purki Belzun tekemät rajoitukset tunnettu raa’asta hallinnosta 1860 Copacabanan neitsyeen pyhätön verilöyly syrjäytettiin 1861 vallankaappauksella Jose Maria de Acha ( ) Yañesin verilöyly sota Chileä vastaan → chileläisille vapaat kädet guanon suhteen

51 Taloudellinen kehitys 1800-luvulla
itsenäistymisen myötä vanhat kaupalliset siteet Espanjaan katkesivat Espanjan monopoliasema poistui espanjalaisten kauppahuoneiden tilalle englantilaiset kaupan vapautuminen vanhat erioikeudet poistuivat, mutta uusia tilalle liberaalien ajatusten soveltaminen; ei aina toiminut toivotulla tavalla latinalainen Amerikka säilyi raaka-aineiden tuottajana tuotanto pyöri pitkälle ulkomaisen pääoman turvin; ei intressiä jatkojalostukseen paikan päällä useimpien maiden talous alijäämäinen (vientituotteet halpoja, tuontituotteet kalliita) toistuvat taloudelliset kriisit → vallankaappaukset (poikkeuksena Chile) liikenneyhteyksien kehittyminen höyrylaivat nopeuttivat vientiä ja alensivat kustannuksia rautatiet 1860-luvulta lähtien toivat uusia alueita maailmantalouden piiriin (ensimmäinen rata Boliviaan vasta 1902: Lima – La Paz)

52 Bolivian talous siirtomaa-ajalla tärkein vientituote oli hopea
luvuilla Bolivia johtava kiniinintuottaja; sitten Kolumbia valtasi markkinat ja ala kuihtui Boliviassa 1870-luvulla löydettiin uusia hopeaesiintymiä tuotanto kasvoi huimasti verotusta laskettiin → valtiolle ei tullut lisätuloja 1866 uusi maalaki: ayllujen maat jaettiin niiden jäsenille oikeus yksityismaihin oli määräaikainen viiden vuoden välein omistus oli rekisteröitävä, maksu korkea suurella osalla ei ollut varaa maksaa → tila huutokaupattiin maa-alueet kasautuivat suurmaanomistajille

53 uusi eliitti ja caudillot
Boliviassa nousi uusi taloudellinen eliitti 1800-luvun alussa: suurmaanomistajat, jotka laajensivat toimintaansa hopeakaivoksiin tärkeintä oman toiminnan turvaaminen kannattivat vapaa kauppaa, markkinoiden avaamista ulkomaiselle pääomalle valtiontalouden tila ja yhteiskunnan kehittäminen ei kiinnostanut hopean tuotantoon rajoituksia caudilloilla oli taloudellisen eliitin tuki takana ajoivat vapaa kauppaa tekivät sopimuksia ulkomaisten toimijoiden kanssa; usein vahingollisia valtiontaloudelle, mutta turvasivat hopean tuotannon turvasivat voimakeinoin hopean tuotannon usein vallankaappausten syynä valtion talouden kriisi

54 Atacaman autiomaa jo siirtomaakaudella Atacaman autiomaa laskettiin osaksi Ylä-Perua → alue osaksi itsenäistyvää Boliviaa alueella runsaasti mineraaleja: 1800-luvun alussa löydettiin hopeaesiintymiä tärkein kaivannainen guano 1840-luvulta lähtien lannoitetta ja salpietaria chileläisten ryntäys alueelle guanon perässä alueen rajat suurpiirteisesti määriteltyjä eteläraja leveyspiiri 1866 sopimus: Chilen ja Bolivian välinen raja 24. leveyspiiri; mailla oikeus hyödyntää aluetta, joka on yksi astetta rajan molemmin puolin → alue 23. leveyspiirille asti käytännössä chileläisten ja englantilaisten kaivosyhtiöiden hallintaan

55 Tyynen meren sota 1879-1883 (10 sentin sota)
1877 hyökyaalto tuhosi Antofagastan → ylimääräinen vero Bolivian alueelta ulkomaille viedylle nitriitille (10 c / 100 paunaa) Nitrates and Railroad Company of Antofagasta kieltäytyi maksamasta Presidentti Daza esitti ultimaattumin Chile valloitti Antofagastan ja valloitti myöhemmin koko provinssin 23. leveyspiirille asti Bolivia vetäytyi nopeasti alueelta Sota jatkui Chilen ja Perun välillä 1884 Valparaison rauha, jossa Tyynen meren rannikko Chilen valvontaan. Muodollisesti alue jäi Bolivialle 1904 lopullinen rauhansopimus, jossa alue Chilelle. Hilarión Daza

56 Tyynen meren sodan seuraukset
Luottamus sotilaiden kykyyn johtaa maata romahti Siviilihenkilöt maan johtoon Pyrkimys luoda tasavaltainen demokratia Käytännössä valta suppealle taloudelliselle oligarkialle: kaivosten omistajat ja suurtilalliset Pitkäaikainen trauma: ajoittain revanssihenkeä Puoluejärjestelmä syntyi 1883 Liberaalinen puolue (Partido Liberal): halusi jatkaa sotaa ilman kompromisseja katkeraan loppuun asti; johdossa Bolivian armeijan korkeita upseereja 1884 konservatiivinen puolue (Partido Conservador): ei halunnut jatkaa sotaa; ajoi hopeakaivosten omistajien etua Liberaalit halusivat erottaa valtion ja kirkon toisistaan, konservatiivit halusivat säilyttää niiden kiinteät suhteet

57 Konservatiivien valtakausi 1884-1899
1884 presidentinvaalien alla liberaalit erimielisiä → konservatiivit valtaan kaksi ensimmäistä presidenttiä hopeamiljonäärejä (Gregorio Pacheco, Aniceto Arce) 1888 Arcen valinnan jälkeen liberaalien vallankaappausyritys → liberaalijohtajat maanpakoon Peruun tai ammuttiin 1890-luvulla useita epäonnistuneita vallankaappausyrityksiä kaikki konservatiivipresidentit valittiin vaaleilla, joita toistuvasti syytettiin korruptoituneiksi ja järjestetyiksi

58 Federaalinen vallankumous 1899
lähtölaukauksena kongressin päätös marraskuussa 1898 säilyttää Sucre pääkaupunkina maan taloudelliseksi keskukseksi muodostunut La Paz kiista pääkaupungista muodollisena syynä sisällissotaan liberaalit olivat turhautuneet, etteivät voineet käyttää parlamentaarista voimaansa taustalla maassa tapahtunut taloudellinen muutos (hopea → tina) sodan seurauksena La Paz maan hallinnolliseksi pääkaupungiksi; Sucre säilyi symbolisena pääkaupunkina liberaalit valtaan

59 Willkan kapina Samanaikaisesti federaalisen vallankumouksen kanssa
Intiaanit liitossa liberaalien kanssa, mutta tavoitteet erilaiset Tyytymättömyys verojärjestelmää, liberaalikapitalistista talouspolitiikkaa ja maareformia kohtaan Johtajana Pablo Zárate Willka Kapinan kohteena koko valkoinen väestö Lopulta liberaalit ja konservatiivit yhdistivät voimansa intiaaneja vastaan

60 Bolivian perusvika kyvyttömyys kompromisseihin
maan vauraus oli kasaantunut harvoille, eikä taloudellisen eliitin ulkopuolella ollut mahdollista vaurastua muutoin kuin voimakeinoin suurin osa väestöstä vailla poliittista ja taloudellista päätösvaltaa keskiluokka, työväestö ja alkuperäisväestö olivat olleet mukana poliittisessa kuohunnassa, mutta siitä ei ollut ollut heille mitään hyötyä sotilasvallankaappauksista ei ollut uhkaa taloudelliselle eliitille väkivaltainen poliittinen valtataistelu esti yhteiskunnan pitkäjänteisen kehittämisen valtio oli heikko ulospäin ulkoiseen uhkaan ei kyetty reagoimaan riittävän nopeasti

61 Kumikuume intiaanit tunsivat vanhastaan kumipuun mahlan ja käyttivät sitä jalkineiden pohjissa ja vesikourujen tiivistyksessä ennen 1800-luvua kumin käyttö vähäistä, sillä huoneenlämmössä se oli tahmaista 1840-luvulla keksittiin kumin vulkanointi 1879 alkoi ensimmäinen kumikuume Brasiliassa kumin kerääminen villiä, intiaaneja käytettiin orjina, kuolleisuus erittäin korkea kumiparoneina toimi brasilialaiset kuminkeruu levisi 1800-luvun lopulla Pohjois-Boliviaan Acren provinssiin alueen kumituotannon arvo noin miljoona dollaria vuodessa bolivialaisten mahdollisuudet kontrolloida aluetta vähäiset kolme sotilaallista retkikuntaa paikalle 1901 alue vuokrattiin angloamerikkalaiselle yhtiölle 1902 brasilialaiset kuminkerääjät kapinaan; 1903 bolivialaiset vetäytyivät alueelta 1904 Petropoliksen sopimus Acre ( km²) Brasilialle Bolivialle korvaukseksi 3000 km² muualta ja 2 miljoonaa puntaa lupaus rautatieyhteydestä Boliviasta Amazonin suistoon; toteutui 1912.

62 hopeaparonit tinaparonit
1800-luvun puolivälissä hopeantuotanto voimakkaaseen nousuun uusien esiintymien ja parempien menetelmien ansiosta José Avelino Aramayo, Aniceto Arce 1870 hopean hinnan romahdus 1893 maailman rahajärjestelmä luopui hopeakannasta hopean tilalle tina uudet henkilöt kaivosalan johtoon; vain Aramayo onnistui siirtymään uudelle alalle Simon Patiño (rey del estaño) tinaparonit liittoutuivat liberaalien kanssa (la rosca) 1929 tinan hinta romahti

63 Republikaaninen vallankumous
1914 joukko liberaalipuolueen jäseniä perusti republikaanisen puolueen politiikan sisältö ei muuttunut 1920 republikaanit syöksivät liberaalipresidentin vallasta republikaaninen puolue hajanainen alkuperäiset republikaanit (genuinos); Daniel Salamanca sosialistiset republikaanit (saavedristas); Bautista Saavedra

64 Sosialistiset republikaanit
vetosivat kaupunkilaiseen keskiluokkaan harjoittivat populistista politiikkaa; politiikan teko muuttui ennakoimattomaksi ja ristiriitaiseksi 1921 Saaverda presidentiksi työoloja parannettiin lainsäädännöllä; kaivosteollisuuden verotus kaksinkertaistettiin 1921 Jesus de Machacan verilöyly intiaanikapina maareformia vastaan 1922Uncian verilöyly osoitti yhteiskunnan luokkavastakohtaisuuden 1928 Saaverda syrjään ja tilalle sosialistisempi Hernan Siles 1920-luvun lopulla opiskelijat radikalisoituivat → 1930 Siles syöstiin vallasta tilalle alkuperäisten republikaanien johtaja Daniel Salamanca

65 Chacon sota Bolivian ja Paraguayn rajalla säännöllisesti peniä kahakoita 1932 Bolivia päätti laajentaa kahakointia oletuksia sodan syistä: presidentti Salamanca kyvytön rahanomaiseen hallintoon ?? taustalla öljy ja amerikkalaiset öljy-yhtiöt ?? 1934 Salamanca erosi 1935 aselepo 1942 rauhansopimus: Chaco Paraguaylle tappiot: Bolivia kaatunutta Paraguay kaatunutta

66 sotilassosialismi Chacon sodan seurauksena muodostui yhteenliittymä, joka siirsi vanhan poliittisen eliitin syrjään Sodan veteraanit, ammattiyhdistykset, maanviljelijöiden syndikaatit, opiskelijat Reformiliikkeen johdossa everstit David Toro ja Germán Busch Pyrkimyksenä lisätä kansan poliittisia vaikutusmahdollisuuksia ja patriotismia Vastustettiin kansainvälistä pääomaa (anti-imperialismi) ja vaurauden kasaantumista muutamalle tinaparonille Haluttiin luoda voimakas itsenäinen Bolivia, jossa kansalla on päätösvalta

67 David Toro toukokuussa 1936 vallankaappaus (sotaveteraanit, sosialistiset republikaanit, Sosialistinen puolue) presidentiksi eversti David Toro Toro: Bolivia siirtyy valtiososialistiseen järjestelmään erityisesti huolehditaan työväestöstä ja sotaveteraaneista palautetaan maan taloudellinen suvereenisuus lopetetaan kansan syvä kurjuus ja köyhyys Toro oli maltillinen sosialisti ja pyrki hillitsemään juntan radikaaleja upseereita maaliskuussa 1937 Standard Oil Companyn omaisuus kansallistettiin ilman korvauksia 1937 Toro siirrettiin syrjään liian radikaalina

68 Germán Busch vahvisti hei Standard Oilin kansallistamisen
1938 lakia säätävän kansalliskokouksen vaalit kansalliskokouksen kokoonpano oli muutettu syndikalistiseen suuntaan esikuva Italiasta uusi perustuslaki yksityisomistusta rajoitettiin maareformi: suurtilojen pilkkominen ei puututtu alkuperäisväestön asemaan koulu-uudistus: ilmainen koulu kaikille 1939 kaivoslaki kaivosyhtiöiden tuli tallettaa ulkomaila saadut varat Bolivian keskuspankkiin, jossa se muutettiin Bolivian valuutaksi yhtiöille epäedulliseen kurssiin elokuussa 1939 ampui itsensä

69 radikalismi Chacon sodan jälkeen
keskiluokka ja työväestö (cholos) tunsivat joutuneensa syrjään sodan jälkeen Chaco-kirjallisuus: realistiset sotakuvaukset radikaalin vasemmistolaisuuden nousu keskeiset kysymykset: intiaanien vapautuminen luonnonvarojen kansallistaminen uudessa perustuslaissa näkyviin radikaalien ajatukset

70 Konservatiivinen hallinto 1940-luvun alussa
Buschin jälkeen valtaan oikeistolaiset Chacon sodan veteraanit presidentiksi kenraali Enrique Peñaranda taustalla kaivosalan suuromistajat tärkein tavoite yhteiskuntarauhan säilyttäminen 1942 Japani valloitti Malesian, joka oli suuri tinan tuottaja Yhdysvallat hankki tarvitsemansa tinan Boliviasta tinaparonit rikastuivat; Bolivian hallitus lähentyi Yhdysvaltoja; aiheutti ärtymystä vasemmistossa Yhdysvallat alkoi tukea Boliviaa taloudellisesti 1942 Bolivia katkaisi diplomaattisuhteet akselivaltoihin 1943 Bolivia julisti sodan akselivalloille

71 radikaalit organisaatiot
RADEPA (Razón de Patria) Chacon sodan veteraanien suljettu organisaatio ajoi Italian mallin mukaista totalitaarista, syndikalistista hallintomallia MNR (Movimiento Nacionalista Revolucionario) RADEPAan kytköksissä oleva, radikaalimpi syndikalistinen puolue puhtaasti syndikalistinen, ei fasistinen PIR (Partido de la Izquierda Revolucionario) edusti marxilaista älymystöä Moskova-uskollinen, ei-kommunistinen puolue vaati intiaanien vapauttamista ja kaivosten kansallistamista POR (Partido Obrero Revolucionario) trotskilainen vallankumouksellinen työväenpuolue maailmanvallankumouksen toteuttaminen

72 syndikalismi Pierre-Joseph Proudhon ( ): ammattiyhdistyssosialismi tuotantovälineiden haltuunotto ammattiyhdistysten avulla keinoina lakot, sabotaasit yms. Georges Sorel ( ) paljon kannatusta Ranskassa, Etelä-Euroopassa, Amerikassa anarkosyndikalismi Industrial Workers of the World (IWW)

73 trotskilaisuus Lev Trotski (1879-1940)
lokakuun vallankumouksen johtajia Leninin kuoltua (1924) Trotskia pidettiin todennäköisimpänä seuraajana ristiriita Stalinin kanssa 1929 karkotettiin Neuvostoliitosta neljäs internationaali 1940 tapettiin Meksikossa maailmanvallankumous: vallankumous tulee toteuttaa kaikkialla; ei tule pitäytyä yhteen maahan jatkuva vallankumous: feodaalisissa maissa työväestön tulee tehdä vallankumous ja jatkaa sitä yli kapitalistisen vaiheen

74 Ammattiliittojen nousu
1930-luvun lopulta lähtien kaivostyöläiset järjestäytyivät tukena työväenpuolueet, erityisesti POR ammattiliitot saivat useita edustajia parlamenttiin 1942 1942 joulukuussa useita lakkoja kaivoksilla: lisää palkkaa Catavin verilöyly: 400 kuollutta → kahtiajako kärjistyi: työnantajien ja ulkomaisen pääoman puolella olevat oikeistolaiset ja työläisten ja kansallisen suvereniteetin puolella oleva vasemmisto eri ammattiliittojen välinen yhteistyö tiivistyi 1943 hallitus menetti kontrollin useita pieniä kapinoita armeijan tuki katosi hallitukselta (RADEPA)

75 majurien vallankumous
joulukuussa 1943 RADEPA suoritti vallankaappauksen, ”majurien vallankumous” MNR mukana kaappauksessa presidentiksi Gualberto Villarroel ( ) sympatia kansallissosialismia ja fasismia kohtaan: syndikalismi ja nationalismi Yhdysvallat ja latinalaisen Amerikan maat eivät tunnustaneet uutta hallintoa, ennen kuin mukana ollut MNR oli potkittu pois hallituksesta maahan luotiin voimakas ammattiyhdistysliike työturvallisuutta parannettiin, vapaaehtoinen eläkejärjestelmä 1945 alkuperäisväestön konferenssi pohtimaan olojen paantamista hallitus pyrki pönkittämään asemaansa estämällä varsinkin muiden vasemmistopuolueiden (PIR, POR) toimintaa 1944 PIR voitti parlamenttivaalit → puoluejohto murhattiin ja kannattajia vangittiin 1945 kapina Orurossa → lukuisia maltillisia politiikkoja teloitettiin heinäkuussa 1946 lakkoilevat opettajat, opiskelijat, rautatieläiset ja antifasistiset agitaattorit valloittivat presidentinpalatsin ja syöksivät Villarroelin vallasta valtaan taloudellisen oligarkian tukema juntta

76 Taloudellisen eliitin vastaisku
1946 valtaan taloudellisen eliitin tukema sotilasjuntta useat puolueet kiellettiin: puolueaktiivit vankilaan tai maanpakoon maassa kuitenkin voimakkaita kansanliikkeitä: ammattiliitot, alkuperäisväestön järjestöt sotilasjuntta ja taloudellinen eliitti yhdistettiin maailmankauppaan tinan hinta romahti toisen maailmansodan jälkeen → taloudellinen lama → syyllisiksi nähtiin Yhdysvallat ja maan taloudellinen eliitti 1951 presidentinvaaleissa 1. kierroksen voitti MNR:n ehdokas → armeija mitätöi vaalit

77 Kansallinen vallankumous 1952
MNR kannatta-jineen kapinaan Kapinaliike poikkeuksellisen laaja: tehdastyöläiset, kaivosmiehet, opiskelijat, älymystö Maatyöläiset ja alku-peräisväestö syrjässä kapinan alussa Presidentiksi Victor Paz Estenssoro Yleinen äänioikeus, kaivosten kansallistaminen, maareformi