Bolivian aatehistoria

Esitys aiheesta: "Bolivian aatehistoria"— Esityksen transkriptio:

1 Bolivian aatehistoria

2 Bolivian aatehistoria
I Esikolumbiaaninen aika II Inkavaltakunnan valloitus ja siirtomaa-aika III Latinalaisen Amerikan itsenäistyminen; Simon Bolivar IV Gaudillojen aika V Republikaaninen aika VI Radikalismin ja reformaation aika VII Kansallinen vallankumous VIII Vastavallankumous ja sotilasjunttien aika IX Che Guevara X Uusliberalismi Latinalaisessa Amerikassa XI Vasemmistolaiset presidentit: Evo Morales

3

4

5 Bolivian etninen jakauma
ketsuat 30 % ajmarat 25 % mestitsit* 25 – 30 % valkoiset ** 15 – 20 % * mukaan luettu myös ”puhdasrotuisia”, jotka ovat omaksuneet espanjan kielen ja hylänneet vanhat traditiot ** ei edellytä täyttä ”veren puhtautta”

6 Bolivian etninen jakauma
alkuperäiskansat 60 % ketsuat 30 % ajmarat 25 % noin 30 muuta kansaa 5 % mestitsit 26 % valkoiset 14 % afrobolivialaiset 0,2 %

7

8 Varhaiset kulttuurit Alkuperiodi (2000-900 eKr)
Varhainen horisontti ( eKr) Varhainen väliperiodi (200 eKr – 600 jKr) Keskihorisontti ( jKr) Myöhäinen väliperiodi ( )

9 Alkuperiodi (2000-900 eKr) Keramiikan valmistus yleistyi
Kotieläimet: laama, alpakka, marsu, koira Syntyi laajoja uskonnollisia keskuksia varsinaisen asutuksen ulkopuolelle

10 Varhainen horisontti (900-200 eKr) Chavin-kulttuuri
ensimmäinen korkeakulttuuri: kulttuurinen vaikutus ulottui laajalle keskus nykyisen Perun alueella, mutta vaikutus ulottui Bolivian alueelle tyypillistä saviastiat, kultaesineet, villakudonnaiset

11 Varhainen väliperiodi (200 eKr – 600 jKr)
Moche-kulttuuri Pohjois-Perussa Huaca de Sol (auringonpramidi) ja Huaca de la Luna (kuunpyramidi) Suuret varallisuuserot (loisteliaita hautoja) Tuhoutui luultavasti 600-luvulla luonnonkatastrofeihin Nazca-kulttuuri Etelä-Perussa Monivärinen keramiikka ja kankaat Nazcan linjat

12 Keskihorisontti (600-1000 jKr) Tiwanaku, Wari
Tiwanaku (Tiahuanaco) ajmaraa puhuva kansa loi kulttuurin noin 100 eKr. Titicaca-järven etelärannalle teoria 1: hyvin järjestäytynyt ja kehittynyt valtakunta, jota johti pappiskuningas teoria 2: kyse uskonnosta, joka levisi laajalle useisiin valtakuntiin Wari jKr. Etelä-Perussa kaupungit rakennettiin muurien taakse → sotilaallinen valtakunta

13 Myöhäinen väliperiodi (1000-1450)
Pieniä kuningaskuntia, jotka olivat sodassa keskenään Tyypillistä linnoitetut kaupungit kukkuloiden huipuilla Kuningaskunnilla usein siirtokunta joko Tyynen meren rannalla tai itäisillä rinteillä Tehokkuus??

14 kaksoisyhteiskunta Ajmara-yhteiskunta muodosti kaksi rinnakkaista hallintojärjestelmää Jokaisessa kuningaskunnassa oli kaksi kuningasta ja heillä omat virkamiehet Ajmara-kuningaskunnissa usein oli kaksi keskusta, joissa omat hallinnot Inkoilla rinnakkaiset hallintojärjestelmät olivat fyysisesti rinnakkain

15 ayllu ajmara- ja ketsua-intiaanien keskuudessa oleva perinteinen yhteisömalli Yhdistelmä sukuyhteisöä ja alueellista yhteisöä Perustana suku, johon voidaan ottaa ulkopuolisia jäseniä Ayllulla on hallintaoikeus tiettyyn maa-alueeseen ja se huolehtii omista jäsenistään Kollektiivinen toimintakulttuuri: ayllu on kollektiivisesti vastuussa velvoitteistaan

16 Inkat 1200-luvulla Perun eteläosassa Cuzcon kaupungin seudulla ketsuan kieltä puhuvat kansat alkoivat yhdistyä (Manco Capac) Inkavaltakunta syntyi, kun 1438 hallitsijaksi nousi Pachacuti Inca (Sapa Inca). Hänen aikana valtakunta laajeni Titicaca-järvelle asti; joidenkin mukaan paljon laajemmalle

17 Inka-hallitsijat Pachacuti Inca ( ) Tupac Inca ( ) Huayna Capac ( ) Huascar ( ) Atahualpa ( )

18 Inkavaltakunta

19 ravinto viljelymaat jaettu ayllujen, papiston ja hallitsijan kesken
hallitsijan mailta saatu sato yleisiin varastoihin armeijaa varten ja katovuosien varalle laama ja alpakka yläluokan tärkein proteiinin lähde rahvas söi marsuja ylängön tärkeimmät viljelykasvit: peruna, kvinoa, oka laaksoissa: maissi, mantelikurpitsa, tarwi

20 khipu

21 löytöretket Portugali Espanja reviirien jako
Portugali vapautui maureista jo 1200-luvulla → pääsivät ensimmäisenä retkille tavoitteena meritien löytäminen Aasiaan Afrikan ympäri Afrikan rannikko portugalilaisten hallinnassa Espanja vapautui lopullisesti maureista 1492 (Granadan valloitus) tavoitteena meritien löytäminen Aasiaan purjehtimalla länteen reviirien jako espanjalaiset päätyivät Keski-Amerikkaan, Karibian saarille portugalilaiset löysivät sattumalta Brasilian Tordesillasin sopimus 1494: rajana Azoreilta ja Kap Verdeltä 370 ligaa (n km) länteen vedetty pohjois-eteläsuuntainen linja rajalinjan itäisen alueet Portugalille, läntiset Espanjalle

22

23 konkistadorit lupakirjan turvin toimivia valloittajia
käytäntö juontuu Espanjan taistelusta maureja vastaan konkistadori kustansi itse armeijan, sai kruunulta valloitusluvan tiettyyn alueeseen, sai itselleen 80 % sotasaaliista ja muita etuja yleensä alemmista sosiaaliryhmistä, jotka eivät olleet päässeet hyötymään Espanjan vapauttamisesta retkien luonne oli puhtaasti rikastuminen = ryöstöretki kruunun intressi: rikastuminen ja uusien alueiden valloitus moraalinen intressi: vääräuskoisten käännyttäminen

24 Perun valloitus Alunperin espanjalaiset tulivat Karibian meren saarille ja asuttivat ne Seuraava askel Väli-Amerikka 1526 espanjalaiset ensi kertaa näkivät Inkavaltakunnan 1528 Francisco Pizarro saapui Inkavaltakunnan rajalle, mutta palasi Espanjaan hakemaan lupakirjan ja vahvistuksia sisällissota ajaa Inkavaltakunnan sekasortoiseen tilaan 1532 Pizarro 168 sotilaan kanssa paikalle Atahualpa vangitaan ja teloitetaan

25 inkojen kukistumisen syyt
eurooppalaisten taudit myytti Viracochasta inkojen sisäiset erimielisyydet muiden kansojen liittoutuminen Pizarron kanssa sitoutuminen hallitsijaan valtaistuimelle Tupac Hualpa, Manco Capec II inkat kapinaan Manco Capec II:n johdolla

26 inkojen kukistumisen syyt
eurooppalaisten taudit myytti Viracochasta inkojen sisäiset erimielisyydet muiden kansojen liittoutuminen Pizarron kanssa sitoutuminen hallitsijaan valtaistuimelle Tupac Hualpa, Manco Capec II inkat kapinaan Manco Capec II:n johdolla Antoine B. Daniel: Inkat

27 Siirtomaavallan vakiinnuttaminen
Konkistadorit taistelivat keskenään vallasta 1541 Perun varakuningas (Blasco Nuñez Vela) 1548 mennessä konkistadorien kapina kukistettu korkeat virkamiehet tulivat emämaasta paikallisilla valkoisilla, kreoleilla, ei ollut poliittista valtaa

28 kreolit kreolit = valkoiset asukkaat Latinalaisessa Amerikassa
Amerikkaan menijät 1500-luvulla alemmista sosiaaliluokista ja rikkaiden perheiden nuorimpia poikia rikastuminen ei taannut arvostettua asemaa kotimaassa kannatti jäädä siirtokuntaan 80 % miehiä → rotujen sekoittuminen yleistä; erirotuisten avioliitot olivat kuitenkin harvinaisia sosiaalinen asema määräytyi varallisuuden ja veren puhtauden mukaan Encomiendo = alun perin konkistadoreille jaetut maa-alueet maan lisäksi encomenderoilla valta paikallisiin asukkaisiin periaatteessa patriarkaalinen huolehtimisvelvollisuus, mutta käytännössä puhtaan alistava järjestelmä intiaanit orjuutettiin ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin voimassa käytännössä 1700-luvun lopulle asti → haciendat

29 kirkko ja käännyttäminen
löytöretkien virallinen motiivi oli taistelu vääräuskoisia vastaan ja pakanoiden käännyttäminen retkillä oli lähes aina mukana kirkonmies, usein sääntökunnan jäsen seurakuntien perustamisessa sen sijaan maallisen kirkon edustajat Espanjan kruunulla patronaatti-oikeus kirkon suhteen aluksi miekkalähetystä (requerimiento) intiaanien käännyttäminen tapahtui nopeasti; perinteet kuitenkin sekoittuivat Guadalupen neitsyt - Tonantzin

30 inkvisitio 1480 Espanjassa perustettiin inkvisitio vaalimaan katolisen uskon puhtautta harhaoppisuutta vastaan pääkohde Etelä-Espanjan juutalaiset ja muslimit siirtomaihin perustettiin omat inkvisitiot toiminta ei kohdistunut alkuperäisväestöön tehtävänä valvoa harjaoppisuutta: protestantit ja juutalaiset valvoa papistoa: moniavioisuus, jumalanpilkka, aviorikokset, noituus, moraalittomuus 1700- ja 1800-luvuilla tehtävänä myös estää vaarallisten poliittisten aatteiden leviäminen

31 siirtomaahallinto kotimaan hallintomalli siirrettiin uuteen maailmaan
Intioiden neuvosto (consejo de Indias) aatelissukujen edustajia ja entisiä siirtomaaupseereja virkamiesten nimitykset, siirtomaiden lainsäädäntö, valitustuomioistuin, valvonta varakuningas: määräaikainen virka malli Espanjasta Perun ja Uuden Espanjan varakuninkaat audiencia = tuomioistuin, joka samalla toimi neuvoa-antavana elimenä varakuninkaalle; jäsenet oikeusoppineita (Charcas) corregimiento = alueellinen hallintoelin; veronkanto ja intiaanien työvelvollisuuksien valvominen municipio = kunnallinen päättävä elin; jäseninä keskeiset maan- ja kiinteistönomistajat

32 kaivostoiminta intiaaneilla kaivoksia lähinnä altiplanon länsireunalla
1545 löytyi Potosin hopeaesiintymät (Cerro Rico) Kukoistuksen huippu 1600-luvun puolivälissä, jolloin Potosissa asukasta 1650 puhdas hopea alkoi ehtyä → elohopeamenetelmä → vaati enemmän pääomia → toiminta keskittyi työvoimaa mita-järjestelmän avulla; käytännössä orjatyövoimaa vuosittain kaivoksilla kuoli työläistä; nykypäiviin mennessä 8 miljoonaa kuollutta El Tio

33 Latinalaisen Amerikan väestö vuonna 1800
valkoiset intiaanit mustat mestitsit ym _____________________________________________________________ yhteensä

34

35 itsenäisyyssotien syyt
tiukka siirtomaahallinto kreoleilla ei poliittista valtaa taloudelliset rajoitukset, jotka tosin jo 1700-luvun lopulla olivat löystyneet valistusfilosofia Yhdysvaltain ja Ranskan suuren vallankumouksen esimerkit Espanjan poliittinen tilanne 1800-luvun alussa

36 Kapinointia Boliviassa 1700-luvulla
1730 Cochabamba; 1739 Oruro osallistui sekä intiaaneja, mestitsejä että kreoleja vastustettiin verotuksen kiristämistä ja kaupan rajoitteita 1780 Cuzco Tupac Amaru II (Gabriel Condorcanqui) 1781 Potosi Tomás Amaru Tupac Katari, Bartolina Sisa vanhan inkavaltakunnan palauttaminen ja valkoisista vapautuminen mita-järjestelmä kumoaminen paikallishallinnon mielivallan lopettaminen

37 Haitin itsenäistyminen
Saint-Dominigue Ranskan siirtokuntien helmi sokeriruoko- ja tupakkaviljelmät sokeri, rommi ja tupakka muodostivat ½ Ranskan siirtomaakaupasta valkoista; vapaata mulattia, mustaa orjaa orjien olot kurjat, kuolleisuus korkea Ranskan suuressa vallankumouksessa orjuus lainvastaiseksi → mellakoita 1801 kapinalliset julistautuivat itsenäiseksi Ranskan sotajoukkojen väliintulo epäonnistui Saint-Dominigue julistautui Haitin tasavallaksi

38 Espanja 1800-luvun alussa Fontainebleaun sopimus 1807
Portugalin kieltäytyi liittymästä mannermaansulkemukseen Ranskan ja Espanjan välinen salainen sopimus Portugalin valloitus jakaminen ranskalaiset miehittivät Lissabonin Portugalin kruununprinssi Juan pakeni englantilaisen laivaston turvin Brasiliaan Ranskalaiset joukot jäivät Espanjaan Kaarle IV luopui kruunusta ja valtaistuimelle poika Fernando VII Napoleon pakotti Fernandon luopumaan kruunusta ja tilalle Napoleonin veli Joseph Bonaparte Joseph valtaistuimella 1813 asti, jonka jälkeen hallitsijaksi Fernando VII.

39 Brasilian itsenäistyminen
Portugalin siirtomaat alikehittyneitä 1807 kuningasperhe pakeni Brasiliaan mukanaan hoviväkeä ja aatelistoa Brasiliaa alettiin nopeasti rakentaa Rio de Janeiro Sota-akatemia, lääketieteellinen korkeakoulu, kansalliskirjasto, taidemuseo Euroopasta kutsuttiin tiedemiehiä, taiteilijoita, kirjailijoita 1808 kaikki satamat avattiin englantilaisille laivoille 1815 Brasilialle kuningaskunnan asema ja kuninkaaksi João VI 1820 kuningas palasi Portugaliin, mutta kruununprinssi jäi Brasiliaan 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi ja kruununprinssi kruunattiin keisariksi nimellä Pedro I

40 Francisco de Miranda (1750-1816)
syntyisin Caracasista Espanjan armeijan upseeri 1783 pakeni Yhdysvaltoihin, jossa tutustui keskeisiin johtajiin kiersi ympäri Eurooppaa hakemassa tukea Etelä-Amerikan itsenäistymiselle Ranskassa vallankumouksen humussa; 1797 karkotettiin Ranskasta 1806 sotaretki Etelä-Amerikan vapauttamiseksi; epäonnistui Venezuelan itsenäisyysarmeijan ylipäällikkö espanjalaisessa vankilassa

41 Simon Bolivar ( ) Syntyisin Caracasista, perhe kreoliaristokratian kermaa Sai vallankumouksellisia vaikutteita jo nuorena yksityisopettajaltaan 1799 opiskelemaan Madridiin, mistä Pariisiin. Tutustui vallankumouskirjallisuuteen Mukana organisoimassa vallankumoussoluja kotimaassaan Osallistui vuoden 1810 itsenäisyysliikkeeseen

42 José de San Martín ( Espanjalaisen upseerin poika, syntyi Etelä-Argentiinassa, mutta varttui Espanjassa Espanjan armeijan upseeri Erosi 1812, kun ranskalaiset valloittivat Espanjan 1814 itsenäisyysarmeijan komentajaksi Johti taisteluja espanjalaisia vastaan Argentiinassa, Chilessä ja Perussa 1824 vetäytyi politiikasta, erosi armeijan johdosta ja muutti Ranskaan

43 Vuoden 1809 kapina Kreolit olivat jakautuneet kolmeen ryhmään:
radikaalit: oikeustieteen opettajia ja opiskelijoita, kannattivat irtautumista siirtomaavallasta lojalistit : hallinnon virkamiehiä, tuli olla uskollisia espanjalaiselle siirtomaahallinnolle ja Bourbon-suvun hallitsijalle, kuka hän sitten onkaan rojalistit: oikeuslaitoksen espanjalaissyntyiset virkamiehet, vannoivat Kaarle IV:n nimeen, suhtautuivat kielteisesti ns. Sevillan junttaan Charcasin audiencian virkamiehet ja osa yliopiston väkeä ryhtyi avoimeen kapinaan siirtomaahallintoa vastaan La Paziin muodostettiin juntta, jonka johtoon Pedro Murillo Perusta armeija paikalle ja kapina tukahdutettiin

44 ”15-vuotisen sodan sankariaika”
toukokuussa 1810 Buenos Airesissa julistettiin Rio de la Platan varakuningaskunta itsenäiseksi bolivialaiset radikaalit kannattivat kapinaa, mutta halusivat itsenäisyyttä myös suhteessa Argentiinaan argentiinalaiset halusivat Bolivian pysyvän osana Argentiinaa Bolivian hallinto kuitenkin pysyi uskollisena Espanjan hallitsijalle Argentiinasta lähetettiin useita armeijoita käännyttämään Bolivia vallankumoukselle, mutta ne sysättiin takaisin useita pieniä ”guerillavaltioita” Boliviassa (Ayopaya, Miguel Lanza)

45 Bolivian itsenäistyminen
Peru itsenäiseksi Bolivian vapaustaistelun johdossa Simon Bolivar sekä Andrés de Santa Cruz ja Antonio José de Sucre Juninin taistelu: rojalistit lyötiin taistelun loppuivat Bolivar halusi muodostaa laajan liittovaltion Yhdysvaltain esikuvan mukaisesti Kesällä 1825 Bolivia julistautui itsenäiseksi Charcasissa pidetyssä kokouksessa 1826 Sucre presidentiksi Sucre Santa Cruz

46 Itsenäisyyden alkutaival
Antonio José de Sucre presidentiksi 1826 Bolivia ollut sotatilassa 16 vuotta talous sekasortoisessa tilassa Ylänköalueen asukasmäärä romahtanut Kaivokset raunioina Taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joilla parannettiin alkuperäisasukkaiden oloja Kirkon omaisuutta takavarikoitiin Yhteiskunnan eliitti ei pitänyt näistä toimista ja Sucrea alettiin haukkua ulkomaiseksi tunkeilijaksi. Agustin Gamarran kapina → Sucre erosi virastaan Pedro Blanco, José Miguel de Velasco 1829 Andrés de Santa Cruz presidentiksi 1837 Peru-Bolivian konfederaatio; pysyi pystyssä pari vuotta

47 Postkoloniaalinen anarkia
sekava yhteiskunnallinen tilanne oli yleistä kaikissa juuri itsenäistyneissä maissa latinalaisessa Amerikassa valtiot muodostettiin pikavauhtia uusilla valtioilla ei useinkaan ollut kollektiivisia perinteitä, joihin tukeutua ei yhtenäisyyttä luovaa nationalismia ei kovin vakiintuneita hallintorakenteita ei vahvaa taloudellista eikä poliittista eliittiä ei demokraattisen päätöksenteon perinnettä

48 caudillojen aika ( )

49 Manuel Isidoro Belzú (1808-1865)
presidenttinä lähtöisin köyhistä oloista, kohosi sosiaalisesti armeijan kautta halveksi oligarkiaa kaiken pahan alkuperä yhteiskunnassa on yksityisomaisuus sai toimillaan maan taloudellisen eliitin vastaansa → 42 vallankaappausyritystä Belzua vastaan protektionismi: ulkomaantuonti heikentää kotimaista tuotantoa ja vähentää työpaikkoja → rajoituksia ulkomaisille kauppiaille

50 José Maria Linares Bolivian ensimmäinen siviilipresidentti
valtaan sotilasvallankaappauksella 1857 vapaakaupan kannattaja; purki Belzun tekemät rajoitukset tunnettu raa’asta hallinnosta 1860 Copacabanan neitsyeen pyhätön verilöyly syrjäytettiin 1861 vallankaappauksella Jose Maria de Acha ( ) Yañesin verilöyly sota Chileä vastaan → chileläisille vapaat kädet guanon suhteen

51 Taloudellinen kehitys 1800-luvulla
itsenäistymisen myötä vanhat kaupalliset siteet Espanjaan katkesivat Espanjan monopoliasema poistui espanjalaisten kauppahuoneiden tilalle englantilaiset kaupan vapautuminen vanhat erioikeudet poistuivat, mutta uusia tilalle liberaalien ajatusten soveltaminen; ei aina toiminut toivotulla tavalla latinalainen Amerikka säilyi raaka-aineiden tuottajana tuotanto pyöri pitkälle ulkomaisen pääoman turvin; ei intressiä jatkojalostukseen paikan päällä useimpien maiden talous alijäämäinen (vientituotteet halpoja, tuontituotteet kalliita) toistuvat taloudelliset kriisit → vallankaappaukset (poikkeuksena Chile) liikenneyhteyksien kehittyminen höyrylaivat nopeuttivat vientiä ja alensivat kustannuksia rautatiet 1860-luvulta lähtien toivat uusia alueita maailmantalouden piiriin (ensimmäinen rata Boliviaan vasta 1902: Lima – La Paz)

52 Bolivian talous siirtomaa-ajalla tärkein vientituote oli hopea
luvuilla Bolivia johtava kiniinintuottaja; sitten Kolumbia valtasi markkinat ja ala kuihtui Boliviassa 1870-luvulla löydettiin uusia hopeaesiintymiä tuotanto kasvoi huimasti verotusta laskettiin → valtiolle ei tullut lisätuloja 1866 uusi maalaki: ayllujen maat jaettiin niiden jäsenille oikeus yksityismaihin oli määräaikainen viiden vuoden välein omistus oli rekisteröitävä, maksu korkea suurella osalla ei ollut varaa maksaa → tila huutokaupattiin maa-alueet kasautuivat suurmaanomistajille

53 uusi eliitti ja caudillot
Boliviassa nousi uusi taloudellinen eliitti 1800-luvun alussa: suurmaanomistajat, jotka laajensivat toimintaansa hopeakaivoksiin tärkeintä oman toiminnan turvaaminen kannattivat vapaa kauppaa, markkinoiden avaamista ulkomaiselle pääomalle valtiontalouden tila ja yhteiskunnan kehittäminen ei kiinnostanut hopean tuotantoon rajoituksia caudilloilla oli taloudellisen eliitin tuki takana ajoivat vapaa kauppaa tekivät sopimuksia ulkomaisten toimijoiden kanssa; usein vahingollisia valtiontaloudelle, mutta turvasivat hopean tuotannon turvasivat voimakeinoin hopean tuotannon usein vallankaappausten syynä valtion talouden kriisi

54 Atacaman autiomaa jo siirtomaakaudella Atacaman autiomaa laskettiin osaksi Ylä-Perua → alue osaksi itsenäistyvää Boliviaa alueella runsaasti mineraaleja: 1800-luvun alussa löydettiin hopeaesiintymiä tärkein kaivannainen guano 1840-luvulta lähtien lannoitetta ja salpietaria chileläisten ryntäys alueelle guanon perässä alueen rajat suurpiirteisesti määriteltyjä eteläraja leveyspiiri 1866 sopimus: Chilen ja Bolivian välinen raja 24. leveyspiiri; mailla oikeus hyödyntää aluetta, joka on yksi astetta rajan molemmin puolin → alue 23. leveyspiirille asti käytännössä chileläisten ja englantilaisten kaivosyhtiöiden hallintaan

55 Tyynen meren sota 1879-1883 (10 sentin sota)
1877 hyökyaalto tuhosi Antofagastan → ylimääräinen vero Bolivian alueelta ulkomaille viedylle nitriitille (10 c / 100 paunaa) Nitrates and Railroad Company of Antofagasta kieltäytyi maksamasta Presidentti Daza esitti ultimaattumin Chile valloitti Antofagastan ja valloitti myöhemmin koko provinssin 23. leveyspiirille asti Bolivia vetäytyi nopeasti alueelta Sota jatkui Chilen ja Perun välillä 1884 Valparaison rauha, jossa Tyynen meren rannikko Chilen valvontaan. Muodollisesti alue jäi Bolivialle 1904 lopullinen rauhansopimus, jossa alue Chilelle. Hilarión Daza

56 Tyynen meren sodan seuraukset
Luottamus sotilaiden kykyyn johtaa maata romahti Siviilihenkilöt maan johtoon Pyrkimys luoda tasavaltainen demokratia Käytännössä valta suppealle taloudelliselle oligarkialle: kaivosten omistajat ja suurtilalliset Pitkäaikainen trauma: ajoittain revanssihenkeä Puoluejärjestelmä syntyi 1883 Liberaalinen puolue (Partido Liberal): halusi jatkaa sotaa ilman kompromisseja katkeraan loppuun asti; johdossa Bolivian armeijan korkeita upseereja 1884 konservatiivinen puolue (Partido Conservador): ei halunnut jatkaa sotaa; ajoi hopeakaivosten omistajien etua Liberaalit halusivat erottaa valtion ja kirkon toisistaan, konservatiivit halusivat säilyttää niiden kiinteät suhteet