Etelä-Karjalan hyvinvointistrategia 2010 Lopetusseminaari

Esitys aiheesta: "Etelä-Karjalan hyvinvointistrategia 2010 Lopetusseminaari "— Esityksen transkriptio:

1 Miten turvata hyvinvointipalvelut Palvelurakenneuudistus STM:n näkökulmasta
Etelä-Karjalan hyvinvointistrategia 2010 Lopetusseminaari Kansliapäällikkö Markku Lehto Sosiaali- ja terveysministeriö

2 Suomalaisia vahvuuksia
Alueellisesti kattava palveluverkosto Kansainvälisesti katsottuna kustannukset ovat kohtuullisella tasolla Henkilöstö on hyvin koulutettua Palvelujen laatu vähintään kohtuullinen Väestö on tyytyväinen palveluihin

3 Terveydenhuollon kokonaismenot suhteessa BKT:hen OECD -maissa 2002
USA Sveitsi Saksa Islanti Ranska Kanada Kreikka Portugali Ruotsi Belgia Alankomaat Australia* Tanska Norja Italia Uusi Seelanti Japani* Itävalta Iso Britannia Espanja Tsekin tasavalta Suomi Luxemburg Irlanti 6,3 Iso-Britannia 6,8 Japani 7,2 Suomi 7,3 Espanja 7,4 Norja 7,5 Uusi-Seelanti 7,6 Italia 7,6 Belgia 7,6 OECD ka. 7,8 Islanti 7,9 Tanska 8,0 Itävalta 8,3 Australia 8,4 Hollanti 8,5 Kreikka 8,6 Ruotsi 8,6 Kanada 9,2 Ranska 9,6 Sveitsi 10,0 Saksa 10,7 USA 13,9 % *2001 Lähde: Health at a Glance, OECD indicators 2004 D8 03/2005/TAO/paht

4 EU-maiden kansalaisten näkemys oman maansa terveydenhuollosta v
EU-maiden kansalaisten näkemys oman maansa terveydenhuollosta v. 2002: vähäiset muutokset riittävät Lähde: Eurobarometer 2003

5 Haasteita Väestö ikääntyy, palvelujen tarve kasvaa, miten huolehtia rahoituksesta Kustannus- ja palvelutasojen alueelliset erot Alueellisesti epätasainen väestökehitys: miten turvata edelleen kattava palveluverkosto Samaa palveluverkostoa koskeva päätöksenteko hajautuu moneen yksikköön ja sen seurauksena: Palvelurakenteissa ja –investoinneissa on tehottomuutta ja epätaloudellisuutta Palveluketjut eivät toimi kitkattomasti Tiedonsiirtoratkaisut ovat osoittautuneet vaikeiksi Henkilöstön rekrytointi vaikeutuu

6 Ikäryhmien koon muutos nykyiseen verrattuna vuoteen
2030 mennessä (vuosi 2000 = 1) 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 1,8 2 2,2 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 0-14 15-54 55-64 65-74 75+ Lähde: Tilastokeskus, PTT

7 Sosiaali- ja terveyspalvelumenot ikäryhmittäin etuusmuodon mukaan vuonna 2004, euroa
Lähde: STM

8 Ikäriippuvat sosiaali- ja terveydenhuoltomenot 2003 - 2030

9 Kuntien ja kuntayhtymien vuosikate ja nettoinvestoinnit Käyvin hinnoin, mrd. €
Lähde: Suomen Kuntaliitto, vuodet ; Kuthanek 2005, vuodet

10 Kuntien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon netto-kustannukset sairaanhoitopiireittäin v. 2003, euroa per asukas

11 Yli 6 kk jonottavat sairaanhoitopiireittäin Jonottaneiden määrä (per 10 000 asukas) ja muutos (%)

12 Ikäryhmät prosentteina koko alueen väestöstä
Väestörakenne Kainuussa 2030 Ikäryhmät prosentteina koko alueen väestöstä 10 8 6 4 2 0-4 5-9 10-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70-74 75-79 80-84 85+ Miehet Naiset Lähde: TK, PTT

13 Muutamia havaintoja mittasuhteista
Kuntien menoista käytetään 4 % sadassa pienimmässä kunnassa ja 80 % sadassa suurimmassa kunnassa Kuntien menoista vajaa 80 % käytetään hyvinvointipalveluihin Toisin sanoen lähes 2/3 kuntien menoista on sadan suurimman kunnan hyvinvointipalvelumenoja Kuntien kustannuksista (omat ja ostetut palvelut) yli 60 % on työvoimakustannuksia, hyvinvointipalveluissa osuus korkeampi Kansainvälisten vertailujen perusteella on viitteitä, että ainakin terveydenhuollon kustannukset ovat suhteellisesti alemmat kuin henkilöstön määrä Palvelujen turvaaminen edellyttää rakenteiden ja toimintaprosessien kriittistä arviointia

14 Keskustelun pohjana kolme mallia
Peruskuntamalli Piirimalli Aluekuntamalli

15 Peruskuntamalli Yhdistetään kuntia siten, että väestöpohja ( ) riittää ainakin tavanomaisten peruspalvelujen järjestämiseen Siirtymävaiheessa peruspalvelupiirit mahdollisia Erikoissairaanhoitoa varten sairaanhoitopiirit Järjestämis- ja rahoitusvastuu siis edelleen kunnilla Etuja: puretaan tarpeettomia kuntayhtymiä (lähinnä tk); sosiaali-, perusterveydenhuollon ja perusopetuksen palvelut samalla hallinnollisella tasolla, näiden yhteys kunnan muihin toimintoihin säilyy, kokemuksia kuntaliitoksista on

16 Piirimalli Sosiaali- ja terveydenhuolto alueorganisaatioon, jonka väestöpohja vähintään asukasta, mieluummin enemmän Piiri toimii tilaajana, mutta myös omaa tuotantoa: poliittinen johto asettaa tulostavoitteet (ehkäisystä hoitoon), ammatillinen johto vastaa toteutuksesta Rahoitus pääosin etukäteen määriteltynä kapitaatiopohjalla, osa käytön perusteella (kannustaa kuntia parantamaan elinoloja), valtionosuus kunnille Etuja: perus- ja erikoispalvelut toimivat osana samaa palveluketjua, rationalisoidaan investoinnit, hankinnat ja tiedonsiirto, puretaan tarpeettomat paikalliset, seudulliset ja alueelliset hallintotorakenteet, ylikunnallisuus on tuttua

17 Aluekuntamalli 20-25 aluekuntaa, nykyiset kunnat lähikuntia
Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuu ja maankäytöstä päättäminen aluekunnilla, joille verot ja valtionosuus Tehtäviä voidaan delegoida tai määrätä lakisääteisesti lähikunnille, rahoitus aluekunnalta suoraan tai osuutena veroista Etuja: perus- ja erikoispalvelut osana samaa palveluketjua, hyvinvointipalveluja tarkastellaan kokonaisuutena, konkreettinen aluevastuu, hankintojen sekä tieto- ja palveluverkkojen rationalisointi, hyvien käytäntöjen nopeampi toteuttaminen; tarpeettomien seutu- ja aluerakenteiden purkaminen

18 Aikatauluista Alueellinen keskusteluvaihe syksy 2005, talvi 2006
Hallituksen linjaukset keväällä 2006 Toimeenpanoaikataulu kytkeytyy lainsäädännön käsittelyjärjestykseen Peruskuntamallin ja/tai piirimallin toteutus mahdollisesti 2009 alusta Samoin aluevaltuustot mahdollisesti 2009 alusta