Luku Idän ja lännen välissä, s. 138–155

Esitys aiheesta: "Luku Idän ja lännen välissä, s. 138–155"— Esityksen transkriptio:

1 Luku Idän ja lännen välissä, s. 138–155

2 Idänsuhteiden vakiinnuttaminen
Paasikiven poliittinen realismi: kansainvälisessä politiikassa valtiot ajavat omia etujaan myös suurvallat valmiita kompromisseihin, jos edut ovat yhteen sovitettavissa. Suomen idänsuhteet vakautettiin sopimusjärjestelyin (YYA, kaupan runkosopimukset). Kun sotakorvaukset saatiin maksettua 1952, Suomen ja Neuvostoliiton välillä aloitettiin bilateraalikauppa. Kauppakumppanuus NL:n kanssa sitoi Suomen liike-elämän ja politiikan yhteen. Talous vakiintui ja säännöstelystä luovuttiin. Sisäpolitiikassa rikkonaista aikaa: lyhyitä hallituskausia. ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.” J. K. Paasikivi

3 tuonti ja vienti yhtä suurta rahassa mitattuna
Bilateraalinen kauppa oli Neuvostoliiton kauppamuoto, jota se kävi sosialistimaiden lisäksi Suomen ja Intian kanssa: tuonti ja vienti yhtä suurta rahassa mitattuna määräajoin sovittiin vaihdettavien tavaroiden ja palvelusten määrä (pohjana NL:n viisivuotistalous). Ladoja, öljyä, raakapuuta, halpoja kulutustavaroita SUOMI NEUVOSTOLIITTO laivoja, vaateteollisuutta, rakennusteollisuutta, kenkiä, paperia ym. teollisuustuotteita Päättele, kummalle kauppa oli tuottoisampaa, Suomelle vai Neuvostoliitolle. Miksi?

4 Suomi osti vähemmän tavaraa Neuvostoliitosta kuin Neuvostoliitto Suomesta.
Suomen ostoalijäämää täydennettiin Neuvostoliitosta tuodulla öljyllä, joka oli helposti muutettavissa rahaksi, kun se myytiin vapaille maailmanmarkkinoille. Tavaranvaihto merkittiin ns. clearing-tilille (clearing-kauppa). Tavoitteena oli, että kauden lopussa tili olisi tasoissa eli molemmat maat olisivat toimittaneet toiselle saman arvosta hyödykkeitä. Jos näin ei käynyt, clearing-velka siirtyi seuraavalle kaupankäyntikaudelle, jonka kuluessa se oli tarkoitus tasata.

5 Vahvistuva puolueettomuuspolitiikka
Kansainvälisen politiikan ”suojasään aika” luvun puolivälissä (Geneven henki) mahdollisti Suomessa puolueettomuuspolitiikan vahvistumisen. Kekkonen valittiin presidentiksi 1956. Ulkopolitiikan peruskiveksi vahvistuva puolueettomuus. Puolueettomuuspolitiikalle määriteltiin periaatteet. ”Kekkosen linja” alkoi toimia ulkopolitiikassa, mutta sisäpolitiikassa oli ongelmia: yleislakko 1956, kommunistien vahvistuminen, SDP:n hajaantuminen. Kansainvälisen tilanteen kärjistyessä myös Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ajautuivat kriiseihin. Noottikriisin jälkeen puolustusvoimille hahmoteltiin rooli ulkopolitiikan tukena. Turvallisuuspolitiikka-käsite syntyi, ja puolueettomuudesta tuli turvallisuuspolitiikan päälinja. Puolustusvoimien kehittäminen.

6 Neuvostoliiton nootti Suomelle 30.10.1961
”Mutta, kuten edellä on esitetty, länsisaksalaisten militaristien ja revanshistien tunkeutuminen Pohjois- Eurooppaan ja Itämeren alueelle sekä heidän pyrkimyksensä käyttää tätä aluetta eräänä sotilaallisena tukialueena vuorossaan olevia sotaisia seikkailuja varten, koskee välittömästi Neuvostoliiton, samoin kuin myös Suomen Tasavallan turvallisuutta. Ottaen huomioon edellä esitetyn, Neuvostoliiton hallitus kääntyy Suomen hallituksen puoleen ehdottaen konsultaatiota (neuvotteluja) toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Länsi- Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhkan johdosta, siten kuin tätä on edellytetty Neuvostoliiton ja Suomen kesken solmitussa sopimuksessa ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta. Mainittujen neuvottelujen ajasta ja paikasta voitaneen sopia diplomaattiteitse.”

7 Kauppa sitoo Suomen länteen
Kylmän sodan aikana kauppasuhteet politisoituivat. Kaupallisten suhteiden järjestäminen länteen oli Suomelle välttämätöntä: Finn-Efta 1961 EEC:n kanssa vapaakauppasopimus

8 Suomi solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa vuonna 1973.
a) Miksi jäsenyys oli Suomelle niin merkittävä? Merkittävimmän vientituotteen, paperin, tärkein markkina-alue oli Länsi-Eurooppa, erityisesti Britannia. Britannia vetäytyi Eftasta ja liittyi EEC:hen Suomen oli turvattava vapaakauppa Britannian kanssa. Suomen kansantaloudelle vientiteollisuuden menestyminen on avainasia, koska kotimarkkinat ovat niin pienet (ns. avoin talous).

9 b) Miten jäsenyys kytkeytyi presidentti Kekkosen toimikauden jatkamiseen ilman vaaleja?
Kekkonen vakuutti Neuvostoliitolle takaavansa henkilökohtaisesti, että vapaakauppasopimus EEC:n kanssa ei vahingoittaisi maiden välisiä hyviä suhteita. Eduskunta hyväksyi poikkeuslain presidentin toimikauden jatkamisesta ilman vaaleja vuoteen 1978 ns. Zavidovo-vuodon myötä: Kekkosen käymät keskustelut Neuvostoliiton kanssa koskien Suomen vapaakauppasopimusta vuotivat julkisuuteen. Kekkonen ilmoitti jatkavansa maan presidenttinä, jos kansan enemmistö niin tahtoi, mutta ilman vaaleja.

10 c) Ketkä vastustivat jäsenyyttä ja millä perusteella?
EEC:n vastustamisliike koostui lähinnä poliittisesta vasemmistosta. He vaativat vapaakauppasopimuksen torjumista YYA-sopimukseen vedoten ja vaativat lisää kauppaa itäblokin maiden kanssa.

11 Miten länsi suhtautui Suomeen?
1950-luvulla Paasikiven linjaan suhtauduttiin lännessä myönteisesti, mutta länsilehdistössä ei tehty eroa Suomen YYA-sopimuksen ja itäblokin maiden sopimuksien kesken. Lännessä ei aina huomioitu, että Suomi oli länsimainen demokratia ja keskeiset instituutiot eivät olleet kommunistien hallinnassa. Ruotsi suhtautui pitkään epäluuloisesti Suomen osallistumiseen pohjoismaiseen yhteistyöhön. Yhdysvaltojen tavoitteena oli tilanteen säilyttäminen entisellään, huomio kiinnitettiin kommunismin vastaiseen toimintaan ammattiyhdistysliikkeessä ja länsimaisen propagandan levittämiseen. Suomi oli Yhdysvaltojen sotasuunnitelmissa tiedustelu- ja pommikoneiden ylilentoaluetta. Noottikriisin jälkeen länsivaltojen asenne muuttui epäileväiseksi. Tuliko Suomesta Kremlin vahtikoira? Suomi oli luvannut seurata tilannetta Itämeren piirissä ja tehdä tarvittaessa esityksiä neuvotteluista NL:lle.

12 Tiedonanto Novosibirskin neuvottelusta 25.11.1961
Suomen Tasavallan presidentti myönsi, että esitetyt näkökohdat sodan syttymisen mahdollisuudesta Euroopassa ovat varsin painavia. Hän kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, että mainittujen konsultaatioiden aloittaminen voisi aiheuttaa tiettyä levottomuutta ja sotapsykoosia Skandinavian maissa. Sen vuoksi presidentti Kekkonen esitti, että Neuvostoliitto ei pitäisi kiinni konsultaatioita tarkoittavasta ehdotuksestaan, jonka se teki jättämässään nootissa. Kekkonen esitti, että kysymyksen ratkaisu tällä tavoin olisi omiaan rauhoittamaan yleistä mielipidettä ei vain Suomessa ja Ruotsissa vaan myös NATO:on kuuluvissa Norjassa ja Tanskassa. Samalla Kekkonen totesi uskovansa siihen, että ellei yleinen tilanne kärjisty, kysymyksen ratkaisu hänen ehdottamallaan tavalla vastaisi myös Neuvostoliiton turvallisuusnäkökohtia. Neuvostoliiton ministerineuvoston puheenjohtaja N. S. Hruštšev sanoi pitävänsä suuressa arvossa Suomen Tasavallan Presidentin poliittista kokemusta sekä luottavansa hänen hyvään tahtoonsa ja kykyynsä ylläpitää ja vahvistaa Paasikiven–Kekkosen ulkopoliittista linjaa, Suomen puolueettomuuslinjaa, jota Neuvostoliitto kannattaa. Hän lausui, että neuvostohallitus katsoo voivansa siirtää esittämänsä sotilaalliset konsultaatiot. Samalla Hruštšev esitti neuvostohallituksen puolesta toivomuksen, että ottaen huomioon niin Neuvostoliiton kuin Suomenkin kiinnostuksen rajojensa turvallisuuden takaamiseen, Suomen hallitus puolestaan tarkasti seuraa tilanteen kehitystä Pohjois-Euroopassa ja Itämeren alueella ja, jos osoittautuu välttämättömäksi, esittää neuvostohallitukselle käsityksiään tarpeellisten toimenpiteiden suorittamisesta. Miten Kekkonen käytti neuvotteluissa klassista ”kyllä–mutta” -kaavaa eli yhtä aikaa myöntyi ja kieltäytyi? Miksi tiedonanto saattoi lisätä länsimaiden epäilyjä Suomen ulkopoliittisesta asemasta?

13 ”Kiehtovia tarinoita valkokankaiden vara-Moskovasta ja villin luonnon maasta. Mikä yhdistää Michael Cainea, Diane Keatonia, Charles Bronsonia ja Omar Sharifia? Entä John Hustonia, Warren Beattya ja David Leania? Kyseiset elokuvatähdet ja legendaariset ohjaajat ovat kaikki tehneet elokuvaa Suomessa. Suomi ja suomalaiset pääsivät mukaan ulkomaiseen elokuvaan jo varhain; ensimmäiset tekijävieraat toivat kameransa tänne 1910-luvun lopulla. Kansainvälinen kiinnostus heräsi toden teolla sotien jälkeen, jolloin täkäläiset tuotantoyhtiöt isännöivät filmiryhmiä niin idästä kuin lännestä. Hollywood saapui Suomeen 1960-luvun puolivälissä, kun Joensuun liepeillä tallennettiin Tohtori Živagon talvimaisemia. Romanttinen vallankumouseepos oli alkusoittoa Suomen tulevalle vakioroolille itäisen naapurimaan sijaisnäyttelijänä. Senaatintorin ympäristö sai kelvata Pietariksi ja Uspenskin katedraali Moskovan Kremliksi, kun Helsingin kaduilla käytiin kylmää sotaa ja 80-luvuilla. Rautaesiripun romahdettua myös vieraiden intressit muuttuivat: kamerat kääntyivät kohti pohjoista luontoa ja siitä voimansa ammentavaa suomalaista sielua. Venäläiset, saksalaiset, amerikkalaiset, englantilaiset, ruotsalaiset ja japanilaiset ovat ilmaisseet näkemyksensä Suomesta ja suomalaisista elokuviensa kautta, joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Vaikkei lopputulos ole aina ”suurta elokuvataidetta” ollutkaan, kuva pienestä pohjoisesta kansasta on tallentunut filmille hurmaavan omaleimaisena, jopa omituisena.” Tiedote Outi Heiskasen kirjasta Tehtävä Suomessa. Kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa (Teos 2008)

14 Pyrkimys aktiiviseen puolueettomuuteen
Nato-maat syyttivät Kekkosta Moskovan etujen ajamisesta. Neuvostoliitto ei enää selkeästi maininnut Suomen puolueettomuutta julkilausumissa ja lisäsi poliittista painostusta. Suomi pyrki pitämään kiinni puolueettomuus-termistä ulkopolitiikassa, ja lännessä sitä käytettiin yhä useammin.

15 ETYK-prosessi merkitsi Suomelle puolueettomuuslinjan kansainvälistä tunnustamista ja uskottavuuden lisääntymistä: Suomen puolueettomuuden arvostus lännessä kasvoi, ja Helsingistä tuli lännelle pysähdyspaikka matkalla itään. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton edustajien tapaamisia järjestettiin Helsingissä myös luvulla. Samaan aikaan suomettuminen- termi alkoi levitä länsimaisissa lehdissä, kun suomalaisdiplomaatit perustelivat maan asemaa ETYK- valmisteluissa. Suomi toimi YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä 1969–70 ja oli asukaslukuun suhteutettuna johtava rauhanturvajoukkoja luovuttava maa. Pohjoismainen yhteistyö tiivistyi luvulla: passivapaus ja yhteiset työmarkkinat olivat 1980-luvulla jo arkipäivää. ETYK-kokous Helsingissä 1975 Creative Commons Share A like 3.0 Saksa. Kuvaaja: Sturm, Horst. Lähde: Deutsches Bundesarchiv (German Federal Archive).

16 Perustele väite ”Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan lisääntyi 1970-luvulla”.
Suomen puolueettomuudesta tuli Neuvostoliitolle riskitekijä Tšekkoslovakian kriisin jälkeen, sillä itäblokin maiden pelättiin alkavan tavoitella Suomen asemaa. Neuvostoliitto ei enää selvästi tunnustanut Suomen puolueettomuutta julkilausumissa. Presidentti Kekkosta pyydettiin ajamaan Neuvostoliitolle tärkeitä ulkopoliittisia aloitteita. Neuvostoliitto tuki kommunistisen puolueen vähemmistöryhmää sekä puuttui merkittävästi Suomen sisäpolitiikkaan ja presidentinvaaleihin. Suomen poliitikot kilpailivat ns. Moskovan kortista. Neuvostoliitto painosti Suomen myös yhteisiin sotaharjoituksiin YYA-sopimuksen nojalla.