Elokuva-analyysi II Formalistinen analyysi. Merkitysten tasot Referentiaaliset merkitykset: diegeesis, eli fiktiivinen maailma henkilöineen, niiden suhde.

Esitys aiheesta: "Elokuva-analyysi II Formalistinen analyysi. Merkitysten tasot Referentiaaliset merkitykset: diegeesis, eli fiktiivinen maailma henkilöineen, niiden suhde."— Esityksen transkriptio:

1 Elokuva-analyysi II Formalistinen analyysi

2 Merkitysten tasot Referentiaaliset merkitykset: diegeesis, eli fiktiivinen maailma henkilöineen, niiden suhde todelliseen maailmaan Eksplisiittiset eli suoraan, kirjaimellisesti esiin tuodut merkitykset – miten katsojan suhtautumista niihin ohjataan Implisiittiset merkitykset eli teemat Symptomaattiset merkitykset, eli psykologiset ja sosiaaliset tekijät, joista tekijät eivät ole olleet tietoisia

3 Semanttiset kentät ovat käsitteellisiä struktuureita, jotka organisoivat potentiaalisia merkityksiä suhteessa toisiinsa edeltävät tutkimuskohteeseen syventymistä mutta myös muokkautuvat tutkimusprosessin myötä valikoituvat sen mukaan, mitä tutkimisen tai tulkitsemisen aikoihin yleisesti pidetään tärkeinä poimivat ideaalitapauksessa tutkittavan elokuvan kaikki olennaiset erikoispiirteet ovat perinteisesti juontuneet humanismin piiristä: mitä teos kertoo ihmisyydestä, ahdistuksesta, vieraantumisesta, kommunikaation vaikeudesta, arvojen suhteellisuudesta Screen-teoriassa: luokkataistelu, riisto, tukahduttaminen, työ, halu, fetisismi, narsismi, hysteria, illuusio

4 Taustakonstruktiot Taustakonstruktiot muodostavat käsitteellisen horisontin tai taustan katselijan tajunnassa tehden elokuvan ymmärrettäväksi Esteettisiin käytäntöihin suhteutuvat taustakonstrutiot  yleiset taiteelliset normit ja käytännöt  elokuvaesteettiset käytännöt ja normit Todellisuussuhteinen taustakonstruktio  mahdollistaa teoksessa käytettyjen keinojen realistisen motivoinnin ymmärtämisen  edustaa sitä, mitkä todellisuuden aspektit ja piirteet sekä mitkä esteettiset normit ovat teoksen kannalta relevantteja ja mitkä jätetään syrjään

5 Todellisuussuhteen suhteen analysoija voi väittää vain tuovansa esiin sen, mitä elokuva esittää todellisuudesta tulkita, eli osoittaa mitä teos hänen mielestään kertoo ihmisen tilasta eri konteksteissa ja tulkinnallisissa viitekehyksissä ja mikä on tämän relevanssi hänen otaksutulle omalle yleisölleen harjoittaa ideologiakritiikkiä, l. osoittaa miten elokuva ilmentää symptomaattisesti sosiaalisia suhteita tai psykologisia komplikaatioita.

6 Kokonaisuuden hahmottamisen perusteita Muoto syntyy elokuvan tarinan, teemojen ja tyylin kokonaisuudesta. Ykseys: osatekijät palvelevat kokonaisuutta. Mikään teos ei kuitenkaan ole läpikotaisin organisoitu – kollaasi edustaa kontrastoivaa esteettistä periaatetta. Muodon kaipuu: haluamme uskoa, että teos on käsitteellisesti ja elämyksellisesti mielekäs kokonaisuus. Merkityksen kaipuu: pyrimme löytämään kulttuurin tuotteista joko käyttötarkoitukseen liittyviä tai symbolisia merkityksiä. Teoksen hahmottamista ohjaavat monentasoiset konventiot – yleiset kulttuuriset, taiteenlajille tyypilliset, lajityypilliset tai elokuvakohtaiset. Teos voi myötäillä niitä tai mennä niitä vastaan Vaihtelevassa määrin teos itse ohjailee vastaanottoaan.

7 Jonathan Culler: Traditional literary competence is informed by the convention of significance, that a work of literature expresses a significant attitude to some problem concerning man and/or his relation to the universe. the convention of metaphorical coherence, that the work’s figural devices (such as metaphor itself, but also alliteration, rhyme etc) produce coherence on the levels of both signifier and signified. the convention of thematic unity, that the linguistic features of the work, identified through the method of analysis laid out by the second convention, provide it with a unifying formal structure that reinforces the determinate meaning expected because of the first convention.

8 Robert Scholes (Semiotics and Interpretation) Much of literary competence is based upon our ability to connect the worlds of fiction and experience (s. 32). Major literary works are all comments on their own form, on the generic tradition of traditions from which they begin (s. 33). To the extent that a work of literature points toward our experience as living human beings, we may value it for what we call its ‘truth’ or ‘rightness’ – which is not a specifically formal quality but a matter of the fit between a message and existential content (s. 34). Using our common critical terminology, it is possible to say that a narration is more fictional as it emphasizes the events narrated, more lyrical as its emphasizes its own language, and more rhetorical as it uses either language or events for some persuasive end (58).

9 Formalismin lähtökohtia (DB &KT) Kerronta prosessina, joka synnyttää tiettyjä vaikutuksia katsojassa Teos itse määrittää, mitkä todellisuuden aspektit ja mitkä esteettiset normit ovat relevantteja sen ymmärtämiselle Merkitykset eivät ole teoksen välittämiä viestejä vaan osa teoksen rakennetta Viktor Šlovski: ”On totta, että kirjallisessa teoksessa ilmaistaan myös ideoita, mutta kyse ei ole ideoista taiteelliseen muotoon puettuina, vaan pikemminkin taiteellisesta muodosta, joka syntyy ideoiden tarjoaman materiaalin pohjalta.” Kaikkea ei pidä mieltää kerronnalliseksi ja/tai temaattiseksi, audiovisuaalisuus on oma autonominen ulottuvuutensa - excess

10 Formalistinen analyysi Miten elokuva on ymmärrettävissä motivaatioiden neliyhteyden puitteissa? Miten teos johdattelee katsojaa tekemään hypoteeseja ja sitten vahvistaa tai kumoaa niitä? Miten eri osatekijät toimivat kerronnallisesti, temaattisesti ja ilmaisullisesti? Miten osatekijät suhteutuvat toisiinsa ja elokuvan kokonaisuuteen?