KESKI-SUOMEN KOTISEUTULAULU 1. Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat, ah, polut korpia kiertävät, kaidat, kukkivat kummut ja mansikkamaat!   Keitele vehmas ja Päijänne jylhä, kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen, vuorien huippujen kauneus ylhä, ah, kotiseutua muistoineen.

! 2. Syntymäpaikka kun on sydän Suomen siis sitä suottako kiittelisin? Täällähän aukeni ens' elon huomen, tänne ma toivon hautanikin.   Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on!

Arvon mekin ansaitsemme Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa Vaik ei riennä riemuksemme Leipä miesten maatessa Laiho kasvaa kyntäjälle Arvo työntä täyttäjälle Laiho kasvaa kyntäjälle Arvo työntä täyttäjälle

Opin tiellä oppineita Suomessa on suuria. Väinämöisen kanteleita täällä tehdään uusia. Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty. Lal-la-la…

Sininen ja valkoinen Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien? Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen. Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen. Lämmön tunsin kuitenkin lujuudessa graniitin. Hiljaa kuusten kuiske soi, terveisensä tuuli toi. Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden. Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen. Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen. Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien. Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan. Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´ maailman, paljon paremmin. Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää. Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään. Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan. Miten aurinko laskee puiden taakse, ja saa taivaan punertamaan. Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän maailman,paljon paremmin. Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Oravan pesä Kas kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla; sen poikaset siinä ne leikkiä lyö ja pikku hampahin siementä syö. On siinä vihreä vilpoinen katto ja naavoista lämpöinen lattiamatto ja pikkuruikkuiset ikkunat ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa ja lumet ne lentää ja pakkanen paukka, niin oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reiästä pilkistää. Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon Ja elämä heillä on herttaisaa, kun kuusen latvassa keinua saa.

Oravan laulu Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa; sinnepä ei Hallin hammas eikä metsämiehen ansa ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta katselee hän maailman piirii, taisteloa allans' monta; havu-oksan rauhan-viiri päällänsä liepoittaa.

2. Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnas! Siellä kiikkuu oravainen armaan kuusen äitinrinnas: Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä akkunalla pienoisella, linnut laulain taivaan alla saattaa hänen iltasella unien Kultalaan.

Lapsoset ketterät kotihaassa Lapsoset ketterät kotihaasta koivuista oksat taittaa. Noistapa nopsilla käsillänsä saunahan vihdat laittaa. Lauteilla saunan kotoisen taas illalla kylpy maittaa. Lauteilla saunan kotoisen 

Pehmyt on lapsista aina vihta äiti jos vihtomassa. Lämpöinen löyly on kotisaunan, toisin on vierahassa. Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa. kylmältä maailmassa.  .

TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA Täällä Pohjantähden alla korkeimmalla kukkulalla katson kauas kaukaisuuteen tulet uniin uudestaan. Täällä Pohjantähden alla taivas täyttyy purppuralla siitä suojakseni peiton minä itselleni saan. Ja alla Pohjantähden minä tulen minä lähden ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.

Täällä Pohjantähden alla murheita on laulajalla täällä kuu kumottava on myös alakuloinen. Täällä Pohjantähden alla hiipii sieluun asti halla ja tunteet tappamalla rikki repii sydämen. Ja alla Pohjantähden minä tulen minä lähden ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.

Täällä Pohjantähden alla korkeimmalla kukkulalla katson kauas kaukaisuuteen tulet uniin uudestaan. Täällä Pohjantähden alla taivas täyttyy purppuralla siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.

SUOMEN SALOSSA 1. Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa. Honkain väliltä siintävä selkä vilkkuvi koittehen valossa. Hoi laari laari laa! Hoi laari laari laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu, Sulhonsa suloutta ylistää. Paimenten soitanto laitumen tiellä Ääntänsä korviini vilistää. Hoi laari laari laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

Omanpa henkeni kieltä ne puhuu, Honkain humina ja luonto muu. Itse en sydäntäni hillitä taida; Riemusta soikohon raikas suu: Hoi laari laari laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!

KOTIMAANI OMPI SUOMI Veri vaat Kotimaani ompi Suomi, Suomi armas synnyinmaa. Siellä valkolatvatuomi ahon laitaa reunustaa. 2. Siellä ensi kerran kuulin lintuin laulun lehdossa. Siellä äiti hymyhuulin tuuditti mua kehdossa

Maamme Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!  Soi, sama kultainen  Ei laaksoa, ei kukkulaa  Ei vettä rantaa rakkaampaa  Kuin kotimaa tää pohjoinen Maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan Kerrankin puhkeaa  Viel lempemme saa nousemaan  Sun toivos, riemus loistossaan  Ja kerran laulus synnyinmaa  korkeimman kaiun saa. Viel lempemme saa nousemaan  Sun toivos, riemus loistossaan  Ja kerran laulus synnyinmaa  korkeimman kaiun saa.