Kappale 9: Raha ja rahapolitiikka KT34 Makroteoria I Juha Tervala

Raha Raha on varallisuusesine, joka on yleisesti hyväksytty maksuväline Hyödykeraha Luonnollinen arvo Esim.: kulta, oravanahkat, savukkeet sotavankien keskuudessa 2. Paperiraha ”Fiat money” Ei luonnollista arvoa: arvo perustuu sopimukseen ja luottamukseen Usein valtion julkistama laillinen maksuväline Hyväksyttävä velanmaksun välineenä

Rahan tehtävät Vaihdon väline (medium of exchange): käytetään tavaroiden ostossa Arvon säilyttämisen väline (store of value): keino siirtää ostovoimaa nykyisestä tulevaisuuteen Laskentayksikkö (unit of account): hintoja ja arvoja mitataan rahassa

Raha-aggregaatit M0 = liikkeellä oleva raha (setelit ja kolikot), ja pankkien talletukset keskuspankiiin M0 = rahaperusta (monetary base) M1 = kierrossa oleva valuutta (setelit ja kolikot, CU) + käteistalletukset (D) M2 = M1 + määräaikaistalletukset (säästötilejä) pankeissa enintään kahden vuoden määräaikaistalletukset ja irtisanomisajaltaan enintään 3 kuukauden talletukset M3=M2 + suuremmat, kiinteän ajan talletukset + tilejä muissa rahoituslaitoksissa M3 sisältää M2:n, takaisinostosopimukset, rahamarkkinarahastojen rahasto-osuudet sekä enintään 2 vuoden velkapaperit

Raha-aggregaatteja, 2011 Currency M0 M1 M2 M3 UK £ bn. 53.9 60.7 Table 9.1 Raha-aggregaatteja, 2011 Currency M0 M1 M2 M3 UK £ bn. 53.9 60.7 1084.3 2038.8 2278.7 %GDP 3.6 4.0 71.9 132.2 151.1 Euro-zone € bn. 843.2 1335.3 4785.8 8590.6 9740.3 9.0 14.2 50.8 91.2 103.5 USA $ bn. 1068.5 2647.6 2222.8 9744.3 7.1 17.5 14.7 64.6 Poland Zl bn. 101.8 138.1 468.0 863.8 881.5 6.7 9.1 30.7 56.7 57.9 Note: The US no longer publishes M3. Sources: IMF, Central banks' bulletins

Pankit Pankit (mm.) ottavat vastaan talletuksia ja antavat lainaa Rahoituksen välitys Pankkien perinteinen tehtävä on suorittaa maturiteettitransformaatiota: niiden ottolainaus on lyhytaikaisessa ja likvidissä muodossa; antolainauksen ollessa paljon pidemmässä ja epälikvidimmässä muodossa

Fig. 9.1 Pankin tase Varat (assets) Velat (liabilities) Pankin tase: vasemmalla puolella on varat ja oikealla velat Oma pääoma on taas varojen ja velkojen erotus Velkasuhde (levegare ratio) on varojen suhde omaan pääomaan Velat keskuspankille Talletukset keskus- pankkiin Arvopaperit Talletukset Lainat Oma pääoma

Pankkipaot Maturiteettitransformaatio tekee pankit alttiiksi kriiseille Aika ajoin historian saatossa pankkeja on kohdannut ns. pankkipako (bank run/a run on the bank) kun suuret määrät asiakkaita ovat vetäneet talletuksiaan pois pankeista, jotka saattavat olla maksukyvyttömiä Kun talletuksia vedetään pois pankista, joutuu pankki myymään varallisuuttaan usein nopeasti ja mahdollisesti hinnoilla, jotka ajavat pankin vaikeuksiin Keskuspankit toimivat pankkien ns. viimeisenä lainoittajana (lender of last resort) Ne tarjoavat pankille likviditeettiä, jotta ne voivat vastata talletusten kysyntään (kts. kappale 9.5.2) Keskuspankkien tarjoamat talletussuojajärjestelmät ovat käytännössä lopettaneet liikepankkeihin kohdistuvat pankkipaot

Rahakerroin (money multiplier) Fig. 9.2 Rahakerroin (money multiplier) Pankit luovat rahaa antolainauksen yhteydessä Oletetaan, että A saa ulkomaita 1000 euroa ja tallettaa sen pankkiin Pankki pitää 100 euroa reservissä ja lainaa 900 euroa B:lle 1000 900 Laina 810 Laina Laina etc. 100 Reservi Reservi 90 B kuluttaa rahat ja C:n pankkitili kasvaa 900 euroa Pankki pitää niistä 10% reservissä ja lainaa niistä 810 euroa Homma jatkuu ja rahakerroin on p/(1-p), missä p on 1-reserviosuus. Reserviosuus on nyt 0,1 (10 %), joten kerroin on 9

Keskuspankin tase Varat Velat Ulkomaiset varat Fig. 9.4 Keskuspankin tase Varat Velat Ulkomaiset varat Liikeellä oleva valuutta Pankkien talletukset Lainat pankeille Valtion talletukset Arvopaperit Oma pääoma

Korkojen määräytyminen: rahan kysyntä ja tarjonta Keskuspankilla (KP) on monopoli rahan tarjontaan → voi laittaa tarjontakäyrän (M0) mihin haluaa Rahan kysyntä riippuu negatiivisesti korosta ja positiivisesti nimellisestä BKT:stä Laajempien raha-aggregaattien kysyntä heijastuu myös rahaperustaan (M0)

Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (b) Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta D: Yleisön rahan kysyntä tarkoittaa, että pankit kysyvät rahaperustaa Rahamarkkinakorko (interbank rate) A S: Keskuspankki kontrolloin rahan (rahaperustan) tarjontaa M0

Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (c) Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Jos rahan kysyntä kasvaa ja KP pitää rahamäärän vakiona, korko nousee C A Rahamarkkinakorko M0

Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Fig. 9.7 (d) Koron määräytyminen rahamarkkinoilla: rahan kysyntä ja tarjonta Keskuspankki voi myös lisätä rahamäärää, jolloin korko pysyy ennallaan. KP voi valita, minkä pisteen tahansa kysyntäkäyrältä A B Rahamarkkinakorko M0

Rahapolitiikka ja rahamäärä 1960- ja 1970-luvun korkeat inflaatiot johtivat rahamääräisiin tavoitteisiin 1980-luvulla Kontrolloimalla rahamäärän kasvua se voi kontrolloida inflaatiota (pidemmälle ajalla) 1990-luvulla rahamäärätavoitteista (monetary targeting /money growth targerting) kuitenkin luovuttiin Oli epäselvää minkä raha-aggregaatin (M0, M1, M2) mukaan rahapolitiikkaa tulisi toteuttaa Rahoitusmarkkinoiden deregulointi ja innovaatiot hämärsivät raha-aggregaattien välisiä eroja M0:n kysynnän epästabiilisuus Rahan laajenemiskerroin on ollut epästabilli ja M0:n kontrollia ei anna tarkkaa kontrollia laajemmista raha-aggregaateista

Rahamäärätavoitteesta ohjauskokon säätelyyn Rahamäärätavoitteen ongelmat johtivat nykyiseen ja suosittuun tavoitteeseen: inflaatiotavoitteeseen (inflation targeting) Rahamäärätavoitteessa rahamäärä on vakio (pystysuora) Jos rahamäärää on vaikea kontrolloida, on halutun koron tavoitteleminen vaikeaa On parempi asetta hinta (korko) vaakasuoran tarjontakäyrän avulla Inflaatiotavoitteessa keskuspankki määrittelee halutun inflaation ja sopeuttaa ohjauskorkoa tavoitteen saavuttamiseksi Ohjauskoron säätely tarkoittaa (karkeasti ottaen) vaakasuoraa tarjontakäyrää Liian korkea inflaatio → korkoa nostetaan (ja toisinpäin)

Fig. 9.8 (a) Koron määräytyminen KP voi ohjata rahamarkkinakoron minne haluaa, tarjomalla rahamäärän M0, jonka korkotavoite vaatii D Rahamarkkinakorko S M0

Fed ja EKP EKP:n ja Fedin välillä on yksi huomattava ero Fed ostaa ja myy lyhyen ajan valtionlainoja (”avomarkkinaoperaatiot”), saavuttaakseen tavoitellut koron EKP lainaa (vakuuksia vastaan) pankeille määritellyllä korolla, jotta rahamarkkinakorko on halutulla tasolla EKP ei siis osta ja myy valtionlainoja osana tavallista rahapolitiikka