KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa Väliseminaari 12

Esitys aiheesta: "KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa Väliseminaari 12"— Esityksen transkriptio:

1 KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa 2006-2007 Väliseminaari 12
KEINU – taiteilijat vanhusyhteisön arjessa Väliseminaari Teija Makkonen

2 Keinun tavoitteet taide- ja kulttuuritoimintamallien kehittäminen taiteilijoiden ja vanhusyhteisöjen yhteistyölle taidetta ryhmille, joiden on vaikea lähteä hakemaan taide- ja kulttuurikokemuksia yhteisönsä ulkopuolelta: kulttuurinen tasa-arvo laitoksissa asuvien (myös päivätoimintaan osallistuvien) vanhusten syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäiseminen, osallistuminen, ilo ja elämykset vanhustyöntekijöiden/henkilökunnan työhyvinvointi ja jaksaminen: hoitotyön rikastuttaminen taiteen keinoin  yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteilijoiden vanhustyön osaaminen Teija Makkonen

3 Keinua liikuttavana voimana sosiokulttuurisen innostamisen ja yhteisötaiteen periaatteet: soveltavan taiteen ja osallistuvan taiteen kokeilut ja tunnetuksi tekeminen pohjoiskarjalaisten ammattitaiteilijoiden työtilanteen parantaminen: työllistymistä tukevien rakenteiden synnyttäminen julkisen ja yksityisen sektorin palveluyksiköiden kynnysten madaltaminen taiteilijoiden palkkaamiseen taiteen merkitys vanhustyössä ja laajemminkin hyvinvoinnin edistäjänä - HYVINVOINTIA KULTTUURISTA Teija Makkonen

4 Keinun sosiokulttuurinen vanhuuskäsitys
lääketieteellisen, medikaalisen hoitotyön rikastuttaminen ja laajentaminen: ikäihminen rikkaita ikäkerroksia kantava luova kansalainen, ei raihnainen hoidon kohde lähtökohtana ikäihmisten oma kulttuuri, joka syntyy heidän omista luovista voimavaroistaan ja luovuudestaan käsin, ja joka kumpuaa heidän omasta elämisen maailmastaan, eletystä elämästään ja rikkaasta kokemusvarastostaan (Hohenthal-Antin 2001) Teija Makkonen

5 Yhteisötaiteen luonteesta
yhteisötaiteen prosessiluonne  ei irrallisia, ohjaajan suunnittelemia tuokioita vaan jatkumo, jossa tärkein tuotos on prosessi itse – kaikkien osallistuminen taide ei harvojen etuoikeus eikä ylellisyyttä, vaan tärkeä muoto tunteiden ja ajatusten ilmaisuun hitaat, aikaa vaativat prosessit – miten sovittaa kiireiseen projektiaikatauluun? pyrkimys positiiviseen arjen muutokseen yksilö- ja yhteisötasolla  muutos voi olla suurta tai pientä, se voi tapahtua elämäntavoissa, asenteissa, kokemuksissa tai näkökulmien muutoksena kaikkien osallistujien elämässä ja mielissä MITÄ TAITEELLA HALUTAAN KERTOA? MITÄ TAIDE TEKEE NÄKYVÄKSI? Teija Makkonen

6 yhteisötaiteessa korostuvat vuorovaikutus ja kommunikointi – itsensä ja toisten näkeminen uudessa valossa yhteisö osallistuu tekemiseen tai on osa teosta -> tilanteiden mukaan jatkuvasti muuttuva ja vaihteleva taide taide yksilöiden ja yhteisön merkittävä voimavara ja sosiaalisen muutoksen väline: kuuluminen ympäristöön ja yhteisöön – yhteiskunnallinen osallisuus myös epäkohtien esilletuominen taiteen kautta – poliittinen tavoitteellisuus (mm. Van Delft, Kantonen, Heikinaho) Teija Makkonen

7 Keinun toiminta 11 eri alan taiteilijaa (kuvataide, musiikki, draama, tanssi, taidekäsityöt, kirjallisuus) 12 kunnallista ja yksityistä vanhusyksikköä: Joensuu, Lieksa, Outokumpu, Eno/Uimaharju, Kitee, Kesälahti, Hoitokoti Piritta/Joensuu ja Eerika/Kitee Taiteilijat työskentelevät Keinussa 20h/kk: elokuu-toukokuu : yhteinen suunnittelu –/toiminta/arviointi Kuukausittaiset kehittämispäivät: taiteilijat ja vanhustyöntekijät (n. 35 hlöä) kokoontuvat jakamaan kokemuksiaan ja saamaan valmennusta mm. yhteisötaiteeseen, innostamiseen ja vanhustyön käytännön asioihin kehittämispäivien sisällöt muotoutuvat yhteistyön tarpeista käsin Teija Makkonen

8 Keinun heilahduksia: väliarviointi:
Taiteilijoiden ja vanhusyksiköiden henkilökunnan ryhmähaastattelut marraskuussa 2006 Kehittämispäivät elokuusta marraskuulle 2006 – muistiot Kehittämispäivien ennakkotehtävät – kirjeenvaihto ja keskustelut Teija Makkonen

9 Yleisiä havaintoja Taiteilijat löytäneet paikkansa –useimmat liittyneet vanhusyhteisöön luontevasti ”kuin kotiinsa” Vanhusryhmät muotoutuneet vanhusyhteisöissä Useimmissa yksiköissä taiteilija-vanhustyöntekijä –työparit löytyneet - vuorovaikutus toimivaa. Myös useampiakin vanhustyöntekijöitä osallistuu Keinu-työhön ja kehittämispäiviin Vanhusten osallistuminen suunnitteluun pikemminkin luottamuksen löytämistä ja tutustumista – muistihäiriöt ja ”osallistumisen outous” – hoidettavan rooli, taide vierastuttaa? taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyön varaan rakentuva Keinu - taiteilijan taideosaaminen, hoitajan hoitotyö Yhteisöllisyyden koetaan vahvistuneen – liikettä on syntynyt! Teija Makkonen

10 säännöllisyys, jatkuvuus, pysyvyys
Joissain yksiköissä Keinu jäänyt myös irralleen vanhuslaitoksen arjesta – työntekijäpula ja aikapula estää osallistumisen, kielteiset asenteet ym. Monenlaisia toiminta- ja taidemalleja kokeillaan: mm. käsillä tekeminen, muistelutyö, kirjallisuus, sadutus ja runotus, musiikki, laulaminen, tanssi ja liike, erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestäminen  kootaan toimintakansioihin – ”sosiokulttuuriset työkalupakit” 1-3 ryhmää/taiteilija: dementoituneista päivätoimintaryhmiin. Dementoituneiden ryhmissä huomioitava: rauhallinen tila, heterogeeniset ja pienet ryhmät, yksinkertaisuus, lyhyet tuokiot säännöllisyys, jatkuvuus, pysyvyys taiteilijan ja vanhustyöntekijän yhteistyö välttämätöntä Teija Makkonen

11 Taiteilijan monivärinen roolipaletti
Useimmilla taiteilijoilla ei entuudestaan kokemusta vanhustyöstä, vanhuslaitoksista tai yhteisötaiteesta  toisaalta tämä mahdollistaa myös ennakkoluulottomia kokeiluja Aktiivinen rooli: innostaja, suunnittelija, organisaattori, toiminnan vetäjä, uuden kokeilija … Tarvitaan tilannetajua ja oman taiteenlajin ylittämistä -valmiutta monenlaiseen tekemiseen ja joustamiseen Koko persoonan likoon laittaminen - ROHKEUS OLLA AUKI!! Vanhusten heikko toimintakyky (dementia, fyysiset sairaudet ja rajoitukset) ja vanhusyhteisöjen todellisuus (kiire, aika- ja henkilöstöpula, struktuurit, työparin puute, tiedonkulun puutteet, hierarkiat ym.) yllättäneet: yksinäisyys, epävarmuus, orpous… Teija Makkonen

12 Omista taiteellisista kunnianhimoista jouduttu usein luopumaan/tinkimään
1xvk tai 2xkk liian lyhyt toiminta-aika taidetyön kokonaisvaltaiselle toteutukselle Taiteilija odotettu vieras, arjen piristäjä ja rutiinien rikkoja  miten myös työntekijöiden taideharrastukset ja -menetelmät ym. saataisiin koko vanhusyhteisön käyttöön? ”Suurimpia ilon aiheita on onnistunut, hyvän mielen sessio vanhusten kanssa iloinen puheen sorina.” Teija Makkonen

13 Taiteilijoiden kokemuksia:
”Keinu ei ole vain taiteilijan varassa vaan luomme sitä yhdessä: vanhukset, taiteilijat, työntekijät ja omaiset. Taide ei ole olemassa vain taiteilijan päässä” ..”.taide on minulle syvällistä pohdintaa, johon kykenemme kaikki omalla tavallamme. Taide on taidetta tuntemattomalle samaa kuin askartelu. Tämän vuoksi koen, että en kykene kommunikoimaan hoitajien kanssa” ” minusta tuntuu että vanhukset jotenkin imevät minusta virran ihan täysin… olla ikään kuin moottorina ja käyttövoimana” ”Keinu muuttaa minua ihmisenä – muistot menneiltä vuosilta tekevät minusta ehjemmän ihmisen, jolla on vahvemmat juuret ja suunta, mitä kohti mennä Teija Makkonen

14 Vanhustyöntekijöiden kokemuksia
Monella Keinu-vanhustyöntekijällä omakohtainen taideharrastus – ”huono omatunto” kun ei ehdi tekemään vanhusten kanssa muuta kuin perustyötä! Keinu tarpeellinen ja ”erilainen työpäivä”  uudenlainen tapa nähdä vanhus hoidettavan sijaan tekijänä ja toimijana Innostus, ilo, osallistuminen myös työajan ulkopuolella  rohkeus ja uskallus tehdä jotain erilaista – itsensä likoon laittaminen, tunnetyö myös henkisesti vaativaa! Hoitajan ja avustajan rooli välttämätön, rooli taiteen tekijänä vieraampi ”Ihanaa mutta liian usein utopiaa” – arjen kiire tappaa unelmia! Työntekijöitä vaikeaa irrottaa perustyöstä Keinuun Vanhustyöntekijä-taiteilija –työpari voi jäädä muun työntekijäyhteisön ulkopuolelle erilliseksi osaksi vanhuslaitoksen toimintaa  muut ”katsovat kieroon” Teija Makkonen

15 Jotta Keinu toimisi vanhusyhteisön arjessa:
Myös syyllisyyden tunteet osallistumisesta yleisiä – ”minä vaan täällä Keinuttelen ja muut tekevät ”oikeat” työt”! Syyllisyyttä myös siitä, ettei muita yhteisön työntekijöitä saa mukaan Keinuun tai innostumaan Koetaan että taidetyötä ei vielä mielletä olennaiseksi osaksi hoito- ja hoivatyötä – monesti taide ja kulttuuri erillinen lisuke ja koristus – ekstraa, ei ”oikeaa” työtä ”Vieraskoreus”  taiteilija näkee vanhuksesta hyvät puolet, vanhustyöntekijä taas myös huonotuulisuuden, levottomuuden ym. Jotta Keinu toimisi vanhusyhteisön arjessa: - työntekijällä oltava oma kiinnostus taidetyötä kohtaan  ei onnistu jos määrätään ylhäältäpäin - kaikkien halukkaiden työntekijöiden osallistuminen mahdollistettava esim. työvuorolistoissa – muiden hyväksyntä/henkinen tuki taidetyötä kohtaan tärkeää - KOKO YHTEISÖN TAHTOTILA Teija Makkonen

16 Vanhus Keinussa Vanhusten haastattelut keväällä 2007 – tässä taiteilijoiden ja vanhustyöntekijöiden havaintoja: Ilo, odotus, huumori, valmistautuminen, kohentunut muisti, esille nousevat yksilölliset ja piilevätkin taidot, vaihtelu ja virkistys arkeen - yleistä yhteisötaideteoksen ympärillä tarinoiminen Keinu-päivien välillä – myös omaiset Muistelu ja käsillä tekeminen mieluisinta – jotta koetaan mielekkäänä, on sen kytkeydyttävä elettyyn elämään ja työhön  usein kaivataan konkreettista kotiin vietävää, näkyvää tuotosta (vrt. yhteisötaide ja –teos koko yhteisön omaisuutta) Käsillä tehdessä levottomuus unohtuu  erityisesti dementoituneet vanhukset Teija Makkonen

17 Sota, kuolema, menetykset, väkivalta…
Taide, kulttuuri ja taiteilijakin ovat käsitteinä vieraita – usein reaktio: ”Enhän mie oo mittään, ei miusta kukkaa välitä” Taide nostaa esille myös vaikeita, pelottavia ja traumaattisia muistoja ja kokemuksia : Esimerkiksi varhaisvaiheen dementiassa omiin rajoihin, osaamattomuuteen ja menetettyihin taitoihin törmääminen – ”sammuminen” Sota, kuolema, menetykset, väkivalta… Levottomuus, rauhattomuus, unettomuus, vaeltelu – liikkeelle lähtevät prosessit – kuka ottaa vastaan? Onko tilaa/lupa kaikenlaisille tunteille? Hankalat, ikävät ja itkuiset hetket hoidettava tässä ja nyt!  vanhustyöntekijöiden rooli korostuu Teija Makkonen

18 Seurata sivusta tai lähteä pois
Lupa myös Olla osallistumatta Olla muistamatta Seurata sivusta tai lähteä pois Teija Makkonen

19 Odotuksia,kysymyksiä,toiveita, ideoita keväälle 2007
Minkä asian puolesta toimitaan? Mitä taiteen kautta halutaan kertoa? – yhteisötaideidean selkiyttäminen Miten kaikkein huonokuntoisimmatkin vanhukset pääsevät mukaan yhteisötaiteeseen? ”Pienet ihmisyyden hetket” kaikkien saataville Vain henkilökunnalle suunnattu Keinu-hetki Keinu tutuksi omakohtaisen kokemuksen kautta Vanhusten kokemukset  haastattelut Opiskelijat ja koulutusohjelmat paremmin mukaan Taiteilijoiden ja vanhustyöntekijöiden portfoliot toimintakansioiden pohjalta Teija Makkonen

20 HEILUKOON KEINUMME KORKEALLE!
Kuntapäättäjien seminaari – mitä hyötyä on taidetyöstä vanhuslaitoksessa? Loppuseminaari – kaikille avoin Keinun päätös Toimintamallien ja –tapojen juurruttaminen ja jatkuvuus Keinun jälkeiseen elämään - työkalupakit kaikkien käyttöön - taiteilijoiden työllistyminen? Mikä on taiteilijan ja vanhustyöntekijän rooli, merkitys ja työnjako? Tarvitaanko molempia? HEILUKOON KEINUMME KORKEALLE! Teija Makkonen

21 E-mail: teija.makkonen@pkamk.fi
Yhteystiedot: Teija Makkonen Puh Teija Makkonen