Luuk. 12:1-3 Luukkaan evankeliumin luvun 12 alkupuolella Jeesus opettaa ennen kaikkea turvautumista Jumalan huolenpitoon. Kysymyksiä, esirukousaiheita.

Esitys aiheesta: "Luuk. 12:1-3 Luukkaan evankeliumin luvun 12 alkupuolella Jeesus opettaa ennen kaikkea turvautumista Jumalan huolenpitoon. Kysymyksiä, esirukousaiheita."— Esityksen transkriptio:

1 Luuk. 12:1-3 Luukkaan evankeliumin luvun 12 alkupuolella Jeesus opettaa ennen kaikkea turvautumista Jumalan huolenpitoon. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Väkeä oli tällä välin kokoontunut tuhatmäärin, niin että ihmiset jo tallasivat toisiaan. Jeesus rupesi ensin puhumaan opetuslapsilleen: "Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi. Niinpä se, mitä te sanotte pimeässä, kuullaan päivänvalossa, ja mitä te neljän seinän sisällä kuiskaatte toisen korvaan, se kuulutetaan julki katoilta. (Luuk. 12:1-3) Jeesus varoittaa tekopyhyydestä, sellaisesta hengellisyydestä, jossa pidetään yllä kauniita kulisseja, joiden taakse piilotetaan vähemmän kaunis totuus. On hyvä muistaa, että kaikki se, mitä yritämme salata, tulee kerran julki – ehkä jo tässä ajassa mutta viimeistään viimeisellä tuomiolla. Sitä paitsi, Jumalalta ei mikään ole salassa nytkään.

2 Luuk. 12:4-10 "Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. (Luuk. 12:4-7) Ihmispelko saa meidät usein tekemään toisin, kuin minkä tiedämme oikeaksi, tai vaikenemaan totuudesta. Jeesus rohkaisee olemaan pelkäämättä ihmisiä, koska heillä ei ole valtaa meidän iankaikkisuuteemme. Hän, jolla on valta tappaa ihminen ja syöstä helvettiin, on Jumala. Jumalaa meidän tulee oikealla tavalla pelätä. Oikea Jumalan pelko ei aja meitä pakoon pois Jumalan luota vaan ennemmin Jumalan luo kunnioittamaan häntä ja hänen tahtoaan. "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta. (Luuk. 12:8-10) Tunnustautuminen Jeesuksen omaksi ei aina ole helppoa, koska siitä voi olla ikäviä seurauksia. Ihmispelon tähden moni kieltää Jeesuksen. Kieltäjäkin saa kuitenkin anteeksi ja uuden alun, kuten Pietari kiellettyään kolme kertaa edes tuntevansa Jeesusta. Tärkeää on, että tulemme Jeesuksen luo saamaan anteeksi. Pyhän Hengen herjaaminen, josta Jeesus erityisesti varoittaa, tarkoittaa ehkä tietoista sydämen paaduttamista ja Pyhän Hengen kutsun vastustamista – siis sitä, ettei halua tulla Jeesuksen luo ja uskoa häneen. On hyvä muistaa, että se, joka haluaa saada syntinsä anteeksi, mutta pelkää tehneensä anteeksiantamattoman synnin, ei ole sitä tehnyt, koska se, joka sellaisen synnin on tehnyt, ei enää edes ole huolissaan koko asiasta.

3 Luuk. 12:11-15 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava." (Luuk. 12:11-12) Jeesus valmistaa opetuslapsiaan tulevaan aikaan, jossa kristittyjä vainotaan. Tämä oli täyttä totta jo ensimmäisten opetuslasten kohdalla – siitä kertovat Apostolien teot. – ja se on ollut sen jälkeenkin ja yhä edelleen todellisuutta monien kristittyjen kohdalla. Joidenkin laskelmien mukaan nykyään kuolee maailmassa päivittäin n. 500 kristittyä uskonsa tähden. Jeesus rohkaisee muistamaan, että kristitty ei ole yksin vainojen keskellä, vaan Pyhä Henki puolustaa. Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: "Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon." "Mitä?" kysyi Jeesus. "Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?" Hän sanoi heille kaikille: "Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." (Luuk. 12:13-15) Perintöriidat ovat aina olleet todellisuutta. Erään miehen sinänsä ymmärrettävä pyyntö antaa Jeesukselle aiheen opettaa ahneuden vaarallisuudesta. Tuskin mies muuta oli vaatimassa kuin oikeudenmukaista perinnönjakoa, mutta oikeuden vaatimuksen takana olikin rahanhimo.

4 Luuk. 12:16-21 Ja hän esitti heille vertauksen: "Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: 'Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään.' Hän päätti: 'Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona." (Luuk. 12:16-21) Vertaus rikkaasta miehestä, jonka suurin ongelma on liian pieni varastorakennus suuren omaisuuden varastoimiseksi, kertoo karun yksinkertaisella tavalla ihmisen hengellisestä sokeudesta. Monelle ajallinen menestys on kaikkein tavoiteltavin asia, vaikka jokainen tietää, että tästä elämästä ei saa mukaansa mitään. Miten lyhyt aika tämä elämä onkaan verrattuna iankaikkisuuteen! Kumpaan siis kannattaa panostaa? Rembrandt: Rikas mies

5 Luuk. 12:22-28 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Onhan henki enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, ei niillä ole vajaa eikä varastoa, ja silti Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olettekaan kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte? "Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala tuolla tavoin pukee ruohon, joka tänään kasvaa kedolla ja huomenna joutuu uuniin, niin paljon ennemmin hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! (Luuk. 12:22-28) Jeesus opettaa rahanahneuden sijasta hurskasta huolettomuutta. Onnellinen se ihminen, joka oppii luottamaan Jumalan huolenpitoon ja jättämään murehtimisen vähemmälle. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö pitäisti tehdä työtä ja ansaita elantonsa, jos siihen vain on mahdollisuus. Paavali opettaa: “Kun olimme luonanne, me määräsimme, että jos joku ei suostu tekemään työtä, hänen ei pidä myöskään syödä. Olemme nimittäin kuulleet, että jotkut teidän joukostanne elävät kurittomasti eivätkä tee työtä vaan touhuavat joutavia. Sellaisia me käskemme ja kehotamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä rauhoittumaan ja ansaitsemaan itse leipänsä.” (2. Tess. 3:10-12)

6 Luuk. 12:29-34 Opetus: Ville Auvinen
"Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. (Luuk. 12:29-31) Kun tärkein on kunnossa, niin muutkin asiat hoituvat. Tärkeintä on etsiä ja löytää yhteys Taivaallisen Isään. Hän pitää huolen lapsistaan. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne. (Luuk. 12:32-34) Jeesuksen opetuslapset olivat ja ovat pieni joukko ilman inhimillistä valtaa ja voimaa. Suurten rinnalla hiipii joskus sydämeen pelko siitä, miten meidän käy. Kaikkivaltiaan Jumalan lasten ei kuitenkaan tarvitse pelätä eikä edes kokea heikkoutta ja pienuutta. Jumalan lapset ovat taivaan valtakunnan perillisiä, ja se on jotain se!