Saattohoito Starttitapahtumat 2014 Yhteisvastuukeräystä varten

Esitys aiheesta: "Saattohoito Starttitapahtumat 2014 Yhteisvastuukeräystä varten"— Esityksen transkriptio:

1 Saattohoito Starttitapahtumat 2014 Yhteisvastuukeräystä varten
Juha Hänninen Terhokoti

2 Mitä ihminen kuollessaan tarvitsee ?
Paras tulos hoidossa on saavutettu silloin, kun kuolema tapahtuu mahdollisimman suurta turvallisuutta tuntien. Myös läheisille kuolemaa ennen, sen tapahtuessa ja sen jälkeen jää tunne, että he selviytyvät menetyksestä. ”Onnellisuusfilosofi” Frank Martela toteaa, että vanhusten hyvinvointiin vaikuttaa eniten inhimillinen kohtaaminen. Hänen mukaansa se ei kuitenkaan näy hoitamisen kulttuurissa, jossa tehokkuuden vaatimukset lisääntyvät. Yhä enemmän annetaan arvoa numeroille ja vähemmän sille miten hoidettava hoidon itse kokee. Lääkäriltä kuolee potilas, mutta meiltä kaikilta kuolee äiti, veli, tytär tai ystävä. Potilaan kuolema voi olla ongelmallista, mutta äidin tai veljen kuolema on kaoottista ja järkyttävää.

3 Saattohoidon tarve Suomessa
Valtaosa hoidetaan kotona, terveyskeskusten vuodeosastoilla, hoivakodeissa ja asumispalveluyksiköissä Hoidon tason kirjavuus, perusopetuksen puute Hyvän kuoleman yksi indikaattori on se, että saa kuolla siellä missä on elämänsä viime kuukaudet tai vuodet viettänyt Suomessa 17 % kuoli kotonaan ja 13 % hoiva- tai hoitokodeissa Ennusteiden mukaan 50 % kuolee krooniseen sairauteen Perusterveydenhuollon osaamista on vahvistettava ja rohkaistava (saatto)hoitamaan Hoidon kehittäminen ei ensisijaisesti vaadi lisäresursseja vaan koulutusta ja toimintojen järjestämistä uudella tavalla

4 Asennoituminen kuoleviin
kuolevat ihmiset menetettyjä potilaita ei enää kannata, johan se kohta kuolee kuolema voi tarttua emotionaalisesti oma kuolema Kuolevat eivät ole kiinnostavia kuihtuneita ihmisen rankoja

5 Mikä kuolemisessa on kummallista
vaikeus sairaalassa muuttaa hoitolinjausta oirehoidon vieraus, diagnostisten tutkimusten jatkaminen, suunnittelemattomuus hankaluus ennustaa kuoleman ajankohta väärä ennuste (optimistinen) = tarpeettomat hoidot ja viivästynyt saattohoito liian lyhyt ennuste = potilaan virheelliset ratkaisut Vaikeus havaita potilaan olevan kuoleva

6 FYYSINEN PSYKOSOSIAALINEN KÄRSIMYS EMOTIONAALINEN HENKINEN

7 Kuolemaan liittyvät normaalit pelot
Kyvyttömyys, vajavaisuus Ulkoinen muuttuminen Riippuvuus, kontrollin menetys Tunne ettei ole haluttu Hylätyksi tuleminen Kuolemisen tapa ja kuolema

8 Mitä saattohoito on Kuolevan oireita lievitetään
Kuolema nähdään elämän normaalina päätepisteenä Kuolevalle tarjotaan psyykkistä ja henkistä tukea Kuolevaa tuetaan aktiiviseen elämään jäljellä olevana aikana Omaisille tarjotaan tukea (myös potilaan kuoleman jälkeen)

9 ”Hoitoketju” ilman saattohoitoketjua (Juho Lehto)
Palliatiivinen hoitolinja (Ei aina kirjattu) Jatkohoito: Epikriisi omalle lääkärille tai kontrolli ESH Usein ainoa paikka kunnon heiketessä KOTI Päivystyspkl ESH/vuode-os. Ei ehdi toteutua ennen kunnon heikkenemistä Tk/vuode-os. Tk/Omalääkäri

10 Morfiinin käyttö ja kivut
osuus kivuliaista syöpäpotilaista jotka saavat morfiinia yhteensä 41 % Tanska 30 % Suomi 11 % Irlanti 81 % Italia 83 % Norja 20 % Ruotsi 52 % Sveitsi 76 %

11 EPIC (European Pain in Cancer) 2007 ”Kipu hoidettu huonosti”
Keskiarvo 64%

12 Kuolemiseen liittyvät tunnetilat
masennus tämä ei lopu, kukaan ei välitä, en jaksa ahdistus kipu ennakoi katastrofia, pelko, avuttomuus syyllisyys / häpeä en selviydy, en pärjää, muut väsyvät jatkuvaan valittamiseen aggressio vääryys, muut jatkavat elämäänsä, avuttomuus

13 Kuinka kertoa potilaalle lähestyvästä kuolemasta
Tulet lopulta kuolemaan tähän sairauteen. En tiedä kauanko elät, mutta yritän pitää olosi mukavana kunnes siihen päädytään. Voin kertoa mitä todennäköisimmin tulee sinulle tapahtumaan matkan varrella Mikä pelottaa eniten? Mitä toivoisit tapahtuvan / tehtävän? 13 13

14 Missä ihmiset haluaisivat kuolla – ja todellisuudessa kuolevat

15 Yhteisvastuuhankkeen päämäärät
saattohoidon tason nostaminen / turvaaminen Asenneilmastoon vaikuttaminen yhteisistä periaatteista sopiminen = minimitason määrittäminen laajan verkoston luominen

16 Yhteisvastuuhanke Pyramidi / ”tupperware” malli Terho-säätiö koordinoi
Kouluttajat jo nyt olemassa oleva osaajaverkosto kautta maan Keskussairaala / Hiippakunta alueittain koulutetaan kouluttajat Koulutusmateriaalin tuotto (koulutuspaketit) Muun kirjallisen / AV-materiaalin tuotto Jalkauttaminen perustason yksiköihin TK, hoivakodit, ksh Sähköisen konsultaatioverkon luonti Hankkeen jatkuvuuden mahdollistaminen

17 Mitä lahjoittamallani rahalla tehdään ?
Lisätään tietoutta saattohoidosta Koulutetaan perustason hoitohenkilöstöä koko maassa Järjestetään ammattiryhmäkohtaista koulutusta Luodaan neuvontaverkko lisäämään uskallusta hoitaa Tuotetaan käytännön saattohoitotyötä helpottavia ohjekirjoja ja koulutuspaketteja Lisätään yleistä tietoutta kuolemisesta ja keinoista helpottaa kärsimystä Vaikutetaan yhteiskunnalliseen ilmapiiriin saattohoitomyönteisyyden lisäämiseksi Koko Suomen kattava, pyrkimys lisätä saattohoidon tasa-arvoista saavutettavuutta

18 Keskeisiä strategisia asioita saattohoidon kehittämisessä :
Saattohoidon profiilin nostaminen ja kuolemaan suhtautumisen muuttaminen. Integroitu saattohoidon suunnittelun ja palvelutuotannon suunnittelu. Elämän loppuvaiheessa olevien ihmisten tunnistaminen ja hoitoon saattaminen sekä sen toteuttaminen. Koulutuksen lisääminen. Suunnitelmallinen saattohoito. Hoidon tarpeen arviointi moniammatillisessa työryhmässä. Suunnitelman tulee olla käytettävissä myös päivystyksissä työskentelevillä ammattihenkilöillä tarvittaessa. Hoidon koordinointi. Potilas saa suunniteltua hoitoa kaikissa hoitoa toteuttavissa toimipisteissä. Palliatiiviset keskukset / saattohoitoyksiköt ylläpitävät keskitetysti tietoa potilaista. Nopea hoitoon pääsy. Avun tulee olla saavutettavissa 24/7 siellä missä potilas on (kotona, hoitokodissa, sairaalassa). Korkeatasoisen hoidon saatavuus kaikkialla. Riittävä osaaminen ja konsultointi. Elämän viime päivien hoito ja kuoleman jälkeinen tuki. Omaishoitajien / läheisten tukeminen (lapset mukaan lukien) Jatkuva ammattihenkilöstön koulutus ja kliininen harjoittelu. Toiminnan arviointi ja tutkimus.