TIETEEN KEHITYS Tieteen sisäiset vs. tieteen ulkoiset tekijät (internalismi vs. eksternalismi). Kognitiivinen vs. institutionaalinen tieteenhistoria. Robert.

Esitys aiheesta: "TIETEEN KEHITYS Tieteen sisäiset vs. tieteen ulkoiset tekijät (internalismi vs. eksternalismi). Kognitiivinen vs. institutionaalinen tieteenhistoria. Robert."— Esityksen transkriptio:

1 TIETEEN KEHITYS Tieteen sisäiset vs. tieteen ulkoiset tekijät (internalismi vs. eksternalismi). Kognitiivinen vs. institutionaalinen tieteenhistoria. Robert K. Merton ( ): Science, Technology and Society in Seventeeth Century England (1938). 1600-luvun Englannin tieteen kukoistukseen vaikutti puritaaniseen etiikkaan liittynyt utilitarismi. Tieteen ulkoisilla syillä on vaikutusta vain tieteen institutionaaliseen historiaan.

2 Thomas Kuhn ( ) The Structure of Scientific Revolutions (1962, 2. painos 1970). Tieteiden kehityksen kolme vaihetta: esiparadigmaattinen vaihe, normaalitieteen vaihe ja kriisiajan tiede ("anomaliat"). Paradigman vaihtuminen merkitsee vallankumousta, jossa rationaalista argumentointia tärkeämpää on tieteilijöiden välinen suostuttelu ja käännytystyö

3 Kuhnin kritiikkiä Kuhn korostaa liiallisesti historiallis-sosiaalisten tekijöiden (”irrationaalisten” tekijöiden) vaikutusta paradigman vaihtumisen yhteydessä. Käsitteiden moniselitteisyys (esim. paradigma): Suppea "filosofinen" paradigman merkitys: historiallisesti merkittävät konkreettiset ongelmanratkaisut, jotka toimivat malleina tai esimerkkeinä. Laaja "sosiologinen" paradigman merkitys: tieteenalamatriisi, jolla tarkoitetaan jonkinlaista uskomusten, arvojen, tekniikoiden jne. joukkoa, jonka tietyn yhteisön jäsenet jakavat. Normaalitiede kuvaa modernia tieteenharjoittamista, mutta kaikki esimerkit vallankumouksista ovat peräisin aikaisemmilta aikakausilta.

4 Imre Lakatos (1922-1974): Tieteelliset tutkimusohjelmat.
Kritisoi Kuhnia liiallisesta ”irrationaalisten” tekijöiden korostamisesta. Samalla tieteenalalla yleensä useita tutkimusohjelmia & niitä voidaan vertailla rationaalisesti. Paul Feyerabend ( ): Against Method (1975). Radikalisoi Kuhnin ajatukset relativistiseen suuntaan (”anything goes”; ”tieto-opillinen anarkismi”). Tieteellisiä teorioita ei voi osoittaa vääriksi eikä verrata rationaalisesti keskenään.

5 Keksiminen Kuhnin pohjalta
Paradigman sisäiset keksinnöt. Esim. Higgsin hiukkanen, joka täydentäisi hiukkasfysiikan standardimallin. Cernin LHC-hiukkaskiihdytin sijaitsee 27 kilometriä pitkässä ympyränmuotoisessa tunnelissa 100 metrin syvyydessä. Hinta 4 miljardia euroa.

6 Paradigman vaihtuminen keksintönä
Ruotsalainen C. W. Scheele valmisti ensimmäisen happinäytteen vuonna 1771. Brittiläinen Joseph Priestley eristi ”flogistonista” puhdistettua ilmaa vuonna 1774. Ranskalainen Antoine Laurent Lavoisier eristi ”tavallista puhtaampaa ilmaa” vuonna 1775. Koska Priestley julkaisi löytönsä ensimmäisenä, häntä on yleensä pidetty hapen keksijänä. (Kuhn 1970, 53-56) Lavoisierin laboratorio

7 ”Gestalt switch” Kani-ankka-kuvio
”as a result of discovering oxygen, Lavoisier saw nature differently” (Kuhn 1970, 118). ”after discovering oxygen Lavoisier worked in a different world” (Kuhn 1970, 118). Kuhn kuvaa keksintöä ja paradigman vaihtumista: ”a sudden and unstructured event like the gestalt switch”, ”scales falling from the eyes”, ”lighting flash”, ”flash of intuition” (Kuhn 1970, 122-3) Kani-ankka-kuvio

8 Keksintöjen lajeista (Aharon Kantorovich)
(1) Keksintö havainnon kautta (discovery by observation) joko aistien tai laitteiden (mikroskooppi ym.) välityksellä. Ihmisen kognitiiviset ja käsitteelliset järjestelmät. Laitteiden toimintaa ohjaavat teoriat. Taustatieto koskien mikä on keksintö (onko keksitty jo aiemmin?). (2) Keksintö päättelyn kautta (discovery by inference): uusien teoreemojen johtaminen deduktiivisesti aksioomeista. (3) ”Generatiivinen keksintö” (discovery by generation) joko aktiiviseen kokeiden suorittamisen tai teorian muodostuksen kautta.

9 Relativismi Lat. relativus (”suhteellinen”).
Lukuisia eri muotoja suhteessa eri ilmiöihin, esim. esteettinen, moraalinen, kulttuurinen, tiedollinen. Kaksi vahvan relativismin muotoa (Raatikainen 2004): Tiedollinen, ts. tieto tai totuus on aina suhteellista kulttuuriin, uskomusjärjestelmiin, käsitteelliseen viitekehykseen ym. Käsitteellinen, ts. erilaiset käsitteelliset viitekehykset ovat yhteismitattomia, niitä ei voi vertailla tai laittaa paremmuusjärjestykseen.

10 Konstruktivismi Maltillinen sosiaalinen konstruktivismi yhteiskuntatieteissä. Tieteellinen tieto sosiaalisen prosessin tuloksena (konstruktio prosessina) vs. tieteen kuvaama todellisuus ja oliot konstruktioina (konstruktio lopputuloksena). Jyrkän konstruktivismin mukaan (1) tietomme ja kielemme ei saavuta viimekätistä todellisuutta, (2) tiedetty maailma on käsitteidemme konstruoima, (3) käsitteet eroavat yhteisöstä toiseen, (4) jokainen tiedetty maailma on olemassa vain suhteessa kunkin ryhmän käyttämiin käsitteisiin.

11 Esimerkkejä relativismista
Tieteenfilosofia: Thomas Kuhn ja Paul Feyerabend. Yhteismitattomuus paradigmojen välillä, teoriat eivät ole jäännöksettä käännettävissä toisikseen. Kaikenkattava havaintojen teoriapitoisuus: ”merkitysvarianssin” periaate ulottuu kaikkiin termeihin. Hermeneutiikka: Gadamer. Tekstillä ei ole ”puhdasta merkitystä”, eikä yhtä oikeaa tulkintaa. Tulkinta tapahtuu tietyn tradition vaikutuksen alaisena. Analyyttinen hermeneutiikka: Winch. Jokaisella kulttuurilla (”elämänmuodolla”) omat rationaalisuuden kriteerit.

12 Lingvistinen relativismi
Kielitieteiljät Edward Sapir ( ) ja Benjamin Lee Whorf ( ), jotka tutkivat Amerikan alkuperäiskansojen kieliä. Sapir-Whorf-teesi: on olemassa tiukka yhteys henkilön puhuman kielen ja hänen maailmankuvansa välillä. ”We cut nature up, organize it into concepts, and ascribe significances as we do, largely because we are parties to an agreement to organize it in this way—an agreement that holds throughout our speech community and is codified in the patterns of our language [...] all observers are not led by the same physical evidence to the same picture of the universe, unless their linguistic backgrounds are similar, or can in some way be calibrated” (Whorf: Language, Thought, and Reality, 1956). Relativismin vahvuus epäselvää: kieli vaikuttaa kokemukseen ja maailmankuvaan vs. kieli pakottaa tietyn maailmankuvan.

13 Michel Foucault (1926-1984): Sanat ja asiat (1966, suom. 2010).
Episteemit: kullekin aikakaudelle (renessanssi, klassinen aika, moderni aika) ominaisia kokonaisvaltaisia, tiedostamattomia ajattelun muotoja. Jean-Francois Lyotard ( ): Tieto postmodernissa yhteiskunnassa (1979, suom. 1985). ”Suurten kertomusten” katoaminen. Tieteellä ei etuoikeutettua asemaa; vain yksi ”kielipeli” muiden joukossa. Jean Baudrillard ( ). ”hyperreaalinen” todellisempaa kuin todellisuus itse. Yhteiskunta loputonta ”simulaatiota”, jäljittelyä.

14 Tieteensosiologia Karl Mannheim ( ): Ideologie und Utopie (1927). Ihmistieteet ideologioiden vääristämiä. Edinburghin koulukunnan (Barry Barnes, David Bloor) ”vahva ohjelma”. Selitetään ”sosiaalisilla”, ts. tieteellisen tiedon ulkopuolisilla tekijöillä myös tieteen sisällöllistä kehitystä. Bruno Latour (s. 1947) & Steve Woolgar: Laboratory Life - The Social Construction of Scientific Facts (1979). Tieteellisessä laboratoriossa “konstruoidaan” teoreettisia entiteettejä ja jopa todellisuutta.