1 Luentoja Oikeusteoriasta M.I. Niemi UEF 2 1. Mitä oikeusteoria on? Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella tavalla. Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella.

Esitys aiheesta: "1 Luentoja Oikeusteoriasta M.I. Niemi UEF 2 1. Mitä oikeusteoria on? Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella tavalla. Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella."— Esityksen transkriptio:

1

2 1 Luentoja Oikeusteoriasta M.I. Niemi UEF

3 2 1. Mitä oikeusteoria on? Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella tavalla. Oikeusteoria voidaan hahmottaa monella tavalla. Hahmotustapa riippuu filosofisista lähtökohdista ja kysymyksenasettelusta (tiedonintressistä). Yhteistä eri tavoille on, että oikeudesta etsitään kaikille oikeudenaloille yhteisiä elementtejä ja piirteitä.

4 3 1. Oikeusteoria on yksi oikeustieteistä (tai oikeustieteen aloista). Lainoppi on oikeustieteen keskeisin osa Lainoppi on oikeustieteen keskeisin osa Lainopin lisäksi on oikeuden yleistieteitä, mm. oikeushistoria, vertaileva oikeustiede, oikeussosiologia, oikeusinformatiikka, oikeusfilosofia ja oikeusteoria. Lainopin lisäksi on oikeuden yleistieteitä, mm. oikeushistoria, vertaileva oikeustiede, oikeussosiologia, oikeusinformatiikka, oikeusfilosofia ja oikeusteoria. Oikeusfilosofia ja -teoria muodostavat oppiaineen yleinen oikeustiede.

5 4 2. Oikeusteoria on oikeusjärjestelmän kuvaus. Oikeusjärjestelmä voidaan kuvata eri näkökulmista: Oikeusjärjestelmä voidaan kuvata eri näkökulmista: - oikeusjärjestyksenä (normien joukkona), - säädösten ja muiden oikeuslähteiden järjestelmänä, - organisaationa (lainsäätäjät, tuomioistuimet, täytäntöönpano jne.), - käsitteellissystemaattisena järjestelmänä, - kansallisena ja kansainvälisenä järjestelmänä, - kansallisena ja kansainvälisenä järjestelmänä, - rakenneanalyysin kautta (esim. vallankäytön muotona ja kanavana, esim. CLS) tai - eettisenä järjestelmänä.

6 5 3. Oikeusteoria on lainopin tieteenteoria. Se kertoo lainopin harjoittamisesta tieteenä ja lainopillisen tiedon edellytyksistä (= lainopin tieteenfilosofia ja metatiede). Se kertoo lainopin harjoittamisesta tieteenä ja lainopillisen tiedon edellytyksistä (= lainopin tieteenfilosofia ja metatiede). Oikeusteoria lähestyy lainoppia ulkopuolelta käsin. Oikeusteoria lähestyy lainoppia ulkopuolelta käsin. Vrt. teoreettinen lainoppi, joka rakentaa systematiikkaa ja laintulkinnan käsitteellisiä puitteita.

7 6 Tieteenteoreettisia kysymyksiä ovat, Tieteenteoreettisia kysymyksiä ovat, - mistä lainoppi kertoo (tai mitä se kuvaa, ontologia), - mikä on lainopin menetelmä (metodologia), - mistä lainopillinen tieto on peräisin ja miten laista voidaan tietää (epistemologia) sekä - miten lainopillinen tieto voi olla totta. Lisäksi voidaan kysyä, minkälaisia lainopillinen kieli ja lauseet ovat ja millä ehdoilla ne ymmärretään (semantiikka).

8 7 4. Oikeusteoria on analyysi laista ja kansallisista oikeusjärjestelmistä. Laki ja oikeus nähdään osana yhteiskuntaa. Laki ja oikeus nähdään osana yhteiskuntaa. Oikeusjärjestelmiä kuvataan ja analysoidaan ulkopuolelta käsin, mutta sen omilla ehdoilla (oikeudellisilla käsitteillä ja ymmärtämällä sen erityisluonne). Oikeusjärjestelmiä kuvataan ja analysoidaan ulkopuolelta käsin, mutta sen omilla ehdoilla (oikeudellisilla käsitteillä ja ymmärtämällä sen erityisluonne). Oikeus ja sen keskeiset käsitteet ovat universaali asia, mutta sisältö vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen. Oikeus ja sen keskeiset käsitteet ovat universaali asia, mutta sisältö vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen. Käsitteellinen analyysi on keskeisessä asemassa, ja oikeusteoria on luonteeltaan erilaista kuin lainoppi (esim. Kelsen ja Hart). Käsitteellinen analyysi on keskeisessä asemassa, ja oikeusteoria on luonteeltaan erilaista kuin lainoppi (esim. Kelsen ja Hart). Oikeusteoria ei tällöin palaudu yhteiskuntatieteisiin, mutta ei myöskään lainoppiin. Oikeusteoria ei tällöin palaudu yhteiskuntatieteisiin, mutta ei myöskään lainoppiin.

9 8 5. Oikeusteoria kertoo lain tulkinnasta ja soveltamisesta. On kehitetty teorioita tulkinnasta ja päätöksenteosta. On kehitetty teorioita tulkinnasta ja päätöksenteosta. Teoriat ovat normatiivisia, ne pyrkivät osoittamaan, miten lakia on tulkittava tai sovellettava (perinteiset tulkintaperiaatteet ja teoriat lainkäytöstä), tai ne pyrkivät analysoimaan harjoitettua tulkintaa tai lainkäyttöä. Teoriat ovat normatiivisia, ne pyrkivät osoittamaan, miten lakia on tulkittava tai sovellettava (perinteiset tulkintaperiaatteet ja teoriat lainkäytöstä), tai ne pyrkivät analysoimaan harjoitettua tulkintaa tai lainkäyttöä.

10 9 6.Oikeusteoria on lainoppia yleisempi kuvaus laista ja oikeudesta Oikeusteoria pyrkii ymmärtämään lain tulkintaa sen tekijän näkökulmasta. Oikeusteoria pyrkii ymmärtämään lain tulkintaa sen tekijän näkökulmasta. Oikeusteoria on yleistettyä lain tulkintaa; se etsii lain ja oikeuden yleisiä ja yhteisiä aineksia ja se on analyysi tulkitsijan toiminnasta ja toiminnan lähtökohdista ja ehdoista. Oikeusteoria on yleistettyä lain tulkintaa; se etsii lain ja oikeuden yleisiä ja yhteisiä aineksia ja se on analyysi tulkitsijan toiminnasta ja toiminnan lähtökohdista ja ehdoista. Oikeusteoria on normatiivista eikä luonteeltaan eroa lainopista, vaan kysymys on aste-erosta. Oikeusteoria on normatiivista eikä luonteeltaan eroa lainopista, vaan kysymys on aste-erosta. Oikeusteoria sitoutuu tiettyyn oikeusjärjestelmään tietyssä ajassa (oikeus on autenttista). Oikeusteoria sitoutuu tiettyyn oikeusjärjestelmään tietyssä ajassa (oikeus on autenttista). Esim. Dworkinin oikeusteoria (Law’s Empire). Esim. Dworkinin oikeusteoria (Law’s Empire).

11 10 Tässä yhdistellään useita edellä kuvattuja näkökulmia. Tässä yhdistellään useita edellä kuvattuja näkökulmia. Keskeisessä asemassa ovat oikeuslähdeoppi sekä oikeusteoria oppina oikeuden tietämisestä, oikeudellisesta päättelystä ja oikeudellisesta tulkinnasta.

12 11 2. Mikä on oikeusjärjestelmä? 2.1 Yleistä Oikeusjärjestelmää tarkastellaan tässä abstraktina ja systemaattisena kokonaisuutena. Oikeusjärjestys normien kokonaisuutena voidaan nähdä edellisen osana. Oikeusjärjestelmää tarkastellaan tässä abstraktina ja systemaattisena kokonaisuutena. Oikeusjärjestys normien kokonaisuutena voidaan nähdä edellisen osana. Oikeusjärjestelmä ei ole suljettu systeemi. Oikeusjärjestelmä ei ole suljettu systeemi. Se on avoin eettiselle argumentoinnille ja, taloudelliselle ja luonnontieteelliselle tiedolle sekä muille ei-normatiivisille näkökohdille. Ulko-oikeudelliset lausumat muuttuvat oikeudellisiksi (normatiivisiksi), kun niitä käytetään lainopillisina argumentteina.

13 12 2.2 Oikeuslähteet ja voimassa oleva oikeus Lähtökohtana on oikeuslähteiden ja voimassa olevan oikeuden ero. Lähtökohtana on oikeuslähteiden ja voimassa olevan oikeuden ero. Oikeuslähteistä saadaan tietoa voimassa olevasta oikeudesta tulkinnan avulla. Tulkinnan avulla lähteistä siirrytään voimassa olevaan oikeuteen. Voimassa olevan oikeuden normit (säännöt ja periaatteet) muodostavat oikeusjärjestelmän sisällön.

14 13 Normit yhdessä systematiikan ja oikeuden instituutioiden kanssa muodostavat oikeusjärjestelmän. Normit yhdessä systematiikan ja oikeuden instituutioiden kanssa muodostavat oikeusjärjestelmän. Oikeusjärjestelmän muodollinen puoli viittaa tällöin systematiikkaan ja instituutioihin. Sisällön ja muodon erottelu on heikko, koska systematiikka ja instituutiot vaikuttavat tulkinnan kautta sisältöön, ja toisaalta systematiikka ja instituutiot määritellään normien avulla.

15 14 2.3 Säännöt ja periaatteet Erottelu on peräisin Dworkinilta. Erottelu on peräisin Dworkinilta. Säännöt ovat tarkkoja normeja. Niitä joko sovelletaan tai ei sovelleta, noudatetaan tai ei noudateta. Säännöt ovat tarkkoja normeja. Niitä joko sovelletaan tai ei sovelleta, noudatetaan tai ei noudateta. Ristiriitatilanteessa toinen sääntö väistyy, tulee tehottomaksi tulkinnan avulla (ks. jäljempänä ratkaisuperiaatteet). Väistyvä sääntö ei ole voimassa ristiriitaiselta osin. Oikeussäännöt ilmaistaan yleensä säädösten säännöksissä. Niitä voidaan myös muotoilla tulkinnan avulla.

16 15 Oikeusperiaate on yleisluonteinen normi (aineellinen periaate). Oikeusperiaate on yleisluonteinen normi (aineellinen periaate). Periaate ilmaisee usein tavoitteen, arvostuksen tai kansalais- tai ihmis- oikeuden. Sääntöjä tulkitaan usein periaatteiden mukaan (laajentaen tai supistaen sääntöjen soveltamisaloja tai muuttaen niiden merkityssisältöä). Periaate voi syrjäyttää säännön (estää sen soveltamisen kokonaan tai osittain).

17 16 Periaate ei yleensä ole suoraan sovellettavissa. Sitä on täsmennettävä, eikä siihen normaalisti liity tarkkaa seuraamusta. Tulkinnalla on muotoiltava sääntö, tai soveltuva säännös on tulkittava yhdessä periaatteen kanssa. Säännökset ilmentävät ja täsmentävät usein periaatteita (jolloin ne voivat olla laajasti tulkittavia pääsääntöjä). Säännöt voivat olla myös poikkeuksia periaatteista.

18 17 Periaatteet ovat usein vastakkaiset (niiden ei sanota olevan ristiriidassa). Periaatteet ovat usein vastakkaiset (niiden ei sanota olevan ristiriidassa). Kysymys on usein tavoitteiden, arvojen tai oikeuksien välisistä jännitteistä. Vastakkaisuus ei tee periaatteista tehottomia. Periaatteita voidaan soveltaa tai noudattaa enemmän tai vähemmän. Niiden painoarvo ratkaisee, kumman periaatteen mukaan ja missä määrin tulkinta tai lainkäyttöratkaisu tehdään. Molemmat vastakkaisista periaatteista voivat vaikuttaa tulkintaan, painavampi enemmän ja kevyempi vähemmän.

19 18 Periaatteen painoarvo ei ole kiinteä, vaan se riippuu tilanteesta ja tapauksesta sekä niiden olosuhteista. Periaatteen painoarvo ei ole kiinteä, vaan se riippuu tilanteesta ja tapauksesta sekä niiden olosuhteista. Usein lainsäätäjä jo ratkaisee painoarvon määrittelemällä painotuksen avulla pää- ja poikkeussäännöt. On myös systemaattisia (systematiikkaa rakentavia) periaatteita.

20 19 2.4 Systematiikka Systematiikka viittaa oikeuden järjestelmään. Systematiikka viittaa oikeuden järjestelmään. Tulkinnassa tukeudutaan normaalisti oikeuden- alan järjestelmään. Systematiikka koostuu instituutioista ja käsitteistä, niiden välisistä suhteista, luokitteluista sekä periaatteista (aineelliset ja systemaattiset periaatteet). Systematiikka koostuu instituutioista ja käsitteistä, niiden välisistä suhteista, luokitteluista sekä periaatteista (aineelliset ja systemaattiset periaatteet). Systematiikka vaikuttaa voimassa olevan oikeuden sisältöön (systemaattinen tulkinta). Systematiikka vaikuttaa voimassa olevan oikeuden sisältöön (systemaattinen tulkinta). Tulkintavaikutus oikeutetaan siten, että järjestelmä ilmentää oikeudenmukaisuutta (johdonmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä). Samanlaiset tai yhteen kuuluvat asiat liitetään yhteen, ja erilaiset erotetaan toisistaan.

21 20 3. Mitä ovat oikeuslähteet? 3.1 Yleistä Oikeuslähteet liittyvät läheisesti tulkintaan. Oikeuslähteet liittyvät läheisesti tulkintaan. Tulkinnassa oikeuslähteet otetaan päättelyn lähtökohdaksi. Oikeuslähteen käsite viittaa siihen, että oikeus ymmärretään abstraktiksi, normatiiviseksi ja käsitteelliseksi kokonaisuudeksi, josta saadaan tietoa tutkimalla (usein lukemalla) sen lähteitä ja tulkitsemalla niitä (oikeuslähde lainopillisen tiedon lähteenä). Oikeuslähteen käsite viittaa siihen, että oikeus ymmärretään abstraktiksi, normatiiviseksi ja käsitteelliseksi kokonaisuudeksi, josta saadaan tietoa tutkimalla (usein lukemalla) sen lähteitä ja tulkitsemalla niitä (oikeuslähde lainopillisen tiedon lähteenä). Oikeutta ei voi tavoittaa tai tuntea suoraan, vaan välillisesti sen lähteiden ja niiden tulkinnan kautta. Oikeutta ei voi tavoittaa tai tuntea suoraan, vaan välillisesti sen lähteiden ja niiden tulkinnan kautta.

22 Mannereurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä kirjoitettu, ns. tavallinen laki on tärkein oikeuslähde. Mannereurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä kirjoitettu, ns. tavallinen laki on tärkein oikeuslähde. Kirjoitettua lakia ei tässä samasteta voimassa olevaan oikeuteen (laki laajassa merkityksessä). Oikeus on aiemmin samastettu valtion lakiin. Oikeuden oletetaan muodostavan koherentin ja järkevän kokonaisuuden (oikeusjärjestelmän). Oikeuden oletetaan muodostavan koherentin ja järkevän kokonaisuuden (oikeusjärjestelmän). Lainsäätäminen tarkoittaa, että lainsäätäjä vaikuttaa oikeuden sisältöön antamalla uusia säädöksiä sekä muuttamalla ja kumoamalla entisiä. Lainsäätäminen tarkoittaa, että lainsäätäjä vaikuttaa oikeuden sisältöön antamalla uusia säädöksiä sekä muuttamalla ja kumoamalla entisiä. Vastaavalla tavalla toimii myös esim. ennakkopäätöstuomioistuin. 21

23 3.2 Lyhyt lista Suppeimmillaan laki ja oikeus on määritelty säädöksiksi ja niiden tarkoituksiksi. Suppeimmillaan laki ja oikeus on määritelty säädöksiksi ja niiden tarkoituksiksi. Laki on tällöin lainsäätäjän tahdon ilmaus (subjektiivinen laintulkinta). Oikeus = kirjoitettu laki Muut lähteet on suljettu oikeuden piiristä. Vain kirjoitettu laki voi olla objektiivista oikeutta, joka on helposti tunnistettavissa muodollisten kriteerien avulla. Muu argumentaatio on subjektiivista, viime kädessä mielipiteitä tai tunteita. Lyhyt lista ilmentää perinteistä lakipositivistista ajattelua. 22

24 Lyhyen listan oikeuslähteet on jäsennetty hierarkkisen listan muotoon. Lyhyen listan oikeuslähteet on jäsennetty hierarkkisen listan muotoon. Lähtökohtana ovat eriasteiset kansalliset säädökset. Lähtökohtana ovat eriasteiset kansalliset säädökset. - ylimpänä on perustuslaki (PL 73 §:n mukaan annettava). - seuraavalla sijalla on ns. tavallinen laki (normaalissa järjestyksessä annettava laki, PL 41.2 §). - lakien alapuolella ovat asetukset seuraavassa järjestyksessä: presidentin asetus, valtioneuvoston asetus, ministeriön asetus ja muun viranomaisen antamat oikeussäännöt. 23

25 Ongelmia ja pohdintaa: Oikeuslähteitä ei voi olla. Oikeuden ja sen lähteen välillä ei voi olla eroa, koska oikeus ilmenee suoraan säädöksistä. Erillistä päättelyä lähteistä johtopäätöksiin ei ole. Laintulkinnalle jää hyvin suppea merkitys. Lain ja oikeuden määritelmä on liian suppea ja riittämätön. Oikeuskäytännössä käytetään säännöllisesti lukuisia muitakin lähteitä. Lyhyt lista ei tunne lainkaan Eurooppaoikeutta. Selvää on, että lyhyt lista ei riitä eikä toimi. 24

26 3.3 Pitkä lista Pohjoismaissa on omaksuttu laajempi ja suhteellinen oikeuslähteiden luettelo (kirjallisuudessa on laadittu hyvinkin pitkiä luetteloita). Pohjoismaissa on omaksuttu laajempi ja suhteellinen oikeuslähteiden luettelo (kirjallisuudessa on laadittu hyvinkin pitkiä luetteloita). Lähteet ovat hierarkkisen luettelon muodossa, mutta luettelo on joustava (poikkeaminen sallitaan). 1.Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet, esim. kirjoitettu laki. 2.Heikosti velvoittavat oikeuslähteet, esim. ennakkopäätökset. 3.Sallitut oikeuslähteet, esim. oikeustiede (lainopillinen kirjallisuus) ja reaaliset argumentit. 25

27 Oikeus tunnistetaan edelleen pääasiassa muodollisten kriteerien avulla ja keskeisimmässä asemassa ovat säädökset ja niiden väliset hierarkkiset suhteet (vahvasti velvoittavat lähteet). Oikeuslähdeluettelon ajatus perustuu oikeuden muotoihin: Eri lähteet ovat tiettyjä pysyviä ja ennalta annettuja muotoja, eräänlaisia ”astioita”, joiden sisältä löytyy jokin muuttuva sisältö sääntöinä, esim. säädös ja sen sisältö tai ennakkopäätös ja sen sisältö. 26

28 Hierarkiassa ylempi lähde syrjäyttää pääsääntöisesti alemman (asemansa perusteella), mutta alempi voi myös syrjäyttää ylemmän: Ristiriitatilanteessa sitovampi lähde on tärkeämpi kuin vähemmän sitova, elleivät vahvat vastasyyt oikeuta syrjäyttämään sitovampaa lähdettä. Vahva vastasyy voi tarkoittaa vain asiallista (aineellista) syytä, joten kysymys on esim. säädöksen tai ennakkopäätöksen sanamuodon sivuuttamisesta ja samalla muodon sivuuttamisesta. Oikeuslähdeluettelon perustaksi on haettu tukea kirjoitetusta laista. 27

29 Perustuslain 2.3 §: ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Oikeudenkäymiskaaren 1:11: ”Tuomarin pitää tarkoin tutkia lain oikeata tarkoitusta ja perustusta sekä tuomita sen mukaan, mutta ei vastoin sitä, oman mielensä mukaan. Maan tapa, jos se ei ole kohtuuton, olkoon hänellä myös ohjeena tuomitessansa, kun säädettyä lakia ei ole. “ 28

30 Ongelmia ja pohdintaa: Em. lainkohtien perusteella ei voida laatia mitään tiettyä listaa. Maantapa on menettänyt merkityksensä. Ohje noudattaa tarkoin lakia ei auta, kun kysymys on siitä, mikä on lain sisältö. Oikeuslähde, esim. kirjoitettu laki ei voi määritellä omaa asemaansa oikeuslähteenä (myös määritelmät ovat tulkittavaa oikeutta) Ajatus oikeuslähteistä ja esim. kirjoitetun lain tietystä asemasta lähtee määritelmällisesti siitä, että on ylempi ohje, joka määrää kirjoitetun lain, myös perustuslain aseman. 29

31 Oikeuslähteiden lista on oikeustieteen tekemä ja osa kulloinkin vallitsevaa oikeuskulttuuria, vaikka oikeustiede on edellä määritelty vain sallituksi oikeuslähteeksi (oikeustiede näyttää tältä osin asettavan itsensä listan yläpuolelle tai ylimmälle sijalle). Laajennetun listan hierarkkisuus ja ohjausvoima ovat heikot, kun lista on laaja ja mutkikas ja kun poikkeaminen on mahdollista. Laajennettu lista ei tavoita lähteiden tosiasiallista käyttötapaa, erityisesti oikeusperiaatteiden käyttämistä, reaalisia argumentteja tai seuraamusharkintaa laintulkinnassa. Velvoittavuuden eri asteet eivät ole adekvaatteja, kun kaikki relevantit lähteet on otettava huomioon, ja ratkaisevaa on niiden painoarvo yksittäisessä tulkintatilanteessa. 30

32 Yhtenäisen ja hierarkkisen listan avulla on vaikea sovittaa yhteen kansallista ja EU-oikeutta. EU-oikeus on eri oikeusjärjestelmä omine hierarkioineen, sitä ei voi suoraan liittää kansalliseen luetteloon. Hierarkian asteet eivät ole yksiselitteiset: esim. ennakkopäätöksellä voidaan poiketa lain sanamuodosta, ja lain esitöiden ja ennakkopäätösten välinen suhde on moniselitteinen. Periaatteilla operointi ja aineellisten perusteiden käyttäminen eivät sovi hierarkiaan, koska ne eivät ole muotoja (”astioita”). Periaatteet tai reaaliset argumentit eivät ole lähteitä vaan aineellisia perusteluja, jotka voivat olla lähteen sisältönä tai siitä riippumattomia. 31

33 32 3.4 Oikeuslähdeopin kehittelyä Perinteisenä lähtökohtana on ollut, että laki on suppea joukko kansallisia säädöksiä. Perinteisenä lähtökohtana on ollut, että laki on suppea joukko kansallisia säädöksiä. Lähteiden luetteloa on laajennettu, koska kansalliset säädökset eivät riitä: Lähteiden luetteloa on laajennettu, koska kansalliset säädökset eivät riitä: Asialliset perusteet ja tulkintojen hyväksyttävyys ovat tulleet yhä keskeisempään asemaan (oikeuden aineellistuminen). Asialliset perusteet ja tulkintojen hyväksyttävyys ovat tulleet yhä keskeisempään asemaan (oikeuden aineellistuminen). Kysymys ei voi olla vähemmän sitovista tai vain sallituista lähteistä vaan tavasta käyttää sitovana pidettyjä oikeuslähteitä.

34 Eurooppaoikeus on otettava huomioon. Se on laajasti kansallisen lain yläpuolella, mutta vaikuttaa myös muilla tavoilla (soft law ja tulkintavaikutus). Eurooppaoikeus on otettava huomioon. Se on laajasti kansallisen lain yläpuolella, mutta vaikuttaa myös muilla tavoilla (soft law ja tulkintavaikutus). Oikeuslähdeluettelot ovat suhteellinen ja heikko asia. Oikeuslähdeluettelot ovat suhteellinen ja heikko asia. Näkökulmasta ja käyttöyhteydestä riippuen listoja on erilaisia. 33

35 Suhteellistettu lähdehierarkia: Suhteellistettu lähdehierarkia: Ylempi säädös syrjäyttää ristiriidassa olevan alemman säädöksen ja antaa valtuutuksen alemman antamiseen. Euroopan unionin oikeus ja Euroopan ihmis- oikeussopimus soveltamiskäytäntöineen ovat pääasiassa kansallista sääntelyä ja ratkaisukäytäntöä ylempänä. Säädöksiä ja ennakkotapauksia tulkitaan ja sovelletaan ihmisoikeuksien, oikeus- periaatteiden, systematiikan (oikeuden järjestelmän) ja yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden ehdoilla ja ohjaamina. 34

36 35 Yleinen ja yleispiirteinen lähdehierarkia: Yleinen ja yleispiirteinen lähdehierarkia: 1. Euroopan ylikansallinen ja pakottava oikeus, 2. Kansalliset säädökset esitöineen, 3. Ennakkopäätökset ja muu oikeuskäytäntö ja 4. Oikeuskirjallisuus.

37 Euroopan unionin lähdehierarkia Euroopan unionin lähdehierarkia 1.Unionin perustamis- eli perussopimukset, nykyisin muodossa Sopimus Euroopan unionista (SEU) ja Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT). 2.EU:n johdannainen oikeus: - suoraan sovellettavat asetukset ja päätökset - suoraan sovellettavat direktiivien määräykset (osa direktiiveistä) - kansallista lainsäätäjää ohjaavat direktiivit - EU:n tuomioistuinten ennakkopäätökset - ohjeluonteiset normit (”soft law”). 36

38 Lähdehierarkia sopimuksia tulkittaessa Lähdehierarkia sopimuksia tulkittaessa 1. Pakottava laki sekä kohtuuttomien ja hyvän tavan vastaisten sopimusten ja ehtojen kielto 2. Erityisesti sovitut ehdot 3. Vakioehdot 4. Osapuolten vakiintunut käytäntö 5. Alakohtainen kauppatapa 6. Tahdonvaltainen laki (dispositiivinen oikeus) 37

39 38 3.5 Oikeuslähteiden käyttäminen Tulkinnassa ja soveltamisessa lähteitä käytetään siten, että osoitetaan tulkinnan lähtökohta. Tulkinnassa ja soveltamisessa lähteitä käytetään siten, että osoitetaan tulkinnan lähtökohta. Lähtökohtana on normaalisti tarkin soveltuva lainkohta. Yleensä lähtökohtana on tavallisen lain kohta, mutta se voi olla alempi säännös tai ennakkopäätös. Sen jälkeen lähtökohtaa tulkitaan siten, että tulkinnassa otetaan huomioon muut soveltuvat ja vaikuttavat lähteet ja perusteet. Sen jälkeen lähtökohtaa tulkitaan siten, että tulkinnassa otetaan huomioon muut soveltuvat ja vaikuttavat lähteet ja perusteet. Esim. periaatteet vaikuttavat tulkintaan, ja Eurooppaoikeus tai perustuslaki voi muuttaa säännöksen sanamuotoa tai syrjäyttää sen (ks. edempänä tulkinnan vaiheet).

40 Lainopillista tietoa hankitaan käytännössä informaatiolähteiden kautta. Lainopillista tietoa hankitaan käytännössä informaatiolähteiden kautta. Informaatiolähteenä voi olla esim. lainopillinen kirjallisuus, josta saadaan tietoa säädöksistä, niiden esitöistä ja tulkinnoista, soveltuvista periaatteista ja ennakkopäätöksistä. Kirjallisuuden tarkoituksena on koota määriteltyä kohdetta koskevaa relevanttia tietoa oikeus- lähteistä sekä systematisoida ja tulkita sitä. Samanlaisena tiedon lähteenä voi toimia hallituksen esitys tai ennakkopäätös. 39

41 40 4. Mitä on oikeudellinen tulkinta? 4.1 Yleistä Oikeudellinen argumentointi (päättely) eroaa eettisestä siten, että oikeudellinen argumentointi sitoutuu tiettyihin perusteisiin; ts. se ei ole yhtä vapaata kuin eettinen. Oikeudellinen argumentointi (päättely) eroaa eettisestä siten, että oikeudellinen argumentointi sitoutuu tiettyihin perusteisiin; ts. se ei ole yhtä vapaata kuin eettinen. Oikeudellinen argumentointi vetoaa säädettyyn lakiin ja muihin auktoriteettilähteisiin (oikeuslähteisiin). Oikeudellinen argumentointi vetoaa säädettyyn lakiin ja muihin auktoriteettilähteisiin (oikeuslähteisiin). Perinteisesti silmällä on pidetty tuomarin toimintaa, mutta tutkijan ja muun tulkitsijan toiminta on samankaltaista. Perinteisesti silmällä on pidetty tuomarin toimintaa, mutta tutkijan ja muun tulkitsijan toiminta on samankaltaista.

42 41 Tulkinnan lähtökohtana ovat oikeuslähteet. Tulkinnan lähtökohtana ovat oikeuslähteet. Niiden ja asiaperusteiden avulla päädytään päättelemällä tulkintajohtopäätöksiin. Tulkinnassa soveltuvat lähteet on sovitettava yhteen. On todettava, nostaako käsillä oleva tilanne (tulkintatilanne) tai tapaus esiin erityisiä ongelmia tai kysymyksiä. On todettava, nostaako käsillä oleva tilanne (tulkintatilanne) tai tapaus esiin erityisiä ongelmia tai kysymyksiä. Yhteensovittamisen lisäksi valinnat on perusteltava asiallisesti. Yhteensovittamisen lisäksi valinnat on perusteltava asiallisesti. Päättelyn sidonnaisuudesta huolimatta tulkinnassa on käytettävissä lukuisia vaihtoehtoisia päättelytapoja. Valinnan ratkaisevat asialliset perusteet (= miksi päätellään tietyllä tavalla). Päättelyn sidonnaisuudesta huolimatta tulkinnassa on käytettävissä lukuisia vaihtoehtoisia päättelytapoja. Valinnan ratkaisevat asialliset perusteet (= miksi päätellään tietyllä tavalla).

43 42 Pyrkimyksenä on paras mahdollinen (oikeutetuin ja oikeudenmukaisin) tulkinta (=tulkinta-asenne). Pyrkimyksenä on paras mahdollinen (oikeutetuin ja oikeudenmukaisin) tulkinta (=tulkinta-asenne). Tulkinnan oikeellisuuden ja hyvyyden ratkaisevat käytetyt argumentit ja päättely, ei tulkitsijan asema (auktoriteetti). Tulkinnassa vedotaan usein säännöksen tai sääntelyn tarkoitukseen (ratio legis, subjektiivinen tarkoitus). Tulkinnassa vedotaan usein säännöksen tai sääntelyn tarkoitukseen (ratio legis, subjektiivinen tarkoitus). Ohjeena on, että säännöstä ei tulkita vastoin tarkoitustaan tai että se tulkitaan tietyllä tavalla (tarkoituksensa mukaisesti). Tietoa säännösten tarkoituksista saa yleensä esitöistä. Ennakkopäätös voi osoittaa säännöksen tarkoituksen.

44 43 Tulkinnassa vedotaan usein myös ns. lainsäätäjän tahtoon tai tarkoitukseen (historiallinen tai subjektiivinen tarkoitus). Tulkinnassa vedotaan usein myös ns. lainsäätäjän tahtoon tai tarkoitukseen (historiallinen tai subjektiivinen tarkoitus). Tarkoitus tai tahto ilmenee yleensä lain esitöistä (viittaus esitöihin voidaan tulkita viittaukseksi lainsäätäjän tahtoon). Systemaattinen tulkinta tarkoittaa tulkintaa, jossa sääntö tulkitaan oikeuden järjestelmän ehdoilla. Tarkemmin kysymys on ao. oikeudenalan käsitteiden ja systematiikkaa rakentavien periaatteiden mukaisesta tulkinnasta. Systemaattinen tulkinta tarkoittaa tulkintaa, jossa sääntö tulkitaan oikeuden järjestelmän ehdoilla. Tarkemmin kysymys on ao. oikeudenalan käsitteiden ja systematiikkaa rakentavien periaatteiden mukaisesta tulkinnasta.

45 44 Tulkinnan avulla pyritään osoittamaan voimassa olevan oikeuden sisältö tietyssä paikassa, yleensä Suomessa nykyhetkenä, tiettyä tilannetta tai tapausta silmällä pitäen. Tulkinnan avulla pyritään osoittamaan voimassa olevan oikeuden sisältö tietyssä paikassa, yleensä Suomessa nykyhetkenä, tiettyä tilannetta tai tapausta silmällä pitäen. Tulkinnan avulla pyritään siirtymään aukollisista, epätasaisesti säännellyistä ja ristiriitaisista lähteistä kattavaan, tasapainoiseen ja johdonmukaiseen (ristiriidattomaan ja koherenttiin) oikeusjärjestelmään. Tulkinnan avulla pyritään siirtymään aukollisista, epätasaisesti säännellyistä ja ristiriitaisista lähteistä kattavaan, tasapainoiseen ja johdonmukaiseen (ristiriidattomaan ja koherenttiin) oikeusjärjestelmään. Oikeudellinen tulkinta tuottaa lainopillista tietoa. Tulkinta on valtiokohtaista, koska voimassa oleva oikeus on sidottu valtioihin, ja valtioiden oikeusjärjestykset ja –järjestelmät ovat erilaisia.

46 45 4.2 Tulkinnan objektiivisuus Jakoa viittaamisesta tiedon objektiin ja tietävään subjektiin ei voida käyttää oikeudessa. Jakoa viittaamisesta tiedon objektiin ja tietävään subjektiin ei voida käyttää oikeudessa. Oikeus on käsitteellinen ja arvostava asia, joten kohteen mukaisuus ei ole perusta objektiivisuudelle. Riippumattomuus esittäjän henkilöstä on kuitenkin edellytettävä. Kysymys on argumentoinnin objektiivisuudesta, puolueettomuudesta ja avoimuudesta. Kysymys on argumentoinnin objektiivisuudesta, puolueettomuudesta ja avoimuudesta. Argumentoinnin on oltava intersubjektiivista, (yleispätevää ja oikeutettua kenen tahansa esittämänä).

47 46 Argumentoinnin on uskottavasti esitettävä ao. yhteiskunnan voimassa olevaa oikeutta, ei henkilön omia, järjestön, aatteen tms. arvostuksia tai normeja. Argumentoinnin on uskottavasti esitettävä ao. yhteiskunnan voimassa olevaa oikeutta, ei henkilön omia, järjestön, aatteen tms. arvostuksia tai normeja. On vedottava objektiivisiin perusteisiin ja päättelyn on oltava hyväksyttävää. On vedottava objektiivisiin perusteisiin ja päättelyn on oltava hyväksyttävää. Vakiintuneet lähteet ja yleisesti hyväksyttävät asialliset perusteet ovat objektiivisia. Päättelyn on oltava yleistettävissä kaikkiin samanlaisiin tilanteisiin tai tapauksiin. Päättelyn on oltava rationaalista, järkeen vetoavaa (arvorationaalisuus). Tilannesidonnaiset poliittiset, aatteelliset, uskonnolliset tms. vaikutteet on suljettava pois. Tilannesidonnaiset poliittiset, aatteelliset, uskonnolliset tms. vaikutteet on suljettava pois.

48 47 Objektiivisuutta turvaavia periaatteita: Objektiivisuutta turvaavia periaatteita: Tuomarin tai tutkijan tulee olla esteetön. Asianosaisten henkilöön liittyvät perusteet eivät ole sallittuja. Henkilön teot ja oikeudellinen asema sekä erilaisiin asemiin liittyvät erilaiset velvollisuudet ja oikeudet ovat kuitenkin sallittuja. On käytettävä yleisesti tunnettuja perusteita. Perusteiden ja päättelyn on oltava kontrolloitavia (perusteiden oikeellisuus ja aitous on oltava tarkistettavissa) ja avoinna kritiikille. Päättelyn on oltava loogista ja johdonmukaista. Päättelyn ja perustelujen on oltava riittävän laajat, mutta johtopäätösten kannalta tarpeettomia lausumia ei tule käyttää.

49 48 4.3 Kielellinen ja oikeudellinen tulkinta (Tavallinen) kirjoitettu laki ei ole kattava tai aukoton kokonaisuus. (Tavallinen) kirjoitettu laki ei ole kattava tai aukoton kokonaisuus. Se ei ole riittävä lähde tulkinnassa (ei myöskään välttämätön), vaikka se onkin tärkein lähde. Säädöstekstin (samoin kuin muiden lähdetekstien) kielellinen tulkinta on erotettava oikeudellisesta. Muut lähteet voivat ohjata tietynlaiseen lakitekstin tulkintaan tai sen sivuuttamiseen. Tulkinnassa tarvitaan muita lähteitä ja oikeudellista argumentointia (päättelyä).

50 49 Kielellinen tulkinta tarkoittaa merkityssisällön antamista lähdetekstille, useimmiten säännöksille. Kielellinen tulkinta tarkoittaa merkityssisällön antamista lähdetekstille, useimmiten säännöksille. Kysymys on usein myös lähdetekstin analyysistä. Kielellisen analyysin avulla osoitetaan, mitä lähdetekstin lauseet ja termit sisältävät (merkityksen osat). Kysymys on usein myös lähdetekstin analyysistä. Kielellisen analyysin avulla osoitetaan, mitä lähdetekstin lauseet ja termit sisältävät (merkityksen osat). Analyysin avulla osoitetaan myös lainkohdan soveltamisala. Soveltamisala tarkoittaa lainkohdan kattavuutta, minkälaisia tilanteita tai tapauksia lainkohdan alaan kuuluu sen termien ja lauseiden merkityssisältöjen perusteella.

51 50 Säädöstekstin ja muiden lähteiden tekstiä tulkitaan yleiskielen (arkikielen) merkitysten mukaan, ellei voida osoittaa, että on käytettävä erityismerkityksiä (esim. tekninen sanasto lain esitöiden osoittamalla tavalla). Säädöstekstin ja muiden lähteiden tekstiä tulkitaan yleiskielen (arkikielen) merkitysten mukaan, ellei voida osoittaa, että on käytettävä erityismerkityksiä (esim. tekninen sanasto lain esitöiden osoittamalla tavalla). Säädöstekstiä sovelletaan tavanomaisen kieliopin mukaisesti, ellei voida osoittaa perustetta toisenlaisessa tulkinnalle. Oikeudellisilla käsitteillä on omat erityiset merkityksensä. Tekstiä ei tule tulkita niin, että osa jää vaikutuksettomaksi. Tekstiä ei tule tulkita niin, että osa jää vaikutuksettomaksi. Teksti on tulkittava eri (soveltamisalaan kuuluvissa) tilanteissa samalla tavalla, ellei voida osoittaa syytä poikkeamiseen. Teksti on tulkittava eri (soveltamisalaan kuuluvissa) tilanteissa samalla tavalla, ellei voida osoittaa syytä poikkeamiseen.

52 51 Oikeudellinen eli varsinainen tulkinta tarkoittaa voimassa olevan oikeuden sisällön osoittamista. Oikeudellinen eli varsinainen tulkinta tarkoittaa voimassa olevan oikeuden sisällön osoittamista. Tärkein lähtökohta on (tavallisen) lain teksti. Tärkein lähtökohta on (tavallisen) lain teksti. Lakitekstin (kielellinen) tulkinta ei riitä, vaan sen lisäksi lakiteksti on tulkittava osana koko oikeusjärjestelmää. Lähdetekstin tai –tekstien sisällön toistaminen ei ole riittävää (tulkinta antaa lisäarvoa). Usein tulkinta tarkoittaa johtopäätöksiä tavallisen lainkohdan, useamman lainkohdan tai lainkohdan (tai lainkohtien), muiden lähteiden ja systematiikan perusteella. Usein tulkinta tarkoittaa johtopäätöksiä tavallisen lainkohdan, useamman lainkohdan tai lainkohdan (tai lainkohtien), muiden lähteiden ja systematiikan perusteella. Soveltuvia lähteitä on tulkittava yhdessä. Muut lähteet vaikuttavat säännösten tulkintaan.

53 52 Oikeudellinen tulkinta seuraa lähteiden kielellistä tulkintaa. Oikeudellinen tulkinta seuraa lähteiden kielellistä tulkintaa. Se tarkoittaa johtopäätösten tekoa lähdeaineiston, systematiikan ja aineellisten perusteiden avulla. Esim. hallituksen esityksessä (lain esitöissä) tietty tulkintavaihtoehto on suljettu pois, tai ennakkopäätöksessä on tietynlaisessa tilanteessa valittu tietty vaihtoehto. Vastaavasti oikeusperiaate voi sulkea pois tulkintavaihtoehtoja tai sen avulla voidaan osoittaa valittava (perustelluin) tulkintavaihtoehto. Oikeudellinen tulkinta voi muuttaa kielellisen tulkinnan avulla määräytyvää säännöksen soveltamisalaa.

54 53 4.4 Tulkinta ja argumentaatio Argumentaatio on tulkinnan menetelmä. Argumentaatio on tulkinnan menetelmä. Oikeudellisessa argumentoinnissa vedotaan lähdeteksteihin ja/tai muihin lähteisiin ja perustellaan tehtyjä valintoja asiallisilla seikoilla (oikeuttaminen). Oikeudellisessa argumentoinnissa vedotaan lähdeteksteihin ja/tai muihin lähteisiin ja perustellaan tehtyjä valintoja asiallisilla seikoilla (oikeuttaminen). Vetoamista säädöstekstiin tai ennakko- päätökseen kutsutaan muodolliseksi oikeuttamiseksi (koska näin on säädetty tai päätetty) ja vetoamista asiallisiin perusteisiin aineelliseksi oikeuttamiseksi (koska näin on oikeudenmukaista tai järkevää). Vetoamista säädöstekstiin tai ennakko- päätökseen kutsutaan muodolliseksi oikeuttamiseksi (koska näin on säädetty tai päätetty) ja vetoamista asiallisiin perusteisiin aineelliseksi oikeuttamiseksi (koska näin on oikeudenmukaista tai järkevää).

55 54 Voidaan osoittaa argumentaation tyypillisiä (vakiintuneita) etenemistapoja, argumentaatiota ohjaavia periaatteita ja standardeja, mutta ei täsmällistä kaavaa tai sääntelyä. Voidaan osoittaa argumentaation tyypillisiä (vakiintuneita) etenemistapoja, argumentaatiota ohjaavia periaatteita ja standardeja, mutta ei täsmällistä kaavaa tai sääntelyä. Oikeudellista argumentaatiota ei voi hallita logiikan laeilla tai laskemalla. Argumentaation ennalta määräytymättömyys (suhteellinen vapaus ja toisaalta sidonnaisuus oikeuden lähteisiin) johtuu luonnollisen kielen käyttämisestä, oikeudenmukaisuuden ja järkevyyden tavoittelemisesta sekä oikeuden soveltamisesta ennalta määräytymättömiin tilanteisiin ja olosuhteisiin. Oikeudellinen argumentaatio on ohjattua harkintaa ja sisältää perusteltuja valintoja.

56 55 Kirjoitetun lain riittämättömyys johtuu säädös- tekstin yleisestä ja abstraktista luonteesta. Kirjoitetun lain riittämättömyys johtuu säädös- tekstin yleisestä ja abstraktista luonteesta. Tilanteet ja tapaukset ovat konkreettisia; säännöksen soveltaminen edellyttää tulkintaa. Tulkintaongelma syntyy usein säädöstekstin epäselvyydestä tai moniselitteisyydestä (mikä johtuu luonnollisen kielen ominaisuuksista). Säännös voi sanamuodon puitteissa sisältää useita tulkintavaihtoehtoja, joista on valittava (interpretatio praeter legem). Säännöksen ulkoisen perusteen (toisen säännöksen, toisenlaisen lähteen tai asiaperusteen) avulla voidaan vaihtoehto sulkea pois (negatiivinen päättely) tai osoittaa perustelluksi tulkinnaksi (positivinen päättely).

57 56 Eräissä tilanteissa joudutaan muun perusteen nojalla poikkeamaan soveltuvan säädöksen sanamuodosta (contra legem). Eräissä tilanteissa joudutaan muun perusteen nojalla poikkeamaan soveltuvan säädöksen sanamuodosta (contra legem). Tavallisen lain sanamuodon sivuuttavia perusteita voivat olla kansalaisoikeudet (perustuslaki), ihmisoikeudet (Euroopan ihmisoikeussopimus), EU-oikeus tai painavat asiaperusteet eli reaaliset seikat. Reaalisia seikkoja ovat käytännölliset näkökohdat tai tulkintavaihtoehdon tilanteeseen tai tapaukseen sidotut seuraamukset (yleiset seuraamukset tai asianosaisille aiheutuvat). Hyvän tavan vastaisuus tai muut moraaliset näkökohdat voivat myös ohjata tulkintaa.

58 57 Säädösteksteissä pidetään silmällä tyyppitilanteita. Epätyypillisiä tilanteita ei voida ottaa etukäteen huomioon tyhjentävästi, mutta niihin on varauduttava. Säädösteksteissä pidetään silmällä tyyppitilanteita. Epätyypillisiä tilanteita ei voida ottaa etukäteen huomioon tyhjentävästi, mutta niihin on varauduttava. Tarkan säädöstekstin perusteella (kun tuntee oikeusjärjestelmän ja erityisesti ao. säädöksen institutionaalisen ja systemaattisen ympäristön) voi suoraan ymmärtää sen tavanomaisen (sanamuodon mukaisen) tulkinnan. Tarkan säädöstekstin perusteella (kun tuntee oikeusjärjestelmän ja erityisesti ao. säädöksen institutionaalisen ja systemaattisen ympäristön) voi suoraan ymmärtää sen tavanomaisen (sanamuodon mukaisen) tulkinnan. Tavanomainen tulkinta voi syntyä myös vähitellen, tulkinnan vakiintumisen kautta. Tavanomainen tulkinta ei tule suoraan (pelkästään) lainkohtien sanamuodoista.

59 58 On mahdollista, että käsillä olevassa tilanteessa tai tapauksessa on erityispiirteitä, jotka oikeuttavat epätavanomaisen tulkinnan. On mahdollista, että käsillä olevassa tilanteessa tai tapauksessa on erityispiirteitä, jotka oikeuttavat epätavanomaisen tulkinnan. Em. syystä päädyttäessä tavanomaiseen tulkintaan tai ratkaisuun on todettava, että perusteltua syytä epätavanomaiseen tulkintaan ei ole ilmennyt. Em. syystä päädyttäessä tavanomaiseen tulkintaan tai ratkaisuun on todettava, että perusteltua syytä epätavanomaiseen tulkintaan ei ole ilmennyt.

60 59 4.5 Tulkinnan vaiheet Tulkinta etenee käyttäen muodollista ja aineellista oikeuttamista vaihtelevin painotuksin ja tarvittavassa laajuudessa (ei yhtä oikeaa menettelyä). Tulkinta etenee käyttäen muodollista ja aineellista oikeuttamista vaihtelevin painotuksin ja tarvittavassa laajuudessa (ei yhtä oikeaa menettelyä). Rutiini- tai muuten selvissä tilanteissa usein viitataan vain sovellettavaan lainkohtaan (kysymys on tavanomaisesta tulkinnasta). Tarvittaessa on osoitettava, että ei ole ilmennyt syytä epätavanomaiseen tulkintaan. Vaikeissa tulkintatilanteissa (hard cases) asialliset perustelut ovat laajat.

61 60 Ensiksi käsillä oleva tilanne tai tapaus on tunnistettava ja hahmotettava. Ensiksi käsillä oleva tilanne tai tapaus on tunnistettava ja hahmotettava. Tilanne tai tapaus on kuvattava käyttäen soveltuvia yleisiä oikeudellisia termejä ja käsitteitä. Kuvauksen on oltava oikeudenmukainen (samanlaiset tilanteet samalla tavalla). Tilanteen tai tapauksen tunnistaminen ja oikeudellinen kuvaaminen edellyttävät oikeusjärjestelmän tuntemisen ja kyvyn käyttää oikeudellista kieltä.

62 61 Seuraavaksi on osoitettava soveltuva säädösteksti tai sen puuttuessa muu lähde, esim. ennakkopäätös (normien tunnistaminen, vuorovaikutuksessa edellisen vaiheen kanssa). Seuraavaksi on osoitettava soveltuva säädösteksti tai sen puuttuessa muu lähde, esim. ennakkopäätös (normien tunnistaminen, vuorovaikutuksessa edellisen vaiheen kanssa). Ensisijaisen lähteen lisäksi on osoitettava muut soveltuvat lähteet ja perusteet. Ensisijaisen lähteen lisäksi on osoitettava muut soveltuvat lähteet ja perusteet. Johtopäätöksenä voi olla säädöstekstin sanamuodon mukainen tulkinta. Johtopäätöksenä voi olla säädöstekstin sanamuodon mukainen tulkinta. Tyypillisessä tilanteessa tulkinta pysyy yleensä ensisijaisen lähteen sanamuodon puitteissa. Epätyypillisessä tilanteessa epätavanomainen tulkinta voi olla oikeutetuin (perustelluin). Epätyypillisessä tilanteessa epätavanomainen tulkinta voi olla oikeutetuin (perustelluin).

63 62 Lainkäytössä tuomarin on tunnettava voimassa oleva oikeus (kansallinen ja EU-normisto, jura novit curia). Lainkäytössä tuomarin on tunnettava voimassa oleva oikeus (kansallinen ja EU-normisto, jura novit curia). Lisäksi asianosaiset vetoavat lähteisiin ja perusteisiin. Vastaavasti tutkijan on tunnettava tutkimus- kohdetta koskeva normisto. Vastaavasti tutkijan on tunnettava tutkimus- kohdetta koskeva normisto. Normistoa on sovellettava määriteltyyn kohteeseen, ja on pyrittävä löytämään niiden avulla vastaukset tutkimuskysymyksiin.

64 63 Tilanne voi kuulua säännöksen soveltamisalaan, mutta usein sitä koskee myös toinen soveltuva lainkohta. Tilanne voi kuulua säännöksen soveltamisalaan, mutta usein sitä koskee myös toinen soveltuva lainkohta. Soveltuvat säännökset (säännöt) voivat olla yhteen sopimattomat eli ristiriitaiset. Soveltuvan säännöksen valinta tehdään sääntöjen ristiriidan ratkaisua koskevien periaatteiden mukaan (muodollinen puoli, ks. jäljempänä; ensin on tarkistettava, että ristiriitaa ei voi muuten poistaa tulkinnalla).

65 64 Asiallisesti (aineellisesti) säännöksen valintaa ohjaavat muut lähteet, oikeusperiaatteet, systematiikka ja reaaliset seikat. Kysymys on yleensä valinnasta sääntöjen välillä, joten vain toista sovelletaan, toinen sivuutetaan. Johtopäätöksen on oltava myös asiallisesti perusteltu ja oikeutettu kyseisessä tilanteessa tai tapauksessa.

66 65 Lainopin kehittämä systematiikka ohjaa myös oikeudellista tulkintaa. Lainopin kehittämä systematiikka ohjaa myös oikeudellista tulkintaa. Systematiikan sisältämät oikeudelliset käsitteet jäsentävät normeja ja auttavat ymmärtämään niitä. Systematiikan perusteella voidaan tunnistaa pää- ja poikkeussäännöt. Systematiikka voi käydä ilmi lakitekstistä, sen esitöistä tai ennakkopäätöksistä, mutta ennen kaikkea se on keskeisessä asemassa lainopillisessa kirjallisuudessa. Systematiikka on olennaisen osa oikeuden (hyvin hitaasti muuttuvaa) traditiota.

67 66 Kun sovellettava sääntö (yleensä säännös) on tunnistettu ja valittu, on todettava, vaikuttavatko muut lähteet tai perusteet sen tulkintaan (oikeudenkäynnissä toinen asianosainen usein vetoaa niihin). Kun sovellettava sääntö (yleensä säännös) on tunnistettu ja valittu, on todettava, vaikuttavatko muut lähteet tai perusteet sen tulkintaan (oikeudenkäynnissä toinen asianosainen usein vetoaa niihin). Kysymys on, päädytäänkö tavanomaiseen vai epätavanomaiseen tulkintaan ko. tilanteessa tai tapauksessa.

68 67 Epätavanomainen tulkinta: Epätavanomainen tulkinta: Kansalaisoikeudet (perustuslaki), ihmis- oikeudet (Euroopan ihmisoikeussopimus), EU-oikeus, oikeusperiaatteet tai reaaliset seikat voivat johtaa epätavanomaiseen tulkintaa. Lähtökohtaa tulkitaan toisen asteen perusteen avulla. Toisen asteen perusteilla perustellaan valinta lähtökohdan tulkintavaihtoehdoista.

69 68 Tulkinta voi tällöin sisältää periaatteiden välistä punnintaa, periaatteen tai muun perusteen välistä punnintaa tai muiden perusteiden välistä punnintaa (tilanne muistuttaa valintaa kahden säännön välillä). Punninta ja painoarvon määrääminen edellyttävät omat perustelunsa. Kysymys on tällöin kolmannen asteen perusteista. Perusteluketju on katkaistava, kun perustelut ovat riittävät (vakuuttavat).

70 69 4.6 Sääntöjen tulkintatavat (standardit) Käytännössä kysymys on yleensä kirjoitetun lain säännösten tulkinnasta. Käytännössä kysymys on yleensä kirjoitetun lain säännösten tulkinnasta. Kysymys on päättelyn muodosta. Kysymys on päättelyn muodosta. Ollakseen perusteltu, päättely (tulkinta) on oikeutettava myös asiallisesti (aineellisesti). Lähtökohtana on säännön soveltuminen sen kielellisen merkityksen mukaisella soveltamisalallaan. Lähtökohtana on säännön soveltuminen sen kielellisen merkityksen mukaisella soveltamisalallaan.

71 70 Laaja ja laajentava tulkinta (soveltamisalaa laajennetaan tulkinnalla). Laaja ja laajentava tulkinta (soveltamisalaa laajennetaan tulkinnalla). Systematiikan osoittamaa pääsääntöä voidaan soveltaa laajasti, koko soveltamisalallaan, ellei kysymys ole poikkeussäännön (suppeammasta) soveltamisalasta. Pääsääntö voi olla ilmaus soveltuvasta periaatteesta, jolloin sitä voidaan soveltaa laajentavasti (sanamuotoaan laajemmin). Tulkitsija katsoo, että tilanne tai tapaus säännön soveltamisalaan. Tulkitsija katsoo, että tilanne tai tapaus kuuluu säännön soveltamisalaan.

72 71 Analogia. Analogia. Säännöstä sovelletaan soveltamisalansa ulkopuolella tai tilanteessa, johon sitä alun perin ei ole tarkoitettu. Perustuu samankaltaisuusarviointiin. Kysymys voi olla tilanteiden tai tapausten samankaltaisuudesta (oikeudenmukaisuus). Analogia tarkoittaa tällöin säännön soveltamista sen oman soveltamisalan ulkopuolella samankaltaiseen tilanteeseen tai tapaukseen. Kysymys voi olla myös samanlaisen säännön muodostamisesta tai samanlaisesta harkinnasta (argumentaatiosta) samankaltaisessa tilanteessa tai tapauksessa.

73 72 Eräillä oikeudenaloilla on laajentavan tulkinnan ja analogian kieltoja, esim. rikosoikeudessa rangaistussäännökset. Vastaavasti kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia säännöksiä ei voida tulkita laajentavasti. Eräillä oikeudenaloilla on laajentavan tulkinnan ja analogian kieltoja, esim. rikosoikeudessa rangaistussäännökset. Vastaavasti kansalaisten perusoikeuksia rajoittavia säännöksiä ei voida tulkita laajentavasti. Säännöksen tarkoitus tai periaate voi osoittaa, että säännöstä ei voi soveltaa laajentavasti. Analogian ja laajentavan tulkinnan välille ei voida tehdä yksiselitteistä rajaa.

74 73 Supistava eli redusoiva tulkinta (soveltamisalaa supistetaan tulkinnalla). Supistava eli redusoiva tulkinta (soveltamisalaa supistetaan tulkinnalla). Poikkeussääntöjä voidaan soveltaa vain soveltamisalallaan tai sitä suppeammin. Säännöksen tarkoitus tai periaate voi osoittaa, että on tilanteita, joissa sääntöä ei voi soveltaa. Säännös voi tietyissä tilanteissa tai olosuhteissa joutua ristiriitaan kansalais- tai ihmisoikeuksien tai EU-oikeuden kanssa.

75 74 Argumentum a fortiori. Argumentum a fortiori. Argumentum a maiori ad minus tarkoittaa päättelyä suuremmasta pienempään. Esim. jos teko A on sallittu, teko B on myös sallittu, koska B sisältyy A:han tai teon B seuraus sisältyy teon A seurauksiin. Jos yhteisö voi erottaa jäsenensä, se voi myös antaa hänelle varoituksen.

76 75 Argumentum a minori ad maius tarkoittaa päättelyä pienemmästä suurempaan. Esim. koska teko A on kielletty, myös teko B on kielletty, koska A sisältyy B:hen tai A:n seuraus B:n seurauksiin. Jos tietynlaisen vahingon aiheuttaminen on kielletty, niin samanlaisen suuremman vahingon aiheuttaminen on myös kielletty.

77 76 Argumentum ad absurdum tarkoittaa mahdottoman johtopäätöksen välttämistä. Päättely ei saa johtaa (loogiseen) ristiriitaan. Tulkinta ei saa johtaa ihmiselle mahdottomaan tekoon. Se ei saa myöskään johtaa velvoitteeseen tehdä rangaistava, muuten kielletty tai hyvän tavan vastainen teko.

78 77 Argumentum e contrario. Argumentum e contrario. Vastakohtapäättely (ei looginen negaatio). Säännöksen sanamuodon perustella päätellään voimassa olevan oikeuden sisältö soveltamisalan ulkopuolella. Päättely merkitsee myös laajentavan tulkinnan ja analogian kieltämistä. Esim. kun säännöksessä annetaan tietyillä edellytyksillä kelpoisuus tai lupa, yleensä se tulkitaan niin, että kelpoisuutta tai lupaa ei ole, kun edellytykset eivät täyty.

79 78 Seuraamuksen liittäminen tietynlaiseen tekoon tulkitaan yleensä niin, että (tätä) seuraamusta (tämän säännöksen perusteella) ei voida liittää muunlaiseen tekoon. Säännös katsotaan tällöin tyhjentäväksi tai poikkeusluonteiseksi. Vastakohtapäättelyä ei voida käyttää, jos säännös on ilmaus yleisestä periaatteesta tai esimerkin luonteinen. Vastakohtapäättely tai sen kielto voi ilmetä lain esitöistä.

80 79 4.7 Sääntöristiriidan ratkaiseminen Ristiriitoja ratkaistaan erityisten vakiintuneiden ratkaisuperiaatteiden avulla. Ristiriitoja ratkaistaan erityisten vakiintuneiden ratkaisuperiaatteiden avulla. Lähtökohtana on, että säännökset ja lähteet voivat olla ristiriidassa. Lähtökohtana on, että säännökset ja lähteet voivat olla ristiriidassa. Voimassa oleva oikeus (tai oikeusjärjestelmä) ei ole ristiriitainen, koska ristiriidat eliminoidaan tulkinnan avulla. Ratkaisuperiaatteet osoittavat ratkaisun muodon. Ratkaisuperiaatteet osoittavat ratkaisun muodon. Ratkaisu oikeutettuna laintulkintana edellyttää lisäksi aineellisia perusteita.

81 80 Ristiriita voi olla jo ”valmiiksi ratkaistu”. Varsinaista tulkintaongelmaa ei tällöin ilmene. Ristiriita voi olla jo ”valmiiksi ratkaistu”. Varsinaista tulkintaongelmaa ei tällöin ilmene. Säännökset on voitu suunnitella yhdessä, tai myöhemmin annetussa on otettu aiempi huomioon. Jälkimmäistä säännöstä annettaessa on voitu edellyttää tietynlaisen ratkaisu- periaatteen käyttämistä. Tulkintaohjeet tai –edellytykset voivat ilmetä esitöistä. Ennakkopäätöksen oikeusohje on usein ristiriidan ratkaisu.

82 81 Säännösten tavoitteiden välinen ristiriita voi jäädä piileväksi tai ratkeaa muulla tavalla. Säännösten tavoitteiden välinen ristiriita voi jäädä piileväksi tai ratkeaa muulla tavalla. Esim. säännöksen mukaan tiettyyn tautiin sairastunut eläin on lopetettava, ja toisen säännöksen mukaan samaan tautiin sairastuneen eläimen hoitoon myönnetään avustusta. Esim. suojelusäännösten perusteella rakentamista koskevaa säännöstä tulkitaan usein supistavasti (rakentaminen sallitaan vain tietyllä tavalla).

83 82 Varsinainen sääntöristiriita viittaa sääntöjen loogiseen tai normatiiviseen ristiriitaan. Varsinainen sääntöristiriita viittaa sääntöjen loogiseen tai normatiiviseen ristiriitaan. Esim. sama asia on sekä sallittu että kielletty, tai kolmas sääntö estää kahden normin yhdenmukaisen tulkinnan. Ristiriidassa olevilla säännöillä on kokonaan tai osittain samat soveltamisalat. Käytännössä kysymys on yleensä säännösten ristiriidasta. Käytännössä kysymys on yleensä säännösten ristiriidasta. Säännöksestä ilmenevän säännön ja periaatteen välinen ristiriita ratkeaa muilla, aiemmin kuvatuilla tavoilla. Säännöksiä on ensin tulkittava kielellisesti, jotta voidaan osoittaa, onko ristiriita ja miltä osin käsillä. Säännöksiä on ensin tulkittava kielellisesti, jotta voidaan osoittaa, onko ristiriita ja miltä osin käsillä.

84 83 Lex superior derogat legi inferiori. Lex superior derogat legi inferiori. Ylempi säädös syrjäyttää alemman. Ristiriitatilanteessa perustuslaki syrjäyttää tavallisen lain (PL 106 §). Perustuslaki ja tavallinen laki syrjäyttävät asetuksen tai sitä alemman säännöksen (PL 107 §). Vastaavalla tavalla EU-oikeus ja Euroopan ihmisoikeussopimus syrjäyttävät kansallisen oikeuden. Kysymys on usein kansalais- tai ihmisoikeuden ristiriidasta lainkohdan (säännön) kanssa. Tulkintatilanne muuntuu tällöin joko periaatteiden väliseksi punninnaksi tai periaatteen vaikutukseksi säännön tulkintaan.

85 84 Lex posterior derogat legi priori. Lex posterior derogat legi priori. Myöhempi säädös syrjäyttää aiemman. Oletuksena on, että myöhempi säädös merkitsee muutosta suhteessa aiempaan (vaikka ristiriitaa ei ole huomattu myöhempää säädettäessä). Taannehtivan lain kielto rajoittaa periaatteen soveltamista (vaikka ristiriitaa ei ole mainittu myöhemmän lain voimaantulosäännöksissä).

86 85 Lex specialis derogat legi generali. Lex specialis derogat legi generali. Erityissääntö syrjäyttää yleissäännön. Ensin on kielellisesti ja systematiikan avulla osoitettava, onko kysymys erityis- ja yleissääntötilanteesta. Samalla kysymys on pää- ja poikkeussääntötilanteesta. Pääsäännön soveltamisala on laajempi kuin poikkeussäännön, jolloin pääsääntö on voimassa siltä osin kuin erityissääntöjä ei ole. Erityis- ja poikkeussääntöjä ei voi tulkita laajentavasti.

87 86 Lex posterior generalis non derogat legi priori specialis. Lex posterior generalis non derogat legi priori specialis. Myöhempi (myöhemmin annettu) yleissäännös ei syrjäytä aiempaa erityissäännöstä, ellei voida osoittaa perustetta päinvastaiselle. Myöhemmän lain esityöt voivat osoittaa, että aiemman säännöksen sivuuttamista on tarkoitettu. Asiayhteydestä voi käydä ilmi sama johtopäätös. Myöhempää säädöstä tulkittaessa on tunnettava aiemmat, voimassa olevat erityissäännökset. Joskus säädetään uusi yleislaki, eikä oteta huomioon aiempaa hajanaista sääntelyä samasta asiasta kaikilta osin. __________

88 87 Sisältö 1.Mitä oikeusteoria on? 2.Mikä on oikeusjärjestelmä? 2.1 Yleistä 2.2 Oikeuslähteet ja voimassa oleva oikeus voimassa oleva oikeus 2.3 Säännöt ja periaatteet 2.4 Systematiikka 3.Mitkä ovat oikeuslähteet? 3.1 Yleistä 3.2 Lyhyt lista 3.3 Pitkä lista 3.4 Oikeuslähdeopin kehittelyä 3.5 Oikeuslähteiden käyttäminen 4.Mitä on oikeudellinen tulkinta? 4.1 Yleistä 4.2 Tulkinnan objektiivisuus 4.3 Kielellinen ja oikeudellinen tulkinta 4.4 Tulkinta ja argumentaatio 4.5 Tulkinnan vaiheet 4.6 Sääntöjen tulkintatavat 4.7Sääntöristiriidan ratkaiseminen