Neurotieteet ja filosofia II Dos. Timo Kaitaro, U 40 Sali 12. 27.1-3.3., 17.3.-14.4., 28.4.-5.5.2011, tentti 12.5.2011.

Esitys aiheesta: "Neurotieteet ja filosofia II Dos. Timo Kaitaro, U 40 Sali 12. 27.1-3.3., 17.3.-14.4., 28.4.-5.5.2011, tentti 12.5.2011."— Esityksen transkriptio:

1 Neurotieteet ja filosofia II Dos. Timo Kaitaro, U 40 Sali 12. 27.1-3.3., 17.3.-14.4., 28.4.-5.5.2011, tentti 12.5.2011

2 Keskiaika ja renessanssi keskiajalla ja vielä renessanssin aikana mentaaliset funktiot lokalisoitiin aivokammioihin (joita laskettiin olevan kolme): I (1. ja 2.) sensus communis; aistuminen ja mielikuvitus II (3.) järki (aestimativa, cognitiva, ratio) III (4.) muisti

3 Karteesiolaisuus, aivot ja representaatiot

4 Dualismi: René Descartes (1596-1650) Sielun ja ruumiin käsitteellinen ero Sielun ja ruumiin vuorovaikutus Sielun ja ruumiin ”substantiaalinen yhteys”

5 Descartesin dualismi ja fysiologia Sielun ymmärryskyvyn ja sielun ja ruumiin yhteyteen liittyvän aistimis- ja kuvittelukyvyn erottelu (entendement vs. imagination) Sielun ja ruumiin vuorovaikutuksen fysiologinen paikantaminen ja kuvaaminen Eläinkonehypoteesi ja mekanistinen fysiologia

6 Traité de l’homme ”Toivon teidän huomioivan tämän jälkeen, että kaikki funktiot, joita olen tähän koneeseen liittänyt (…) ovat tässä koneessa luonnollista seurausta pelkästään sen elinten järjestyksestä, ei sen enempää tai vähempää kuin kellon tai jonkun muun automaatin ovat seurausta sen painojen ja hammasrattaiden järjestyksestä” (AT XI, 201-202)

7 Traité de l’homme: mekaanisesti selitettävät funktiot ruuansulatus, sydämen ja valtimoiden sykkiminen, jäsenten kasvu, hengitys, valve- ja unitila valon, äänten, hajujen, makujen, lämmön ja muiden sellaisten kvaliteettien vastaanottaminen ulkoisissa aistielimissä näiden kvaliteettien ideoiden vaikutelmien syntyminen kuvittelukyvyssä näiden ideoiden säilyttäminen muistissa tunteiden (passioiden) ja mielihalujen sisäiset liikkeet raajojen ulkoiset liikkeet, jotka seuraavat niin tarkoituksen- mukaisesti sekä aisteille näyttäytyviä kohteita että tunteita ja muistissa tavattavia vaikutelmia

8 Traité de l’homme ”Muistin vaikutuksista tässä yhteydessä on huomionarvoisinta se, että ilman, että tässä koneessa olisi minkäänlaista sielua, se voi olla rakennettu jäljittelemään kaikkia toimintoja, mitä oikeat ihmiset, tai sitten toiset samanlaiset koneet, tekevät sielun läsnä ollessa.” (AT XI, 185).

9 Aivoissa muodostuvat ”kuvat” (vestiges, traces, espèces, images): ”Perspektiivisääntöjen mukaiset kuvat esittävät usein ympyrät soikiolla paremmin kuin toisilla ympyröillä ja neliöt suunnikkailla paremmin kuin toisilla neliöillä. Niinpä kuvien ei usein tarvitse muistuttaa kohteitaan esittääkseen ne parhaiten ja ollakseen mahdollisimman täydellisiä kuvia. Ja aivan samoin meidän on ajateltava aivoissamme muodostuvista kuvista” (Optiikka, IV)

10 Aivoissa muodostuvien ”kuvien” ja ”jälkien” luonne: Ei-ikonisia Kielianalogia: kuten merkkien ja sanojen, niiden ei mitenkään tarvitse muistuttaa merkitsemiään asioita Luonnollinen koodaus: yhteys ajatusten ja niiden fysiologisten vastineiden välillä on ”luonnon säätämä”, lainmukainen

11

12

13 XXXI Että aivoissa on pieni rauhanen, jossa sielu toteuttaa tehtäviään erityisemmin kuin muissa osissa. On niin ikään tarpeen tietää, että vaikka sielu onkin liitetty koko ruumiiseen, on ruumiissa kuitenkin jokin osa, jossa sielu toteuttaa tehtäviään erityisemmin kuin muissa. Ja uskotaan yleisesti, että tämä osa on aivoissa, tai ehkä sydämessä: aivoissa koska siihen ovat yhteydessä kaikki aistielimet ja sydämessä siksi, koska kaikki passiot tunnetaan ikään kuin siellä. Mutta, tarkasteltuani asiaa huolellisesti, minusta näyttää ilmeiseltä, että ruumiin osa, jossa sielu toteuttaa tehtäviään ei suinkaan ole sydän, eikä myöskään koko aivot, vaan ainoastaan sen sisäisin osa, joka on eräs sen massan keskellä sijaitseva hyvin pieni rauhanen, joka on ripustettuna sen kanavan ylle, jonka välityksellä aivojen etummaisissa onteloissa olevat elonhenget ovat yhteydessä takimmaisissa olevien kanssa, siten että pienimmätkin siinä tapahtuvat liikkeet, voivat muuttaa paljon näiden elonhenkien liikkeitä ja päin vastoin, että näiden elonhenkien virtauksessa tapahtuvat pienetkin muutokset voivat muuttaa paljon tämän rauhasen liikkeitä.

14 Sielun liikkeet (Passions de l’âme) XXX Että sielu on liittyneenä kaikkiin ruumiin osiin yhteisesti. Mutta ymmärtääkseen täydellisemmin kaikki nämä asiat, on aiheellista tietää, että sielu on tosiaankin liittyneenä koko ruumiiseen, ja ettei voida oikeasti sanoa, että sielu olisi ruumiin jossakin osassa pikemminkin kuin muissa, koska ruumis muodostaa ykseyden ja on jollain tavalla jakamaton. Tämä jakamattomuus johtuu ruumiin elinten järjestyksestä. Nämä liittyvät sillä tavalla toisiinsa, että jos joku niistä poistetaan, tämä saattaa koko ruumiin puutteelliseksi. Tämä johtuu myös siitä, että sielu on luonnoltaan sellainen, ettei se mitenkään liity ulottuvuuteen, ulottuvuuksiin tai muihin ruumiin muodostavan aineen ominaisuuksiin, vaan ainoastaan ruumiin elinten muodostamaan koosteeseen kokonaisuudessaan. Tämän voi nähdä siitä, ettei voi mitenkään käsittää puolikasta tai kolmatta osaa sielusta, eikä sitä kuinka paljon tilaa se vie, ja siitä, ettei se mitenkään pienene, jos joku ruumiin osa poistetaan, vaan se eroaa siitä kokonaan, kun ruumiin elinten muodostama kooste hajoaa.

15 Assosiaatioiden fysiologinen selitys:

16 Descartes ja muistin kaksi aspektia: Ajatuksia vastaavat ”ideat” käpyrauhasessa paikannettavia liikekuvioita Muistijälkien pysyvä tallentuminen ”jaettua” Semanttisen ja mekaanisen selitystason erottaminen

17 Louis de la Forge (1632-1666) Kahdenlaisia yhteyksiä mentaalisen ja neuraalisen välillä: Luonnollisia (kuvittelukyvyn ideat) Sopimuksenvaraisia (ymmärryksen ideat) Aivoissa tapahtuvien liikkeiden ja ajatusten vastaavuus toimii kuitenkin molemmissa tapauksissa: mutta ensin mainitussa tapauksessa yhteys on luonnollinen ja jälkimmäisessä opittu ja kulttuurin välittämä.

18 Nicolas Malebranche (1638-1715) Okkasionalismi: Jäljet aivoissa eivät aiheuta tai synnytä ideoita mielessä, mutta ne vastaavat niitä.

19 …Malebranche… Kaikki tapahtuu sielun ja ruumiin välisen yhteyden yleisten lakien mukaan: kun haluamme liikuttaa kättämme, se liikkuu, ja kun elonhenget ovat voimakkaassa liikkeessä koemme passioita.

20 …Malebranche… Toisin kuin aineellisten ja aistittavien asioiden luonnollinen yhteys aivoissa oleviin jälkiin, ymmärryksen piiriin kuuluvien ajatusten yhteys näihin jälkiin voi olla erilainen eri ihmisillä.

21 …Malebranche… Ruumiillisten aistimusten ja passioiden tehtävä: ruumiin ja sen elämän säilyttäminen. Sielun ja ruumiin yhteys muodostuu ja “luonnollisesta ja molemminpuolisesta vastaavuudesta, korrespondessista”: esim. sielun ajatusten ja aivojen jälkien (traces) välillä sekä sielun tunteiden (émotions) ja elonhenkien liikkeiden välillä. Sielu ei ole tietoinen näistä liikkeistä.

22 …Malebranche… Ideoiden ja jälkien välisillä yhteyksillä on kolmenlaisia syitä: Jumalan muuttumaton tahto Samanaikaisuus (identité du temps) Ihmisten tahto

23 …Malebranche Kahdenlaisia selityksiä: ”Proksimaalisia” mekanistisia neuraalisia selityksiä ”Ultimaattisia” finaalisia syitä: elossa säilymiseen liittyviä Kulttuuriset syyt? Redusoitavissa ensimmäisiin?

24 François Gigot de La Peyronie (1678-1749) Sielun sijainti empiirisenä tutkimusongelmana

25 La Peyronien metodiset periaatteet: I.Aistimukset aiheutuvat elonhenkien virtauksista aivoihin, pikkuaivoihin tai selkäytimeen; ja määrätyn aivojen osan ”ärsytys” (ebranlement) aiheuttaa sielun ja ruumiin yhteyden lakien mukaan tietynlaisen aistimuksen pikemminkin kuin toisen. Tästä seuraa, a) että eri osien ärsyttäminen tuottaa erilaisia aistimuksia ja saman osan aina saman aistimuksen b) jokin aivojen osa voi ärsyyntyä elonhenkien liikkeistä ulkoisista kohteista riippumatta ja tällöin sielulla on sama aistimus kuin sillä olisi jos aistimuksen lähtökohta olisi aistinelimissä

26 La Peyronien metodiset periaatteet: II. Aistimukset voivat estyä aivojen kiinteiden osien tai niissä olevien nesteiden vikojen takia (jotka eivät aina välttämättä ole näkyviä): a) Aina kun tietyn aistimuksen tuottamiseen tarkoitettu osa on häiriintynyt tai vaurioitunut, sielusta puuttuu aistimus, jona tämän alueen tulisi tuottaa. b) Jos aivojen osat, joita ei ole tarkoitettu sielun funktioihin, häiriintyvät, nämä funktiot säilyvät (edellyttäen, että häiriö ei mitenkään vaikuta sielun toimintoihin osallisten osien toimintaan). c) On mahdollista, että sielun funktioille omistetuilla alueilla on näkymätön häiriö, ja havaittava vaurio niiden kannalta tarpeettomilla, indifferenteillä alueilla.

27 La Peyronie ja sielun funktioiden lokalisaatio: Jos havaittaisiin aivojen, pikkuaivojen tai ydinjatkoksen aineksen täysin hajonneen tai tuhoutuneen, ilman että sielun funktioissa ei olisi vaurioita, niin voitaisiin päätellä, etteivät aivot ole sielun tyyssija. Jos taas päinvastoin nähtäisiin aina tiettyjen osien tuhoutuneen ilman, että sielun kyvyt ovat heikentyneet, kun taas toisten osien vaurioon liittyisi aina samojen kykyjen heikentyminen, voitaisiin päätellä, että juuri nämä jälkimmäiset osat eivätkä ensin mainitut ovat ne osat, joissa sielu havaitsee, kuvittelee, järkeilee jne.

28 La Peyronie ja sielun tyyssijan etsimisen empiirinen menetelmä: 1. Poissulkemisen menetelmä: Jos yhden osan vaurio ei vaikuta sielun toimintoihin, se ei ole tämän tyyssija. 2. Toinen askel: havaitaan systemaattisesti, että tietyn alueen vaurioon liittyy aina sielun kykyjen häiriintyminen tai tuhoutuminen. Tulos: sielun tyyssija ei sijaitse koko aivoissa eikä käpyrauhasessa vaan corpus callosumissa (aivokurkiaisessa) La Peyronie lokalisoi myös motoriset ja sensoriset funktiot eri alueille (corpus striatum ja corpus callosum).