) Kaupungit ja kaupankäynti

Esitys aiheesta: ") Kaupungit ja kaupankäynti"— Esityksen transkriptio:

1 ) Kaupungit ja kaupankäynti
Keskiajan talous ) Raha ja yrittäminen ) Kaupungit ja kaupankäynti 3) Ammatit

2 Raha ja yrittäminen Käytössä metalliraha, arvo määräytyi kolikon painon ja käytetyn metallin mukaan. Metalleina kulta, hopea, kupari Eri hallitsijat ja valtakunnat tekivät omia rahojaan Ongelmat? Kolikoiden erilaisuus Jalometallin ”puhtaus” vaihteli Eri jalometallien välinen vaihtosuhde vaikea määrittää Vasta siirtyminen kolikoiden standardisointiin ja paperirahaan vähensi ongelmia. Esim. Venetsian dukaatti ja Firenzen floriini

3 Kapitalismi? Markkinatalouden (kapitalismin) on sanottu syntyneen keskiajan Italiassa Mitä kapitalismi on? V: Raha ei ole enää vain arvon mitta tai vaihdon väline vaan Pääomaa, jota saattoi sijoittaa eteenpäin. vrt. ”Raha poikii” Italiassa syntyi pankkitoimintaa ja uusia rahoitusmuotoja Velkakirjat, lainat yrittäjille ja hoveille Myös osakeyhtiötoiminta esim. laivanvarustuksessa

4 Miksi juuri myöhäiskeskiajan Italiassa?
Keskiajan feodaalisessa maatalousyhteiskunnassa markkinatalous ei voinut syntyä. Miksi? Koroilla rikastuminen kirkon mielestä väärin Feodalismissa ei työmarkkinoita, talonpojat ”sidottu turpeeseen” Aateli soti, papisto harjoitti uskontoa => kukaan ei kiinnostunut yrittäjäjyydestä Omavaraistalous maaseudulla esti markkinoiden kehitystä Rahaa oli vähän liikkeellä, tavaroita vaihdettiin suoraan ja esim. veroja maksettiin maataloustuotteina.

5 Italia myöhäiskeskiajalla:
Kuninkaiden valta heikko, kaupungit (esim. Firenze, Genova, Milano) melko itsenäisiä => Taloudellista toimintaa ei valvottu Vilkkaat kauppasuhteet Välimerellä poikivat ylimääräistä rahaa, jota alettiin sijoittamaan eteenpäin Orastava renessanssi kulttuurissa heijastui myös taloudelliseen toimintaan 1400 – luvulta lähtien Yrittäminen sopi myös protestanttisen uskonnon ihmiskuvaan ja etiikkaan

6 Kaupungit ja kaupankäynti
N. v Euroopassa perustettiin valtava määrä kaupunkeja. Roomalaisten perustamat leirit kasvoivat kaupungeiksi Keskiajalla sotien takia perustetut linnoitukset laajenivat Kaupunkeja perustettiin myös verotuksen ja tullinkannon helpottamiseksi Voimakas väestönkasvu tuki kaupunkien kasvua Kaupunkialueen kasvua rajoitti ruuantuotannon ja kuljetusten rajallisuus. Kaupunkia elätti päivämatkan (n. 3-4 km.) etäisyydellä oleva maaseutu. Rannikkojen ja kaupan solmukohtien kaupungit kasvoivat suurimmiksi, ruokaa voitiin tuoda kauempaa

7 Tärkeimmät kauppareitit
Keskiajan Eurooppa oli kolmen tärkeän kauppa-alueen varassa: Itämeri, Välimeren länsi-osa ja itäinen välimeri Itämerellä toimi hansaliitto Läntisen välimeren kauppaa pyörittivät Pohjois-Italian kaupungit Itäisellä välimerellä käytiin kauppaa islamilaisten kauppiaiden kanssa * Nämä kolme ”syöttivät” keskistä Eurooppaa

8 Mitä kaupattiin? Keskiajalla tärkeimmät kauppatavarat olivat maataloustuotteet ja mausteet Miksi mausteet olivat tärkeitä? Keskeisiä kauppatavaroita: vilja, olut, suolakala, suola (pippuri, sokeri) Myös puutavara ja nahat sekä turkikset Ylellisempiä tuotteita viini, hienot kankaat, metallityökalut ja aseet

9 Ammatit: Maaseudulla yleiset: talonpoika, paimen Kirkolla omat virat
Ylhäistö: Virkamiehet, upseerit kartanonherrat naisilla maaseudulla mahdollisuus toimia esim. pyykkäreinä tai kehrääjinä Kylissä myös suutari, seppä yms. (=> nimistöön ”Smith”, ”Miller”, ”Schumacher” yms.) Kaupungeissa eri käsityöammattien harjoittajat perustivat ammattikuntia ja kiltoja, jotka rajoittivat ja säätelivät yrittämistä ja kaupankäyntiä sekä valvoivat tuotteiden laatua Varakkaat porvarit ja ammattikuntien edustajat johtivat kaupunkeja raadeissa yhdessä pormestarin kanssa.

10 Yleisimmät porvari/käsityöammatit:
Sepät, kultasepät Puusepät, kivenhakkaajat vaatturit, nahkurit, suutarit Kankaankutojat, värjääjät lasinpuhaltajat Kauppiaat, Pankkiirit

11 (Lontoolaisten nahkurien säännöt vuodelta 1346)
The members of the trade are to provide a candle to be kept burning before the shrine of Our Lady in the Church of All Hallows near London Wall. Contributions toward the cost shall be put in a box.  From this charity box 7 pence a week is to be provided for any member of the trade of good repute who shall fall into poverty and for any widow of a member.  Persons from outside the city, except apprentices, are not to work as White Tawyers.  No member shall hire away the serving men of another without permission.  If any member has so much work that he cannot finish it and is in danger of losing the work, the others shall help him.  If a member dies, the others shall go to the Vigil for him. If he leaves no money for the funeral expenses, they shall be borne out of the common box.  If any serving man acts rebelliously or improperly, no one shall hire him till he has made amends.  If any member of the trade speaks or acts amiss in regard to the aforementioned points, he shall not follow the trade until he has made amends.  If any member disobeys these statutes and is convicted by his fellows, he is to be fined 2 shillings the first time, 3 shillings and 4 pence the second, 6 shillings and 8 pence the third, and 10 shillings the fourth. For the fourth offense he shall be excluded from the trade.  A general meeting shall be held each year. Two overseers shall be chosen. They shall have charge of all things connected with the trade. They shall take an oath before the Mayor and Aldermen. They shall search diligently and report any defaults in the trade to the Mayor and Aldermen, not sparing even their friends. If any one disobeys the overseers, or hinders their search, or refuses to attend the meetings, he shall be fined 3 shillings and 4 pence for the first offense, 6 shillings and 8 pence for thesecond, 13 shillings and 4 pence for the third. For the fourth he shall be fined 20 shillings and be excluded from the trade forever.  If the overseers are lax, or partial, or accept bribes, or if they  neglect to hold the annual meetings, they shall be punished in the same manner.  The overseers shall confiscate any skins falsely or deceitfully worked which they find on sale, and the worker thereof shall be fined in the same manner.  No one who has not served an apprenticeship in the trade shall practice it unless the overseers or four members of the trade testify that he is sufficiently skilled in it.  No member of the trade shall charge higher prices than the following for working up hides of the various sorts:  10 Scotch stagâs hides 13 shillings and 4 pence  10 Irish stagsâ hides 13 shillings and 4 pence  10 Spanish stagâs hides 10 shillings  100 goat skins 20 shillings  100 roe deer skins 16 shillings  100 calf skins 8 shillings  100 kid skins 8 shillings (Lontoolaisten nahkurien säännöt vuodelta 1346)