Luentomateriaali Kohonnut verenpaine

Esitys aiheesta: "Luentomateriaali Kohonnut verenpaine"— Esityksen transkriptio:

1 Luentomateriaali Kohonnut verenpaine
Julkaistu Perustuu päivitettyyn Käypä hoito -suositukseen

2 Näytön varmuusaste Käypä hoito -suosituksissa
Koodi Näytön aste Selitys A Vahva tutkimusnäyttö Useita menetelmällisesti tasokkaita1 tutkimuksia, joiden tulokset samansuuntaiset B Kohtalainen Ainakin yksi menetelmällisesti tasokas tutkimus tai useita kelvollisia2 tutkimuksia C Niukka Ainakin yksi kelvollinen tieteellinen tutkimus D Ei tutkimusnäyttöä Asiantuntijoiden tulkinta (paras arvio) tiedosta, joka ei täytä tutkimukseen perustuvia näytön vaatimuksia 1 Menetelmällisesti tasokas = vahva tutkimusasetelma (kontrolloitu koeasetelma tai hyvä epidemiologinen tutkimus); tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin. 2 Kelvollinen = täyttää vähimmäisvaatimukset tieteellisten menetelmien osalta; tutkittu väestö ja käytetty menetelmä soveltuvat perustaksi hoitosuosituksen kannanottoihin.

3 Luentomateriaalin käyttö
Käypä hoito -suositusten luentomateriaalit on laadittu tukemaan suosituksen käyttöönottoa. Ne ovat vapaasti käytettävissä terveydenhuollon, julkishallinnon ja oppilaitosten koulutuksissa ja apuna ammattilaisten arjessa. Käyvän hoidon tuottamat aineistot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Esityksen sisältöä ei saa muuttaa. Jos esitykseen sisällytetään muuta materiaalia, Käypä hoito -esityspohjaa ei saa käyttää lisätyssä materiaalissa.

4 Keskeinen sanoma Kohonneen verenpaineen ja sen haittojen tehokas ehkäisy edellyttää vaikuttavia toimenpiteitä koko väestön natriuminsaannin vähentämiseksi. Aikuisikäisistä suomalaista noin kahdella miljoonalla on kohonnut verenpaine. Vain joka viidennen verenpaine on ihanteellisella tasolla. Hypertension tärkeimpiä muutettavissa olevia vaaratekijöitä ovat suolan runsas saanti, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja liikapaino.

5 Keskeinen sanoma Noin miljoona suomalaista käyttää verenpainetta alentavia lääkkeitä, mutta heistä vain noin 40 %:lla verenpaine on hoitotavoitteessa. Hoitotavoitteiden saavuttamiseksi ACE:n estäjiin tai ATR:n salpaajiin ja kalsiumkanavan salpaajiin tai diureetteihin perustuvaa yhdistelmähoitoa tulee lisätä. Beetasalpaajien käyttöä suositellaan, jos se on muiden sairauksien johdosta aiheellista.

6 Keskeinen sanoma Lääkehoitoa suositellaan, jos vastaanotolla mitattu systolinen painetaso on elintapahoidoista huolimatta vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja kotona itse mitattu systolinen painetaso on vähintään 135 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 85 mmHg tai verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnissä systolisen paineen päivätaso on vähintään 135 mmHg tai diastolinen päivätaso vähintään 85 mmHg.

7 Mitä uutta päivityksessä?
Suolan saannin vähentämisen merkitystä ehkäisyssä ja hoidossa korostetaan. Ennen lääkehoidon aloitusta terveydenhuollon mittauksissa todettu kohonnut verenpaine varmistetaan aina joko koti-mittausten tai verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnin avulla. Kohonneen verenpaineen lääkehoidon aloitustasoa on alennettu. Lääkehoito on aiheellinen, jos elintapahoidosta huolimatta vastaanotolla mitattu systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja kotona itse mitattu tai pitkäaikaisrekisteröinnin päiväaikainen systolinen painetaso on vähintään 135 mmHg tai diastolinen painetaso vähintään 85 mmHg. Beetasalpaajia suositellaan ensisijaislääkkeeksi vain, jos se on muiden sairauksien vuoksi aiheellista.

8 Mitä uutta päivityksessä?
Verenpaineen hoidon yleinen tavoite on alentaa systolinen paine alle 140 mmHg:iin ja diastolinen paine alle 90 mmHg:iin (koti- ja ambulatorinen päivätaso alle 130/85 mmHg:iin).  Yli 80-vuotiailla tavoite on alle 150/90 mmHg (koti- ja ambulatorinen päivätaso alle 140/85 mmHg). Diabeetikoilla tavoite on alle 140/80 mmHg (kotitaso alle 135/75 mmHg ja ambulatorinen päivätaso alle 135/80 mmHg). Munuaistautiin liittyvässä albuminuriassa tavoite on alle 130/80 mmHg (kotitaso alle 125/75 mmHg ja ambulatorinen päivätaso alle 130/80 mmHg).

9 Verenpaineen mittaaminen
Kotona itse tehdyt verenpainemittaukset kuvaavat luotettavammin tavanomaista verenpainetasoa. Terveydenhuollossa ja kotona itse tehtyjä mittauksia edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta fyysistä ponnistelua tupakointia kofeiinipitoisten juomien (kahvi, tee, kolajuomat ja ns. energiajuomat) nauttimista. Ortostaattisen hypotension toteamiseksi verenpaine mitataan iäkkäiltä ja diabeetikoilta myös makuulla sekä heti ja 2 minuutin kuluttua makuulta seisomaan nousemisen jälkeen. Mittaustulokset kirjataan verenpainekorttiin tai seurantalomakkeelle. Ohjeistus verenpaineen kertamittauksen suorittamisesta esitetään diassa 10.

10 Taulukko 1. Tiivistelmä verenpaineen kertamittauksen suorituksesta
Tärkeimmät huomioitavat seikat Huomioitava myös Mittari Käytetään kliinisissä testeissä hyväksyttyä mallia. Mittaustarkkuuden tarkistus tehdään joka toinen vuosi. Mansetin kumipussi Koko on ohjeen mukainen: leveys vähintään 40 % pituus vähintään 80 % olkavarren ympärysmitasta. 12 cm:n ja 15 cm:n levyiset mansetit yleensä riittävät. Mittaus-paikka Mittaus tehdään olkavarresta. Mittauksen aikana tutkittava istuu kyynärvarsi tuettuna mansetin alareuna sydämen alareunan tasolla. Mittausolot Tutkittava lepää 5 minuuttia istuallaan ennen mittausta, mansetti paikalleen asetettuna. Ympäristön tulee olla rauhallinen. Tutkittavaa ei saa kuormittaa fyysisesti eikä henkisesti. Keskustelua on vältettävä. Mittaustapa Auskultaatiomittauksessa painetta nostetaan värttinävaltimon sykettä tunnustellen aluksi 30 mmHg yli systolisen paineen ja sitten lasketaan 2–3 mmHg/s. Systolinen paine = Korotkoffin äänien vaihe I, diastolinen paine = vaihe V (tai vaihe IV, jos vaihe V ei ole todettavissa) Mittaus-tulos Painelukemat kirjataan 2 mmHg:n tarkkuudella tai automaattimittaria käytettäessä 1 mmHg:n tarkkuudella. Paine mitataan kahdesti 1–2 minuutin välein ja molemmat tulokset kirjataan.

11 Kohonneen verenpaineen diagnosointi
Kohonneen verenpaineen diagnoosi perustuu vähintään neljällä erillisellä mittauskerralla istuallaan tehtyjen verenpaineen kaksoismittausten keskiarvoon. Diagnoosi varmistetaan elintapahoidon aikana kotona itse tehtyjen verenpainemittausten tai verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnin avulla. Toisiaan vastaavat vastaanotto-, kotimittaus- ja pitkäaikaisrekisteröinti-verenpainetasot on esitetty seuraavassa diassa 12.

12 Taulukko 2. Valtimotautiriskin suhteen toisiaan vastaavat vastaanotto-, kotimittaus- ja pitkäaikaisrekisteröinti-verenpainetasot. Verenpaine-luokka Vastaanotto-paine, mmHg Kotipaine, mmHg1 Ambulatorinen 24t, mmHg2 Ambulatorinen päivä, mmHg2 Ambulatorinen yö, mmHg2 Optimaalinen < 120/80 < 120/75 < 115/75 < 100/65 ”Normaali” SVP 120–129 tai DVP 80–84 SVP 120–124 tai DVP 75–79 SVP 115–124 tai DVP < 75 SVP 100–109 tai DVP 65–69 ”Korkea normaali” SVP 130–139 tai DVP 85–89 SVP 125–134 tai DVP 80–84 SVP 125–129 tai DVP 75–79 SVP 130–135 tai DVP < 853 SVP 110–119 tai DVP < 703 Kohonnut SVP ≥ 140 tai DVP ≥ 90 SVP ≥ 135 tai DVP ≥ 85 SVP ≥ 130 tai DVP ≥ 80 SVP ≥ 1354 tai DVP ≥ 85 SVP ≥ 120 tai DVP ≥ 70 Vähintään kohtalaisesti kohonnut SVP ≥ 160 tai DVP ≥ 100 SVP ≥ 145 tai DVP ≥ 90 Valkotakki-hypertensio < 135/855 Piilevä hypertensio < 140/90 SVP ≥ 1355 tai DVP ≥ 855 1 Raja-arvot perustuvat IDHOCO-tutkimuksen tuloksiin. 2 Raja-arvot perustuvat pääosin IDACO-tutkimuksen tuloksiin. 3 Pyöristämätön DVP:n päivätaso on 83–84 mmHg ja yötaso 68–69 mmHg.  4 Raja-arvo perustuu kansainvälisiin suosituksiin ja käytäntöihin. IDACO-tutkimuksessa raja-arvo oli 138,2 mmHg, pyöristettynä 140 mmHg.  5 Aihepiiriin liittyvissä tutkimuksissa käytetyt yleisimmät raja-arvot

13 Perustutkimukset sekä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöiden selvitys
Kun verenpainetaso on todettu kohonneeksi, tehdään potilaalle perustutkimukset ja valtimosairauksien vaaratekijöiden selvitys. Perustutkimuksissa selvitetään muut sairaudet sekundaarisen hypertension mahdollisuus lääkkeiden käyttö elintavat kohde-elinvauriot muut sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät. Valtimotaudin kokonaisriski voidaan arvioida primaarisessa ehkäisyssä "terveillä" FINRISKI-laskurin avulla. Laskuri laskee riskin sairastua sydäninfarktiin tai vakavaan aivoverenkiertohäiriöön seuraavan kymmenen vuoden aikana.

14 Taulukko 3. Systoliseen (SVP) ja diastoliseen verenpaineeseen (DVP) perustuva toimenpidekaavio ja verenpainetason luokitus. Luokka SVP (mmHg) DVP (mmHg) Toimenpiteet Optimaalinen < 120 ja < 80 Tarkistusmittaus 5 vuoden välein "Normaali" 120–129 tai1 80–84 Elintapaohjeet  Tarkistusmittaus 2 vuoden välein "Tyydyttävä" (”korkea normaali”) 130–139 85–89 Elintapaohjeet  Verenpainetason2 arviointi 4 kuukauden aikana Verenpaineen tarkempi luokittelu kotiverenpaineen tai pitkäaikaisrekisteröinnin avulla, jos vastaanottopainetaso on ”korkea normaali” 1 Kumpikaan painearvo ei oikeuta korkeampaan verenpaineluokkaan  2 Vastaanotolla vähintään neljänä eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo Huom. Taulukko jatkuu seuraavassa diassa.

15 Taulukko 3. Systoliseen (SVP) ja diastoliseen verenpaineeseen (DVP) perustuva toimenpidekaavio ja verenpainetason luokitus. Luokka SVP (mmHg) DVP (mmHg) Toimenpiteet Kohonnut verenpaine Lievästi kohonnut 140–159 tai1 90–99 Elintapaohjeet  Verenpainetason2 arviointi ja tarkempi luokittelu3 2 kuukauden aikana Kohtalaisesti kohonnut 160–179 100–109 Elintapaohjeet  Verenpainetason2 arviointi ja tarkempi luokittelu3 2 kuukauden aikana 1 Kumpikaan painearvo ei oikeuta korkeampaan verenpaineluokkaan  2 Vastaanotolla vähintään neljänä eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo 3 Tarkempi luokittelu kotiverenpaineen tai pitkäaikaisrekisteröinnin avulla, jos vastaanotto- painetason perusteella kohonnut verenpaine Huom. Taulukko jatkuu seuraavassa diassa.

16 Taulukko 3. Systoliseen (SVP) ja diastoliseen verenpaineeseen (DVP) perustuva toimenpidekaavio ja verenpainetason luokitus. Luokka SVP (mmHg) DVP (mmHg) Toimenpiteet Kohonnut verenpaine Huomattavasti kohonnut ≥ 180 tai ≥ 110 Elintapaohjeet Verenpainetason2 arviointi ja tarkempi luokittelu3 1–2 viikon aikana Hyperten-siivinen kriisi ≥ 200 ≥ 130 Välitön hoito4 Isoloitunut systolinen hypertensio ≥ 140 ja < 90 Elintapaohjeet Verenpainetason2 arviointi ja tarkempi luokittelu3 1 Kumpikaan painearvo ei oikeuta korkeampaan verenpaineluokkaan  2 Vastaanotolla vähintään neljänä eri päivänä tehdyn kaksoismittauksen keskiarvo 3 Tarkempi luokittelu kotiverenpaineen tai pitkäaikaisrekisteröinnin avulla, jos vastaanotto- painetason perusteella kohonnut verenpaine 4 Päivystystapauksena erikoissairaanhoitoon, jos kohde-elinlöydöksiä ja -oireita (hypertensiivinen hätätila) Huom. Taulukon alkuosat kahdessa edellisessä diassa.

17 Hoidon aiheet Kohonnutta verenpainetta ja sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaaraa pyritään aina pienentämään tehokkaan elintapaohjauksen avulla. Lääkehoito on aiheellinen, jos elintapahoidosta huolimatta vastaanotolla mitattu systolinen painetaso on vähintään 140 mmHg tai diastolinen vähintään 90 mmHg ja kotona itse mitattu tai vuorokausirekisteröinnin päiväaikainen systolinen paine on vähintään 135 mmHg tai diastolinen paine vähintään 85 mmHg C .

18 Hoidon tavoitteet Hoidon tavoitteena on alentaa verenpaine
alle 140/90 mmHg:iin (koti- ja ambulatorinen päivätaso alle 135/85 mmHg) A alle 150/90 mmHg:iin (koti- ja ambulatorinen päivätaso alle 140/85 mmHg), jos potilas on yli 80-vuotias alle 140/80 mmHg:iin (kotitaso alle 135/75 mmHg ja ambulatorinen päivätaso alle 135/80 mmHg), jos potilaalla on diabetes D, C alle 130/80 mmHg:iin (kotitaso alle 125/75 mmHg ja ambulatorinen päivätaso alle 130/80 mmHg), jos diabeettiseen tai ei-diabeettiseen nefropatiaan liittyy albuminuria (U-Alb > 300 mg/vrk tai U-Alb/Krea >30 mg/mmol) ja tavoite on haitoitta toteutettavissa D.

19 Elintapahoito Verenpainetta alentavat ja muita sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä vähentävät elintapamuutokset ovat keskeinen osa kohonneen verenpaineen hoitoa. Niiden toteuttaminen vaatii pitkäjänteistä ja suunnitelmallista neuvontaa. Keskeisiä riskitekijöitä ovat suolan (natriumin) liiallinen saanti runsas alkoholin käyttö vähäinen fyysinen aktiivisuus ylipaino. Natriumin keskimääräinen päivittäinen saanti tulee vähentää alle 2 000 mg:aan (ruokasuolaa alle 5 g). Tavoitteeseen päästään korvaamalla runsassuolaiset elintarvikkeet tuotteilla, joissa on pakkausmerkintä "vähemmän suolaa" tai "suolaa vähennetty"  luopumalla suolan käytöstä ruoanvalmistuksessa ja ruokapöydässä.

20 Taulukko 4. Suositus elintapojen muutoksista kohonneen verenpaineen ehkäisyssä ja osana hoitoa
Tekijä Tavoite Natriuminsaanti, mg/vrk < (vastaa < 5 g:aa NaCl/vrk)1 Kaliuminsaanti, mg/vrk Naiset ≥ , Miehet ≥ Kalsiuminsaanti, mg/vrk ≥ 800 Tyydyttyneet3 ja trans-rasvahapot4, E %5 < 10 n-3-sarjan monityydyttymättömät rasvahapot6, E%5 ≥ 1 Alkoholin käyttö, g viikossa (annosta/vko) Naiset < 100 (< 9), Miehet < 160 (< 14) Liikapaino ja lihavuus Liikapainoisilla (painoindeksi 25–29,9 kg/m2) ja lihavilla (painoindeksi vähintään 30 kg/m2) 5–10 %:n suuruinen painon väheneminen Vyötärölihavuus Vyötärön ympärysmitta miehillä < 102 cm ja naisilla < 88 cm Fyysinen aktiivisuus Vähintään viidesti viikossa vähintään 30 minuuttia kerralla (yhtenä tai useampana jaksona) kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa, esimerkiksi reipasta kävelyä Tupakointi Tupakoinnin lopettaminen 1Vastaa natriummäärää 87 mmol  2Vastaa naisilla kaliummäärää 79 mmol ja miehillä 90 mmol  3Tärkein lähde kovat maito- ja muut eläinrasvat  4 Tärkeimmät lähteet rasvaiset maitovalmisteet ja voi, rasvaiset leivonnaiset ja rasvaiset liharuoat 5Osuus energiansaannista  6Tärkeimmät lähteet kala (eikosapentaeeni- ja dokosaheksaeenihappo) ja rypsiöljy (alfa-linoleenihappo)

21 Elintapamuutosten vaikutukset verenpaineeseen
Päivittäisen suolan saannin vähentäminen noin 6 gramman verran alentaa verenpainetta hypertensiivisillä potilailla keskimäärin 7/4 mmHg A. Vähäenergiaisen ruokavalion avulla saavutettu noin 4 %:n laihtuminen taas alentaa liikapainoisten hypertensiivisten verenpainetta keskimäärin 6/3 mmHg, mutta sen pitkäaikaisvaikutukset saattavat olla pienempiä B. Pitkäaikaiseen verenpaineen laskuun tarvitaan laihtumisen ohella pysyviä ravinnon laadun muutoksia, erityisesti suolan käytön vähentämistä.

22 Elintapamuutosten vaikutukset verenpaineeseen
Kohtalaisen kuormittava kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu, esimerkiksi puoli tuntia reipasta kävelyä viidesti viikossa, pienentää kohonnutta lepoverenpainetta keskimäärin 8/5 mmHg B ambulatorista päiväaikaista verenpainetta keskimäärin 3/3 mmHg muttei vaikuta yönaikaiseen verenpaineeseen B. Runsaan alkoholinkäytön vähentäminen 3–4 annoksen verran päivää kohden alentaa kohonnutta verenpainetta keskimäärin 3/2 mmHg B.

23 Lääkehoidon aiheet Lääkehoito aloitetaan, jos verenpaine pysyy elintapahoidoista huolimatta kohonneena. Toistuvissa vastaanottomittauksissa systolinen verenpaine ≥ 160 mmHg tai diastolinen paine ≥ 100 mmHg A. Painetaso varmistetaan kotimittausten tai verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinnin avulla. Toistuvissa vastaanottomittauksissa systolinen verenpaine on 140–159 mmHg tai diastolinen verenpaine 90–99 mmHg, ja kotimittausten tai vuorokausirekisteröinnin perusteella verenpaine on kohonnut C. Sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaaraa on lisäksi aina pyrittävä pienentämään tehokkaan elintapaohjauksen ja tarvittaessa lääkehoidon (statiinit) avulla. Sydän- ja verisuonitautien kokonaisvaara voidaan arvioida FINRISKI-laskurilla.

24 Lääkehoidon valinta Lääke on valittava yksilöllisesti
Lääkehoidon valintaan vaikuttavat hypertension vaikeusaste kohonneeseen verenpaineeseen liittyvät elinvauriot muut samanaikaiset riskitekijät, sairaudet ja lääkitykset. Tärkeintä ovat riittävä verenpaineen lasku ja sydän- ja verisuonitautivaaran pienentäminen. Yleensä tarvitaan yhdistelmälääkehoitoa. Mielekäs yhdistelmä on ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja yhdistettynä diureettiin ja kalsiumkanavan salpaajaan. Beetasalpaajia suositellaan ensisijaislääkkeeksi vain, jos se on muiden sairauksien vuoksi aiheellista (esim. sepel-valtimotauti).

25 Yhdistelmälääkehoidon valinta
Useimpia eri ryhmiin kuuluvia verenpainelääkkeitä voidaan yhdistää. Kahden verenpainelääkkeen yhdistelmä alentaa kohonnutta verenpainetta enemmän kuin yhden lääkkeen annoksen kaksinkertaistaminen A. Esimerkkejä ensisijaisista verenpainelääkkeistä eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa esitetään dioissa 26 ja 27.

26 Taulukko 5. Esimerkkejä ensisijaisista verenpainelääkkeistä eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa Ei kohde-elinvaurioita Komplisoitumaton essentiaalinen hypertensio ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti Kohde-elinvaurio tai sydän- ja verisuonisairaus LVH Mikroalbuminuria tai proteinuria ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja Munuaisvaurio ilman albuminuriaa ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja ja muut, diureetti mukaan luettuna (furosemidi, jos eGFR < 30 mg/ml/1,73 m2) Sairastettu aivohalvaus Sairastettu sydäninfarkti Beetasalpaaja, ACE:n estäjä (ATR:n salpaaja, jos ACE:n estäjä ei sovi) Oireinen sepelvaltimotauti Beetasalpaaja, kalsiumkanavan salpaaja Sydämen vajaatoiminta ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, diureetti, beetasalpaaja, aldosteroniantagonisti ACE = angiotensiinikonvertaasientsyymi ATR = angiotensiinireseptori LVH = sydämen vasemman kammion hypertrofia Huom. Taulukko jatkuu seuraavassa diassa

27 Taulukko 5. Esimerkkejä ensisijaisista verenpainelääkkeistä eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa Kohde-elinvaurio tai sydän- ja verisuonisairaus Eteisvärinä Toistuva ATR:n salpaaja, ACE:n estäjä, beetasalpaaja Pysyvä Beetasalpaaja, verapamiili (huom. ei näiden kahden yhteiskäyttöä) Perifeerinen valtimotauti ACE:n estäjä, kalsiumkanavan salpaaja Erityistilanteet Diabetes ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja, kalsiumkanavan salpaaja, diureetti Raskaudenaikainen hypertensio Beetasalpaaja, alfa- ja beetasalpaajan yhdistelmä (labetaloli), kalsiumkanavan salpaaja Astma Kalsiumkanavan salpaaja, ATR:n salpaaja, diureetti Huom. Taulukko alkaa edellisestä diasta ACE = angiotensiinikonvertaasientsyymi ATR = angiotensiinireseptori LVH = sydämen vasemman kammion hypertrofia

28 Seuranta Verenpaineen seuranta perustuu pääosin kotona tehtäviin mittauksiin. Seurantakäyntien ja laboratoriokokeiden määrä ja tiheys ovat yksilöllisiä ja riippuvat verenpainetasosta, kohde-elinvaurioista, lääkitysmäärästä ja lisäsairauksista. Verenpainelääkkeen aloituksen tai muutoksen jälkeen suositellaan 1–2 kk:n välein tehtäviä seurantakäyntejä, kunnes verenpaineen hoitotasapaino on saavutettu. Kun verenpaine on saatu tavoitetasolle, suositellaan noin 6–12 kk:n välein tehtäviä seurantakäyntejä. Mekaaninen reseptien uusinta ilman tilannearvioita ei ole hyväksyttävä käytäntö.

29 Seuranta Taulukko 6. Verenpainepotilaan arviokäynnin sisältö
6 kuukauden välein 1–2 vuoden välein* Verenpainetaso ja syke, lääkityksen sopivuus Krea, eGFR, K, Na, U-Alb/Krea Hoitomyöntyvyys fP-Gluk, (B-HbA1c) Paino lipidit, Alat Elintavat EKG tarvittaessa *Potilaskohtaisesti lääkärin harkinnan perusteella Kohonneen verenpaineen hoidon keskeisiä ongelmia ovat huono sitoutuminen hoitoon ja hoitotavoitteiden riittämätön toteutuminen A. Puolet verenpainepotilaista ei noudata sovittua lääkehoitoa 6–12 kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Hoitoon sitoutumista lisäävät ymmärrettävät ja havainnolliset hoito-ohjeet ja huolellinen seuranta.

30 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä
Puheenjohtaja: Antti Jula, LKT, tutkimusprofessori, sisätautien erikoislääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Jäsenet: Ilkka Kantola, LKT, dosentti, sisätautien erikoislääkäri, toimialuejohtaja; TYKS:n medisiininen toimialue Päivi Korhonen, LT, dosentti, yleislääketieteen ja sisätautien erikoislääkäri, ma. yleislääketieteen professori; Keski-Satakunnan terveydenhuollon kuntayhtymä ja Turun yliopiston yleislääketieteen laitos Seppo Lehto, LT, dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, vastaava ylilääkäri; KYS:n sisätautien klinikka Eero Mervaala, LT, professori; Helsingin yliopiston biolääketieteen laitos, farmakologia, Käypä hoito -toimittaja Kaj Metsärinne, LKT, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, nefrologian ylilääkäri ja vastuualuejohtaja; TYKS:n medisiininen toimialue Timo Strandberg, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Helsingin yliopisto, sisätautien ja geriatrian klinikka, ja HUS Medisiininen tulosyksikkö: Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos/geriatria ja OYS, yleislääketieteen yksikkö Ilkka Tikkanen, LKT, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; HYKS:n nefrologian klinikka Mikko Syvänne, LT, dosentti, kardiologian, sisätautien ja yleislääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri; Suomen Sydänliitto ry. Luentomateriaalin laadinta Tiina Tala, oppimateriaalitoimittaja; Käypä hoito Luentomateriaalin asiasisällön tarkistus Antti Jula Luentomateriaalin ulkoasu Tiina Tala ja Kirsi Tarnanen; Käypä hoito