Vaivaisia vai uskon välikappaleita?

Esitys aiheesta: "Vaivaisia vai uskon välikappaleita?"— Esityksen transkriptio:

1 Vaivaisia vai uskon välikappaleita?
Esitelmä Vammaisuuden teologia -seminaarissa

2 Tutkimuskohde ja tutkimuskysymykset 1/2
Tutkimuksen kohteena oli neljä 1800-luvulla julkaistua postillaa eli saarnakokoelmaa Antti Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen (1801) Aron Gustaf Borgin Postilla (1859) Johan Fredrik Berghin Postilla (1875) Pietari Kurvisen Herran kansan pyhä lepo (1890)

3 Tutkimuskohde ja tutkimuskysymykset 2/2
Tutkimuksessa oli kolme tutkimuskysymystä: Miten postillojen kirjoittajat suhtautuvat vammaisuuteen postillojensa saarnoissa? Miten tämä suhtautuminen eroaa tai on yhdenmukainen aikakauden yleisen suhtautumisen kanssa? Onko eri postillojen kirjoittajien suhtautumisessa vammaisuuteen eroavaisuuksia? Tutkimuksen lähtökohta oli käsitehistoriallinen ja sisällönanalyyttinen

4 Käsitteistä 1/2 Nykyaikainen käsitys vammaisuudesta on melko tuore, 1970-luvulta. Tutkimusajankohtana vastaa termi oli ”vaivainen” Tämä oli kuitenkin laajempi termi, joka käsitti myös esimerkiksi köyhät, sairaat ja vanhukset Vaivaisuus määriteltiin työkykyisyydestä lähtien. Vaivainen: henkilö, joka oli pysyvästi työkyvytön, kärsi selvästi havaittavasta vaivasta ja oli ulkopuolisen avun tarpeessa Termi lähtöisin köyhäinhoitoterminologiasta Vrt. termi ”tylsämielinen”, joka saattoi tarkoittaa kehitysvammaista.

5 Käsitteistä 2/2 Myös termit ”kuuro”, ”mykkä” ja ”vammainen” oli kyllä jo esitelty suomen kieleen. Sanojen sanakirjamääritelmistä paistaa esille tietty negatiivinen asenne Esimerkiksi Christfrid Gananderin sanakirjan (1727) määritelmä sanalle ”mykkä” sisältää sanan ”tyhmä” Elias Lönnrotin määritelmä sanalle ”vammainen”: vaivoista kärsivä, täynnä virheitä tai vikoja, hauras.

6 Vammaisuus postilloissa 1: vammaisuus reaalisena asiana
Tarkoittaa sitä, että saarnassa vammaisuutta kohdellaan oikeana, tapahtuneena asiana. Esimerkiksi Berghin postillan saarna kolmantena adventtisunnuntaina: ”--Mutta tultuanne vaivaisiksi, kelpaa Kristus teille. Siinä on se olewa teille lohdullista nähdä, kuinka Jesuksella ainoastansa on tekemistä sokiain, ontuwain, spitalisten, kuuroin, kuolleiden ja köyhäin kanssa--”.

7 Vammaisuus postilloissa 2: vammaisuus vertauskuvana
Arviolta suurin osa tutkittujen saarnojen vammaisuusviitteistä menee tähän kategoriaan. Vammaisuus nähdään tehokeinona jonkin asian opetuksessa (esimerkiksi Jeesuksen jumaluus, hengellinen sokeus/kuurous). Joissain saarnoissa saattoi esiintyä sekä vertauskuvallisuutta että reaalista vammaisuutta.

8 Vammaisuus yhteiskunnallisena asiana 1800-luvulla 1/2
Tutkimusajankohtana oli voimassa kaksi kirkkolakia, vuoden 1686 karoliininen kirkkolaki ja vuoden 1869 Schaumanin kirkkolaki. Vuoden 1686 lain mukaan seurakuntien tuli ylläpitää vaivaisenhuoneita niille, joiden täytyi turvautua muiden apuun. Samalla laki määräsi ankaran rangaistuksen niille, jotka väärinkäyttivät vaivaisenhuonejärjestelmää.

9 Vammaisuus yhteiskunnallisena asiana 1800-luvulla 2/2
Vuoden 1869 lain mukaan ”mielipuolia” ei saanut päästää ehtoolliselle (pykälä 65). Toisaalta ”sairasmielisiltä” ja mykiltä ei saanut kieltää ehtoollista, mikäli nämä selkeästi ilmaisivat halunsa. ”Sairasmielisiltä” lisäksi vaadittiin, että nämä olivat ”selvällä päällä”. (§67) Vammaisten ihmisten kokonaismäärää tilastoitiin ensimmäisen kerran v Tällöin määräksi saatiin hieman yli henkilöä (alle 1% koko väestöstä). Jotkut vammaiset saivat elää omissa kyläyhteisöissään melko rauhallista elämää.

10 Loppupäätelmät Vammaisuus näkyy postilloissa pääasiassa abstraktina, vertauskuvallisena asiana. Tämä oli ilmeisesti 1800-luvulla yleinen lukutapa. Vammaisuus näkyi ikävänä asiana. Saarnojen vammaisuuskuva ja yhteiskunnallinen vammaiskuva olivat kummatkin melko yhteneväiset.