FM kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus

Esitys aiheesta: "FM kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus"— Esityksen transkriptio:

1 ETELÄKARJALAINEN RUNONLAULUPERINNE TRADITIONA JA MUSIIKILLISENA LÄHTÖKOHTANA
FM kansanperinteen tutkija Mikko Europaeus Ryhmä Rajat Ylittävä Runonlaululaboratorio Etelä-Karjalan kansanmusiikki 2010

2 Kalevalamittainen kansanrunous
Runomittaan sovitettua suullista kansanperinnettä Useimmiten laulettua, osin myös lausuttua (loitsut) Päälajit: epiikka, lyriikka, riittirunous (mm. häät), loitsut Kerrontaa ja kuvailua käyttö- ja esitysyhteydessään ILMAN modernia kirjallis-taiteellista yhtenäisyyttä Läntisillä itämerensuomalaisilla (virolaiset, vatjalaiset, suomalaiset, karjalaiset), puuttuu idästä ja pohjoisesta Runomitta vuotta vanha (kielimuoto: mksm) Runoaiheiden aikajänne < 3000 v l. (ääripäitä: syntymyytit ↔ sota- ja lahjoitusmaarunous) Alueelliset pääerot: länsi ↔ itä, pohjoinen ↔ etelä Säilyi periferioissa (Karjala, Inkeri, Setumaa) pisimpään

3 Klassinen kalevalamitta
Runosäkeessä yleensä 8 tavua: Tuu-ti las-ta tuo-ma-rik-si Säkeessä neljä trokeista runojalkaa eli nousun ja laskun, kaksi tavua, sisältävää osaa: Tuu-ti / las-ta / tuo-ma / -rik-si Ensimmäinen runojalka muita vapaampi tavuiltaan (2-4) ja painosäännöiltään: Tuu-ti-pa / las-ta / tuo-ma / -rik- / si 2., 3. ja 4. runojalassa sanan pitkän pääpainollisen tavun osuttava runojalan nousuun, lyhyen laskuun: Tuu-ti / las-ta / tuo-ma /-rik-si Kaksi rakenteellista säetyyppiä: 1. Normaalitrokee: sanapaino = runokorko: Tuu-ti / las-ta / tuo-ma / -rik-si 2. Murrelmasäe: sanapaino ≠ runokorko: Maa-kun / -nan ku /-rit-ta /-jak-si Kesuura eli taite (normaalitrokeen keskellä, sana ei voi jatkua yli) Sanajärjestys ja ns. viskurilaki (pitkät sanat loppuun) + Kalevalakielen tyylikeinoja: alkusointu, kerto (parallelismi)

4 Runomitan joustavuus Klassinen kalevalamitta Suomenlahden pohjoispuolella ja Inkerissä, VAIN yksi standardi Kalevalaisen runouden keskeisissä lajeissakin mitallisesti väljää ainesta (esim. loitsut) Murre-alueilla kalevalamitassa luonnollisia eroja Runonlaulajan lähtökohta: ei orjallista määrämuotoa, vapaa yhdistely oli mahdollista Välimuotoiset laulut l. (alkusointu + riimi), kalevalamitan ja rekilaulun välimuoto

5 Runonlaulun käytäntö: laulutavat
YKSINLAULU - säestyksetön - kanteleella säestetty VUOROLAULU - kaksinlaulu - esilaulaja ja kuoro YHTEISLAULU - joukkolaulu, usein rituaalinen yhteys (esim. miehet karhurunoja, naiset häärunoja)

6 Laulutavat eri alueilla 1800-l.
POHJOINEN: Viena, Aunus, Laatokan Karjala - Yksinlaulu (miehet, naiset) - Yhteislaulu (miehet, naiset) ETELÄINEN: Viro, Inkeri, Karjalan kannas - Esilaulaja ja kuoro (naiset) - Yksinlaulu (naiset, miehet)

7 ? Avoimia kysymyksiä ? Sävelmän ja runotekstin suhde, variaatio
Kaksinlaulun merkitys ja levikki - Savo ja Pohjanmaa, Karjala (?) Eteläisen laulutavan historia ja levikki - Häme (?) (vrt. Sääksmäen Ritvalan Helkajuhla) - Etelä-Karjala (?) Etelä-Savo (?) Miesten runonlaulu eteläisillä alueilla

8 ♪ Runosävelmät ♫ 5-iskuinen (5/4) tyyppi perusmuoto Suomessa → yksinlaulu 4-iskuinen tyyppi (4/4, 2/4) laaja-alaisin: kaikilla itämerensuomalaisilla alueilla, yleisin Laatokan Karjalassa, Virossa, Inkerissä → vuorolaulu Myös kolmijakoisuutta (3/4, 6/8) ja jakoisuuden vaihtelua Muotorakenne: 1-2 sävelmäsäettä, harvoin 4 Asteikko pentakordi (5 säveltä), laajentumat (6. ja 7.) uudempaa kerrostumaa Melodialiike vakaa, intervallit suppeita (priimi, sekunti, terssi) EI duuri-molli-tonaliteettia (pieni ja suuri terssi tai välimuoto) Sävelmän variaatio melodiikan ja rytmiikan puitteissa

9 Eteläisen laulutavan peruspiirteitä
Esilaulaja ja kuoro VUOROTTELEVAT 1) Esilaulaja laulaa säkeen (+ kertaa siitä osan) 2) Kuoro kertaa a) säkeen (+ kerratun osan) b) osan säettä c) rinnakkaisäkeellä (+ kertaa siitä osan) 3) Esilaulaja jatkaa uudella säkeellä jne. Esilaulajan ja kuoron säkeet limittyvät usein lopputavuiltaan eli ne lauletaan päällekkäin Säkeissä voi olla refrengejä eli kertosanoja Vuorottelussa runsaasti variaatiota (vrt. Inkeri)

10 Eteläinen musiikillinen kehitys
Vanhakantaisia piirteitä: Yksisäkeisyys 5-iskuisissa (5/4) sävelmissä Neli-iskuisuus } Moniäänisyys (Inkeri) Uudempia piirteitä: Pentakordi laajenee (sekstit, septimit) Rytmiikka monipuolistuu Melismaattisuus (melodialiike tihenee) Refrengit lisääntyvät

11 Inkeriläistä monimuotoisuutta (1000 kpl)
Jo-kos lau - la - ja - la - kas tu i, ul - ko - mes - ta - ri u - neh tu i - Pohjois-Inkeri. Keltto. Valmari, A Runosävelmät I. E: Vel-loi - ni vet se ve- noi-sen sep-poi joo, K: A i l ’ ole l’ole ja ve - noi - sen se Lai - voi vet se sep-poi lak-lu - vei-ni joo, A i l ’ ole l’ole lak-lu - vei-ni jo. - Keski-Inkeri. Tyrö. Lähteenkorva. Runosävelmät I. E: Läk-sin kou-lu-hu ko i s - ta, ko - is - ta, K: Op-pi - he o - mil-ta mail - ta, o - mil - ta. - Länsi-Inkeri. Soikkola, Loukkola. Lähteenkorva (188) Runosävelmät I.

12 Kannaksen laulukoulua (133 kpl)
Pääs - ky - läi ne päi - vä lin tu, päi - v ä - lin tu, yö - l e - pak - ko - Valkjärvi. Lähteenkorva 1888. Käim mie vii - me Vii - pu ris - sa, lii - o l - lii, käim mie vii - me Vii - pu - ris - sa lii - ol - lii Hii lii lii - ol lii - ol li i - ol - lii - Sakkula. Lähteenkorva 1888.

13 Suomen Etelä-Karjalan runonlaulu?
Vähän tutkimusta, paljon kysymyksiä: historia, laulutapa/laulutavat, levikit, sävelmät, tekstit jne. Vähän tallennettuja runosävelmiä: n. 10 kpl (8?) → Parikkala (3), Lappeenranta (1), Lauritsala (1), Nuijamaa (3) Viitteitä runonlaulusta muualtakin: → Savitaipale, Ruokolahti Vähäisen primääriaineiston takia tutkittava ja tulkittava kaikkia mahdollisia epäsuoria lähteitä → kontekstitiedot, vertailuaineisto, runonlaulun tutkimus, perinnetieteet ja (paikallis)historia jne.

14 Sävelmiä ja havaintoja Parikkalasta
E, K: Kar - ja - lan ka - set pa l a - vat : Suo - men sau - nat läm - pi - ä - vät : - Parikkala. Pajari, M Kaikissa sävelmissä (4 kpl) vuorolaulun piirteitä: → neli-iskuisuus, kerto, symmetria (säeparallelismi) Parikkalasta vanhoja yhteyksiä Inkeriin ja Pietariin Runojen kontekstitiedot runojen oppimisesta Pohjois-Inkerissä (Toksova, Keltto) ja vanhoista paikallisista laulutavoista, nimitys ”Veneän pesmit” Parikkalan runoston ”eteläiset” yleispiirteet Todennäköinen laulutapa = esilaulaja + kuoro

15 Sävelmiä Lappeenrannasta
- Lauritsala. Lähteenkorva. Runosävelmät II. Enemmistö (3 kpl: Lauritsala, Nuijamaa) 5/4-sävelmiä Tekstit lähinnä kehto-, ketju- ja lastenlauluja → yksinlaulu Neli-iskuinen (2/4) sävelmä Lappeenrannasta → vuorolaulu (naiset) Hoh hoh mei-jän poi-koi-sia, Hoh hoh mei-jän poi-koi-sia : Kuin nuo korjasti kulkevat, kuin nuo korjasti kulkevat : - Lappeenranta. Lähteenkorva Runosävelmät II. Kis-san po - jat kip - pu - ra hän - nät, kis-san po - jat kip - pu - ra - hän - nät

16 Tanssisävelmä Savitaipaleelta
Tallentanut D.E.D. Europaeus v Savitaipaleen Lavikkalassa Sokean soittaja Salménin tanssisäestys, yksi kolmesta sävelestä (“Valkiata hienoa, parinaa ja sotskaa”) Tanssin (parina?), soiton (viulu?) ja runonlaulun (e + k?) yhdistelmä Sävelmä E:n “Pienestä Runon-Sepästä” moniin 1800-l. julkaisuihin Runoteksti jo 1700-l., käännöksiä eri kielille, mm. Goethe 1810 Sävelmä innoittanut Robert Kajanusta (Suomalainen rapsodia 1882)

17 ”Laulusävelmä” Ruokolahdelta
Yllättävän läheinen sävelmävastine alkujaan Käkisalmesta (mlk) tallennetulle tunnetulle kansansävelmälle (Melartin 1908) Muotopiirteitä uudemmasta laulusta (sävelala, tonaliteetti) ja runosävelmistä (kerto, symmetria) Alkujaan miesten laulu (Inkeri, Karjala, Savo) Runotoisinto tallennettu myös Savitaipaleelta Osoittaa esilaulajan ja kuoron vuorottelun jatkuvuutta eteläisessä lauluperinteessä

18 Runonlaulun myöhempi elämä
Estradille Sortavalan laulujuhlissa (1896, 1906, 1926, 1935) 1970-luvulla voimakas aalto kansanmusiikin fuusioimisessa (jazz, rock), mutta vähän itse runonlaulua (vrt. kuitenkin esim. Pihasoittajat) luvulla runonlaulun nousu osaksi ”uutta kansanmusiikkia” (SibA ja opetus, Heikki Laitinen, Värttinän läpimurto, tapahtumia, julkaisuja jne.) Lieviä vaikutteita myös muun musiikin kentässä Nykytilanne: melko tuntemattomien, mutta aktiivisten pienyhtyeiden runsaus, onko ns. ”buumi” jo ohi? Kansainvälisiä vaikutteita, soitinnusta, sovituksia Tutkimusta (Juminkeko-säätiö, SibA, yliopistot, SKS)

19 Omia lähtökohtia Etelä-Karjalan oma lauluperinne esiin (miehet?)
Tutkimus (tekstit, sävelmät) ja sovellukset Runonlaulussa mitta ja sävelmä säilyy Sovittamisen lähtökohtia toistaiseksi: soinnutus, harmoniat, soitinnus, esilaulaja ja kuoro Musiikillisia vaikutteita: jazz, blues, rytmimusiikki, klassinen ja moderni musiikki Kokoonpanot ja soitinarsenaali muunneltavissa Etelä-Karjalan (runon)lauluperinne-projekti?

20 Lähteet: Asplund, Anneli & Hako, Matti (toim.): Kansanmusiikki. Vaasa 1981. Europaeus, Mikko: Suur-Parikkalan alueen vanha kansanrunous. Alueellinen ja vertaileva tutkimus kalevalamittaisesta epiikasta, lyriikasta häärunoista ja loitsuista. Pro gradu. Hgin yliopisto 2002. Harvilahti, Lauri: Kertovan runon keinot. Inkeriläisen runoepiikan tuottamisesta. Helsinki 1992. Kalevalan runomitta. Toimitettu Ulla Pielan Kalevalan kulttuurihistorian (2008) kalevalamitta-tietolaatikon pohjalta. Kalevalaseura: Kuusi, Matti & Anttonen, Pertti (toim.): Kalevala-lipas. Pieksämäki 1985. Jurvanen, Pertti, Paakkinen, Markku, Savolainen, Hugo (toim.): Isien taival. Savitaipale Etelä-Saimaan kustannus Oy 1989. Nautelankoski-museum (kyläkeinu-valokuva): Oramo, Ilkka: Kalevalamitta ja Kalevalan sävelmä. Porthan, Henrik Gabriel: Suomalaisesta runoudesta. Vaasa 1983. Siikala, Anna-Leena & Vakimo, Sinikka (toim.): Songs beyond the Kalevala. Studia Fennica folkloristica. Tampere 1994. Suomen Kansan eSävelmät. Suomalaisten kansansävelmien elektroninen tietovaranto. Jyväskylän yliopisto. Suomen Kansan Vanhat Runot (SKVR). The Kalevala Heritage. Runonlaulua Suomesta, Karjalasta ja Inkeristä. Alkuperäisäänitteitä Kansanrunousarkiston kokoelmista.CD. Ondine 1995. Virtanen, Leea: Suomalainen kansanperinne.