Johdatus viron kielen tutkimukseen 6: Viron äännesysteemi, astevaihtelu ja sijamuodot Martin Ehala.

Esitys aiheesta: "Johdatus viron kielen tutkimukseen 6: Viron äännesysteemi, astevaihtelu ja sijamuodot Martin Ehala."— Esityksen transkriptio:

1 Johdatus viron kielen tutkimukseen 6: Viron äännesysteemi, astevaihtelu ja sijamuodot
Martin Ehala

2 Viron vokaalit Takavokaalit Etuvokaalit Suppeat vokaalit Välivokaalit
Väljät vokaalit Äänneharjoitus: Lõunaks luges Tõnu Lõoke “Tõe ja õiguse” õpetaja lõa otsas lõpuni.

3 Õ vokaalin kehitys õ-vokaali on yhteinen muutos kaikissa eteläryhmän kielissä (liivi, etelä-viro, pohjois-viro) Kehitysaika viimeistään 1000 AD õ-vokaali kehityi ensi-tavuun e ja o sijalle. *velka > *võlka, > võlg; *meekka > *mõõkka > mõõk; *sota > sõda *lanka > *lõnka > lõng Etelä-viro *sukeneksek > sugõnõsõq ‘syntyä edistyä’

4 Viron vokalien esintymisen rajoituksia
Ensitavussa saa esintua kaikki viron vokaalit. Viron kielessä on vahvaat rajoitukset vokaalien esintymiseen jäkitavuissa. Jälkitavun vokaalit Esimerkkeä i tuli; käbi <*käpü; püsin <*püsün e pere; pähe <*päähän a hammas, süda <*sütän u karu, jäänud <*jäänüt; talu < *talo; nägu < *näkö

5 Viron diftongit Viron kielessä on enemmän diftongeja kuin Suomen kielessä. Diftongin jälkikomponenttina saa esiintyä vaan i, e, u, o, a Suomen kielessä ei ole a, e, ja o-loppusija diftongeja. i e u o a * kius hein teos pea tuisk poiss koer soust noa laisk kaer laud jaoks ü süit ö köis söe söakas ä täis päev säuts näotu õ lõik nõel õun lõoke lõa

6 Jälkitavun diftonkejä
Viron kielessä saa diftonkejä esintya jälkitavuissa vain monikon partitiivissa ja sen perustuvissa i-monikon sijoissa ja i-superlatiivissa. Kaiki ne tavut on sivupainnolliset. Esintyvät vain ai- ei-, ja ui- diftongi: aasta-i-d, aastaisse, aastais, aastaist, aastaile, aastail, aastailt, *aastaina laine-i-d, laineisse, laineis, laineist, laineile, laineil, laineilt, *laineina tasku-i-d, taskuisse, taskuis, taskuist, taskuile, taskuil, taskuilt, *taskuina vahvaim, kauneim, õnnetuim NB! Painottomissa tavuissa diftongeja esintyä ei saa. *mureid, *kenaim

7 Viron kielen konsonantit
alveolit kitalaki kurkunpää

8 Viron ja suomen konsonantien erisuuksia
Viron s ääntyy etisempänä kuin suomen s: Soome - Suomi; äss – ässä; käsk – käsky; kasvud – kasvot, katsu – katso Soinnillisessä ympäristössä ja sanan lopussa on viron s puolisoinnilinen: isa [izaa]; pesen [pezen]; pesas [pezaz], mutta kassid [kassid]; mets [mets] Likvida l ääntyy etisempäna kuin suomen l: tulla – tulla, kulla – kullan; hullu – hullu Viron ng yhtymä ei tarkoitta [ŋŋ] vaan se äänetään [ŋg] lõngad – langat, kangas – kangas Sananalkuista h-ta ei pitä ääntää: (h)obune – hevonen, (h)arutama ‘selvittää (lankaa) – arutama ‘pohtia’

9 Palatalisaatio Palatalisaatio – kielenselkä siirtyy äänteen normaalisesta muodostuspaikasta kova kieltalaen suuntaan, jos ääntäisit i vokaalia konsonantin samanaikaisesti. Viron kielessä palatalisoivat dentaalit t, d, l, n, s, kun niitä seurasi i tai j. asja – asja; palju – paljon; passi – passi, potti – potti, tonni – tonni Palatalisaatio on usea emotionaalisanoissa: notsu, kutsu, molu, plätu, ninnu, nännu, nunnu, venku, pissu, tussu, tillu, totu, lotu, natu, sõta Loppuheiton takia on palatalisaatio muuttunut fonologiseksi eräissä muodoissa (erottaa merkityksiä): Palatalisaatio Ei palatalisaatiota palk (palgi) ‘tukki’ palk (palga) ‘palkka’ kann (kanni) ‘pakara, leikkikalu’ kann ‘kannu) ‘kannu* patt (pati) ‘patti’ patt (patu) ’synti’ sulg (sule) ‘sulka’ sulg (sulu) ‘sulku* tunde ‘tunteja’ tunde ‘tunteen’

10 Viron kielen äänepituus
Viron kielessä on tuutta eri foneettista äännepituutta: Poolilyhyt: seda laulu lyhyt: ema Poolipitkä: ema Pitkä: kaalub Kolmineljäsosa pitkä: saak ylipitkä: maa Kirjassa eritetyttään vaan lyhyitä (yksi kirjain) ja pitkiä (kaksi kirjainta) äänteitä. Poikkeuksia ovat klusiilit, missä eroitettaan kolme pituusastetta : nuga nuka nukka (lühyt) (pitkä) (ülipitkä)

11 Fonologinen äännepituus ja kestoasteet
Fonologisesti viron kielessä on vaan kaksi äännepituutta – lyhyt ja pitkä. Kaikki muut äännepituudet ei erota merkityksiä ja ei siksi ole fonologiset. Viron kielessä eritetään kolme kestoasteetta. Kestoasteet ja pituudet ei ole sama asia. Kestoasteet on tavujen ominaisuuksia ei äänteiden ominaisuuksia. Q Q3 Q2 o-äänne Q2 l-äänne Mikä äänne tässä on Q2? Q3 o-äänne Q3 l-äänne tässä on Q3?

12 Kestoasteitten foneettiset tunnukset
Jalka on puheyksikkö missä on yksi painollinen tavu ja nolla, yksi tai kaksi painotonta tavua. Viron kolme kestoasteetta realisoivat jalanpituisessa yksikössä. Kuuntelijat erottavat kestoasteita tavun pituuteen ja intonaation mutkan avulla. Q1 – lyhyt esitavu eroitta sen kestoasteen toisista. Lyhyt tavu – CV Pitkä tavu – CVV tai CVC Tavuden pituudet ei pysty erottamaan Q2 ja Q3 Q3 – tunnetaan rajusti laskeutuvasta intonaation mutkasta.

13 Kestoasteiden fonologinen luokittelu

14 Kestoasteitten määritteleminen

15 Viron vartalovokalien vaihtelut
a-loppuisissa sanoissa riippuu vartalovokaalin vaihtelu ensimmäisen tavun vokaalista. Vartalovokaalin vaihtelua käytetään monikon partitiivin ja sen pohjoisten sijamuotojen ynnä komaratiivin muodostamiseen.

16 Viron sijamuodot Ydinsijat Sisäpaikallissijat Ulkopaikallissijat
Nominatiivi Genetiivi Partitiivi Lyhyt illatiivi Illatiivi Inessiivi Elatiivi Allatiivi Adessiivi Ablatiivi Translatiivi Terminatiivi Essiivi Abessiivi Komitatiivi Ydinsijat Sisäpaikallissijat Ulkopaikallissijat Erikoissijat