Runon rytmit Vesa Haapala 13.3.2017.

Esitys aiheesta: "Runon rytmit Vesa Haapala 13.3.2017."— Esityksen transkriptio:

1 Runon rytmit Vesa Haapala

2 KOTITEHTÄVÄ Analysoi seuraavia runoja
Mitä kielikuvia löydät ja mitkä niistä hallitsevat runon rakennetta? Miten kuvallisuus toimii yhdessä runon puhetilanteen ja säejaon kanssa? Onko yhteistyö likeistä? Hahmottuvatko runot puheena vai kuvallisena esityksenä? Millaista monihahmotteisuutta ja arvoituksellisuutta runon kuviin sisältyy?

3 EEVA-LIISA MANNER: ”SATEENTULON KUVAUS”
Tämä on veden ja ruohon dialogi myöhään illalla ennen sadetta, kun vesi kuiskaa airoille salaisuuksiaan ja puun ja ruohon ja veden tuoksu on solminut liiton eri aineiden kanssa, se on kolmisointu tutussa tuoksussa, äänen kolmisointu: pääskysen karhea kimeä huuto on solmittu pääskysen ilosta, jossa yhtyy keveys, kiihkeys ja ilkkuva kutsu, leikkivät innokkaat huudahdukset putoilevat taivaalta, valo on muuttunut ääneksi ja riemuksi, mutta siipi viistää vettä ja kutsuu sadetta, rannalla lehdet jo napsahtelevat, dit, dat, ja aurinko on väsynyt ja kastaa värinsä veteen, tulee yö, hiljaisuus kohoaa kaislikosta, pilvi kiitää ääneti, metsä kohahtaa, sade kiertää nummen, virittää pehmeät rummut.

4 TYYNE SAASTAMOINEN: ”TALVEN JÄLKEEN KESÄ”
Talven jälkeen kesä kuin vasta pesty valkea verho ikkunassa

5 OLLI SINIVAARA: ”OKSYMORON”
Taas veistät veneitä kitkasta, kaarnasta jota yö työnsi sinun ja sen toisen väliin kaksoisolennon josta teet pelkkää kuvaa suru – taas käytän nimeä jota en tunne sanomaan sen mitä ei voi ja on pakko – napsii suupaloja laiturin pitkästä pöydästä tikkuja kitalakeen, tervaa ikeniin, liejua sinne missä tähkästä kasvaa sana missä kaura puidaan ja kaadetaan korvaan kuin tilauksesta – taas käytän vertausta kutsun kaikuja jotta itku kriisipuhelimessa tulisi muualta ja kaukaa – tilauksestani veneet huokailevat, hakevat tasapainoa maan ja veden välillä, ja älkää unohtako pilviä joiden pensseli jää joka päivä pesemättä ranta pyytää luokseen avoimin suin ja sylin vieraanvarainen avanto lupaa lämpöä lyö lisää klapeja hiusten tuulenpesään syysaamuna ei kukaan tule häiritsemään kun yhdessä rehottavien roskisten kanssa yrität todistaa että kaikista evoluution oikuista juuri sinä olet se pakkolaskeutunut paradoksi: kaaoksen järjestysmies, valistuksen vastavalo, kielen kynnys lähellä vettä ja matojen ääntä.

6 RUNO JA RYTMI Tekstissä ei vain yhtä rytmistä mallia, vaan useita yhtäaikaisia ”Kirjoitetussa runossa käytännöllisesti katsoen kaikki elementit voivat rakentaa runon rytmiä. Siihen osallistuvat sekä sanat ja niiden moniulotteinen järjestäytyneisyys että runokokonaisuuden ne aspektit, jotka syntyvät säkeiden pohjalta, kuten sävy, eetos, ilmapiiri, tunnelma.” Benjamin Hrushovski (1960) Rytmianalyysi: ote muodon ja sisällön yhtäaikaisesta vaikutuksesta Rytmin perusperiaate on toisto. Mitä säännönmukaisempaa toisto on, sitä ilmeisemmäksi ja kuvailtavammaksi tulee kokemus rytmistä: AJALLINEN TAI TILALLINEN KUVIO, JOSSA TOISTUVAT SAMANKALTAISET TAI SAMANARVOISET ELEMENTIT.

7 RYTMIN HAHMOTTAMINEN RUNOSTA
Rytmiset osatekijät luonteeltaan yhdistyviä Rytmissä useita luonnollisen kielen tasoja; mikä hyvänsä voi nousta etualalle Ei yksittäisten runosäkeiden (piirteiden) analyysi, vaan runon rytminen rakenne kokonaisuudessaan Runoa voidaan tarkastella millä hyvänsä seuraavista tasoista (skaala välillä ”sidottu – vapaa”): FONOLOGINEN TASO: sidottu _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ vapaa GRAMMAATTINEN TASO: sidottu _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ vapaa SEMANTTINEN TASO: sidottu _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ vapaa PRAGMAATTINEN TASO: sidottu _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ vapaa TYPOGRAFINEN TASO: sidottu _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ vapaa

8 RYTMIN HAHMOTTAMINEN RUNOSTA
Fonologinen / auditiivinen taso: runon metrisen hahmon, so. mitan / mitallisuuden / äännetoiston tarkastelu (tavujen ominaisuudet, niiden väliset suhteet) Grammaattinen taso: kieliopillisen tason toistojen ja järjestäytyneisyyden tarkastelu (lausetyypin / lauseenalun toisto) Semanttinen taso: kuvien ja puhekuvioiden tarkastelu rytmisinä yksiköinä Pragmaattinen taso: runoa tekona, puheaktina (mm. runon puhujan asennonvaihtojen tarkastelu) Typografinen taso: huomio sanojen / säkeiden visuaalisen asettelun rytmisiin vaikutuksiin

9 ANALYYSIMALLIN EDUT Auttaa hahmottamaan, miten erilaisissa teksteissä eri tasot voivat hallita Eri aikakausilla hallitsevat eri tasot: helpottaa havainnoimaan poikkeamia runoille yleisistä rytmiratkaisuista Eri periodien ”rytminen tietoisuus” 1910-luvulla painottui fonologinen kontrolli: runo, jota ei voinut lukea mitan mukaan, koettiin lähenevän proosaa 1950-lukulaisessa modernismissa painottui semanttinen taso: ”kuvien rytmi” oli keskeinen ja se korvasi pitkälti metrisesti sidotun muodon Auli Viikari 1987: , Ääneen kirjoitettu

10 SUOMENKIELISEN RUNOUDEN METRINEN KOLMIJAKO
1) Mitallinen lyriikka, joka pitäytyy vakioiseen säkeistökaavaan, on sidotuinta Kiinni riipun elämässä / kaikin vaistoin, kaikin taistoin, / vaikka kaikki tuskat tunsin, / vaikka kaikki maljat maistoin. Eino Leino ”Elämän koreus” 2) Vapaamittainen runo (mitallisesti tunnistettavat säkeet, ei selkeää säkeistörakennetta, säkeiden pituudet vaihtelevat, usein loppusointukaavat puuttuvat) Nyt olen tullut, Henki, Luominen, mukana kuvat yöstä lohkotut. Ne kaikki, ruumiit, sielut kärsivät, kuin kivun vuoren mielessäni kannan: ja tyhjät kädet mukanani toin, valosta tyhjät silmät. Siiven alle nyt nukkuisin, ja silmäluomien väsynyt polte ehkä viilentyisi, jos itkisin ---. Helvi Juvonen ”Nyt olen tullut”, Kalliopohja (1955) 3) Vapaarytmistä runoa ei voi kuvata mitan avulla. Painollisten ja painottomien tavujen määrä ei ole säkeen sisällä vakio (”puheen rytmi”, ”kuvien rytmi”, kieliopin muotoihin perustuva ”mitta”)

11 HARJOITUS Analysoi runon rytmisiä tasoja edellä esitellyn mallin avulla; mikä nousee dominoivaksi, mitä muita tasoja löytyy ja miten ne suhteutuvat hallitsevaan tasoon?

12 Antti Holma (Reino Leino): ”Hibernus” (2015)
Halkovi hallatar sieluni suljetut ummut. Silmäini pinnalla jää – syvä, ankara, tumma. Viimojen viulut soivat ja marraksen rummut. Kauneutta jos en nää, niin onko se vittu nyt kumma?

13 Edith Södergran: ”Minä näin puun”, Runoja / Dikter (1916)
Minä näin puun joka oli kaikkia muita suurempi ja tavoittamattomia käpyjä täynnä; minä näin suuren kirkon jonka ovet olivat auki ja kaikki jotka tulivat ulos olivat kalpeita ja voimakkaita ja valmiita kuolemaan; minä näin naisen joka hymyillen ja maalattuna heitti arpaa onnestaan ja näin hänen menettävän pelin. Kaiken tämän ympäri oli vedetty kehä jonka yli ei astu kukaan.

14 Juha Mannerkorpi: ”Työstä tultua”, 1954
Ilta. Uupumusta hiukan. Ääntää lapsi. Jalkalamppu palaa uskollinen. Pöydällemme taitan leivän niukan. Aivan salaa katson kasvojasi. Tapaan silmäs, tunnen: rakkautemme riittää kyllä. On niin lämmin olla, turvallinen.

15 METRIIKKA ELI RUNOMITTAOPPI
Tutkii mitallisesti jäsentyneitä tekstejä (mitan tuntomerkkinä rytmin huomattava säännönmukaisuus l. toisiaan vastaavat elementit toistuvat tekstissä samanlaisissa / -kaltaisissa asemissa) Selvittää periaatteita, jotka jäsentävät kielen ainesta metrisissä teksteissä, sekä etsii näiden periaatteiden kielelle asettamia vaatimuksia ja rajoituksia Runomitta on säkeiden ja säkeistöjen tavurakenteen pohjana oleva invariantti (muuttumaton malli) Runomitta voidaan nähdä abstraktiseksi rytmikaavaksi, joka on osaltaan ohjannut runon kirjoitusprosessia. Sen avulla voidaan kytkeä toisiinsa runoilijan rytminen elämys ja lukijan runosta kokema rytmi

16 SUOMEN KIELEN MITTASYSTEEMIT
1. Tanka- ja haikurunojen tapainen syllabinen systeemi. Mitta säätelee säkeen tavumäärää, mutta ei aseta tavujen laatua tai niiden välisiä suhteita koskevia vaatimuksia. Tanka-runossa on 5 säettä: ensimmäisessä ja kolmannessa viisi tavua, muissa seitsemän ( ) Kolmisäkeisessä haiku-runossa tavurakenne on Saattaa olla yhteydessä myös muihin mittasysteemeihin. Joka kyynel on pienen ilon otsaluu keijun, lintusen. - Unten kallo kierii, kuu, yli tähtihietikon. (Eila Kivikaho: ”Tanka-satu”, Niityltä pois) Tertsiini: Yhdessä säkeistössä on kolme säettä, joista jokaisessa on yksitoista tavua. Jokaisen säkeistön ensimmäinen ja kolmas säe on loppusoinnullinen seuraavan säkeistön toisen säkeen kanssa.

17 SUOMEN KIELEN MITTASYSTEEMIT
2. Kalevalainen mittasysteemi. Nk. nelipolvinen trokee (sallii murrelmasäkeet, tavun paino mutta myös laajuus, ks. RP s ) Lemminkäinen, lieto poika, + o / + o / + o / + o itse kaunis Kaukomieli + o / + o / + o / + o Ks.

18 SUOMEN KIELEN MITTASYSTEEMIT
3. Durationaalinen systeemi, joka perustuu tavujen laajuuteen (kestoon) eli lyhyiden ja pitkien tavujen vaihteluun. Antiikin kreikasta tuttu. Esimerkiksi jambi on kahdesta tavusta koostuva runojalka, jossa lyhyttä tavua seuraa pitkä tavu (- -- /o +) , trokee runojalka, jossa pitkää tavua seuraa lyhyt (-- - / + o), daktyylissä pitkää tavua seuraa kaksi lyhyttä ( oo). Heksametri eli kuusimitta (kuusi runojalkaa säkeessä, daktyyli ja trokee vuorottelevat) Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro, kauan harhailleen pyhän Troian kaatamatiellä! Kansat, kaupungit monet nähdä hän sai, tavat oppi, sai tuta tuskaa mont’ ulapoilla, kun eest’ oman hengen taisteli, maalleen matkaamaan koki kumppanit auttaa. Homeros: Odysseus, suom. Otto Manninen + oo + o + oo + oo + oo + o + o + o + o + o + oo + o + o + o + oo + oo + oo + o + oo + o + oo + oo + oo + o + oo + o + o + oo + oo + o

19 SUOMEN KIELEN MITTASYSTEEMIT
4. Dynaaminen systeemi. Pohjaa pääasiassa painollisten ja painottomien tavujen vaihteluun sekä näiden yhteispeliin säkeessä. Seuraavassa tarkemmin siitä

20 SÄÄNTÖJÄ Nousu- ja laskuasemat määräytyvät kunkin kielen ominaisuuksien mukaan (1) tavujen painon – dynaamiset mitat ja (2) pituuden mukaan – durationaaliset mitat Suomessa pääpaino 1. tavulla, sivupaino (usein) 3. tavulla ja 5. tavulla: ”Ensimmäinen” (+o+o) Kieliopin ja mittaopin välillä ei kuitenkaan täyttä vastaavuutta (mittatyypin tapauskohtaisuus ja runon oma systeemi) Nousussa usein pitkä pääpainollinen tavu (sanan 1. tavu), laskussa painoton tavu (mat-ka); etenkin jambi (o+) näyttää noudattavan tätä Pitkiä tavuja konsonanttiin tai kahteen vokaaliin päättyvät tavut: kor-ke-a ot-sa, haa-mu, tuo-li Lyhyt tavu: yhteen vokaaliin päättyvät tavut (o-len) Yksitavuiset sanat usein painottomia, laskuasemassa olevia (varsinkin jos kieliopillisia sanoja ”ei”, ”jos”, ”on”, ”vai”, ”tai”) Nousu- ja laskuaseman määräytymiseen vaikuttavat myös muut seikat kuin oletettu painollisuus: tavun laajuus, säkeensisäiset tauot (pilkut, pisteet, välimerkit ylipäänsä), tavun ominaisuudet verrattuna sen naapuritavujen ominaisuuksiin, tavun paikka säkeessä

21 RUNOJALKA JA SÄE Runojalka: kahden tai useamman tavun ryhmä, jossa nousu joko alku- tai lopputavulla Laskuasemaa merkitään o-merkillä ja nousuasemaa +-merkillä Runojalassa yksi painollinen tavu ja yksi tai useampia painottomia tavuja Runojalka ei rajaudu yhteen sanaan Laskevassa runojalassa (trokee) painollinen tavu on alussa (+ o), nousevassa (jambi) lopussa (o +) Säe koostuu useista runojaloista Runosäkeen mitta määräytyy runojalkojen sisäisen jäsentymisen ja säkeen runojalkojen määrän mukaan Runojalka nykyisin vähemmän käytetty käsite (ongelmana ylijäävät tavut)

22 NOUSEVAT MITAT: JAMBI Jambinen runo (o +) alkaa usein yksitavuisilla, painottomilla sanoilla, jotka ovat laskuasemassa (ei, jo, ja, jos, on, tai, vai, nyt; varsinkin jos kieliopillisia sanoja, konjunktioita) Jambissa aina laskuasemassa (o) yksi tavu; tiuhasti nouseva ja laskeva metrinen kudos (o +); paino pitkällä pääpainoisella tavulla Jambinen inversio: 3-tavuinen (tai 5-tavuinen) sana säkeen alussa (sanan 1. tavu usein lyhyt, 2. tavu usein pitkä: Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

23 Nousevat mitat: jambi Nyt Lintukodon laulu o + o + o + o
on tehty uudestaan. o o o + Vai laulu! Laulun taidon o o o o sain tuskin kertaakaan. o o o + Ei: aavistusta laulun, - o o + o + o kuin tuntu auringon o o + o + ja linnun liverryksen o o + o + o ja tyynen saariston. o o o + Joel Lehtonen: ”Nyt Lintukodon laulu on tehty uudestaan”

24 Lauri Viita: ”Sic transit…”, Käppyräinen (1954)
Me kartoitimme taivaan o + o + o + o ja meren luotasimme o + o + o + o ja rakensimme tornin o + o + o + o ja siitä ponnistimme. o + o + o + o

25 Nousevat mitat: jambi-anapesti
Taas vainioilla täällä nyt kiurun laulu soi, ja lintunen taivaalle liitää, se syöksyy, se karkeloi! En tiedä, toivoko lienee mua ennen häikäissyt… Mut varmaan en koskaan ollut niin suruinen kuin nyt…

26 LASKEVAT MITAT Trokee (+ o); ”Halko”, 2- ja 4-tavuiset sanat usein hallitsevia. Kahden puolen kuusiseinä + o / o / + o / + o latvat sumuun häipyneinä + o / + o / + o / + o Yrjö Jylhä: ”Sumu” Daktyyli (+ o o); ”Maanmuna” Monttunsa  reunalla metsikön takana o o / o o / + o o / + o o silmillä likainen  liina tai lakana. + o o / + o o / + o o / + o o Lauri Viita: ”Vallankumous” 

27 Trokee ”Siisti täytyy aina olla!” + o + o + o + o
sanoi kissa hietikolla – + o + o + o + o raapi päälle tarpeenteon + o + o + o + o pienen, sievän santakeon. + o + o + o + o Trokeen tunnistaa tasaisesti hakkaavasta rytmistä Usein 2- ja 4-tavuiset sanat hallitsevat

28 Trokee-daktyyli Huomaa usein siitä, että trokeisten 2- ja 4-tavuisten sekaan ilmestyy 3-tavuisia sanoja (+ o o) Merten helmoissa katteen kätke, + o o o o o siinten upissa nousun nouto: + o o o + o o onnin väilyykö ihmisosa, + o o o o + o suruin vaippaako ihmisosa? + o o o o + o (O. Manninen)

29 Kuuluisien teosten mittoja
Daktyylinen heksametri, mm. Ilias, Odysseia, Vergiliuksen Aeneis, Ovidiuksen Muodonmuutoksia Jambinen pentametri, mm. Shakespearen runous Nelipolvinen trokee (eli trokeinen tetrametri, kalevalamitta), mm. Kalevala, Viron kansalliseepos Kalevipoeg

30 Lähteitä Lankinen, Pasi 2001: Ajatus kuluttaa kiveä. Mitan eroosio Juha Mannerkorven lyriikassa. SKS: Helsinki. Leino, Pentti 1982: Kieli, runo ja mitta. Suomen kielen metriikka. SKS: Helsinki. Viikari, Auli 1987: Ääneen kirjoitettu. SKS: Helsinki. Viikari, Auli 1990: Lyriikan runousoppia. Teoksessa Runousopin perusteet. Mervi Kantokorpi, Pirjo Lyytikäinen, Auli Viikari. Palmenia: Helsinki.

31