Psykiatrinen hoito ja potilaan itsemääräämisoikeus

Esitys aiheesta: "Psykiatrinen hoito ja potilaan itsemääräämisoikeus"— Esityksen transkriptio:

1 Psykiatrinen hoito ja potilaan itsemääräämisoikeus
Potilas = terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää tai muuten niiden kohteena oleva henkilö ( Johdettu verbistä potea

2 Yleistä Itsemääräämisoikeuksien lakiin perustuva toteutuminen, rajoittaminen ja valvonta on olennainen osa Suomen psykiatrista hoitojärjestelmää Laki on erittäin monimutkainen ja vaikeasti hallittavissa Seuraus: Ensimmäistä kertaa psykiatriseen hoitoon päätynyt, vakavista ongelmista kärsivä ihminen ei yleensä tiedä oikeuksiaan Potilas, joka tietää oikeutensa ja kykenee myös käyttämään oikeuksiaan, on melko vahvassa asemassa

3 Avohoito Avohoito ei ole koskaan pakkohoitoa.
Avohoidossa tarjotuista hoitotoimenpiteistä voi kieltäytyä Terapiaan tai mihinkään kuntoutukseen ei ole pakko osallistua, mutta niitä voi lain puitteissa vaatia Jos potilas ei halua lääkehoitoa, sitä ei voida hänelle väkisin määrätä

4 Vapaaehtoinen sairaalahoito
Jos potilas ei ole mielenterveyslain mukaisessa tarkkailussa tai tahdosta riippumattomassa hoidossa, hän on vapaaehtoisessa hoidossa Mikäli vapaaehtoisessa hoidossa oleva potilas haluaa poistua sairaalasta eikä edellytyksiä pakkohoitoon ole, hoito on potilaan niin halutessa lopetettava välittömästi Kolikon kääntöpuoli: vapaaehtoisessa sairaalahoidossa oleva potilas ei voi vaatia samoja oikeuksia kuin pakkohoidossa oleva

5 Pakkohoidon edellytykset
Mielenterveyslaki: Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain: 1) jos hänen todetaan olevan mielisairas (kuka toteaa ja miten); 2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta (kuka määrittelee ja miten); ja 3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä (kuka arvioi ja miten). Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: Potilasta on kohdeltava siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan, eikä hänen ihmisarvoaan loukata.

6 Perusoikeuksien rajoittaminen pakkohoidossa
Mielenterveyslaki: Potilaan itsemääräämisoikeutta ja muita perusoikeuksia saa rajoittaa vain siinä määrin kuin sairauden hoito, hänen turvallisuutensa tai toisen henkilön turvallisuus taikka muun tässä luvussa säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja potilaan ihmisarvoa kunnioittaen. Itsemääräämisoikeuden rajoitusta valittaessa ja mitoitettaessa on erityistä huomiota kiinnitettävä potilaan sairaalassa olon perusteeseen. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: Potilasta on kohdeltava siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan, eikä hänen ihmisarvoaan loukata. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

7 Pohdintaa: Pakkohoidon ongelmia
Mielenterveyslaista löytyy pitkä lista, jotka määrittelevät missä tilanteissa potilaan perusoikeuksia saa rajoittaa Arvio ei ole koskaan objektiivinen vaan subjektiivinen. Hyviä mittareita ei ole. Lääkityksestä kieltäytyminen ei ole peruste pakkohoidolle, mutta joissakin tilanteissa se voi käytännössä sitä olla Lääkehoito on Käypä hoito –suositusten mukaan merkittävä osa varsinkin psykoosihoitoa Huomio kielenkäyttöön: ”lääkekielteinen, hoitovastainen potilas”

8 Mistä johtuu tarve rajoittaa potilaan itsemääräämisoikeuksia?
Oma määritelmäni: Potilas kaikesta johdattelusta, painostuksesta, asiantuntijatietoon ja potilaan omaan etuun vetoamisesta ja seurauksilla uhkailusta huolimatta, tai juuri siitä johtuen, arvioi hoidosta kieltäytymisen olevan itsensä kannalta parempi vaihtoehto kuin hoitoon suostuminen. Lyhyesti: potilas kokee hoidon omalta kannaltaan niin huonoksi, että hän ei suostu siihen vapaaehtoisesti Ratkaisu: Tehdään hoidosta houkutteleva vaihtoehto.

9 Miksi mielenterveyslaki on ongelma?
Laki ei kannusta potilasta yhteistyöhön eikä hoitohenkilökuntaa empatiaan. Tuottamalla negatiivisia tunteita tuotamme myös tietynlaista järkeä. Rajoituksilla uhkailu luo rajoitusten tarvetta: Hoitava lääkäri päättää myös potilaan kiinnipitämisestä tai sitomisesta hoitotoimenpiteen ajaksi taikka muusta näihin rinnastettavasta hoidon suorittamisen kannalta välttämättömästä lyhytaikaisesta rajoitustoimenpiteestä.

10 Mihin suuntaan palveluita tulee Suomessa kehittää?
Pakkohoito ei ole ongelman ydin, vaan se miten hoito ylipäätään toteutetaan Psykiatrisen hoidon rakenteet ovat raskaita ja resurssit valuvat hukkaan Lyhyt esimerkki omasta elämästäni: Ongelmani oli psyykkinen pahoinvointi, johon halusin apua. Apua lähdettiin tarjoamaan: Annettiin lääkäriaikoja, tehtiin lausuntoja, mietittiin lääkitystä, mietittiin sairaalahoitoa, välillä annettiin tehtiin arviointia, pohdittiin diagnoosia, diagnoosin jälkeen pohdittiin jatkohoitoa, jatkohoidossa pohdittiin hoidon rakennetta ja kuntoutusta, sosiaalitukia ja sitten mietittiin taas jatkosuunnitelmia. Viimeisenä alettiin miettiä myös potilasta, mutta ei psykiatrian ammattilaisten toimesta, koska resurssit eivät riittäneet enää siihen.

11 Miten luodaan potilaille mielekäs vaihtoehto?
Kevennetään hoidon rakenteita, luovutaan ajatuksesta että hoito vaatii jatkuvaa erikoislääkärin tukea ja suunnittelua Panostetaan psykologiseen tukeen Lisätään psykiatristen potilaiden itsemääräämisoikeutta keventämällä mielenterveyslakia, koska monimutkainen ja raskas laki edellyttää resurssien panostamista lain noudattamiseen ja valvontaan Tarkastellaan kriittisesti kaikkea sitä, mitä psykiatriassa pidetään itsestään selvänä sekä tieteellisesti perusteltuna Käytetään asiantuntijatietoa viisaasti Ei vedota potilaan vajavaiseen järkeen tai heikkoon kykyyn tehdä itseään koskevia ratkaisuja Panostetaan empatiaan, ei byrokratiaan. Tavoitteena tulisi olla sellainen mielenterveyttä edistävä ja tieteelliseen näyttöön perustuva kokonaisuus, johon tukea eniten tarvitsevat haluavat tarttua ilman että siihen täytyy pakottaa