UKK ja Saksa – ”sokea piste?”

Esitys aiheesta: "UKK ja Saksa – ”sokea piste?”"— Esityksen transkriptio:

1 UKK ja Saksa – ”sokea piste?”
Esitelmä UKK-seurassa Suomalaisella klubilla UKK ja Saksa – ”sokea piste?” Prof. emeritus Seppo Hentilä

2 Kekkosen suhtautumisesta Saksaan on jäänyt jälkipolville kuva, jonka mukaan hän ei todellakaan ollut mikään suuri Saksan ystävä Ensi kosketus: väitöskirjaopintoja Berliinissä ja Heidelbergissä 1929 ja uudelleen , vähän ennen Hitlerin valtaannousua Kekkonen kirjoitteli Saksasta mm. vuoden 1932 presidentinvaaleista Kainuun Sanomille ja esittäytyi jopa lehden Saksan-reportterina Kirjeissään Sylville hän kuvaili Saksan ummehtunutta ilmapiiriä. Muuan tuttavaperhe oli hurahtanut kansallissosialismiin, ja perheen alaikäinen poikakin oli ”kiiluvasilmäinen natsi”

3 Mutta Kekkonen oli reaalipoliitikko
Mutta Kekkonen oli reaalipoliitikko. Kun urheilusuhteet Ruotsiin oli kansalliskiihkon takia 1932 katkaistava, Kekkonen oli SUL:n puheenjohtajana vaikuttamassa siihen, että uudeksi vastustajaksi saatiin Saksa. Maaottelut jatkuivat vielä Hitlerin valtaannousun jälkeenkin, vuoteen 1934 Kolmimaaottelu Suomi-Ruotsi-Saksa Helsingissä syyskuun alussa Loppubanketissa Kekkonen oli kohtelias isäntä. Hän puhui Saksan valtakunnan urheilujohtajan von Tschammer und Ostenin kunniaksi. Hänen mielestään Helsingissä oli kohdannut kaksi soturikansaa, saksalaiset ja suomalaiset, sillä kummankin maan urheilijoista moni oli taistellut rintamalla, jopa etulinjassa. Saksan valtakunnan urheilujohtaja Hans von Tschammer und Osten

4 Kekkosesta Saksan kesällä 1942 suunnitteleman ’Euroopan urheiluliiton’ johtohenkilö?
Markku Jokisipilä – Janne Könönen ”Kolmannen valtakunnan vieraana” (2013) Kolmimaaottelussa saksalaisiin vaikutuksen tehnyt Kekkonen kutsuttiin suunnittelukokoukseen elokuussa 1942 Berliiniin Kaikesta päätellen hän oli asiasta kovasti innostunut ja oli lähdössä lokakuussa 1942 Münchenissä pidettävään perustamiskokoukseen, mutta sitten – hänen myöhemmäksi onnekseen – ulkoministeri von Ribbentrop torppasi hankkeen Kolme vuotta sitten iltapäivälehdet otsikoivat: ”UKK oli natsi!”

5 Kekkonen eli suuren osan jatkosotaa merkillistä kaksoisrooilia
Kekkonen eli suuren osan jatkosotaa merkillistä kaksoisrooilia. Hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen kolumneja, jotka julkaistiin nimimerkillä Pekka Peitsi Kirjoitusten linjana oli tukea maan hallituksen virallista turvallisuuspolitiikkaa, mikä jatkosodan alkuvaiheessa tarkoitti sotapolitiikkaa Pekka Peitsi ei totisesti kaihtanut ryssän sanomista ryssäksi, mutta natsismin tai edes Saksan ihailua Pekka Peitsen kirjoituksista on turha hakea - ei sitä ollut myöskään Paasikiven puheessa, jonka hän suunnitteli pitävänsä lokakuussa 1941 Leningradin valtauksen johdosta Toisaalta Kekkosesta tuli alkutalvesta 1943 muodostuneen rauhanopposition keulahahmoja

6 Kun Suomi jäi sotien jälkeen ikävästi kylmän sodan blokkien väliin, sen oli mahdotonta normalisoida suhteitaan kumpaankaan Saksaan. Suomi viimeinen valtio, joka tunnusti molemmat yhtä aikaa tammikuussa 1973 Jaetun Saksan kysymyksestä muodostui UKK:lle pysyvä riesa nimenomaan siksi, että vuoden 1948 sotilasartiklaan oli kirjattu Saksan uhka; siihen vedoten NL saattoi tarvittaessa käydä kiinni Suomen raiveleihin, niin kuin tapahtui yöpakkasissa ja noottikriisissä Saksan kysymyksen liikahdukset vaikuttivat välittömästi Suomen idänsuhteisiin ja Suomi joutui siinä lyömäaseeksi muun Pohjolan ja lännen suuntaan Kekkonen seurasi huolestuneena Länsi-Saksan liittymistä länsiliittoon ja lopulta Natoon vuonna 1955

7 ”Kun Neuvostoliitto v esitti Suomelle ystävyys- ja avunantosopimusta, oli siinä mahdolliseksi hyökkäykseksi merkitty `Saksa tai sen liittolaiset`. Suomessa ihmeteltiin yleisesti, miksi Neuvostoliitto käytti tuollaista `muinaisjäännöstä` - Saksa tai sen liittolaiset - nykyaikaisessa valtiollisessa sopimuksessa. Nyt käynee ymmärrettäväksi, miksi näin on ollut.” (Veljenpoika, SK 1953) Kekkonen piti Saksan liittotasavaltaa Suomen kannalta pahimpana rauhanhäiritsijänä Euroopassa. Hän pelkäsi kaikkein eniten sellaista tilannetta, että Neuvostoliitto ryhtyisi Länsi-Saksan poliittiseen aktivoitumiseen vedoten esittämään yya-sopimukseen perustuvia vaatimuksia Suomelle tai että Saksan-kysymys saisi aikaan kansainvälisen kriisin, joka imaisisi mukaansa myös Suomen

8 Valkoisessa Talossa lokakuussa 1961, että oikeastaan Berliinin muurista oli muulle Euroopalle pelkkää hyötyä, koska kriisipesäke sen ansiosta selvästi rauhoittuisi Kun Brandtista tuli lokakuussa 1966 suuren koalition ulkoasiainministeri, Kekkonen ja Norjan pääministeri Per Borten esittivät hänestä kahdenkeskisessä tapaamisessaan tylyn arvion. “Willy Brandt, siitä olimme yhtä mieltä, on pelottava. Puhuukin kuin SS-mies”, merkitsi Kekkonen päiväkirjaansa Kuuluisalla Kaukasuksen patikkaretkellä 1966 pääministeri Kosygin avautui Kekkoselle ja kertoi yhä pelkäävänsä saksalaisia – eivätkö sentään itäsaksalaiset ole ystäviä, kyseli Kekkonen – eivät, ovat ihan samanlaisia saksalaisia, vastasi Kosygin

9 Willy Brandt ja UKK 1966 edellisen Suomen-vierailun aikana
UKK oli kummankin Saksan hallituksen päämiestä, Helmut Schmidtiä ja Erich Honeckeria vastassa, kun nämä saapuivat kesällä 1975 Helsingin ETYK-huippukokoukseen

10 ”Minulta on usein kysytty, onko Neuvostoliiton huolestuneisuus todellista vai onko se vain oman politiikan savuverho. Lännen valtio- ja lehtimiehille, jotka ovat mielipidettäni tiedustelleet, olen vastannut Venäjän/Neuvostoliiton historiasta lukeneeni, että 150 viime vuoden aikana on lännestä hyökätty Venäjää/Neuvostoliittoa vastaan 14 kertaa ja että Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk on ollut 101 kertaa vihollisen käsissä. On perusteltavissa olevaa suorastaan väittää, että jos suuren valtakunnan johtajat eivät olisi tällaisen historianperinnön vaalijoina huolissaan maansa turvallisuudesta, he eivät täyttäisi tehtäväänsä.” Kekkosen puhe ”Suomen tie jännitysten maailmassa”, Vaasan luterilaiset kirkkopäivät tammikuu 1967 Saksalaiset lähettivät ministeritason poliitikkoja selvittämään, mitä Kekkonen oikeastaan oli tarkoittanut, m.m. Herbert Wehnerin

11 Kekkosta ärsytti suunnattomasti Länsi-Saksassa 1960-luvulla käyttöön tullut kielikuva ”Finnlandisierung”. Hän käänsi sen tuoreeltaan ”suomestumiseksi” Kun Neuvostoliitto houkutteli 1969 Suomen ETYK-vankkureiden vetäjäksi, Kekkonen suostui siihen koettaen saada siihen mahdollisimman paljon sitä väriä, että aloite olisi Suomen oma Merkittävä syy Kekkosen suostumiseen oli se, että ETYK-valmistelujen aikana NL:n painostus DDR:n tunnustamiseen hellittäisi, ja näin myös kävi Kremlille oli Suomen kelpoisuus ETYK-isännäksi paljon tärkeämpää kuin se, että Suomi yksipuolisesti tunnustaisi DDR:n

12 Saksan paketti ja Saksojen yhtäaikainen tunnustaminen 1973 onnistui Kekkoselta, vaikka sudenkuoppia oli melkein joka askeleella Saksojen tunnustamisen ja ETYK-huippukouksen jälkeen Saksan kysymyksen varjo haihtui Suomen yltä, vaikka YYA-sopimus sotilasartikloineen oli yhä voimassa alkuperäisessä muodossaa Mutta yöpakkasten ja noottikriisin kaltaisia selkkauksia Saksan kysymys ei Suomelle enää aiheuttanut Tilanteen rauhoituttua Kekkonen teki valtiovierailut molempiin Saksoihin, ensin DDR:ään 1977 ja sitten Saksan liittotasavaltaan 1979 Kummallakin matkalla sattui kertomisen arvoinen kommellus – kerrottakoon niistä tähän siunatuksi lopuksi