Imperialismi Afrikassa
Siirtomaat 1914
Afrikkaa tutkitaan Vuoteen 1835 mennessä eurooppalaiset olivat kartoittaneet suurimman osan Luoteis-Afrikkaa. Tutkimusmatkailija David Livingstone kartoitti mantereen sisäosia. Vuosisadan loppuun mennessä Niilin alkulähteet oli löydetty ja Kongo- ja Niger-joet hahmotettu. Livingstonen työtä jatkoi Henry Morton Stanley. Vuonna 1875 kuitenkin vain kymmenen prosenttia mantereesta oli länsimaiden hallussa. Tärkeimmät siirtomaat olivat Ranskan Algeria ja Britannian Cape Colony, osa Etelä-Afrikkaa. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Eurooppalaiset suurvallat olivat jakaneet Afrikan keskenään siirtomaihin.
Imperialismin vaikutuksia Afrikassa Emämaalle n( Iso-Britannia, Saksa, Ranska): Raaka-aineita (esim. norsunluu, kulta, hopea, timantit, rauta, kupari, kumi) Elintarvikkeita (esim. hedelmät, kaakao, kahvi Markkina-alueita omille tuotteille Valtaa ja maata Halpaa työvoimaa (tukikohtia) Suuria taloudellisia voittoja
Imperialismin vaikutuksia Afrikassa Siirtomaille (Afrikan maat): Valloittajien vetämiä mielivaltaisia rajoja (ennen heimojen Afrikka) Valloittajien kulttuuri ja kristinusko Siirtomaan talouden täytyy palvella emämaata Raaka-aineiden tuotantoa Valloitettujen alueiden sivistäminen (esim. lukutaito ja terveydenhoito) verojenmaksu