Perintä
Yleistä Olio-ohjelmoinnin menetelmä muodostaa uusia luokkia aiemmin määriteltyjen luokkien avulla Luokka saa automaattisesti käyttöönsä kaikki perimänsä luokan ominaisuudet ja metodit, joita ei ole estetty perimästä Perittävää luokkaa kutsutaan yliluokaksi (superclass) Uutta, yliluokan ominaisuudet perivää luokkaa kutsutaan aliluokaksi (subclass) Perinnän tarkoituksena vähentää koodin uudelleenkirjoittamista
Yleistä Luokka perii yliluokalta myös sen toteuttamat rajapinnat, yliluokat ja kentät Yhdellä luokalla voi olla monta aliluokkaa ja millä tahansa aliluokalla taas omia aliluokkia Normaalissa perinnässä luokka voi periä vain yhden yläluokan Moniperinnässä luokka perii yhden tai useamman yläluokan ominaisuudet ja toiminnot Aliluokkaan voidaan lisätä ominaisuuksia, joita yläluokassa ei ole Periminen ilmaistaan luokan nimen jälkeen tulevalla sanalla extends, jota seuraa perittävän luokan eli yliluokan nimi
Perinnän rajoittaminen (Scala) final -avainsana luokkamäärittelyn edessä estää luokan perimisen muihin luokkiin sealed -avainsanalla luokan voivat periä ainoastaan samassa lähdekooditiedostossa määritellyt luokat ja piirteet
Perintä ja näkyvyys private -määre rajoittaa näkyvyyden saman luokan olioihin public -määre tarjoaa täyden näkyvyyden protected sijoittuu em. ”puoliväliin” eli näkyy samaan luokkaan ja kyseisen luokan aliluokkiin Pakettinäkyvyys: ilmaistaan jättämällä näkyvyysmääre kirjoittamatta, jolloin näkyy samaan pakettiin, mutta ei välitä perintäsuhteista
Perinnän etuja Koodia tarvitsee kirjoittaa vähemmän Muutokset yläluokan koodin päivittyvät myös alaluokkiin Olioita voidaan käyttää tarvittaessa käsitellä luokasta riippumatta ”yliluokan tasolla”
Perinnän ongelmia Jos yliluokan toimintaa joutuu muuttamaan olennaisesti, kaikki aliluokat pitää käydä läpi ja tarkistaa Yliluokkien toimintoja suunnitellessa pitää olla varovainen, jos aliluokkia on paljon Usein käytännössä tulee paljon ”tyhmiä” metodeja, jotka vain välittävät viestejä eteenpäin toiselle oliolle tai rajapinnalle