Radioaaltojen eteneminen

Esitys aiheesta: "Radioaaltojen eteneminen"— Esityksen transkriptio:

1 Radioaaltojen eteneminen
Marjo Yli-Paavola, OH3HOC

2 Radioaaltojen etenemistavat
Eteneminen ionosfäärissä Eteneminen troposfäärissä Erikoisemmat etenemismuodot Yleisesti eteneminen riippuu mm. taajuudesta väliaineesta auringon aktiivisuudesta, vuorokauden ajasta, vuodenajasta, kelistä

3 Eteneminen ionosfäärissä: aurinko
Säteilee sähkömagneettista säteilyä ja hiukkasia Auringonpilkut ja säteilytaso auringonpilkkuluku (ei pilkkujen lkm)  auringonpilkkujakso ( vuotta, 11 vuotta) aurinkovuo F10.7 (kohinatason tarkkailua) Auringon aktiivisuus vaikuttaa HF-etenemiseen Auringon oma pyörähdysaika ~27 päivää Säteily ionisoi ionosfäärin atomeja ja molekyylejä  heijastuspinta 150 miljoonan km päässä, keski-ikäinen ja keskikokoinen, säteilee sm-säteilyä ja hiukkassäteilyä 24d ekvaattori, 30d navat  sama hyvä keli voipi tulla uudelleen 27 päivän päästä auringonpilkut voimakkaita magneettikentän keskuksia  sähkömagneettisen säteilyn kasvu pilkkuklusterit, auringonpilkkuluku: kaava joka painottaa klustereita pillkujen lkmäärään nähden, ottaa huomioon havainnoijan ominaisuudetkin  taulukoista havaitaan keskimäärin 11 vuoden välein maksimi aurinko vuo (solar radio flux), kohina 10.7cm:llä eli 2.8GHz, objektiivisempi, kuvaa ionosfäärin tilaa aurinkotuuli tuo materiaa, magneettikenttä ohjailee pois maasta minimi rajoittaa HF:n ylätaajuuksien etenemistä (pieni ionisaatio), maksimissa voi yltää 50 MHz ja ylikin

4 Eteneminen ionosfäärissä : ilmakehä
F2-kerros F1-kerros E-kerros D-kerros sfäärien rajat lämpötilakäyrän mukaan D-kerroksella ionisaatio alkaa vaikuttamaan radiotaajuuksilla Auringon säteily ionisoi (UV ylhäällä, röntgen alempana) = pos. ioni ja elektroni -> rekombinaatio vuorokauden aika ja ionisaation määrä

5 Eteneminen ionosfäärissä : D-kerros
alin, 55 – 90 km korkeudella vain päiväsaikaan vaimentaa, heijastaa ainoastaan VLF-alueella voi päästää läpi 7 MHz ja 10 Mhz signaaleja korkealla lähtökulmalla, >10MHz helpottaa yöaikana ei ole estämässä 1.8MHz ja 3.5MHz liikennettä kun kaikki muu eteneminen ei toimi, siroaminen D-kerroksen kautta saattaa toimia MHz (hyvin heikko signaalitaso)

6 Eteneminen ionosfäärissä : E-kerros
keskimmäinen, km tämäkin vain päivällä voi heijastaa hieman vaimentaen, hyppy maksimissaan ~2000 km mielenkiintoinen muiden ilmiöidensä vuoksi (sporadinen E, aurora, meteorit) D vaimentaa matalia taajuuksia päivällä Ei välttämättä erotu F-kerroksen heijastumasta

7 Eteneminen ionosfäärissä : F-kerros
Tärkein HF-etenemiselle Valoisana aikana jakautunut F1- ja F2-kerroksiin, n. 300 km ja 400 km korkeudella F2 näistä tärkeämpi, ei koskaan täysin poissa korkein ionisaatiotaso kaikista kerroksista yksi hyppy melkein 4000 km

8 Eteneminen ionosfäärissä : hypyt
yksi tai useampi hyppy, heijastuminen maasta tai eri kerroksista lähtökulma pieni pitkille hypyille skippi ja kuollut alue kriittinen taajuus, MUF ja LUF greyline long path ja echo back scatter suurin osa yhteyksistä on mulithyppyjä voi kiertää myös maan ympäri kriittinen taajuus on kohtisuoraa ylöspäin korkein takaisinheijastuva taajuus (ionogrammi) MUF maximum usable frequency lasketaan kriittisestä taajuudesta ja lähtökulmasta, korkein taajuus mitä kahden aseman välillä voidaan käyttää kasvaa välimatkan kasvaessa LUF, alin käytettävä taajuus, D-kerros vaikuttaa eniten (mitä matalampi taajuus sitä enemmän vaimentaa)  maksimin aikaan LUF nousee kun D-kerroksen ionisaatio kasvaa MUF < LUF  yhteyttä ei voi saada ionosfäärin kautta millään taajuudella greyline in twilight zone ( 1.8MHz ja 3.5MHz DX backscatter: asemat liian lähellä toisiaan F-hyppyyn  signaali siroaa takaisin F-kerrokseen esim. merenpinnasta

9 Eteneminen ionosfäärissä: auringon häiriöt
Auringon häiriöt (geomagneettiset ja ionosfääriset myrskyt) flaret CMEt A-indeksi, K-indeksi indikoivat avaruussäätilaa, magneettikentän häiriöisyys nouseva K  huonontuva HF-keli, parantuva aurorakeli koronasta karkaa materiaa sieltä mistä magneettikenttä ei pidä = aurinkotuuli (plasmaa) flare = roihupurkaus, sinkoutuu korkea-energisiä hiukkasia ja säteilyä, kestää sekunneista tunteihin  sm-säteily 8min maahan  Sudden Ionospheric Disturbance, äkillinen D-kerroksen voimistuminen voi jopa blokata 2-30MHz auringon puolella, kestää ~tunnin 15min protonit  Polar Cap Absorption, D-kerroksen voimistuminen napa-alueilla, kestää päiviä CME (koronan massapurkautuminen): aurinkotuulella mukana magneettikenttä, jos sopivassa asennossa Maan magneettikenttään nähden niin tunkeutuu magnetosfääriin  geomagneettinen myrsky magnetosfäärissä voimakas sähkövirta häiritsee maan magneettikenttää  ionosfäärimyrsky kun napojen kautta pääsee partikkeleita ionosfääriin (F-kerroksen ionisaation putoaa, D kasvaa), auroraa, häiriöt liikenteessä voi kestää päiviä A-indeksi magneettikentän voimakkuuden mittaus (päivän keskiarvo), K-indeksi magneettiikentän muutoksen mittaus rauhallisesta perustilasta 0-9 (3h)

10 Eteminen troposfäärissä:
VHF, UHF ja mikroaallot Avaruusaaltona, heijastukset vaimentavat Troposfäärieteneminen, kanavoituminen erilämpöisistä kerroksista (VHF, UHF DX) Troposfäärisiroutuminen: siroaminen vesi- tai lumisateesta, sumusta, pilvistä ja pölystä - Kanavoituminen eli inversiokerrokset, lämpöiset kesäillat

11 Muut ovelat etenemismuodot
Aurora EME Meteoriyhteydet Sporadinen E Satelliitit

12 Muut ovelat etenemismuodot: Aurora
CMEn jälkeen navoilta virtaa ionosfääriin elektroneja  ionisoi E-kerrosta 28 – 423 MHz K > 5  auroraa ilmassa Epätasainen ja liikkuva ”heijastuspinta”  signaalilaatu huononee, VHF/UHF-alueella pitää käyttää CW:tä (A = aurora) VHF/UHF DX - happi: keltavihreä ja verenpunainen, typpi: sininen ja violetti normaalia pidemmät yhteydet mahdollisia VHF:llä lähiyhteyksiä 28MHz:llä! DX todenäköisesti tukossa! - cw:stäkin tulee suhisevaa OK

13 Muut ovelat etenemismuodot: EME
Earth-Moon-Earth 50 MHz – 10 GHz Vapaan tilan vaimennus, ½° kohde, Doppler siirtymä, Faraday-kääntyminen, epätasainen heijastuspinta… Herkkä vähäkohinainen vastaanotin, tarpeeksi lähetystehoa, tarkka suuntaus, hyvä antenni (array) FSL: MHz, MHz EME-yhteys sillä alueella, mille kuu näkyy

14 Muut ovelat etenemismuodot: Meteoriyhteydet
Meteori aiheuttaa ionisoituneen vanan palaessaan ilmakehässä E-kerroksessa  riittää hyvin lyhyeen qsoon Hyvin nopea CW paloittain koottu 50 MHz, 144 MHz ( MHz) km voidaan käyttää kaukoyhteyksissä vuosittaiset meteorikuurot

15 Muut ovelat etenemismuodot: Sporadinen E
Ionisaatiotaso nousee epätavallisen korkeaksi E-kerroksessa 28, 50, 144 MHz Useimmiten esiintyy kesäkuukausina, ehtoolla tai aamulla jopa 2000 km hyppyjä ”pilvi”, joka voi hävitä äkillisesti ja liikkua ionosfäärietenemisen muoto VHF:lle ihme pilvi, joka syntyy ja voi liikkua tai vain haihtua

16 Muut ovelat etenemismuodot: Satelliitit
Toistinasemia kiertoradalla useimmiten transponderiasemia: vastaanottavat yhden taajuusköntän ja lähettävät sen sellaisenaan toisella taajuusalueella VHF, UHF AMSAT-organisaatio LEO- tai elliptisillä radoilla  liikkuvat maahan nähden

17 Bandit ja käyttöalueet - HF
160m (1.8MHz) päivällä kärsii vaimennuksesta  maa-aalto yöllä DX 80m (3.5MHz) vähemmän kärsii vaimennuksesta  maa-aalto, lyhyet kotimaan qsot 40m (7.0MHz) päivällä kotimaan bandi, kärsii pilkkuminimistä yöllä Eurooppa 20m (14.0MHz): DX 15m (20.0MHz): päivällä Eurooppa, yöllä DX 10m (28.0MHz): DX heikommillakin laitteilla. Herkkä keleille, kiinni pilkkuminimin aikaan, yleensä auki aamusta muutama tunti auringonlaskun jälkeen

18 Bandit ja käyttöalueet - >HF
6m (50MHz): pilkkumaksimissa DX ionosfäärin kautta, myös sporadinen E. Muutoin troposironta 2m (144MHz): troposfäärikanavoinnilla 2000 km, EMEllä...

19 Luettavaa ARRL Handbook Heikki Nevanlinna: Avaruussää