Metafysiikka (Etiikan I kirja)

Esitys aiheesta: "Metafysiikka (Etiikan I kirja)"— Esityksen transkriptio:

1 Metafysiikka (Etiikan I kirja)

2 Yleistä Spinoza esittää metafysiikkansa parhaiten Etiikan ensimmäisessä kirjassa (”Jumalasta”). Kirja ei ole kovin pitkä, suomennoksessa noin 40 sivua, mutta siinä on hyvin paljon asiaa eikä se ole helppo. Siksi käyn sitä läpi osissa. Järjestys on alustavasti seuraavanlainen: Substanssi, sen luonne ja attribuutit (Etiikan 1. kirja, propositiot 1-20) Substanssin modukset: ääretön ja äärellinen (Etiikan 1. kirja, propositiot 20-36) Välttämättömyys ja kontingenssi (Etiikan 1. kirja, propositiot 20-36) Panteismi ja materialismi Pari uutta lähestymistapaa Spinozan metafysiikkaan

3 Konteksti: Descartesin metafysiikka
Spinozan Etiikan 1. osaa on hyödyllistä lukea Descartesin Filosofian periaatteita vasten – Spinoza kirjoitti siitä kommentaarin kuten näimme ja sen kaksi ensimmäistä osaa esittää Descartesin Metafysiikan systemaattisessa muodossa. Molemmille filosofeille oli yhteistä ajatus, jonka mukaan metafysiikka on ensimmäinen tiede, josta muut tieteet lähtevät. Descartesin kirjeessa Picotille oli tunnettu vertaus, jossa metafysiikka muodostaa puun juuret, rungon fysiikka ja oksat ovat sitten erillisiä tieteitä, joista tärkeimmät ovat lääketiede ja moraali – huomasimme aiemmin, että Spinoza esittää samat tieteet tutkielmassaan ymmärryksen parantamisesta. Kun tiedetään millainen maailma on ja mikä on ihmisen paikka maailmassa, voidaan saapua käsitykseen mikä on hyvä ihminen ja mikä on ihmiselle hyvää.

4 Minä ja maailma Descartesin mukaan lähdetään omasta itsestä (cogito-argumentti) ja edetään sitten Jumalaan. Spinoza taas lähtee Jumalasta ennen kuin päädytään äärelliseen maailmaan. Lisäksi pitää olla edes peruskäsitys fysiikasta ennen kuin voidaan saavuttaa tyydyttävä teoria ihmissielusta. Tämä tapahtuu Etiikan toisessa kirjassa, jossa käsitellään ruumista. Molemmille filosofeille on kuitenkin yhteistä deduktiivinen ihanne, jossa lähdetään jostakin hypoteeseista ja päädytään toisiin loogisen päättelyn avulla.

5 Descartesin metafysiikan perusteet
Descartesin mukaan maailma koostuu monista substansseista, jotka jaetaan kahteen lajiin. Toisaalta on materiaalisia substansseja kuten oma ruumiini ja toisten ihmisten ruumiit, ja toisaalta on ei-materiaalisia substansseja kuten minun mieleni, muiden ihmisten mielet ja Jumalan mieli. Useimmat näistä substansseista ovat äärellisiä - Vain Jumalan mieli on ääretön ja täydellinen. Ks. Kuudes Mietiskely & S. A. Kivinen: Descartes ja hänen ”dualisminsa” (teoksessa Esseitä Metafysiikassa; skannattu artikkeli Moodlessa)

6 Descartesin substanssi ja Jumala
Substanssin ei tarvitse olla absoluuttisen riippumaton, mutta jollakin tavoin se on oltava itseriittoinen. Esimerkiksi ruumiini on riippumaton siinä mielessä, että se liikkuu vapaasti, mieleni on riippumaton siinä mielessä että voin ajatella niitä ajatuksia joita haluan ajatella. Nämä eivät kuitenkaan ole täysin riippumattomia samalla tavalla kuin Jumala – ruumiini ei esimerkiksi toimi kovin kauan ilman ruokaa tai juomaa. Siten Jumalaan verrattuna niiden riippumattomuus on suhteellista. Mieli ja ruumis ovat Descartesin mukaan riippuvaisia Jumalasta, sillä Jumala luo maailman hetki hetkeltä uudestaan. Kartesiolaisen fysiikan mukaan Jumala säilyttää liikkeen määrän maailmassa vakiona ja siksi hänen täytyy jatkuvasti ylläpitää maailmaa. Ks. Ks.

7 Substanssi Filosofian periaatteissa
Filosofian periaatteissa Descartes on paikoin ambivalentimpi. Silti, Descartesin perusnäkemys on se, että äärellisessä maailmassa on kahdenlaisia substansseja, vaikka ne ovat molemmat riippuvaisia Jumalasta. ”Substanssilla emme voi tarkoittaa mitään muuta kuin oliota, joka on siten olemassa, etteise se tarvitse mitään muuta kuin oliota ollaakseen olemassa. Voimme ymmmärtää vain yhden ainoan sellaisen substanssin, joka ei tarvitse mitään muuta oliota, nimittäin Jumalan. Havaitsemme, ettei mikää muu olio puolestaan voi olla olemassa ilman Jumalan myötävaikutusta. ..Sekä aineellinen subtanssi että luotu mieli (eli ajatteleva substanssi) voidaan kuitenkin ymmärtää sillä yhteisellä käsitteellä, että ne ovat olioita, jotka kaipaavat vain Jumalan myötävaikutusta ollakseen olemassa. Substanssia ei kuitenkaan voida ensimmäistä kertaa huomata yksin siitä, että se on olemassa oleva olio, koska pelkästään tämä ei sinänsä vaikuta meihin…Kun havaitsemme jonkin määreen olevan läsnä, voimme päätellä, että läsnä on välttämättä myös jokin olemassa oleva olio eli substanssi, jolle se voidaan osoittaa.” (Descartes, Filosofian periaatteet, 1. kirja, LI- LII) LXIV: ”Ajattelua ja ulottuvuutta voidaan pitää myös substanssin moduksina”

8 Mieli ja ruumis Descartesilla
Loogisesti mieleni ja ruumiini ovat riippumattomia toisistaan. Voin ajatella mitä ajattelen ruumiista riippumatta ja ruumiini voi esimerkiksi hikoilla yllättäen riippumatta siitä mitä satun sillä hetkellä ajattelemaan. Silti sekä mielellä että ruumiilla täytyy olla joitakin ominaisuuksia, jotta ne olisivat substansseja. Mielen modus tai tila on ajattelu ja ruumiin modus on ulotteisuus. Näitä moduksia on siis kaksi, yksi materiaalista ja yksi immateriaalista substanssia varten. Ruumiin tai kappaleen olemuksellinen ominaisuus on se, että se on kolmiulotteinen, mutta se, että se on tietynkokoinen on vain aksidentaalista. Ruumiini on sama ruumis, vaikka sen koko muuttuu. Samoin mielen essentiaalinen ominaisuus on se, että sillä on ajutuksia, mutta itse ajatukset voivat olla mitä vaan. Descartes kutsuu ajattelua mielen pääasialliseksi attribuutiksi ja ulotteisuutta ruumiin pääasialliseksi attribuutiksi. Kartesiolainen metafysiikka ei ole kovin kaukana arkiajattelusta: on paljon substansseja, toiset henkisiä, toiset materiaalisia.

9 Spinoza substanssista ja todellisuudesta
Spinozalle on vain yksi (1) substanssi, ääretön Jumala E1p14: ”Mitään substanssia ei voi olla eikä sellaista voi käsittää Jumalan ulkopuolella” Kaikki se, mitä Descartes sanoo (äärellisiksi) substansseiksi (jakautuen kahteen eri lajiin) ovat Spinozan mukaan substanssin tiloja eli moduksia, jotka ilmaisevat Jumalan attribuutteja tietyllä tavoin (E1p25c). Moduksen määritelmä (E1d5): ”Moduksella ymmärrän substanssin tiloja, eli sitä, mikä on toisessa ja käsitetään tämän toisen kautta” Ruumiit ja mielet ovat substanssin tiloja, mutta ne ymmärretään näiden äärellisten olentojen eli ihmisten kautta. Kaikki mikä on todellista, jakautuu kahteen: substanssiin ja sen tiloihin. Nämä tilat ilmaisevat siis tietyllä tavoin substanssin ominaisuuksia eli attribuutteja, joita sillä on äärettömästi.

10 Attribuutti Substanssilla on ominaisuuksia eli attribuutteja.
Attribuutti määritellään seuraavasti: ”Attribuutilla ymmärrän sitä, minkä intellekti havaitsee substanssissa ikään kuin sen olemusta muodostavana” (E1d4). Kyse on siis niistä substanssin tai Jumalan ominaisuuksista, jotka ilmenevät meille, äärellisille ihmisille Attribuutteja on kahdenlaisia: essentiaalisia eli olemuksellisia (ne, jotka tekevät oliosta sen, mikä se on) ja aksidentaalisia tai satunnaisia attribuutteja, jotka voivat tulla ja mennä ilman, että substanssin olemuksellinen luonne muuttuu

11 Monismi Spinoza edustaa substanssimonismia
Termi monismi esiintyy vasta Christian Wolffin teoksessa vuonna 1728. Spinozalla on toki jonkin verran edeltäjiä, kuten Parmenides ja monet muut esisokraatikot, stoalaiset ja neoplatonismi, jossa kaikki palautuu yhteen. Spinoza eroaa kuitenkin näistä kaikista mm. dynaamisen maailmankuvansa vuoksi. Spinozan jälkeen monismia esiintyi saksalaisessa idealismissa 1800-luvulla (mm. Hegel ja Schelling). Monismi kuitenkin kaatui ainakin toistaiseksi analyyttisen filosofian kritiikkiin.

12 Substanssipluralismin ongelmat ja Spinozan ratkaisu
Pahin ongelma substanssipluralismissa on substanssien vuorovaikutus. Tähän törmäsivät sekä Descartes, joka ei löytänyt pätevää selitystä sille, miten henkinen mieli voi liikuttaa materiaalista ruumista, joka koostuu ulottuvuudesta ja päinvastoin ja Leibniz, joka kehitteli vuorovaikutuksen takeeksi hieman epäuskottavan teorian ennalta-asetetusta harmoniasta, jonka Jumala säätää luomisen yhteydessä. Toisin sanoen, jos substansseja on useita, niiden välinen vuorovaikutus täytyy selvittää jollakin tavoin. Toinen ongelma: miten substanssit voivat olla täysin riippumattomia perustekijöitä jos ne tulevat jatkuvasti vaikutetuksi muiden toimesta? Substanssien tulisi olla olioita, joihin muutos pohjautuu niiden omien lakien mukaan sen sijaan, että niiden ulkopuolella on vielä jokin kausaalinen voima. E1d3: ”Substanssilla ymmärrän sitä, joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta; sen käsite ei toisin sanoen vaadi jonkin toisen olion käsitettä, josta se pitäisi muodostaa.” Substanssi, jonka kaikki attribuutit ja modifikaatiot voidaan päätellä sen omasta olemuksellisesta luonteesta, ja jonka attribuutit ovat siten välttämättömiä eli essentiaalisia, voidaan katsoa ”itsensä syyksi” (causa sui).

13 Monismi ja attribuutit
Substanssilla ei voi olla satunnaisia ominaisuuksia välttämättömien ominaisuuksien lisäksi, joka on yleinen oletus substanssipluralismissa. Substanssilla on vain essentiaalisia eli olemuksellisia eli välttämättömiä ominaisuuksia eli attribuutteja (ne, jotka tekevät oliosta sen, mikä se on). Spinoza kehittelee tätä ajatusta Etiikan ensimmäisen kirjan alussa. E1p2 sanoo: ”Kahdella substanssilla, joilla on eri attribuutit, ei ole keskenään mitään yhteistä”. Descartesilla tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi jollakin mielellä, jonka attribuutti on ajattelu, ei ole mitään yhteistä toisen substanssin kanssa, jonka attribuutti on ulotteisuus. Mutta Spinoza sanoo kohdassa E1p3: ”Kun olioilla ei ole keskenään mitään yhteistä, ei yksi niistä voi olla toisen syynä” Hän siis kiistää eri attribuuttien omaavien substanssien välisen kausaation.

14 Substanssin riippumattomuus
Yksi substanssi ei voi syntyä toisesta substanssista (E1p6). Substanssi on siis toisin sanoen itsensä syy eli causa sui. Jos substanssi syntyisi toisesta, se olisi siitä toisesta riippuvainen eli substanssin määritelmän vastainen Vrt. E1p3d, jossa sanotaan ”Jos niillä ei ole keskenään mitään yhteistä, niitä ei siis voi ymmärtää toistensa kautta, joten yksi ei voi olla toisen syy).

15 Monismin todistus ”Koska Jumala on absoluuttisen ääretön olio, jolta ei voi evätä ainoatakaan substanssin olemusta ilmaisevaa attribuuttia, ja koska hän on välttämättä olemassa, niin mikäli Jumalan lisäksi olisi jokin substanssi, täytyisi se selittää jonkun Jumalan attribuutin avulla, jolloin siis olisi olemassa kaksi substanssia samoin attribuutein, mikä on absurdia: näin ei voi siis olla olemassa mitään substanssia Jumalan ulkopuolella eikä sellaista tästä johtuen voi myöskään käsittää. ” (E1p14 ) Idea on varsin yksinkertainen. Jos on oltava substanssi, jolla on ääretön määrä attribuutteja (siis kaikki mahdolliset attribuutit) eikä voi olla kahta substanssia, joilla on on sama attribuutti, sen substanssin, jolla on ääretön määrä attribuutteja (Jumala) olemassaolo sulkee pois kaikkien muiden substanssien olemassaolon.

16 Descartesin todistus Descartes olisi luultavasti hyväksynyt Spinozan käsityksen Jumalasta – hänen mukaansa Jumala on nimittäin välttämättä olemassa siinä mielessä, että olemus sisältää olemassaolon; siis toisin sanoen jos hyväksytään ajatus, että Jumala on välttämättä olemassa (tämä kuluu Jumalan käsitteeseen), siitä seuraa, että hän on olemassa – muu johtaisi ristiriitaan. Descartesin ontologinen todistus a priori perustuu Anselm Canterburyläisen teoksessa Proslogion 1200-luvulla esitettyyn argumenttiin.

17 Descartesin viides mietiskely
”Olemassaoloa ei voi erottaa Jumalan olemuksesta sen enempää kuin kolmion olemuksesta voidaan erottaa sitä, että sen kolme kulmaa ovat yhteensä kaksi suoraa kulmaa, tai vuoren ideasta laakson ideaa. Siksi on yhtä ristiriitaista ajatella Jumalaa (eli täydellisinä olentoa) vailla olemassaoloa (eli vailla jotakin täydellisyyttä) kuin ajatella vuorta ilman laaksoa” (Descartes, Teokset II, s. 68).

18 Spinozan todistus Kohdassa E1p11 & todistus Spinoza seuraa samankaltaista ajatuskulkua: ”Jumala eli äärettömästä määrästä attribuutteja koostuva substanssi, joista jokainen ilmaisee ääretöntä olemusta, on välttämättä olemassa” Todistus: ”Jos tämä kiistetään, ajateltakoon – mikäli mahdollista – ettei Jumalaa ole olemassa. siispä hänen olemukseensa ei liity olemassaoloa. Mutta tämä on absurdia. Siis: Jumala on välttämättä olemassa. M.O.T.

19 Descartes substanssista
“Substanssilla emme voi tarkoittaa mitään muuta kuin oliota, joka on siten olemassa, ettei se tarvitse mitään muuta oliota ollakseen olemassa. Voimme ymmärtää vain yhden ainoan sellaisen substanssin, joka ei tarvitse mitään muuta oliota, nimittäin Jumalan. Havaitsemme, ettei mikään muu olio puolestaan voi olla olemassa ilman Jumalan myötävaikutusta.” (Descartes, Filosofian periaatteet I, 51)

20 Spinoza substanssista
”Maailmankaikkeudessa ei voi olla kahta tai useampaa substanssia, joilla on sama luonto tai sama attribuutti”. (E1p5) Ei siis voi olla esimerkiksi kahta tai useampaa mieltä tai ruumista kuten Descartes sanoo. Väitelauseen 5 todistuksessa Spinoza jatkaa seuraavasti: ”Jos olisi olemassa useita eri substansseja, niiden pitäisi erota toisistaan joko siinä, että attribuutit olisivat erilaisia, tai että tilat olisivat erilaisia. Jos ne eroaisivat toisistaan vain attribuuttien erilaisuuden mukaan, niin silloin olisi myönnettävä, ettei ole kuin yksi substanssi, jolla on sama attribuutti… [Spinozan mukaan on siis vain substanssi ja sen tiloja, jotka kuvaavat attribuutteja]. ”Jos ne taas eroavat tilojen erilaisuuden mukaan, niin koska substanssi on luonnostaan ennen attribuuttejaan ja sitä tarkastellaan tiloistaan riippumatta ja sellaisenaan, toisin sanoen oikealla tavalla, ei sitä tällöin voi käsittää jostain toisesta substanssista erilliseksi. Toisin sanoen ei voi olla useampia, vaan vain yksi. M.O.T.” [Tässä Spinoza esittelee periaatteen, jonka Leibniz otti myöhemmin perustavaksi metafysiikassaan – sen mukaan jos kaksi asiaa eroaa toisistaan vain määrän perusteella, ne ovat sama substanssi]

21 Kaikki maailmassa Ainoa kvalitatiivinen ero Spinozan systeemissä löytyy substanssin tilojen välillä, joista mikään ei ole olemuksellinen. Ei voi siis ajatella, että olisi kartesiolaisittain olemassa substansseja, joiden attribuutti on ajattelu erillään toisista substansseista, joiden attribuutti on ulotteisuus. Molemmat attribuutit ovat yhden substanssin tiloja. On olemassa vain yksi substanssi, jolla on attribuutit ajattelu ja ulotteisuus monien muiden attribuuttien lisäksi ja tällä yhdellä substanssilla on erilaisia tiloja eli moduksia. Siten esimerkiksi ihminen koostuu yhden substanssin eli Jumalan eli luonnon attribuuteista, mutta ihmisellä on eri tiloja eli affekteja, jotka kuvaavat näitä attribuutteja. On siis vain substanssi ja sen ohimeneviä tiloja (vaikka niillä on tiettyä säännönmukaisuutta kuten kohta näemme).

22 Monismi pähkinänkuoressa
Spinozan ajatuskulku menee suunnilleen seuraavasti: l. Maailmankaikkeudessa ei voi olla kahta tai useampaa substanssia, joilla on sama luonto tai sama attribuutti (E1p5) 2. Jumala koostuu äärettömästä määrästä attribuutteja (E1d6) 3. Jumala on välttämättä olemassa (E1p11) 4. Millä tahansa muulla substanssilla tulisi olla jokin sama attribuutti kuin Jumalalla (kohdan 2. perusteella) Johtopäätös: Vain Jumala on mahdollinen ja voi olla olemassa (E1p14)

23 Causa sui E1p15: ”Kaikki mikä on, on Jumalassa, eikä mikään voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa.” E1p15 todistus: ”Jumalan ohella ei ole olemassa eikä voi käsittää mitään substanssia, toisin sanoen oliota, joka on itsessään ja käsitetään itsensä kautta. Modukset taas eivät voi olla olemassa eikä niitä voi käsittää ilman substanssia: sen tähden ne voivat olla olemassa vain jumalallisessa luonnossa ja ne voidaan käsittää yksinomaan sen kautta. Nyt ei ole olemassa mitään, paitsi substansseja ja moduksia. Siis mitään ei voi olla olemassa eikä käsittä ilman Jumalaa. M.O.T.”

24 Curley Jumalasta Descartesilla ja Spinozalla
Kolmannessa Mietiskelyssä Descartes sanoo: ”Nimellä ”Jumala” ymmärrän ääretöntä, riippumatonta, kaiken ymmärtävää, kaikkivoipaa substanssia, joka on luonut sekä minut itseni että kaiken muun mitä, jos jotain muuta on.” (Descartes, Teokset II, s. 52) Toisin sanoen, Jumalan on joka suhteessa täydellinen eikä hänessä ole mitään rajoituksia. ”Jumalalla ymmärrän absoluuttisen ääretöntä olentoa, toisin sanoen äärettömästä määrästä attribuutteja koostuvaa substanssia, joista kukin ilmaisee ikuista ja ääretöntä olemusta.” (E1d6) Selitys. ”Sanon ”absoluuttisen ääretön”, en ”lajissaan ääretön”. Lajissaan äärettömältä voidaan näet evätä äärettömät attribuutit; absoluuttisen äärettömään olemukseen taas kuuluu kaikki, ikä ilmaisee olemusta eikä se sisällä lainkaan negaatiota.”

25 Curley jatkaa Spinozalla Jumala näyttää täydelliseltä, sillä Jumalalla on ääretön määrä attribuutteja eikä Jumalassa ole mitään rajoituksia. Descartesin ja Spinozan näkemys Jumalasta näyttää samanlaiselta. Mutta pakkohan näillä on olla eroja – Descartesin Jumala on persoonallinen kun taas Spinozalla persoonaton. Spinozalla ei ole ajatusta Jumalasta luojana eikä Descartes ajattele Jumalaa ulotteisena oliona kuten Spinozan näyttää ajattelevan. On selvää, että esimerkiksi yleinen Jumalan ominaisuus kaikkitietävyys, joka on myös Descartesilla sopii huonosti Spinozan metafysiikkaan – Spinozalla Jumala ei ole ajatteleva olio. Sitten taas Spinozan ajattelussa on helppo sanoa, että Jumala on läsnä kaikkialla (luonnon muodossa). Descartesilla taas tämä näyttäisi merkitsevän sitä, että Jumala on ulotteinen, materiaalinen olio joka ei sovi hänen yleisen filosofisen katsomuksensa kanssa, jonka pohja on kuitenkin kristinusko.

26 Jumalan ja maailman suhde
Kaiken täytyy olla yhden substanssin attribuutteja eli liittyä siihen jollakin tavoin. Yksi substanssi on myös ääretön, sillä jos se olisi äärellinen ja sen ulkopuolella olisi jotakin, tulisi ongelmia. Substanssin täytyy käsittää koko maailma. Jumala eli luonto on nimittäin ääretön kokonaisuus. ”Substanssi ei voi syntyä mistään muusta; se on siis oman itsensä syy, toisin sanoen sen olemukseen liittyy välttämättä olemassaolo, eli sen luontoon kuuluu olla olemassa” (E1p7d)

27 Spinoza & kausaatio Miten joku voi olla riippumaton kaikesta muusta? On selvää, että Spinoza ymmärtää kausaation eri tavalla kuin nykyään ymmärretään ja jopa eri tavalla kuin hänen aikalaisensa sen ymmärsivät. ”Syy” siihen miksi kolmion kulmien summa on 180 astetta on se, että kolmion olemus on sellainen. Asioiden tilasta voidaan päätellä jotakin ja suhde on kausaalinen. Kyseessä ei ole siis temporaalinen rakenne, jossa jokin aikaisempi aiheuttaa jonkin myöhemmän. Samaan tapaan Jumalan olemassaolo ”aiheutuu” sen käsitteen mahdollisuudesta eli se, että substanssi on käsitettävissä sisältää myös sen, että se on olemassa (vrt. Descartesin ontologinen todistus). Siten Jumala on causa sui eli oman olemassaolonsa syy.

28 Ääretön ja äärellinen E1p8: jokainen substanssi on välttämättä ääretön. Tämä yksi substanssi on sitten ääretön. Miten sitten on ymmärrettävä äärettömän ja äärellisen suhde eli miten Jumalan ominaisuudet ja attribuutit sekä tilat eli modukset on ymmärrettävä? Ongelmaksi muodostuu ainakin se, miten voidaan selittää maailmassa vallitseva moninaisuus ja vaihtelu. Lisäksi on pystyttävä selittämään miten tämä moninaisuus voidaan yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä kokonaisuus ei saa olla vain eri osasten rykelmä, vaan jollakin tavoin yhtenäinen kokonaisuus, jonka monimuotoisuus ei ole illuusio.

29 Maailman moninaisuus Moninaisuus. Toisaalta on substanssin attribuutteja (erityyppisten olioiden moninaisuutta, esim. kappaleiden moninaisuutta) ja toisaalta on tilojen moninaisuutta (erityyppisten olioiden sisäisten tilojen moninaisuutta, esim. kappale voi olla liikkeessä tai levossa). Koska yhdessä substanssissa on ääretön määrä attribuutteja, maailmassa on lukemattomia eri asioita, kappaleita, ajattelevia mieliä ja niin edelleen. Attribuutti ei kuitenkaan ole substanssin tila, vaan identtinen sen kanssa. Substanssilla on kylläkin tiloja, jotka ilmenevät attribuuteissa. Ongelma: jos meillä on vain ääretön läjä eri attribuutteja, joiden kautta Jumala on ymmärrettävä, miten ymmärretään Jumala yhtenä ykseytenä? Sama koskee tiloja. Substanssin eri tiloja yhdistää se, että ne ovat sen tiloja, mutta sitä substanssia sieltä takana on vaikea löytää. Esimerkiksi ruumiit ovat ulottuvuuden tiloja ja mielet ajattelun tiloja. Silti on selvää, että kaksi eri tilaa ovat substanssin eli Jumalan tiloja, ei minkään muun. Tilat eli modukset (mode) voidaan ymmärtää eri tapoina, joilla Jumala on. Jumalan pitää näin ymmärtää mahtina ja aktiivisuutena, jonka voi havaita meidän maailmassamme näiden tilojen kautta.

30 Luonnon lainomaisuus Jumala ilmaisee itseään lainomaisten fysiikan lakien kautta, mutta nämä lait on silti ymmärrettävä yhden ikuisen substanssin ohimenevinä tiloina. On kuitenkin olemassa eräänlainen syiden ketju, joka ulottuu Jumalaan saakka – siten esimerkiksi kappaleiden vaikutus toisiinsa on välttämätöntä ja toimii lainomaisesti. Näyttäisi siis siltä, että on erotettava toisaalta äärettömät ja ikuisen Jumalan absoluuttisesta luonnosta seuraavat tilat ja toisaalta ääretön sarja äärellisiä olioita, jotka ovat välttämättä olemassa. Nämä ilmaisevat molemmat Jumalaa, sillä ne molemmat ovat äärettömiä ja välttämättömiä. Siten niitä molempia voi sanoa Jumalan moduksiksi. Mutten miten ne toimivat yhdessä?

31 Luonnon lainomaisuudesta vielä
Curleyn tulkinnan mukaan nämä ovat luonnon toiminnan säännönmukaisuuksia, tapoja, joilla Jumala eli luonto toimii aina ja kaikkialla. Nämä säännönmukaisuudet ovat ikuisia, joten ne eivät voi sellaisenaan tuottaa mitään yksittäisiä äärellisiä olioita. Mutta koska ne ovat lakien kaltaisia, ne voivat hallinnoida yksittäisten olioiden välisiä suhteita. Siten esimerkiksi liikkeessä oleva biljardipallo osuessaan toiseen biljardipalloon saa aikaa sen liikkeen alun. Tätä törmäyksessä syntynyttä voimaa on kuitenkin selitettävä luonnonlakien mukaan (liikkeen teoria). Toisin sanoen liikkeen syntyessä yksi äärellinen tila syntyy toisesta ja tämä jatkuu edelleen – syntyy syiden ketju, jonka alku on kuitenkin Jumalassa. Samaan aikaa näiden äärellisten tilojen lisäksi on oltava äärettömiä moduksia eli lainkaltaisia tiloja (pyöreä liikkeessä oleva kappale synnyttää toisessa samanlaisessa kappaleessa tietyn reaktion osuessaan siihen tms.). Molempia tarvitaan fysiikassa ja molemmat kuuluvat äärettömään substanssiin.

32 Syiden ketju ”Mikään yksittäisolio, eli mikään äärellinen ja olemassaololtaan määräytynyt olio, ei voi olla olemassa eikä määräytynyt toimintaan, jos sitä ei olemassaoloon ja toimintaan määrää toinen syy, joka samoin on äärellinen ja olemassaololtaan määräytynyt; eikä tämäkään syy voi vuorostaan olla olemassa eikä määräytynyt toimintaan, jos sitä ei määrää olemassaoloon ja toimintaan toinen syy, joka taaskin on äärellinen ja olemassaololtaan määräytynyt ja niin edelleen loputtomiin.” (E1p28 )

33 Maailman luominen Descartes katsoo Jumalan olemukseen kuuluvan sen, että hän on luonut maailman ja myös minut eli kaikkivoipa, kaikkitietävä, täydellisen hyvä jne. Jumala luo maailman ja kaiken mitä siinä on. Descartes seuraa tässä perinteistä kristillisyyttä ja juutalaisuutta, joiden mukaan Jumala luo ihmisen omaksi kuvakseen ja varustaa tämän samoilla ominaisuuksilla kuin itsensä, vaikkakin vähemmässä määrin. Spinozan mukaan on erotettava luoja ja luomus toisistaan. Tämä suhde on siis Spinozan mukaan täysin perusteeton ja kun siitä irtaudutaan, pelkkä logiikka johtaa siihen, että Jumalaa ja luontoa ei voi erottaa toisistaan. On vain yksi substanssi ja se on Jumala eli luonto. Jumalan ja luomuksen erottaminen toisistaan ratkaisee myös monta perinteistä ongelmaa, esimerkiksi pahan ongelman, Jumalan tahdonvapauden ongelman ja sen ongelman, miksi Jumala loi tälläisen eikä toisenlaisen maailman.

34 Luomisen looginen ongelma
Substanssi on itsensä syy eikä seuraa mistään muusta. Siten erottelu luojan ja luodun välilllä on loogisesti ristiriitainen. Yksi substanssi ei voi olla toisen syy, se voi olla vain itsensä syy. Ja koska substanssi itsessään käsittää kaiken maailmassa (substanssin attribuutit ja tilat), mitään erillistä luomista ei tarvita (vrt. E1p15: ”Kaikki mitä on, on Jumalassa, eikä mitään voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa”). Perinteinen kristillis/juutalaine käsitys on siis Spinozan mukaan loogisesti ongelmallinen, sillä siinä tehdään tarpeeton ero substanssin ja muiden substanssien välillä. Kuten hän sanoo kohdassa E1p20: ”Jumalan olemassaolo ja hänen olemuksensa ovat yksi ja sama”. Jos Jumala luo maailman (luonnon), kyseessä on kaksi substanssia, joista jälkimmäinen on riippuvainen edellisestä. Siten luonto ei ole täysivaltainen substanssi, sillä substanssin pitää olla oman itsensä syy. Juutalais-kristilinen perinne sisältää välttämättä tuon dualismin ja on siten Spinozan mukaan itsessään ristiriitainen.

35 Jumala immanenttina syynä
E1p18: ”Jumala on kaikkien olioiden sisäinen [immanentti], ei ulkoinen [transientti) syy” E1p19, todistus: ”Jumala näet on substanssi, joka on välttämättä olemassa, toisin sanoen jonka luontoon liittyy olemassaolo eli (mikä on samaa) jonka määritelmästä seuraa sen olemassaolo, ja siksi Jumala on ikuinen.”

36 Jumalan immanenssi Niinpä Spinozan mukaan Jumalan on immanentti ja ikuinen, eikä asioiden syy tavanomaisella tavalla, sillä jos Jumala ajatellaan toimijana, joka laittaa maailman liikkeelle ja sitten lopettaa kuten ihmiset tekevät, hän ei olisi ikuinen. Siten Jumalaan ei tarvitse vedota muutoksen selittämiseen maailmassa, paitsi silloin kun johdetaan muutokset takaisin ensimmäiseen syyhyn. Jumala on perinteisessä näkemyksessä ensimmäinen liikuttaja, joka laittaa maailman liikkeeseen (vrt. Aristotle) tiettyjen liikelakien pohjalta. Maailma on tässä varhaismodernin tieteen mallissa jättimäinen kellokoneisto, joka toimii mekaanisesti. Kun yliluonnollinen kellontekijä vetää kellon ja se alkaa käydä, asiat toimivat ikään kuin itsestään tiettyjen sääntöjen pohjalta lukuunottamatta ihmeitä sillon tällöin, joilla Jumala katsoo tarpeelliseksi ohittaa luonnonlait ja kellokoneiston mekaniikan. Esim. Newtonin mukaan Jumalan pitää aina silloin tällöin ”vetää kello”

37 Maailman ajattomuus Jumalan immanenssi ja ikuisuus // Ikuinen ymmärretään tässä vastakohtana sille, että jokin toiminta aloitetaan ja sitten se loppuu. Siten ei voi olla mitään luomisen tai maailmansuunnitelman toteutumisen hetkeä. Luominen tarkoittaisi tiettyä hetkeä luonnon aikajanassa, joka johtaa ongelmiin (kuten teologian historia on osoittanut). Siten Jumala immanenttina syynä pitää nähdä Spinozan filosofian kontekstissa – Jumala eli luonto on aina ollut ja tulee aina olemaan. Siten kyse ei ole mystisestä tai epätieteellisestä asiasta vaan loogisesta välttämättömyydestä. Tosin sanoen luonnon ulkopuolella ei voi olla mitään ja luonto on aina ollut olemassa. Edes Jumala ei ole luonnon ulkopuolella, mikä merkitsee sitä, että luominen ei voi olla luonnon ulkopuolella. Jumala eli luonto on kuitenkin vapaa, se luo itsensä siinä merkityksessä, että se on itse itsensä syy (causa sui). Toisin sanoen maailmalla ei ole alkua tai loppu, se on olemassa aina, sillä maailma=substanssi, joka on ikuinen.

38 Maailma = substanssi E1 def. 7: Olio on vapaa, jos se on olemassa vain oman luontonsa välttämättömyyden seurauksena eli se määrittää itse omat tilansa. Tämä määritelmä pätee Jumalaan eli luontoon eikä mihinkään muuhun. On muistettava relaatio Jumalan ja luonnon välillä: Jos Jumala erotetaan luonnosta, doktriini vaikuttaa Spinozan mukaan mystiikalta, ei rationaaliselta ajattelulta. Toisin sanoen koko maailman kuuluu Spinozalla yhteen substanssiin, joka on Jumala eli luonto.

39 Attribuuttien ikuisuus
Pitää myös huomata, että substanssin äärettömyyden lisäksi myös attribuutit ovat itsessään äärettömiä, sillä ne kuvaavat substanssin ominaisuuksia. ”Edelleen: Jumalan attribuuteilla tulee ymmärtää sitä, mikä ilmaisee jumalallisen substanssin olemusta, toisin sanoen sitä, mikä liittyy substanssiin: juuri tämän, minä sanon, täytyy attribuuttien sisältää. Nyt substanssin luontoon kuuluu ikuisuus. Siispä kuhunkin attribuuttiin täytyy liittyä ikuisuus, joten kaikki ovat ikuisia.” (E1p19 todistus )

40 Välttämättömyys ja kontingenssi
”Jumalallisen luonnon välttämättömyydestä täytyy seurata äärettömän paljon äärettömin tavoin (toisin sanoen kaikki, mitä ääretön ymmärrys pystyy tavoittamaan). ” (E1p16) Tämä seuraa ajatuksesta, että substanssilla on ääretön määrä attribuutteja, jotka ovat itsessään äärettömiä ja ilmaisevat substanssia. Kun substanssi eli Jumala on välttämätön olento (Jumalan käsitteestä seuraa olemassaolo), attribuuttien äärettömästä määrästä seuraa kaikki mitä voidaan käsittää. Pitää huomata, että tämä seuraaminen ei ole kontingenttia. Koska Jumala on välttämätön, kaikki mitä hänestä seuraa, seuraa välttämättä. Siten kaikki mitä maailmassa on ja kaikki mitä voidaan käsittää on välttämätöntä.

41 Välttämättömyyden lähde
Spinozan mukaan samaan tapaan kuin kolmion käsitteestä seuraa, että sen kulmien summa on 180 astetta, Jumalan käsitteestä seuraa, että kaikki hänestä seuraa välttämättä. Jumala ei siis ole ensin ja maailma sen jälkeen. Siis maailma = Jumala eli luonto. Toisin sanoen kaikki maailmassa on välttämätöntä tämän ”kausaation” seurauksena. Vain Jumala on vapaa. ”Vapaaksi sanotaan sitä oliota, joka on olemassa pelkästään oman luontonsa välttämättömyydestä ja määräytyy toimintaan yksinomaan itsestään käsin; välttämättömäksi, tai pikemminkin pakonalaiseksi taas sitä, jota jokin toinen määrää olemassaoloon ja toimintaan tietyllä ja määrätyllä tavalla.” (E1d7)

42 Determinismi Etiikassa
”Maailmankaikkeudessa ei ole mitään satunnaista vaan kaikki on jumalallisen luonnon välttämättömyydestä määräytynyt olemaan olemassa ja toimimaan tietyllä tavalla.” (E1p29) ”Kaikki, mikä on, on Jumalassa. Jumalaa taas ei voi sanoa satunnaiseksi olioksi. Hän näet on välttämättä, ei satunnaisesti olemassa. Edelleen: jumalallisen luonnon modukset seuraavat siitä välttämättömästi eikä mitenkään satunnaisesti ja näin tapahtuu, tarkasteltiinpa jumalallista luontoa sitten absoluuttisena tai tietyllä tavalla toimintaan määräytyneenä.” (E1p29 todistus)

43 Determinismin välttämättömyys
Luonnossa kaiken täytyy olla determinoitua, ainakin siinä mielessä, että determinoitu tarkoittaa ei-itseäänluomista. Kaikkien asioiden olemassaolon determinoi siten Jumala eli luonto suoraan tai epäsuoraan, Kaiken sen ulkopuolisen kuvitteleminen on merkityksetöntä. Siten kaikki on determinoitua eikä mikään ole kontingenttia. Spinozan periaatteilla ja logiikalla tätä johtopäätöstä ei voi välttää mitä tahansa porsaanreikää etsiikin. Päätelmän kiertäminen on Spinozan mukaan intellektuaalista pelkuruutta. Jos maailma on on ymmärrettävä ja järkeenkäypä, kaiken siinä täytyy olla determinoitu. Jos vähääkään ajattelee järjellä, tämän täytyy olla itsestäänselvää, vähän kuin Euklideen yksinkertaisimmat teoreemat. Vastustuksemme johtuu vain tietämättömyydestämme ja yleisistä harhakäsityksistä.

44 Natura naturans vs. natura naturata
Huomautuksessa kohtaan E1p29 Spinoza esittää tärkeän erottelun ”luovan luonnon” (natura naturans) ja ”luodun luonnon” (natura naturata) välillä. Hän sanoo: ”Uskoisin näet edellä sanotusta jo käyvän ilmi, että meidän tulee luovalla luonnolla ymmärtää sitä, mikä on itsessään ja käsitetään itsensä kautta, eli sellaisia substanssin attribuutteja, jotka ilmaisevat ääretöntä ja ikuista olemusta, toisin sanoen Jumalaa sikäli kuin häntä tarkastellaan vapaana syynä. Luodulla luonnolla taas ymmärrän kaikkea sitä, mikä seuraa Jumalan luonnon välttämättömyydestä, toisin sanoen kaikkia Jumalan attribuuttien moduksia, sikäli kuin niitä tarkastellaan olioina, jotka ovat Jumalassa ja joita ei voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa.”

45 Natura naturans vs. natura naturata
Natura naturans on siis luonto aktiivisesti itseään luovana ja ylläpitämänä. Luonto on siis causa sui, itsensä syy; ja siksi itse itseään luova. Toisin sanoen natura naturans voidaan ymmärtää substanssina eli Jumalana. Natura naturata taas on luonto luotuna; tässä luonto on passiivinen, valmis systeemi; natura naturata tarkoittaa siis kaikkea sitä mikä välttämättä seuraa Jumalasta; siis substanssin moduksia eli tiloja (äärellinen luonto) Toisin sanoen erottelu luovan luonnon ja luodun luonnon (natura naturans vs. natura naturata) on suunnilleen yhtä kuin erottelu substanssi ja sen tilojen välillä. Nämä molemmat merkitykset ovat kuitenkin epätäydellisiä ja suhteessa toisiinsa eikä niitä voi ymmärtää toisistaan erillisenä. Jotta meillä voi olla täydellinen käsitys olemassaolon tai aktiivisuuden syystä, millä täytyy olla täydellinen selitys näistä asioista universumissa eli pitää pystyä dedusoimaan olemassaolo ja aktiivisuus itsensä luovana Jumalan eli luonnon aktiivisuutena – kaikki siis seuraa välttämättä substanssista, mutta pikemmin loogisesti kuin luomisen kautta. Siten ”luotu luonto” on vähän harhaamjohtava termi.

46 Tieteen ideaali Tätä on siis kutsuttu panteismiksi, mutta Hampshiren mukaan se on itse asiassa yhtenäisen tieteen ohjelma tai ideaali, jos voidaan esittää jokainen luonnollinen muutos täysin determinismin vaikututuksena yhdessä syisen systeemissä. Siten yksi teoria selittää kaiken maailmassa. Luodun luonnon äärelliset ilmiöt voidaan selittää yhteen lähteen, itseään luovan luonnon kautta. Tälläinen teoria on aina kiinnostanut tieteentekijöitä – vielä 1900-luvulla looginen positivismi pyrki samaan päämäärään logiikan keinoin. Spinoza haastaa siis rationaaliseen tutkimukseen, ei mystiseen intuitioon. Siten hän pyrkii luomaan tavallaan pidemmälle viedyn, johdonmukaisemman mekanismin, jonka taustalla on substanssi, joka on ikuinen itsensä syy.

47 Pieni yhteenveto Jumala on 1) ikuinen 2) itseään luova ja itse luotu 3) omaa äärettömästi attribuutteja 4) on kaikkien asioiden ja olioiden syy 5) on vapaa siinä mielessä, että toimii vain oman luontonsa pakottamana Tästä viimeisestä E1p17c2: ”Vain Jumala on vapaa syy. Yksin Jumala näet on olemassa pelkästä oman luontonsa välttämättömyydestä ja toimii pelkästään oman luontonsa välttämättömyydestä. Siksi hän siis yksin on vapaa syy.”

48 Maailman rationaalisuus
Jumalan vapaus ei tarkoita vapaata tahtoa kuten Descartesilla. Vapaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että on itsensä syy. Spinozalla Jumala ei tee mitään vapaaehtoisesti, vapaalla tahdolla, sen enempää kuin ”rakastaa”, ylipäätänsä mitään mitään äärelliset olennot tekevät. Olioiden olemuksen selittämiseksi on johdettava niiden syyt Jumalaan eli luontoon, sen olemuksellisiin attribuutteihin ja moduksiin. Tästä johtuu, että maailmassa ei ole mitään irrationaalista - Descartes oli sitä mieltä, että Jumalalla on absoluuttinen tahdonvapaus, jonka kautta hän voi halutessaan luoda vaikka pyöreän ympyrän. Mutta Spinozan mukaan puhe pyöreästä ympyrästä on vain järjetöntä houretta – ympyrä on pyöreä eikä muunlaisia ympyröitä ole olemassa. Siinä missä pyöreän ympyrän luominen edustaa Descartesille Jumalan tahdon vapautta, Spinozalla sama merkitsisi Jumalan irrationaalisuutta – eikä Jumala ole irrationaalinen.

49 Luodun luonnon affektit
Kohdassa E1p31 Spinoza sanookin: ”Aktuaalinen ymmärrys, oli se äärellinen tai ääretön, samoin kuin myös tahto, halu, rakkaus jne., tulee lukea luodun, ei luovan luonnon piiriin” Natura naturansin piiriin kuuluvat ne piirteet, joita kristityt liittävät Jumalaan. Niinpä: E1p32: ”Tahtoa ei voi kutsua vapaaksi, vaan yksistään välttämättömäksi syyksi” Todistuksessa Spinoza sanookin, että tahto on vain tietty ajattelun modus kuten ymmärrys. Siten tahto ei ole itsenäinen, vaan on Jumalan tila, samoin kuin ymmärrys.

50 Vapaan Jumalan ongelmat
Spinoza halusi välttää ongelmaa, joka syntyy Jumalan äärettömän vapaasta tahdosta Descartesilla. Kyse on pohjimmiltaan tiedon perustasta. Jos vain Jumala vastaa kaikesta maailmassa mielensä mukaan, meillä ei ole minkäänlaista varmuutta mistään ja voimme vain arvailla nouseeko esimerkiksi aurinko huomenna. Rationalistisen maailmankatsomuksen mukaan on kuitenkin, että järjen avulla voidaan tavoittaa todellisuus tai edes osa siitä. Spinoza oli vahvasti tätä mieltä ja lähestyi asiaa äärimmäisen suorasti: tahdonvapautta ei tarvitse puolustaa, sillä sitä ei ole olemassa.

51 Vapaaehtoinen ateisti?
Spinozan on täytynyt olla tietoinen siitä, että hylkäämällä ajatuksen Jumalan vapaan tahdon hän ilmoittautuu ateistiksi, sillä hänen Jumalansa ei ole kristinuskon tai juutalaisuuden Jumala. Heidän näkökulmastaan Spinozan substanssi ei ole Jumala lainkaan – sillä ei ole vapaata tahtoa, se ei ole persoonallinen eikä substanssi luo maailmaa. Mikä se sellainen Jumala muka on? Kertaus: Kun nämä premissit yhdistetään, saadaan 1) Jumala ei ole erillinen luomuksestaan 2) Jumala luo ikuisesti itseään 3) Jumala on tällä tavoin vapaa (itsemääräytyvä) Näistä seuraa, että Jumalan voima/mahti on sama kuin hänen olemuksensa eikä mitään muuta maailmassa ole reaalisesti olemassa, sillä tilat ovat ohimeneviä.

52 Etiikassa sanotaan näin…
”Jumala ei ole voinut tuottaa olioita millään muulla tavalla eikä missään muussa järjestyksessä kuin miten ne on tuotettu.” (E1p33 ) ”Jumalan kyky on hänen olemuksensa itse” (E1p34) ”Pelkästä Jumalan olemuksen välttämättömyydestä näet seuraa, että Jumala on oman itsensä syy ja kaikkien olioiden syy. Siis Jumalan kyky, jonka ansiosta sekä hän itse että kaikki on ja toimii, on hänen itsensä luomus. M.O.T.” (E1p34 todistus) Jumalan luomus, sen olemassaolo ja ominaisuudet on johdettava adekvaatilla tiedolla Jumalan olemuksesta, sen moduksista ja attribuuteista. Tosin sanoen jumalan mahti on hänen olemuksensa. Olioiden syy on hänen olemuksessaan, ei tahdossaan tai luomuksessaan.

53 Natura naturata Luotu maailmankaikkeus (Natura naturata) on Jumalan olemisen välttämätön ilmaisu. On merkityksetöntä ajatella Jumalan luomisen mahdin (Natura naturans) olevan jotain muuta kuin luonto, tämä maailmankaikkeus. Sillä tämä tarkoittaisi, että luoja on jotain muuta kuin luotu. Luonto seuraa Jumalan olemuksesta, ei valinnasta. E1p35: ”Kaikki, minkä käsitämme olevan Jumalan vallassa, on välttämättä” E1p36: ”Ei ole olemassa mitään, minkä luonnosta ei seuraisi jotain vaikutusta”

54 Panteismi ja materialismi
On luultavaa, että panteismi-termin keksi irlantilainen filosofi John Toland 1700-luvun alussa. Toland käytti sanoja Spinoza ja panteismi samassa merkityksessä ja siksi Spinozan maine panteistina levisi nopeasti. Toki on ollut panteismia jo kauan ennen Spinozaa. Panteismin ajatellaan olevan oppi, jossa maailmankaikkeus tai luonto (asioiden kokonaisuudeksi käsitettynä) koostuu kaiken käsittävästä, immanentista Jumaluudesta. Toisin sanoen panteistit eivät usko persoonalliseen, antropomorfistiseen Jumalaan.

55 Onko Spinoza panteisti?
Jos asiaa siis katsoo panteismin määritelmän mukaan, Spinoza on kyllä panteisti. Hän lähtee liikkeelle yhdestä substanssista, joka sisältää kaiken maailmassa ja on siten jumalallinen. Samoin Spinoza samaistaa Jumalan ja luonnon joka kuuluu panteismin tunnuspiirteisiin. Katsokaamme miten Etiikan ekan kirjan argumenteista panteismi rakentuu: ”Jumala eli äärettömästä määrästä attribuutteja koostuva substanssi, joista jokainen ilmaisee ikuista ja ääretöntä olemusta, on välttämättä olemassa.” (E1p11) ”Kaikki mikä on, on Jumalassa, eikä voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa” (E1p15) ”Eräät kuvittelevat Jumalan ihmisen lailla ruumiista ja sielusta koostuvaksi sekä passioiden alaiseksi, mutta jo tähän mennessä todistetusta käy riittävästi ilmi, kuinka kauas tällöin harhaudutaan oikeasta Jumalasta koskevasta tiedosta.” (E1p15 huomautus) ”Jumalallisen luonnon välttämättömyydestä täytyy seurata äärettömän paljon äärettömin tavoin (toisin sanoen kaikki, mitä ääretön ymmärrys pystyy tavoittamaan)” (E1p16)

56 Onko Spinoza panteisti?, vol. II
”Jumalan olemassaolo ja hänen olemuksensa ovat yksi ja sama” (E1p20) ”Olen nyt tarpeeksi valaissut asioita, joita ensi sijassa lupasin selvittää. Enää ei vaadita monia sanoja sen osoittamiseen, ettei luonto tähtää mihinkään päämääriin ja ettei yksikään päämääräsyy ole muuta kuin kuin ihmisen keksintöä.” (E1Liite) ”Osoitimmehan ensimmäisen osan liitteessä, ettei luonto toimi päämääriä tavoitellen; sillä se ikuinen ja ääretön olento, jotka kutsumme Jumalaksi eli luonnoksi, toimii samasta välttämättömyydestä, millä se on olemassa.” (E4Pref.)

57 Hampshire Spinozan panteismista
Stuart Hampshiren mukaan panteismi on usein hieman mystistä tai romanttis-runollista ihmisen ja luonnon ykseyden korostamista, joka on hyvin vierasta Spinozan tiukalle rationalismille. Spinozalle Jumalan samaistaminen luontoon perustuu puhtaasti loogiseen analyysiin kuten edellä on nähty. Vastaan voidaan väittää, että on monenlaista panteismia ja kirjallisuuden panteisminäkemykset ovat aika erilaisia kuin jotkut filosofiset näkemykset. On kuitenkin ehkä mahdollista sanoa, että Spinozan ”panteismi” on paljon loogisesti johdonmukaisempaa kuin monien ja hänen lähtökohtansa on logiikka toisin kuin vaikkapa monien 1800-luvun panteistien romanttinen samaistuminen luontoon, jossa Jumaluus koetaan. Spinozan teoria on johdonmukainen rationalistinen metafyysinen järjestelmä, ei aatteen kaltainen näkemys.

58 Lloyd Spinozan panteismista ja materialismista
Genevieve Lloyd ottaa vahvemman kannan Spinozan ja panteismin samaistamista vastaan. Jos verrataan Spinozaa toiseen monistiin, Parmenideeseen, ero on selvä. Parmenides ajattelu, että maailma on täysin muuttumaton. Spinozalla taas Jumala ilmaisee aktiivisuutta ja ihmisen tulee lisätä jatkuvasti aktiivisuuttaan, joka myös edistää elinvoimaa. Toisin sanoen Spinozan Jumala on tavallaan kiinni maailmassa tilojensa kautta. Siten Jumalaa ja maailmaa ei voida täysin samaistaa. Jumalaa ei kuitenkaan voi samastaa myöskään luontoon, sillä luonto on jaettavissa loputtomiin kun taas substanssi on jakamaton ykseys. Jumala eli luonto on ymmärrettävä sitä kautta, että Jumala ilmenee luonnossa attribuuttiensa kautta, joihin kuuluu ulotteisuus, mutta tämä on eri asia kuin Jumalan samaistaminen luontoon, joka on panteismin perusajatus.

59 Lloyd Spinozan materialismista
Spinozaa ei Lloydin mukaan voi sanoa oikein materialistiksi, vaikka näin on usein väitetty. Spinozan mukaan on nimittäin täysin absurdia väittää Jumalan olevan ruumiillinen. Silti ulotteisuus on yksi Jumalan attribuuteista. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että ruumis, ymmärrettynä Jumalan attribuuttina, on jakamaton, toisin kuin luonto yleensä. Siis substanssi on jakamaton, mutta ulotteisuuden ilmaisu, se miten ulottuvuus meille näyttäytyy on jaettavissa. Siis meille näkyvä maailma on materialistinen, mutta se mihin se perustuu eli substanssi on jakamaton, siis ei-materiaalinen.

60 Spinozan materialismi
Ongelma tässä tulkinnassa Lloydin mukaan on kuitenkin se, että jos puhutaan luonnosta Jumalan ilmaisuna, se kuulostaa vähän liikaa Jumalan luomistyöltä ja nythän ei ole kysy luomuksesta, vaan substanssin tiloista. Maailma on substanssin itseilmaisua, ei kausaalisesti luotu siitä itsenäinen kokonaisuus. Lisäksi on huomattava, että aineellinen olio (siis attribuuttia ulotteisuus ilmaiseva olio) ei rakennu äärellisistä osista; se vain näyttää siltä mielikuvituksellemme. Esimerkiksi ihmisruumis on kokonaisuus – siinä ei ole osia kuten kädet tai jalat, se on kokonaisuus, joka ilmaisee substanssia ulotteisuuden attribuutin kautta. Aine on Spinozan mukaan kaikkialla sama.

61 Vielä panteismista Martial Gueroult näkee asian niin, että Jumala ei ole maailma, vaan maailman on Jumalassa (substanssin tiloissa). Äärellisiä olioita ei voi käsittää ilman substanssia. R. S. Woolhouse on sanonut varsin hyvin: maailma ei ole Spinozalle substanssi, vaan substanssin attribuutin ulotteisuus tila. Tämä taas osoittaa hyvin sen, että Spinozaa ei voi oikein ongelmitta sanoa panteistiksi, jolle jumaluus on yhtä kuin luonto. Substanssia ei nimittäin voi identifioida mihinkään äärelliseen luonnonolioon tai edes niiden kokonaisuuteen. Silti luonto on todellinen koska Jumala on todellinen ja kaikki hänen attribuuttinsa ovat todellisia. Viimeinen sana jääköön Baruchille: ”Jumalallisen luonnon välttämättömyydestä täytyy seurata äärettömän paljon äärettömin tavoin (toisin sanoen kaikki, mitä ääretön ymmärrys pystyy tavoittamaan).” Korollaari: ”Tästä seuraa, että Jumala on kaikkien niiden olioiden vaikuttavana syynä, jotka ääretön ymmärrys pystyy tavoittamaan.” (E1p16 & korollaari)