George Berkeley (1685–1753) Syntyi Kilkennyssä, Irlannissa. Opiskeli Dublinin Trinity Collegessa. Opetti valmistuttuaan samassa yliopistossa. Siirtyi kirkollisen.

Esitys aiheesta: "George Berkeley (1685–1753) Syntyi Kilkennyssä, Irlannissa. Opiskeli Dublinin Trinity Collegessa. Opetti valmistuttuaan samassa yliopistossa. Siirtyi kirkollisen."— Esityksen transkriptio:

1 George Berkeley (1685–1753) Syntyi Kilkennyssä, Irlannissa. Opiskeli Dublinin Trinity Collegessa. Opetti valmistuttuaan samassa yliopistossa. Siirtyi kirkollisen uralle vuonna 1724. Asui Pohjois-Amerikassa 1730-32. Myöhemmin Cloynen piispana Irlannissa.

2 Teoksia An Essay Towards a New Theory of Vision (Alustava essee uudesta näön teoriasta, 1709). A Treatise Concerning the Principles of Human Knowledge (Tutkielma inhimillisen tiedon periaatteista, 1710). Three Dialogues between Hylas and Philonous (Kolme keskustelua Hylaksen ja Philonousin kesken, 1713). (hyle = materia, nus = järki).

3 Berkeleyn filosofiasta Empiristi, jonka mielestä materiaa ei ollut olemassa. Lähti empirismistä (kokemus kaiken tiedon perusta). Päätyi äärimmäiseen subjektiiviseen idealismiin eli kaikki on ideoita. Filosofian taustalla teologiset päämäärät. Haluaa murskata filosofisesti "ateistien kauhistuttavat järjestelmät", jotka nojautuvat uskoon materiasta tai aineellisesta substanssista. “WHEREIN THE Chief Causes of Error and Difficulty in the Sciences, with the Grounds of Scepticism, Atheism, and Irreligion, are inquired into”. Berkeleyn mukaan meillä ei voi olla tietoa mielen ulkopuolisista olioista. Tiedon kohteet ovat aina ideoita.

4 Ideoiden lajit ”Jokaiselle, joka tarkastelee inhimillisen tiedon kohteita, on selvää, että ne ovat ideoita, jotka joko ovat tällä hetkellä aisteihin painettuja, jotka on havaittu kiinnittämällä huomiota mielen passioihin ja operaatioihin, tai lopuksi ideoita, jotka on muodostettu muistin ja mielikuvituksen avulla”. (1) Ulkoisiin aisteihin ”painetut” ideat. - Punainen väri synnyttää punaisen idean. (2) Mielen passioihin ja operaatioihin liittyvät ideat. –Suru synnyttää surun idean. (3) Edellä mainituista muistin ja mielikuvituksen avulla muodostetut ideat. –Esim. omenan idea syntyy yhdistelemällä erilaisia värin, hajun, maun ideoita.

5 Locken kritiikki (1) Meillä on tietoa vain ideoista, ei mielen ulkopuolisista olioista. Mieli voi vain verrata ideoita toisiinsa. Kuvitelma, että voisin verrata jollakin tavoin ideoitani ulkomaailman olioihin on mieletön. ”jos poistetaan pehmeyden, kosteuden, punaisuuden ja makeanhappaman aistimukset, ei mitään kirsikkaa enää ole, sillä se ei ole mikään näistä aistimuksista erillinen olio”. ”Tiedän että mikään ristiriitainen ei voi olla olemassa ja että aineen olemassaolosta seuraa ristiriita.” Lockella materiaalinen substanssi ”kannattelee” olion ominaisuuksia. Berkeley: eikö materiaalinen substanssi ole tällöin itsessään ulottuvainen? Jos on, niin eikö se vaadit taakseen uuden substanssin sitä kannattelemaan jne.

6 (2) Ihmisellä ei ole kykyä luoda abstrakteja käsitteitä. Ideamme käsittelevät vain konkreettisia olioita tai ilmiöitä. Lisäksi sopimukseen perustuvat yleiset ideat eivät ole abstraktioita. ”En kykene löytämään itsestäni sellaista [abstraktia] ideaa ja siksi minä hylkään sen”. Usko abstraktien käsitteiden olemassaoloon seurausta kielen haitallisesta vaikutuksesta ajatteluun. -> (3) Erottelu ensisijaisten ja toissijaisten ominaisuuksien välillä on kestämätön. Väite ensisijaisista ominaisuuksista ylittää havainnon. Myös ensisijaiset ominaisuudet (esim. hahmo ja muoto) ovat riippuvaisia havaitsijasta.

7 Lisää Locken kritiikkiä (4) Aineellista substanssia ei voida saavuttaa havainnolla ja sen olettaminen johtaa ristiriitoihin. “Sillä mitä ajattelemaan kykenemättömien olioiden absoluuttisesta olemassaolosta sanotaan, ilman mitään suhdetta havaintoon niistä, sitä käsitystä minun on täysin mahdotonta ymmärtää. Niiden esse on percipi, eikä ole mahdollista, että niillä olisi olemassaoloa riippumatta mielistä tai ajattelevista olioista, jotka ne havaitsevat.”

8 Esse est percipi Johtopäätös: Olemassa on ainoastaan ideat omaava tietoisuus ja Jumala. Aineellinen maailma on ylimääräinen ja tarpeeton oletus. Esse est percipi (oleminen on havaituksi tulemista). Kieltää ”abstraktin” ja havainnosta irrotetun olemassaolon käsitteen. Sille ei voida antaa muuta merkitystä kuin havaintoon sidottu. ”Sanon että pöytä, jonka päällä kirjoitan, on olemassa, so. minä näen ja tunnen sen; ja jos työhuoneeni ulkopuolella ollessani sanon sen olevan olemassa, niin se tarkoittaa, että voisin havaita sen, jos olisin työhuoneessani, tai että jokin toinen henki todellakin havaitsee sen”. Yleistää subjektiivisen tason kattamaan kaiken (väsymys on olemassa, koska tunnen olevani väsynyt; jos en tuntisi olevani väsynyt, väsymys ei ole olemassa).

9 Sielun olemassaolo ”Olen tietoinen omasta olemisestani; minä itse en ole ideani vaan jotakin muuta, ajatteleva, aktiivinen periaate joka havaitsee, tietää, tahtoo ja työskentelee ideoilla. Tiedän että minä, yksi ja sama itseys, havaitsen sekä värit että äänet: että väri ei voi havaita ääntä, eikä ääni väriä: että olen näin ollen yksi erillinen periaate, erillisenä väristä ja äänestä; ja vastaavasti erillisenä kaikista toisista havaitsevista olioista ja liikkumattomista ideoista.” “Sanat tahto, sielu ja henki eivät ollenkaan […] vastaa mitään ideaa vaan jotakin joka on hyvin erilainen kuin ideat ja joka toimijana ei voi olla idean kaltainen ja sen edustaja”. Jää avoimeksi mihin tieto sielun olemassaolosta perustuu.

10 Todellisuus koostuu ideoista Luonnontiede on kuvausta ideoiden välisistä säännönmukaisista suhteista. Erottaa tahdosta riippuvaiset (mielikuvituksessa synnytetyt) ja tahdosta riippumattomat ideat. Jälkimmäiset ovat peräisin Jumalasta, joka on myös ideoiden välisen säännönmukaisuuden syy. Kaikki maailmankaikkeuden asiat ovat olemassa (ideoina), koska ne ovat koko ajan läsnä Jumalan mielessä. ”On olemassa kaikkialla läsnäoleva, ikuinen mieli, joka tietää ja tajuaa kaikki oliot ja esittää ne meidän katseellemme itse määräämällään tavalla ja niiden itse määräämiensä sääntöjen mukaisesti, joita me kutsumme luonnonlaieksi”. (Jumala kausaliteetin takaajana).