Maatalouden ympäristövaikutukset

Esitys aiheesta: "Maatalouden ympäristövaikutukset"— Esityksen transkriptio:

1 Maatalouden ympäristövaikutukset
maankäyttö (maisema, eliölajit, avoimet näkymät) eroosio (vesi, tuuli, kasvipeitteisyys) luonnonvarat (kasvinravinteet, energia) kasvihuoneilmiö (fossiilinen energia, viljelymaa, kotieläimet) maatalouskemikaalit (pinta- ja pohjavedet) ravinnekuormitus (pinta- ja pohjavedet, Itämeri) GMO (evoluutio, biodiversiteetti) Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

2 Maatalouden ja luonnonekosysteemin toimintaerot
Aineen kiertokulku Auringon valoenergia Biodiversiteetti (vapaa kilpailu) Maatalousekosysteemi: Lineaarinen ravinnetalous Apuenergiaa (fossiilista) Monokulttuurit, puhdaskasvustot Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

3 Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaero
3) KASVI RAVINTEET KASVINSYÖJÄ PETOELÄIN HAJOTTAJAT

4 Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaero
1) ulkopuolinen tuotantopanos KASVI tuotos jäte (kuormitus) 2) ulkopuolinen tuotantopanos KOTIELÄIN tuotos jäte (kuormitus) Vaikka maataloustuotanto perustuu elollisen luonnon toimintaan - kasvien ja eläinten kasvuun – aiheutuu maataloudesta merkittävä ympäristökuormitus. Tämä johtuu ensisijassa siitä, että kasvintuotanto ja kotieläintuotanto on irrotettu toisistaan ja ravinteiden kiertokulku on estynyt.

5 Typen kiertokulku Suomen maataloudessa (2002)
Tappiot pellosta 58 RUOKA 27 (13 +14) Typpeä maatalouteen 100 SATO 70 Kasvi- Kasvi-tuotanto tuotteet 13 Pellolle = 128 Kotieläin- tuotteet 14 Tuontirehu 7 Lannan varastotappiot 15 Lanta peltoon REHU 57 + 7 Luvut ovat suhdelukuja (100 = kaikki maatalouteen tuleva typpi). Samalla luvut ovat myös typpikiloja/peltohehtaari, koska keskimäärin maatalouteen tulee n. 100 kg/ha typpeä vuodessa. 35 Kotieläin-tuotanto LANTA 50

6 Maataloustuotannon ja luonnon ekosysteemin toimintaerot
periaatekaaviot 1 ja 2 kuvaavat maatalouden kasvituotantoa (1) ja kotieläintuotantoa (2) koska tuotannossa merkittävä osa tuotantopanoksista, esim. ravinteista, tulee tilan ulkopuolelta sekä kasvintuotanto ja kotieläintuotanto tapahtuvat erillään, syntyy varsinaisen tuotannon lisäksi huomattava ympäristökuormitus luonnon ekosysteemissä (3) ravinteet ovat ikuisessa kiertokulussa -> ei tarvita systeemin ulkopuolisia ravinteita eikä aiheuteta ympäristön ravinnekuormitusta

7 Maatalouden ympäristövaikutukset
Maatalous on ihmisen keskeisin ravinnonlähde Globaali maailmantalous merkitsee ravinnon tuotannon ja kulutuksen irtautumista toisistaan Uusien tuotantoteknologioiden ja maailmankaupan avulla on voitu ”unohtaa” ihmisen riippuvuus ekologisesta kantokyvystä Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

8 Kantokykymatematiikkaa
Ihmisen vuotuinen ravinnon energiatarve on n. 300 RY (1 RY = 1 kg ohraa) Keskimääräinen hehtaarisato on 3000 RY 1 ha elättää 10 ihmistä Kotieläimet muuntavat rehua 5 – 40 % energiahyötysuhteella ihmisravinnoksi => Satoa/(peltoa) tarvitaan 2,5 – 20 –kertainen määrä Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

9 Maatalouden ympäristövaikutukset
Maatalouden ympäristövaikutukset kulminoituvat globalisaatioon, joka on ihmisten rakentama poliittinen toimintatapa Luonnonekosysteemin toimintatapaa ei voida poliittisilla päätöksillä muuttaa mihinkään! Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

10 Maatalouden ympäristövaikutukset
Luonnonekosysteemit toimivat AINA paikallisesti (toki globaalissa vuorovaikutuksessa). YMPÄRISTÖONGELMAT OVAT GLOBAALI ONGELMA, MUTTA RATKAISUT PAIKALLISIA! Maatalous vaikuttaa ympäristöömme mitä moninaisimmin tavoin. Meillä Suomessa vesistöjen ravinnekuormituksella on ehkä suurin merkitys. Muitakaan vaikutuksia ei ole syytä unohtaa.

11 Itämeren typpikuormitus Itämeren valuma-alueen typpikuormituksen jakautuminen valuma-alueen valtioiden kesken (HELCOM 2000) Maa Kokonais-pinta-ala 1000 ha Viljelymaa-ta 1000 ha Asukkaita x 1000 N kuormitus N kuormi-tus asukas-ta kohti %-osuus N kok.kuormi-tuksesta Saksa 2 860 2 051 3 300 31 510 10 4 Puola 31 190 14 247 37 764 6 28 Liettua 6 530 3 527 3 446 35 560 Latvia 6 460 2 862 2 606 54 070 21 7 Viro 4 510 1 160 1 595 32 990 Venäjä 31 480 4 699 9 028 53 720 Suomi 30 130 2 387 4 938 30 18 Ruotsi 44 004 2 698 8 500 Tanska 3 111 2 077 5 155 62 240 12 Yhteensä 35 672 76 332 Suomen osuus Itämeren kokonaistyppikuormasta (18 %) on selvästi suurempi kuin Suomen osuus viljelymaasta tai asukkaista. Asukasta kohti laskettuna Suomen typpikuormitus on Itämeren korkein (30 kg/as) Päinvastaisistakin uskomuksista huolimatta Suomen aiheuttama typpikuormitus asukasta kohti on Itämeren-alueen suurin – ja toisaalta Puolan ja Venäjän aiheuttama asukasta kohti laskettu kuormitus pienin. Osuutemme Itämeren valuma-alueen väestöstä on vain 6 %, mutta osuutemme Itämeren typpikuormasta on 18 %. Synkät luvut eivät kokonaan aiheudu maataloudesta, mutta valitettavasti maatalous on kuitenkin tärkein syy. Osaltaan lukuja selittää se, että mukana on myös luonnonhuuhtouma, suomalaisilla on eniten maapinta-alaa asukasta kohti ja näin ollen myös luonnonhuuhtoumaa.

12 Typen kiertokulku Suomen maataloudessa (2002)
Tappiot pellosta 58 RUOKA 27 (13 +14) Typpeä maatalouteen 100 SATO 70 Kasvi- Kasvi-tuotanto tuotteet 13 Pellolle = 128 Kotieläin- tuotteet 14 Tuontirehu 7 Lannan varastotappiot 15 Lanta peltoon REHU 57 + 7 Luvut ovat suhdelukuja (100 = kaikki maatalouteen tuleva typpi). Samalla luvut ovat myös typpikiloja/peltohehtaari, koska keskimäärin maatalouteen tulee n. 100 kg/ha typpeä vuodessa. 35 Kotieläin-tuotanto LANTA 50

13 Ravinnekuormituksen syntymekanismit
Luonnon kiertokulussa ravinteet ovat ikuisessa kiertokulussa, maataloudessa kiertokulku on heikkoa I Primääriravinteet - systeemin (maatalouden) ulkopuolelta; esim. kaivannaisia, ilmakehän typpeä II Sekundääriravinteet - kiertäviä ravinteita, jo systeemissä olevia; esim. karjanlanta, yhdyskuntaliete Ravinteet eivät voi kadota minnekään. Mitä enemmän maatalous joutuu käyttämään elottomasta luonnosta peräisin olevia ravinteita (kaivannaisia, typpilannoitteita) sitä enemmän niitä joutuu elollisen luonnon kiertoon. Ravinteiden lisäys elollisen luonnon kierrossa aiheuttaa epätasapainon, joka ilmenee esim. vesistön rehevöitymisenä. Mitä tarkemmin maatalous pystyy hyödyntämään jo olemassaolevia elollisen luonnon ravinteita, kuten karjanlantaa ja yhdyskuntalietettä, sitä vähemmän tarvitsee systeemiin lisätä ulkopuolisia ravinteita ja sitä vähemmän maatalous järkyttää ympäristöä.

14 Miksi ravinteet eivät kierrä
Maatilojen erikoistuminen (karjatilat, karjattomat) - kotieläintiloilla n. puolet pelloista, kaikesta sadosta käytetään n. 80 % rehuksi Alueellinen erikoistuminen (vilja-Suomi, nurmi-Suomi) - kasvinviljelytilat riippuvaisia väkilannoitteista Karjatiloilla heikko lannan hyödyntäminen, käytetään lannan lisäksi enemmän väkilannoitteita kuin viljatiloilla! Keskeinen ongelma on, että kasvinviljely ja kotieläintalous on irrotettu toisistaan. Jos kasvinviljelytuotteet käytettäisiin ihmisravintona, tarvittaisiin peltoa vain murto-osa nykyisestä. Nyt kuitenkin karjattomatkin tilat kasvattavat karjan rehua väkilannoitteiden avulla; sitten rehu kuljetetaan erikoistuneille kotieläintiloille, joilla syntyy niin runsaasti lanta, että ravinteet tulevat huonosti hyödynnetyksi.

15 Muita syitä ravinnetappioihin
Tuotantointensiteetti (lannoitusintensiteetti) mitä enemmän lannoitetaan, sitä enemmän kuormitetaan (myös tuoteyksikköä kohti) Yksipuolinen viljely jatkuva yksivuotisten kasvien viljely heikentää maan ravinteidensitomiskykyä (orgaanisen aineksen määrää) Jatkuva monivuotisten nurmien viljely mahdollistaa harvoin lannan tehokkaan hyväksikäytön; riippuvainen typpilannoituksesta Maatalouden harjoittaminen merkitsee aina jonkinlaisia ravinnetappioita. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että peltoalassa ja maatalouden kokonaistuotannossa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. Maatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat ovat kuitenkin puhjenneet vasta viimeisten vuosikymmenten aikana (1970-luvulta lähtien). Samana aikana lannoitteiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, samoin maatalouden erikoistuminen on tapahtunut 1970-luvulta lähtien.

16 Keskeisimmät syyt ravinnetappioihin
ravinteita käytetään runsaammin kuin satoon sitoutuu (intensiteetti) kasvintuotannon ja kotieläintuotannon välinen vuorovaikutus estynyt (kierrätys) kasvualustan edellytykset sitoa (varastoida) ja luovuttaa ravinteita heikot (viljavuus) ravinteiden käsittely puutteellista, esim. väkilannoitteiden ja karjanlannan epätarkoituksenmukainen varastointi, käsittely ja levitys (teknologia) Ravinteita hukkaantuu ympäristöön monista eri syistä. Syyt voisi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: heikosti toimiva systeemi (liian korkea intensiteetti, kierrätyksen puute, heikko viljavuus) heikko teknologia Mikään teknologia ei voi paikata systeemin puutteita!

17 Keskeisimmät syyt ravinnetappioihin
ulkoiset olosuhteet epäedulliset, esim. maan kaltevuus, sadanta (olosuhteet) ulkoisten ravinteiden hintasuhteet eivät suosi ravinteiden kierrätystä eikä ravinteiden huolellista hyödyntämistä (yritystalous) ravinteiden käyttäytymistä ei tunneta riittävästi (tiedon puute)

18 Ravinnetalouden tehostaminen
Kotieläintuotannon ja kasvintuotannon integrointi Paikallinen kulutus => synnyttää monipuolista paikallista tuotantoa Kulutuksen ja tuotannon välille luotava vuorovaikutus (ravinteiden kierrätys) Kotieläintuotteiden kulutuksessa pitäydyttävä kohtuudessa Olemassaolevista ruokajärjestelmistä luomutuotanto korostaa em. seikkoja, mutta luomussakin paljon kehitettävää Paikallisuus ymmärrettävä välttämättömyytenä ympäristön tilan hallinnassa Maatalouden harjoittaminen merkitsee aina jonkinlaisia ravinnetappioita. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että peltoalassa ja maatalouden kokonaistuotannossa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. Maatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat ovat kuitenkin puhjenneet vasta viimeisten vuosikymmenten aikana (1970-luvulta lähtien). Samana aikana lannoitteiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, samoin maatalouden erikoistuminen on tapahtunut 1970-luvulta lähtien.

19 Miten kuvata ravinteiden hyödyntämistä?
kg % Tila lannoite panos lanta korjattu sato tuotos kasvi kotiel. Pel Portt Kar Pri kuormitu A 100 - 80 20 B 100-40 =60 40 62 60 C 120-20 =100 120 17

20 Ravinteiden hyödyntämisen arviointi
Kuormitus ja tehokkuus eivät ole sama asia: kasvinviljelytila voi kuormittaa selvästi vähemmän kuin kotieläintila, mutta kotieläintila voi olla selvästi tehokkaampi. Ravinnetaseita tulkittava oikein. Peltotase ja porttitase kertovat kuormituksesta – ei tehokkuudesta. Karjatase ei oikeastaan kerro sen paremmin kuormituksesta kuin tehokkuudestakaan. Primääriravinnetase (sato/primääriravinteet) kertoo tehokkuuden Mitä paremmin kierrätysravinteita (lanta) hyödynnetään, sitä vähemmän tarvitaan maatalouden ulkopuolelta uusia ravinteita (primääriravinteita) Ravinteiden hyödyntämisessä on pidettävä erillään kuormitus ja tehokkuus. Kasvinviljelytila kuormittaa yleensä vain murto-osan siitä mitä kotieläintila. Ratkaisevaa on kuitenkin se, paljonko ulkopuolisia ravinteita tarvitaan samaan määrään satoa. Mitä enemmän ulkopuolisia ravinteita (=primääriravinteita) tarvitaan, sitä tehottomampaa tuotanto on. Koska kasvinviljelytilalla sama ravinnekilo käytetään vain kerran, johtaa se lähes aina kotieläintilaa tehottomampaan tuotantoon. Kotieläintilalla sama ravinnekilo voidaan osittain käyttää aina uudelleen ja uudelleen lannan muodossa ja näin voidaan vähentää ulkopuolisten ravinteiden käyttöä. Sinänsä kotieläintuotanto on tehotonta, koska rehun ravinteista ja energiasta vain osa siirtyy kotieläintuotteisiin ja näin ollen tarvitaan moninkertainen määrä satoa saman ravinnon energian tuottamiseksi kuin kasvinviljelytuotteissa. Primääriravinnetase ilmaisee tehokkuuden; pelto- ja porttitase sopivat parhaiten kuormituksen kuvaamiseen. Kuormitus johtuu kuitenkin ensisijaisesti siitä, mitä tuotetaan (tuotetaanko kasvinviljelytuotteita vain kotieläintuotteita) eikä niinkään siitä, miten tuotetaan. Ravinteiden hyödyntämisen motto: ”Jos joka tapauksessa pitää tuottaa kotieläintuotteita, niin tehokkainta se on silloin, kun lannan ravinteet voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi – kasvinviljelytilalla lannan hyväksikäyttöaste on nolla.”

21 Primääriravinnetaseen laskenta
Voidaksemme laskea primääriravinnetaseen tarvitsemme kolme apukäsitettä: primääriravinne (p) = tilan ulkopuolinen ravinne, joka on hankittu tilalle primäärituotantoon (kasvintuotantoon), primääriravinteen vastakohta on kiertävä ravinne (m, sekundääriravinne) Primääriravinteita ovat esim. kaikki tilan ulkopuolelta hankitut lannoitteiden ravinteet; sen sijaan ostorehujen ravinteista primääriravinteita ovat vain rehusta syntyneet lannan ravinteet (rehuhan on käytetty karjan ruokintaan, eikä kasvintuotantoon) Huom! omasta rehusta syntyneet lanan ravinteet (m) eivät ole primääriravinteita, koska omaa rehua ei ole hankittu tilan ulkopuolelta! Primääriravinnetaseen laskennassa on kaksi vaihtoehtoa: lasketaan tilalla korjatun sadon ravinnemäärä ja jaetaan se tilalle kasvinviljelyyn hankittujen ravinteiden määrällä lasketaan kierrätysravinteiden (m) ja primääriravinteiden (p) määrät ja määritetään kierrätyskerroin, k = (p +m)/p Primääriravinnetase saadaan kertomalla kierrätyskertoimella peltotase (u): P = k x u Tulos on identtinen ja kannattaa käyttää kumpaakin menetelmää. B-menetelmä on hieman monimutkaisempi, mutta antaa arvokasta tietoa kierrätyksen onnistumisesta ja toisaalta peltotaseen vaikutuksesta. HUOM! Tilalla, jolla ei ole lainkaan kierrätysravinteita, peltotase, porttitase ja primääriravinnetase ovat kaikki keskenään samanlaiset!

22 2) kierrätyskerroin (k) = paljonko tilan ravinteista on kiertäviä ravinteita
Kierrätyskerroin lasketaan laskemalla yhteen kaikki kasvinviljelyn käytössä olevat ravinteet ja jakamalla tulos primääriravinteiden määrällä. k = (p+m)/p 3) ravinteiden hyödyntämistase (u) = maaperätase Ravinteiden hyödyntämisaste kertoo, miten paljon peltoon tarjotuista ravinteista sitoutuu satoon. Se lasketaan jakamalla sadon ravinnemäärä (y) kasvinviljelyn käytössä olevilla ravinteilla (p+m). u = y/(p+m)

23 P = y/p y = sato tai P = k*u p = primääriravinteet Primääriravinnetase (P) kertoo paljonko satoa tilalla tuotetaan yhdestä tilan ulkopuolelta hankitusta ravinnekilosta. Tase on kasvinviljelytiloilla tyypillisesti 0,5 – 0,8. Tällöin siis ostolannoitteiden ravinteista sitoutuu satoon 50 – 80 %. Kasvinviljelysysteemissä yli 0,8 menevät arvot ovat harvinaisia, yli 1,0 arvot mahdottomia. Alle 0,5 olevat arvot kuvastavat erityistä tehottomuutta ja suuria ravinnetappioita. Kotieläintiloilla tase vaihtelee enemmän kuin kasvinviljelytiloilla. Tiloilla, joilla ravinteet kiertävät, on mahdollista saavuttaa selvästi yli 1,0 meneviä arvoja. Huonoimmillaan kotieläintilojen primääriravinnetase jää heikommaksi kuin kasvinviljelytiloilla

24 Primäärityppitase Sato Primääri-typpi Primääri-typpitase
Taseen ylijäämä N kg/ha % Koko maatalous 74 100 78 Kasvinvil-jelytilat 60 90 67 40 Kotieläin-tilat 88 110 80 116 Typen käytön tehokkuus maataloudessa ja erikseen kasvinviljely ja kotieläintiloilla = primäärityppitase ulkopuolinen typpipanos = primäärityppi, sisältää väkilannoitteet, laskeuman ja biologisen typen sidonnan primäärityppitase = sato/primäärityppi * 100 = montako % primääritypestä korjataan satona talteen ulkopuolinen typpipanos = primäärityppi, sisältää väkilannoitteet, laskeuman ja biologisen typen sidonnan primäärityppitase = sato/primäärityppi * 100 = montako % primääritypestä korjataan satona talteen Taulukon ensimmäisellä rivillä on koko maatalouden typpitase: Sadossa korjataan talteen 74 kg/ha typpeä, sen tuottamiseksi maatalouteen lisätään 100 kg/ha ulkopuolista typpeä. Primäärityppitase on siis 74 %. Vertailun vuoksi mukana on myös kuormitus, joka on 78 kg/ha (eli maatalouteen tulleesta 100 kg/ha typpipanoksesta on tuotteiden mukana poistunut 22 kg/ha ja loppu 78 kg/ha on menetetty tappioina). Toisella rivillä on Suomen maatalouden karjattomien tilojen typpitase: Sadossa korjataan talteen 60 kg/ha (vastaa 3300 kg/ha ohrasatoa), sen tuottamiseksi on käytetty 90 kg/ha ulkopuolista typpeä. Primäärityppitase on siis 67 %. Jos kasvinviljelytiloilla ei olisi lainkaan kiertäviä typpipanoksia, olisi kuormitus 90 kg/ha – 60 kg/ha = 30 kg/ha. Tässä on kuitenkin arvioitu, että kasvinviljelytiloilla on 10 kg/ha kiertäviä typpipanoksia (esim. siemeniä; epäkuranttia satoa, joka palautetaan peltoon; karjanlantaa karjatiloilta), minkä vuoksi kuormitus on 40 kg/ha. Kolmannella rivillä on Suomen maatalouden karjatilojen typpitase: Sadossa korjataan talteen 88 kg/ha (vastaa 4500 kg/ha kuivaheinäsatoa), sen tuottamiseksi on käytetty 110 kg/ha ulkopuolista typpeä. Primäärityppitase on siis 80 %. Koska kotieläintilat ovat hankkineet rehua kasvinviljelytiloilta (ei sisälly kasvinviljelyn ulkopuoliseen typpeen), on niillä niin paljon typpeä, että siitä jää yli 116 kg/ha kotieläintuotteiden myynnin jälkeen. (Taulukossa ei siis ole tietoja näkyvissä kotieläintilojen rehuostoista. Ostorehun määrä on n. 30 kg/ha, jolloin yhteensä kotieläintilat hankkivat 140 kg/ha typpeä, tästä n. 24 kg/ha poistuu kotieläintuotteiden mukana, loput 116 kg/ha menetetään tappioina)

25 Primäärityppitase kotieläintuotannossa lannan kierrätystypen avulla saavutetaan keskimäärin vain hieman parempi typen primääritehokkuus kuin kasvinviljelyssä (80 % vs. 67 %). kierrätysravinteiden käyttöä tehostamalla voitaisiin merkittävästi vähentää maatalouden aiheuttamaa typpikuormitusta. yksittäisillä tiloilla voidaan päästä jopa 120 % primääritehokkuuteen

26 Alueelliset typpi- ja fosforitaseet
Maaseutukeskus Typpitase kg/ha Fosforitase kg/ha 1990 1995 2000 2002 Uusimaa ja Nyl. sv 79 66 38 48 25 14 3,3 4,0 Farma ja Finska hushålln. 93 80 63 64 29 18 6,7 7,1 Satakunta 82 69 46 50 30 20 7,2 7,4 Pirkanmaa 77 55 35 32 23 10 5,7 Häme 87 51 22 13 4,1 Päijät-Häme 34 33 27 17 6,6 Kymenlaakso 83 73 40 16 5,1 Etelä-Karjala 84 45 44 8,5 7,3 Mikkeli 88 31 9,5 Peltojen keskimääräinen typpi- ja fosforitase on kääntynyt selvään laskuun sitten 90-luvun alun. Yhä edelleen taseet ovat kuitenkin selvästi ylijäämäiset. Vertailtaessa lukuja (typen osalta) edelliseen kiertokulkukuvaan on huomattava, että peltotaseessa ei ole mukana pellon ulkopuolella (lannasta) tapahtuvat tappiot. Taseet ovat olleet eniten ylijäämäiset vahvoilla karjatalousalueilla (Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa sekä Keski-Pohjanmaalla); toisaalta Keski-Pohjanmaata lukuunottamatta taseiden ylijäämä on myös laskenut voimakkaimmin samoilla alueilla. Keski-Pohjanmaan taseissa näkyy myös turkistarhauksen vaikutus.

27 Alueelliset typpi- ja fosforitaseet
Maaseutukeskus Typpitase kg/ha Fosforitase kg/ha 1990 1995 2000 2002 Pohjois-Savo 125 80 60 50 34 21 12 9,8 P-Karjala 105 63 46 38 32 9.7 8,0 Keski-Suomi 98 53 44 40 29 16 8,7 7,5 E-Pohjanmaa 89 65 56 47 10 8,1 Österb. sv. 58 51 45 28 11 13 K-Pohjanmaa 119 90 72 36 26 14 Oulu 39 30 20 8,9 7,9 Kainuu 137 91 25 Lappi 99 75 24 9,5 Manner-Suomi 86 81 54 52 19 8,3 7,7 Peltojen keskimääräinen typpi- ja fosforitase on kääntynyt selvään laskuun sitten 90-luvun alun. Yhä edelleen taseet ovat kuitenkin selvästi ylijäämäiset. Vertailtaessa lukuja (typen osalta) edelliseen kiertokulkukuvaan on huomattava, että peltotaseessa ei ole mukana pellon ulkopuolella (lannasta) tapahtuvat tappiot. Taseet ovat olleet eniten ylijäämäiset vahvoilla karjatalousalueilla (Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa sekä Keski-Pohjanmaalla); toisaalta Keski-Pohjanmaata lukuunottamatta taseiden ylijäämä on myös laskenut voimakkaimmin samoilla alueilla. Keski-Pohjanmaan taseissa näkyy myös turkistarhauksen vaikutus.

28 N-balance on 7 organic cattle farms in Finland
kg/ha % - Farm Type primary N-input N on field N-yield PPB SB FGB Circulation factor N-surplus 1 dairy 60 92 69 115 75 34 1,53 40 2 68 108 111 30 1,6 49 3 53 83 56 106 1,56 44 4 beef 113 84 122 74 18 1,64 5 65 73 20 1,74 6 beef/ crop 52 89 50 62 17 1,7 48 7 goat/ 45 80 1,3 55

29 N-balance on 2 organic crop farms in Finland
kg/ha % - Farm Type primary N-input N on field N-yield PPB SB FGB Circulation factor N-surplus 8A crop 87 49 56 1,0 39 9A 66 34 51 33 8B ”dairy” 63 77 19 1,39 9B ”dairy”/crop 41 84 62 30 1,36

30 Itämeren typpikuormitus Itämeren valuma-alueen typpikuormituksen jakautuminen valuma-alueen valtioiden kesken (HELCOM 2000) Maa Kokonais-pinta-ala 1000 ha Viljelymaa-ta 1000 ha Asukkaita x 1000 N kuormitus N kuormi-tus asukas-ta kohti %-osuus N kok.kuormi-tuksesta Saksa 2 860 2 051 3 300 31 510 10 4 Puola 31 190 14 247 37 764 6 28 Liettua 6 530 3 527 3 446 35 560 Latvia 6 460 2 862 2 606 54 070 21 7 Viro 4 510 1 160 1 595 32 990 Venäjä 31 480 4 699 9 028 53 720 Suomi 30 130 2 387 4 938 30 18 Ruotsi 44 004 2 698 8 500 Tanska 3 111 2 077 5 155 62 240 12 Yhteensä 35 672 76 332 Suomen osuus Itämeren kokonaistyppikuormasta (18 %) on selvästi suurempi kuin Suomen osuus viljelymaasta tai asukkaista. Asukasta kohti laskettuna Suomen typpikuormitus on Itämeren korkein (30 kg/as) Päinvastaisistakin uskomuksista huolimatta Suomen aiheuttama typpikuormitus asukasta kohti on Itämeren-alueen suurin – ja toisaalta Puolan ja Venäjän aiheuttama asukasta kohti laskettu kuormitus pienin. Osuutemme Itämeren valuma-alueen väestöstä on vain 6 %, mutta osuutemme Itämeren typpikuormasta on 18 %. Synkät luvut eivät kokonaan aiheudu maataloudesta, mutta valitettavasti maatalous on kuitenkin tärkein syy. Osaltaan lukuja selittää se, että mukana on myös luonnonhuuhtouma, suomalaisilla on eniten maapinta-alaa asukasta kohti ja näin ollen myös luonnonhuuhtoumaa.

31 Miksi ravinteet eivät kierrä
Maatilojen erikoistuminen (karjatilat, karjattomat) - kotieläintiloilla n. puolet pelloista, kaikesta sadosta käytetään n. 80 % rehuksi Alueellinen erikoistuminen (vilja-Suomi, nurmi-Suomi) - kasvinviljelytilat riippuvaisia väkilannoitteista Karjatiloilla heikko lannan hyödyntäminen, käytetään lannan lisäksi enemmän väkilannoitteita kuin viljatiloilla! Keskeinen ongelma on, että kasvinviljely ja kotieläintalous on irrotettu toisistaan. Jos kasvinviljelytuotteet käytettäisiin ihmisravintona, tarvittaisiin peltoa vain murto-osa nykyisestä. Nyt kuitenkin karjattomatkin tilat kasvattavat karjan rehua väkilannoitteiden avulla; sitten rehu kuljetetaan erikoistuneille kotieläintiloille, joilla syntyy niin runsaasti lanta, että ravinteet tulevat huonosti hyödynnetyksi.

32 Muita syitä ravinnetappioihin
Tuotantointensiteetti (lannoitusintensiteetti) mitä enemmän lannoitetaan, sitä enemmän kuormitetaan (myös tuoteyksikköä kohti) Yksipuolinen viljely jatkuva yksivuotisten kasvien viljely heikentää maan ravinteidensitomiskykyä (orgaanisen aineksen määrää) Jatkuva monivuotisten nurmien viljely mahdollistaa harvoin lannan tehokkaan hyväksikäytön; riippuvainen typpilannoituksesta Maatalouden harjoittaminen merkitsee aina jonkinlaisia ravinnetappioita. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että peltoalassa ja maatalouden kokonaistuotannossa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana. Maatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat ovat kuitenkin puhjenneet vasta viimeisten vuosikymmenten aikana (1970-luvulta lähtien). Samana aikana lannoitteiden käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, samoin maatalouden erikoistuminen on tapahtunut 1970-luvulta lähtien.