Ää nielokuvan l ä pimurto 1926-1932. Varhaisvaiheita • Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) • W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva.

Esitys aiheesta: "Ää nielokuvan l ä pimurto 1926-1932. Varhaisvaiheita • Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) • W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva."— Esityksen transkriptio:

1 Ää nielokuvan l ä pimurto 1926-1932

2 Varhaisvaiheita • Ajatus äänielokuvasta edelsi elokuvan keksimistä (Edison) • W.K.L Dicksonin kokeellinen äänielokuva Edisonille 1894 tai 1895 • Pariisin maailmannäyttely 1900: mm. Gaumontin Chronophone • Eugene Lauste kehitteli 1904 alkaen äänielokuvaa; n. 1910-11 jo kohtalaisen toimiva systeemi (äänen tallennus filmille) • Ongelma: vahvistaminen • Suomalaisen Eric Tigerstedtin äänielokuvapatentti ja esittely Saksassa 1914

3 Lausten ääniprojektori ja -kamera (1911-1914)

4 Käyttöönoton esteitä 1910-20-luvuilla • kaupalliset syyt: mykkäelokuva oli tuottoisaa sinällään – ei kannattanut investoida uuteen tekniikkaan • ”taiteelliset” syyt: mykkäelokuvan tekijät eivät halunneet luopua kehittämästään ilmaisusta; pelkäsivät ”filmatun teatterin” (puheen) paluuta • Ensimmäinen maailmansota hidasti kehitystä

5 Äänen käyttöönotto USA:ssa The Jazz Singer (1927)

6 Kaksi äänijärjestelmää Sound-on-film (filmi ää ni, optinen ää ni): • ää ni valoaalloiksi jotka valokuvattiin filmille • 1923: Lee De Forest esitteli nimell ä Phonofilm • ää nen ja kuvan synkronia; jos filmi katkesi, my ö s sama m ää r ä ää nt ä pois (toisin kuin erilliselle levylle tallennetussa ää ness ä ) Sound-on-disc (levy ää ni) • Elokuvan ää ni erillisell ä ää nilevyll ä, joka synkronoidaan kuvan kanssa • 1925 : American Telephone&Telegraphin (AT&T) tyt ä ryhti ö Western Electric kehitt ä m ä systeemi

7 Miksi Warner Brothers siirtyi ääneen? • Warner Brothers -yhtiöllä yhteistoimintaa AT&T:n kanssa 1920-luvun puolivälissä (radiotoiminta) - WB kiinnostui myös äänilaitteista • WB:n intressi: äänen avulla voitiin leikata kuluja • lyhyillä äänielokuvilla voitaisiin korvata elokuva- esityksiin liittyvät elävät musiikkinumerot • kustannussäästö: samaa materiaalia voitaisiin myydä myös muille • pitkät elokuvat oli tarkoitus esittää vanhaan tapaan

8 Warner Brothers aloittaa äänikauden • WB:n valitsema systeemi sound-on-disc; nimeksi Vitaphone • Ensimm ä inen julkinen esitys 6.8.1926 • 8 lyhytkuvaa, mm. elokuvatuottajien j ä rjest ö n johtajan Will Haysin puhe ja ooppera-aaria • p ää kuva Don Juan (ohj. Alan Crosland, p ää os. John Barrymore); ää nitetty ä musiikkia, mutta ei dialogia  menestys

9 Warnerin alkuvaiheen menestyksiä • The Jazz Singer (1927, ohj. Alan Crosland) • p ää osassa Al Jolson • p ää asiassa mykk ä elokuva v ä litekstein (sek ä nauhoitettu orkesteris ä estys) • muutamassa kohtauksessa Al Jolson lauloi ja jopa puhui jonkin verran. • Lights of New York (1928, ohj. Bryan Foy) • ensimm ä inen ” 100% all-talkie ” : kaikki dialogit ää nell ä, ei v ä litekstej ä • The Singing Fool (1928, ohj. Lloyd Bacon) • Al Jolson p ää osassa; ensi-illan liput 11$ / kpl • ” Sonny Boy ” : ensimm ä inen elokuvalaulu, joka myi yli miljoona levy ä • tuotantokulut $200.000, tuotot $5.000.000 • my ö s kansainv ä linen menestys

10 The Jazz Singerin juliste

11 Al Jolson

12 Äänijärjestelmien kilpailu • Fox-yhtiö ottaa käyttöön sound-on-film -järjestelmä Movietonen 1927 • uutisfilmejä: ”Movietone News” • RCA (Radio Corporation of America) esittelee sound- on-film -järjestelmä Photophonen 1927 • AT&T esittelee oman sound-on-film -järjestelmänsä 1928 --> alan standardiksi • Vitaphone-tyyppiset sound-on-disc järjestelmät vielä käytössä n. vuoteen 1931 asti sound-on-film systeemien rinnalla

13 Äänen leviäminen • monilla teattereilla ei ollut varaa äänilaitteistoihin, varsinkin kun lama iski samoihin aikoihin kun äänielokuvat tulivat • monet ensimmäiset äänielokuvat levitykseen sekä ääni- että mykkäversioina • kuitenkin n. v. 1932 puoliväliin mennessä siirtyminen äänielokuvaan oli USA:n elokuvateattereissa käytännöllisesti katsoen täysin toteutunut

14 Varhainen äänielokuvan kuvasuhde 1.17:1 (1.2:1) -> kuvaa kavennettiin, jotta ääniraidalle jäisi tilaa (William Wellman, Public Enemy, USA 1931)

15 Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Mikrofonit omindirektionaalisia (”pallomikrofoneja”): tallettivat äänet joka suunnasta, ei vain puhetta • kamerat piti sijoittaa äänieristettyihin koppeihin • mikrofonin sijoitus rajoitti kuvattavaa toimintaa (roikkui yleensä yläpuolella, voitiin liikutella rajoitetusti) • mikrofonit eivät olleet herkkiä, joten näyttelijöiden tuli puhua selvästi • puheopetusta tarvittiin • hidastempoisuus; ei tavallisen puheen rytmiä

16 Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Ei miksausmahdollisuutta • kaikki äänet oli nauhoitettava samalla kertaa • jos musiikkia piti olla, se piti soittaa samalla kun kuvattiin • mikrofoneja saattoi olla useampiakin (1 keskustelijoille, pari orkesterille); kaikki kuitenkin nauhoitettiin samalla kertaa (ts. miksaus tallennettaessa)

17 Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Koppikameroiden rajoitukset • kamerakopeissa oli pyörät, mutta lähinnä siksi, että niitä voitiin siirtää kohtausten välillä. Kamera-ajoihin ne olivat kömpelöt; lisäksi kamera-ajoista tuli niin paljon ääntä, että niitä ei voinut käyttää • rajoitettu panorointi (uudelleenrajaus) oli mahdollista, koska kameraa voitiin liikuttaa kopin sisällä.

18 Varhaisen äänitekniikan ongelmia • Mykkäelokuvan aikana kehitetystä kuvakerron-nasta ei haluttu luopua: yksi ratkaisu monikameratekniikka • 3-4 kameraa; yhdessä esim. normaaliobjektiivi otti kokokuvia, muissa teleobjektiiveilla otettiin puolikuvia • huulisynkronin takia kohtaus oli kuvattava eri kulmista samaan aikaan; olisi ollut mahdollista käyttää vain yhtä pitkää otosta, mutta omaksutusta jatkuvuusleikkaussysteemistä ei haluttu luopua (esittelyotokset, cut-ins, kuva-vastakuva) • kuvakulmat eivät täysin vastanneet mykän elokuvan kuvakulmia, koska kameroiden sijoittelu oli sen kannalta vaikeaa.

19 Äänielokuva ja kielimuuri • Äänielokuva synnytti uuden ongelman: miten levittää puhuttuja elokuvia kielimuurien yli? • alussa riitti pelkkä äänen uutuus (ääni sinänsä oli attraktio) • musiikkinumerot eivät vaatineet kielitaitoa • äänielokuvan vakiintuessa kysymys puheen ymmärrettävyydestä nousi kuitenkin keskeiseksi

20 Alkuvaiheen ongelmia Miksauksen vaikeudet • uuden äänen dubbaaminen vaikeaa ja kallista • kaikki musiikki tuli nauhoittaa samalla kuin dialogi • huulisynkronia vaikea saavuttaa Ratkaisuja: • tekstitys (ei kaikkien suosiossa) • juonitiivistelmät erillisissä ohjelmalehtisissä (hankala) • puheen korvaaminen väliteksteillä (ei enää äänielokuva) • selostaja (sama ongelma)

21 Ensimmäinen ratkaisu: erikieliset versiot • 1929 monet tuottajat päätyivät tekemään samasta elokuvasta useita erikielisiä versioita • kielitaidosta riippuen samat tai eri näyttelijät • MGM perusti suuren monikielisen tuotanto-ohjelman • Paramount teki monikieliset elokuvansa Ranskassa (jopa 14 kieltä) • Ajatus: monikielisten tekeminen halpaa, koska voitiin käyttää samoja lavasteita, valoja, käsikirjoituksia, jne. • Ongelmia: • monien kielten markkina-alueet liian pienet • tuntemattomia näyttelijöitä ei haluttu korvaamaan suuria tähtiä

22 Tilanteen vakiintuminen • 1931 mennessä miksausongelma ratkaistu: dubbaus mahdollistui • oli mahdollista säilyttää alkuperäinen musiikki ja äänitehosteet ja dubata sekaan vain dialogi • myös dubatun dialogin ”synkronointi” kehittyi • myös tekstitys alettiin hyväksyä aiempaa laajemmin • 1932 mennessä nämä kaksi keinoa vakiintuneet • äänen tulo kuitenkin lisäsi kansallisesti painottunutta elokuvatuotantoa (omankielinen puhe)

23 Merkittäviä varhaisia äänielokuvia Euroopassa • Saksa: • Josef von Sternberg: Sininen enkeli (1930) • Fritz Lang: M (1931) • Ranska: • Jean Grémillon: La petite Lise (1930) • Jean Renoir: La Chienne (1931) • René Clair: À nous la libérté (1931) • Britannia • Alfred Hitchcock: Puhtauden lunnaat (Blackmail, 1929)

24 Sininen enkeli

25 M – kaupunki etsii murhaajaa

26 La Chienne

27 A nous la libérté

28 Blackmail

29 Analoginen ääni • Levyääni ("sound on disc"; käyttössä 1926-1930) • Optinen ääni ("sound on film"; 1920-luku) • Magneettiääni (1950-luku) • 1940-luvulta lähtien erilaisia monikanavaäänisysteemejä • Fantasound (Disney 1940) • Cinerama (1952) • Sensurround (1970-luku) • Dolby Stereo (1975 alkaen) • Aluksi musiikkipainotteisissa elokuvissa (Tommy, Nahsville), mutta yleistyi elokuvien Star Wars (1977) ja Kolmannen asteen yhteys (1978) jälkeen

30 Digitaalinen ääni (1990-l alkaen) Dolby Digital • Dolby Digital on Dolby laboratorion kehittämä digitaalinen monikanavaäänisysteemi • 1992: Batman Returns • yleensä 5.1-kanavaista versiota (3 eteen, 2 taakse ja subwoofer). • Dolby Digitalin data sijaitsee filmin reikien väleissä, mistä se luetaan optisesti DTS (Digital Theatre Systems) • DTS on amerikkalaisen Digital Theatre Systemsin (alkujaan Universal Studioiden perustama yhtiö) kehittämä digitaalinen 5.1-kanavainen äänisysteemi. • 1993: Jurassic Park • DTS-ääni on esitetään teatterissa erillisiltä DTS-levyiltä, • Itse filmin laidassa optisten ääniraitojen ja kuvan välissä kulkee aikakoodiraita (muistuttaa morsekoodia), joka tahdistaa kuvan ja levyltä tulevan äänen • Varalla filmillä oleva optinen ääniraita (Dolby stereo)

31 Digitaalinen ääni (1990-l alkaen) SDDS (Sony Dynamic Digital Sound) • Sonyn kehittämä digitaalinen elokuvien monikanavaäänisysteemi. • 1993: Last Action Hero • 5.1 tai 7.1 -kanavainen elokuvaäänentoisto. • SDDS-raidat ovat filmin molemmissa ulkoreunoissa rei’ityksen ulkopuolella. Toinen on toisen varmuuskopio ja ne on viivästetty hiukan toisistaan. • Vasta kun molempien luku epäonnistuu, kytketään Dolby Stereo valoääni päälle. THX • THX ei ole varsinainen äänijärjestelmä, vaan Lucasfilmin kehittämä elokuvateatterien äänistandardi • THX –sertifikaatti voidaan myöntää saleille, jotka vastaavat vaatimuksia (kaiuttimet, sijoittelu, istuimien sijoittelu, akustiikka, jne.)