Lataa esitys
Esittely latautuu. Ole hyvä ja odota
1
Mikroskooppisten preparaattien valmistus
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
2
Valomikroskopia Parafiinitekniikka
1. fikseeraus: tappaa, kovettaa, säilyttää rakenteen (alkoholi, formaldehydi, etikkahappo) 2. veden poisto: alkoholisarja 70 % absoluuttinen ksyleeni 3. imeyttäminen parafiiniin (+65°C) 4. valu parafiiniblokkiin 5. leikkaus mikrotomilla 6. kiinnitys objektilasille 7. parafiinin poisto: ksyleeni alkoholi 8. värjäys BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
3
Valomikroskopia 2 - leikkaus kryostaattimikrotomilla (-20 –30°C)
parafiini voidaan korvata muovilla denaturaatio: entsyymit eivät toimi leikkeessä jääleiketekniikka - kudos jäädytetään metallilieriöön nestetypen (-193°C) avulla - leikkaus kryostaattimikrotomilla (-20 –30°C) - värjäys substraatti (entsyymit toimivat), taustaväri entsyymien histokemiallinen osoittaminen BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
4
Parafiinileikkeiden leikkaaminen
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
5
EM-näyte hilalla Ohuet leikkeet ( nm) otetaan kuparihilalle (ø 2-3 mm) (100 mesh reikäkoko) värjäys 3 mm BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
6
Muita preparaattien valmistusmenetelmiä
Sivelypreparaatti esim. veripisara levitys objektilasille fikseeraus kuivaamalla, alkoholilla Murskepreparaatti (squash) näyte obj.lasille painetaan peitinlasilla murskaksi imeytys EtOH (60-70 %) värjäys BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
7
Värjäysmenetelmät Parafiinileikkeet
värjäämätön leike ei yleensä erotu valomikroskoopissa (ei absorptioeroja) faasikontrasti-, interferenssimikro-skoopissa ilman värjäystä biologiset väriaineet orgaanisia molekyylejä molekyyli sisältää: kromoforin (= värin kantaja) auksokromin (kiinnittää värin soluun, määrää vain kiinnittymiskohteen) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
8
Värjäysmenetelmät 2 auksokromi esim. –COO- + H+
karboksyyliryhmä on hapan kiinnittyy emäksisiin molekyyleihin (esim. tumassa) väri syntyy valkoisen valon eri aallon-pituuksien erilaisesta absorboitumisesta solun eri osien välillä BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
9
Värjäysmenetelmät 3 EM-värjäys
perustuu elektronien erilaiseen absorboitumiseen näytteen eri osissa epäorgaaninen komponentti värissä väriaineet: fikseeraus OsO4 jo värjää lyijysitraatti uranyyliasetaatti BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
10
Histokemia Entsyymien histokemia
entsyymejä tuhansia, joista 60 voidaan osoittaa histokemiallisesti keinotekoinen entsyymi värin substraatti esiaste epäorg. suola + diatsosuola VÄRI + värin esiaste BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
11
Histokemia 1 Kyyhkyn (40 vrk) rintalihaksen sukkinaattidehydrogenaasin, aktiivisuus 1.25x10 (Ahti Pyörnilä) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
12
Histokemia 2 Rotan m. soleuksen ATPaasiaktiivisuus, pH 10.4, 10x40x0.8 (Ahti Pyörnilä) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
13
Histokemia 3 Viiriäisen m. supracoracoideus, fosforylaasi-aktiivisuus, 0.8x40 (Ahti Pyörnilä) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
14
Histokemia 4 Rotta m. soleus ATPaasi, ph 4.6, 10x40x0.8
(Ahti Pyörnilä) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
15
Histokemia 5 Varpusen m. pectoralis SDH, 0.8x40 (Ahti Pyörnilä)
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
16
Immunohistokemia 1 kaniin injisoidaan tutkittavaa makromolekyyliä (proteiini, glykoproteiini) toimii antigeenina valkosolut tuottavat vasta-ainetta (antibody) vereen suora histokemiallinen värjäys: vasta-aine eristetään ja merkitään - esim. fluoreskeiini fluoresenssimikroskopia BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
17
Immunohistokemia 2 - peroksidaasi histokemiall. osoitus
- kolloidinen kulta, ferritiini EM epäsuora immunokemiallinen värjäys: prim. vasta-ainetta ei merkitä, vaan sille kehitetään oma vasta-aine (esim. lampaassa tai vuohessa; ns. antikaniini-IgG) - anti-kaniini-IgG merkitään kuten edellä - etu: voidaan paikantaa mikä tahansa kanissa kehitetty vasta-aine BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
18
Spesifisen proteiinin lokalisointi EM:n avulla
Leikkeessä näkyy kultasaostuma Peroxisomes BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
19
Lokalisointi 2 Antibody reagoi ensin spesifisen antigeenin kanssa (esim. katalaasi) Sitten leike käsitellään proteiini A kompleksilla, joka saadaan esim. bakteerista (Staphylococcus aureus), ja kultapartikkeleilla Sidotaan antibodyn FC-domainiin Saadaan näkymään EM:ssä BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
20
Autoradiografia molekyylin kulku ja reaktiot solussa
kudokselle, leikkeelle, soluviljelmälle tms. annetaan lähtöainetta, jonka jokin atomi on vaihdettu radioaktiiviseksi isotoopikseen esim. 3H tritium, 14C ”radiohiili”, 32P jne. tutkittavaa ainetta annetaan näytteelle lyhyen ajan pulssi BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
21
Autoradiografia 2 merkattu ”kuuma” molekyyli käyttäytyy solussa kuten normaali ”kylmä” molekyyli voidaan paikantaa radioaktiivisuuden perusteella leike tms. (yl. lasilla) kastetaan filmiemulsioon radioaktiivinen säteily ”valottaa” filmin (yl. kestää päiviä tai viikkoja) radioakt. solut ja solun osat näkyvät tummina pisteinä (AgBr-kiteet) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
22
Autoradiografia 3 yleensä lisäksi normaali histologinen värjäys
esim. halutaan tutkia DNA-synteesiä: käytetään 3H-tymidiiniä paikantaminen AgBr-kiteiden määrä osoittaa DNA-synteesin aktiivisuuden! BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
23
Yksittäisen molekyylin monitorointi
Figure Molecular Biology of the Cell (© Garland Science 2008) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
24
Soluviljely 1885 Roux osoitti, että kanan alkion soluja voidaan elättää liuoksessa putkissa, maljoissa = in vitro ”organismissa itsessään” = in vivo monet solun ominaisuudet säilyvät, esim. - fibroblastit erittävät kollageenia - lihassolut liittyvät yhteen ”lihas”, supistukset - hermosolut kasvattavat haarakkeita BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
25
Soluviljely 2 primaariviljelmä: suoraan kudoksissa
sekundaariviljelmä: aliviljelmät edellisestä yleensä voidaan viljellä ohuita suikaleita (eksplantteja); keskusta kuolee usein solut kiinni viljelymaljan pohjaan, vain syöpäsolut voivat kasvaa vapaana suspensiona BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
26
Soluviljely 3 kasvualustat spesifisiä
aluksi plasmahyytymissä, 1970-luvulla keinotekoiset alustat, kasvutekijät (esim. NGF = nerve growth factor) tavallisesti solulinja kuolee rajallisen jakautumismäärän jälkeen (tiheysinhibiitio) on tuotettu useita solulinjoja, jotka jakautuvat loputtomasti BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
27
Soluviljely 4 yleensä kasvainperäisiä esim. HeLa-solulinja (ihmisen epiteeli), 3T3 (hiiren fibroblasti jne. soluviljelyn etuna mm. solujen homogeenisuus soluja voidaan edelleen lisätä kloonaamalla kantasolut identtiset solut Henrietta Lacks - 31-vuotias kohdunkaula-syöpäpotilas v v kloonattu solulinja (sitkeä, kasvaa myös suspensioviljelmissä BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
28
Henrietta and David Lacks
Henrietta and David Lacks. She died in 1951, while the cancer that killed her lives on in HeLa. CREDIT: COURTESY THE LACKS FAMILY AND CROWN L. K. Boerner Science 327, (2010) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011 Published by AAAS
29
It is hard to imagine a scientist who hasn't heard of HeLa cells
It is hard to imagine a scientist who hasn't heard of HeLa cells. Rapidly reproducing and amazingly robust, these cervical cancer cells have become indispensable in modern biomedical research. Their nearly ubiquitous cell line has been used in innumerable experiments that required a human cell culture. It has served in work ranging from the creation of a polio vaccine, to the development of leukemia treatments, to discoveries in cloning and gene mapping. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
30
Soluviljely 5 periaatteessa mikä tahansa solu voidaan saada jakautumaan loputtomasti ns. neoplastisella transformaatiolla aiheutetaan yl. viruksella, esim. Rousin sarkooma -virus soluhybridisaatio, esim. hiiren kasvainsolu virus, PEG ihmisen fibroblasti ns. heterokaryon mitoosit hybridisoluja BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
31
Soluviljely 6 hybridilinjat menettävät usein kromosomeja (syy tuntematon) etu: geenejä voidaan paikantaa kromosomeihin hybridoimalla yksittäisiä lymfosyyttejä voidaan tuottaa tarkkoja vasta-aineita lähes rajattomasti monoklonaaliset vasta-aineet - käytetään histokemiassa BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
32
Solujen, soluorganellien ja makromolekyylien jaottelu
soluosien jaottelu ultrasentrifuugilla kiihtyvyys (keskipakovoima) jopa g (1 g = n. 980 cm/s2) aluksi kudoksen homogenointi Jaottelu- eli differentiaali-sentrifugaatio erottelu perustuu sentrifugaatiovoimaan ja –aikaan partikkelin koko määräävä (ks. taulukko) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
33
Jaottelutaulukko (molekyylikoon hiukkaset) sytosoli (liuos)
vapaat ribosomit, mikrosomit /1-2 h mitokondriot, lysosomit 10 000/20 min kokonaiset solut, tumat 1000/5-20 min sakan sisältö g/aika BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
34
Sakkaroosigradientti
Sample is layered on top of gradient Larger particle Smaller particle Centrifuge Centrifugal force Sucrose gradient BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
35
Swing-out sentrifugointi
Particles settle according to mass BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
36
Homogenointi 600 rpm Teflon Extract pestle Tissue-sucrose homogenate
Tube is moved slowly up and down as pestle rotates Teflon pestle Extract Tissue-sucrose homogenate BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
37
Sentrifugointi 1 Supernatant 1 Low speed centrufugation 1000g x 10 min
Pellet 1 Unbroken cells, nuclei, cytoskeletons BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
38
Sentrifugointi 2 Supernatant 2 Pellet 2 Medium speed centrifugation
g x 20 min. Mitochondria, lysosomes, and microbodies BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
39
Sentrifugointi 3 Supernatant 3 Soluble fraction of sytoplasm (cytosol)
High speed centrifugation g x 60 min Pellet 3 Microsomes, consisting of smooth and rough endoplasmic reticulum, Golgi, small vesicles BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
40
Sentrifugointi 4 Supernatant 4 Very high speed centrifugation
g x 3 hrs Pellet 4 Ribosomes, viruses, macromolecular complexes BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
41
Tiheysgradienttien muodostaminen
Tiheysgradientti-sentrifugaatio sentrifugiputkeen raskaan suolan (esim. CsCl, cesiumkloridi) tai keinotekoisten partikkelien väkevä liuos partikkelit asettuvat ”ajon” aikana putken pohjaa kohti ominaispainoa vastaaviin väkevöityihin vyöhykkeisiin perustuu siis partikkelien tiheyteen gradientti voidaan muodostaa myös etukäteen esim. kerrostamalla erivahvuisia sakkaroosiliuoksia BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
42
Gradientin muodostaminen
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
43
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
44
Fraktionti tiheysgradientin mukaan
Collect fractions and do assay Hole Increasing mass of particles BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
45
Makromolekyylien analysointi
yl. proteiinit, nukleiinihapot Röntgendiffraktio aallonpituus n. 0,1 nm erinomainen resoluutio soveltuu kiteisiin, eristettyjen makromolekyylien tutkimiseen (esim. virukset) yksittäisten atomien sijainti molekyylissä erittäin aikaa vievä metodi BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
46
Röntgensädekristallografia
Perutz & Kendrew 1950-luvulla Voidaan määrittää proteiinien kolmiulotteisia rakenteita Nykyisin tunnetaan yli 8000 proteiinin 3D-rakenne = nm, atomit erottuvat proteiinikiteestä Proteeinikiteen atomit lähettävät x-säteitä Siroava säteily detektorille tai filmille BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
47
Jos näyte on järjestäytyneenä kiteenä diffraktiopisteet.
Kapea yhdensuuntainen rtg-sädekimppu ohjataan puhdistettuun proteiiniin. Suurin osa menee sellaisenaan läpi, mutta osa siroaa näytteen sisältämien atomien mukaan. Jos näyte on järjestäytyneenä kiteenä diffraktiopisteet. Kuvassa ribuloosibifosfaattikarboksylaasi, merkitystä CO2 kiinnittymiseen fotosynteesissä Difraktiomallin ja ah-sekvenssin avulla saadaan molekyylimalli (D) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
48
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
Table 8-2 Molecular Biology of the Cell (© Garland Science 2008) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
49
Elektroforeesi Elektroforeesi (+kromatografia)
perustuu molekyylien liikkumiseen sähkökentässä molekyylien koko, varaus ja väliaine vaikuttavat kulkeutumiseen paperielektroforeesi: RNA selluloosa-asetaattikalvo (veren valk.aineet) SDS-polyakryyliamidigeelielektroforeesi (SDS-PAGE) erottelee aina 10 ng:aan asti BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
50
SDS-PAGE (sodium dodecyl sulphate polyacrylamide-gel-electrophoresis)
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
51
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
52
Molekyylibiologisia menetelmiä
Sekvensointi ja yhdistelmä-DNA-tekniikka sekvensointi: proteiinien aminohappojärj. ja nukleiinihappojen emäsjärj. määritys tietoa molekyylien osuudesta solun tapahtumissa DNA:n hybridisaatio-tekniikat: Southern blotting DNA-fragmentit Northern blotting RNA Western blotting (immunoblotting) proteiinit BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
53
Southern blottaus Tekniikka, jolla havaitaan tietty DNA-sekvenssi geeli- elektroforeesin jälkeen. Vastaavalla tekniikalla löydetään RNA-sekvenssi (Northern blotting) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
54
Western blottaus Proteiinien tunnistusmenetelmä, jossa elektroforeesin avulla erotetut proteiinit siirretään kalvolle paikannettavaksi. Proteiinit paikannetaan kalvolta yleensä tiettyyn proteiiniin sitoutuvalla, leimatulla vasta-aineella. Proteiinien tunnistuksen lisäksi proteiinituotannon suhteellista osuutta voidaan mitata densitometrisesti. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
55
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
56
Northern blottaus määritys tehdään us. solun kokonais RNA:na
denaturointi esim. formaldehydilla estää vetysidosten muodostumisen emäsparien välille näin kaikki RNA on lineaarista, kiertymätöntä eristys koon mukaan geelielektroforeesilla siirretään nitroselluloosasuodattimelle käsitellään merkatulla RNA probilla, autoradiografiaan BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
57
Polymeraasi ketjureaktio (PCR)
Valitun DNA-segmentin monistaminen koeputkessa Step 1 DNA kaksoisketju avataan kuumentamalla (95ºC), jäähdytetään 60ºC:seen Lisätään primeri 1 ja 2 Step 2 DNA-oligonukleotidit antavat primerien hybridisoitua DNA:n komplementaariseksi sekvenssiksi (cDNA) molemmissa ketjuissa BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
58
Lisätään DNA polyme-raasi (Taq)
Step 3 Lisätään DNA polyme-raasi (Taq) Lisätään deoksiribo-nukleosidi trifosfaatit: dATP, dGTP, dCTP, dTTP) DNA syntetisoidaan alkaen primerista BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
59
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
Figure 8-45a Molecular Biology of the Cell (© Garland Science 2008)
60
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
Figure 8-45b Molecular Biology of the Cell (© Garland Science 2008) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
61
Tuotteen fraktiointi BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
62
Molemmissa tapauksissa nukleotidin sekvenssi pitää ainakin osittain tuntea etukäteen.
Figure Molecular Biology of the Cell (© Garland Science 2008) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
63
Kromosomaalinen DNA puhdistetaan Primeri lisätään Useita PCR-syklejä
PCR:n käyttö genomin kloonin saamiseksi. Kromosomaalinen DNA puhdistetaan Primeri lisätään Useita PCR-syklejä Vain DNA:ta monistetaan selektiivisesti vain puhdasta kromosomaalista DNA:ta saaliina cDNA-kloonauksessa RNA:n puhdistaminen Lisätään primeri Käänteistranskriptaasi Lisätään kakkosprimeri Yksijuosteinen DNA monistuu monen PCR-syklin avulla Sykli aloitetaan uudelleen. Kuumennus 95ºC:seen, jäähdytys 60ºC:seen Äsken syntetisoitu toimii uuden templaattina jne. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
64
Erottelu geelielektroforeesilla
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
65
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
66
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
67
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
68
cDNA:n synteesi kokonais-RNA eristetään ja puhdistetaan
Valmistetaan DNA:n kopio mRNA:sta BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
69
Geeninsiirto geeninsiirto: 1. eristetään DNA solusta
2. pilkotaan restriktioentsyymillä 3. DNA:n eristäminen elektroforeettisesti 4. plasmidin aukaiseminen restriktioentsyymillä 5. halutut DNA:n palaset aukaistuun plasmidiin (tarttuvat vapaisiin emäsryhmiin) 6. plasmidin siirto bakteeriin BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
70
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
71
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
72
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
73
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
74
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
75
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
76
Transgeeninen hiirimalli
KO = knock out BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
77
Microarray, Geenisiru (gene chip)
Geenilastu eli DNA-siru (aiemmin piialustalla) (DNA-microarray) Käytössä USA:ssa 1990-luvun puolivälissä Siru on leikelasi (25 mm x 75 mm), johon voidaan pieninä pisaroina sijoittaa jopa geenin dna-pätkää noin 150 m etäisyydelle toisistaan. Pisara vastaa siis yhtä geeniä. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
78
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
79
BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
80
Geenisiru 2 Tämän geenipisaran päälle pudotetaan sitten tutkittavia näytteitä, ja syntyvästä reaktiosta tehdään johtopäätöksiä. Edeltää kymmenien tuhansien geenien monistaminen DNA (sis. komennon, mitä tehdään) mRNA (tieto siirtyy lähettiRNA:lle proteiini (valmiste l. tuote) Oivallus: mRNA voidaan koodata takaisin cDNA:ksi, jota otetaan sirulle BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
81
Geenisiru 3 Laitteet Robotti ja siihen yhdistetty pienen pieni nestettä siirtävä teräskynä Lasertekniikkaan perustuva lukija. Tulosten analysointi vaatii lisäksi huomattavaa laskentakapasiteettia BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
82
Geenisiru 4 Varsinainen tutkittava näyte ja referenssinäyte
Tutkittava näyte esim. syöpäsolu ja referenssinäyte normaalisolu. Toinen näytteistä värjätään fluorisoivalla värillä vihreäksi ja toinen punaiseksi. Sirulle lisätään molempia näytteitä ja annetaan niiden reagoida sirulle kiinnitettyjen geenien kanssa. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
83
Geenisiru 5 Osa pisaroista muuttuu punaisiksi ja osa vihreiksi
Värien perusteella voidaan päätellä, onko geenin aktiivisuus näytteen vaikutuksesta lisääntynyt tai vähentynyt. Jos jokin geeni esimerkiksi on hyvin aktiivinen syöpäsolussa, voidaan tutkia, mikä tämän geenin merkitys on syövän puhkeamiselle. BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
84
Geenisiru 6 Sirutekniikan avulla voidaan myös tutkia geenien vuorovaikutuksia - geenien välisiä viestintäreittejä ja –verkkoja. - yhteyksien syy-seuraus-suhteita Matemaattinen mallintaminen (bioinformatiikka) BIOLOGIAN LAITOS, SEPPO SAARELA, 2011
Samankaltaiset esitykset
