Epäluotettavuus keskeislyriikassa

Esitys aiheesta: "Epäluotettavuus keskeislyriikassa"— Esityksen transkriptio:

1 Epäluotettavuus keskeislyriikassa
Peter Hühn: Unreliability in Lyric Poetry Laura Karhapää

2 Peter hühn Hampurin yliopiston professori (eläköitynyt 2005)
Keskittynyt urallaan englanninkieliseen kirjallisuuteen Kirjoittanut runouden teoretisoinnista, narratologiasta ja englantilaisen runouden historiasta  Soveltanut narratologiaa mm. runouden analyysissä 

3 lähtökohdat Boothin epäluotettavuuden käsite osaksi runouden analyysiä
Dramaattinen monologi  Keskeislyyrinen runo uutena tarkastelun kohteena Tekstilähtöinen lähestyminen

4 Runon narratiivi Pohjana runon kommunikatiivinen tilanne, jossa puhujan lausumat (utterances) hyödyntävät narratiivisia rakenteita Monologinen asento (monological stance) Monologissaan puhuja voi olla luotettava tai epäluotettava Itseen suuntautuvan monologin epäluotettavuus ilmenee itsepetoksena tai vaillinaisena itsereflektiona (Hühnin termein self-intransparency)

5 Runon kaksi perspektiiviä
Hühnin mukaan runous eroaa proosasta erityisen muotonsa ansiosta Muoto kohostetusti esillä sisällön rinnalla Muoto, joka ei ole runon puhujan hallittavissa, luo ulkoisen fokuksen runon puhujan perspektiiviin Double perspective: kaksi perspektiiviä

6 Kaksi perspektiiviä käsittein Easthope
Subject of the enounced Subject of enunciation Enounced - Sanottu / artikuloitu Runon eksplisiittinen puhuja, runon minä Culler: referentiaalinen taso Enunciation - Sanominen / artikulaatio Runon kirjoittaja tai se subjekti, joka rakentaa runon Culler: retorinen taso

7 Havainnointi Systeemiteoriasta lainattu käsite observation – observaatio / havainnointi (Luhmann) Mieli synnyttää muodon strukturoimalla ja valikoimalla aistein havainnoitua tietoa Observaation sokeita pisteitä esim. havainnoija itse Observaation hierarkkisuu: observaation ensimmäinen, toinen ja kolmas taso

8 Kootusti Hühn pyrkii yhdistämään teoriat/termit toteamalla, että mikä vain lausuma voidaan lukea Cullerin termein referentiaalisena tai retorisena, riippuen siitä, luetaanko tietty esitys tekstissä lähtevän runon puhujasta (subject on the enounced) vai runon kirjoittajasta (subject of enounciation)

9 kysymyksiä Miten rooliruno asettuu tähän ilmiöön? (jako mimeettiseen ja retoriseen minään) Tuleeko runoutta käsitellä narratiivina, joka eroaa proosasta vain muodoltaan? Hühnin artikkelissa välähtää sisäistekijän käsite. Onko se tarpeellinen tässä kontekstissa?