Praktikum (4) Torstai , klo 10–12, poikkeuksellisesti: luentosali 30

Esitys aiheesta: "Praktikum (4) Torstai , klo 10–12, poikkeuksellisesti: luentosali 30"— Esityksen transkriptio:

1 Praktikum (4) Torstai , klo 10–12, poikkeuksellisesti: luentosali 30 Faabelitehtäväin purku, Aisooppiset faabelit kirjallisuudenlajina ja niiden perintö, Aisopos-tekstieditio ja kriittinen apparaatti I. luettava teksti humanistikreikkaa – kertaa teksti maanantaiksi 9.4. (= valmistaudu suomentamaan)

2 * Μῦθοι τοῦ Αἰσώπου ἐκλεκτοί. Ἑλληνιστὶ καὶ Ῥωμαυστί.
eläinfaabelit, mutta myös faabeleita, joissa vain ihmisiä ja jumalia; Aisopos joidenkin faabeleiden hahmona μῦθος, lat. fabula ’kertomus’ (fari ’puhua’) Aisopos – Aesopica – Aisooppiset faabelit faabelien juuret (genrenä) Lähi-Idässä: Mesopotamia Kreikan kirjallisuuden 1. faabeli: Hesiodos Työt ja päivät 202–12 (haukka ja satakieli) Platon: Faidon 60d, 61b: Sokrates muokkaa vankilassa faabeleita runomuotoon Aristoteles: Retoriikka b8–94a9: faabelien käyttö retoriikassa, kaksi esimerkkiä (hevosen domestikaatio) Demetrios Faleronilainen kokoaa faabeleita kokoelmaksi kadonnut, mutta papyrusfragmentteja Rooma ja myöhäisantiikki Quintilianus IO 1.92.: kreikankieliset faabelit lasten/poikien ensimmäistä kirjallisuutta faabelit retorisina harjoituksina runofaabelikokoelmat: Phaedrus (latinaksi, 1. vs. jaa.), Babrios (kreikaksi) faabelikokoelmat roomalaisajalla, varhaisimmat nk. Augustana-käsikirjoituksessa Bysantti ja keskiaika, renessanssi ja uuden ajan alku Bysantin vahva eläinallegoriaperinne; keskiajan kettu-tarinat editio princeps: Aldus Manutius, Venetsia 1505 Luther käänsi faabeleita saksaksi, ”elämänviisautta”, ja Melanchthon käytti faabeleita kreikan alkeisopetuksessa ”Aisopos-elämäkerta” Suomi Johannes Gezelius vanhempi (k. 1690), Turun piispa *Fabulae Aesopi selectae Graecè & Latinè. In usum scholarum trivialium, Magni Ducatus Finlandiae editae. Cura atque impensis J. G. d. ep. Ab. Aboae excusae â Johanne Winter, anno 1669 Henrik Achrenius: 1. suomennos 1775 (Caxi neljättä kymmendä satua) * Μῦθοι τοῦ Αἰσώπου ἐκλεκτοί. Ἑλληνιστὶ καὶ Ῥωμαυστί.

3 Hausrath & Hunger (Teubner-editio, 1959): Käsikirjoitusten nimet, lyhenteet ja ajoitukset
– seuraavalla sivulla III. Accursiana

4 Faabeli 193 Hausrath (= Perry 193)
”asiakommentaari”: viittaus ps-Lukianos Ὄνος (vrt. Apuleius Kultainen aasi) & Babrius 163 (= 1.36) Kriittinen apparaatti r. 1 ἤλαυνεν (ἦγεν A-käsikirjoituksessa = Augustanus Monacensis 564, 1300-luvulta)

5 Allegorioita: orjuuden, alistetun ihmisen (eläimen) kokemus
Faabeleiden ”opetus” Promythion (promythia) – faabelin alussa, ”otsikkona” – kokoelmat järjestettiin näiden otsikoiden mukaan Epimythion (epimythia) – faabelin lopussa, usein myöhäinen lisä – epimythia sovittuu huonosti tarinaan Allegorioita: orjuuden, alistetun ihmisen (eläimen) kokemus Satuja? – useinkaan ei onnellista loppua: vahvemman ”oikeus”, elämän pakkorajat Eläinten inhimillistäminen, kotieläimet vs. villieläimet Fiktiivisiä kertomuksia – antiikin kirjallisuudessa fiktio, sepitetyt kertomukset, valtaavat alaa vasta myöhäisantiikissa (sitä ennen varioitiin myyttejä) (lat. fictio ’muokkaaminen’ < fingo ’muokata, koristaa, pettää’)

6 I Teksti: humanistikreikkaa, Rostock 1603 kertauskuulusteluun 3.5.
Johannes Caselius: ”Yliopistojen ylistys”, teoksessa Säälittävä tulos eli Helmstedtin yliopiston säälittävä tila, 1604 olla-verbin optatiivi + ἄν kivityyli (engl. lapidary style) ὁπλοδήχη ei LSJ