Eeva-Riitta Koivisto, sairaalapastori.  Saattohoidon vapaaehtoistoiminta alkoi Porin perusturvakeskuksen kotisairaalassa keväällä 2015.  Saattohoitopotilaiden.

Esitys aiheesta: "Eeva-Riitta Koivisto, sairaalapastori.  Saattohoidon vapaaehtoistoiminta alkoi Porin perusturvakeskuksen kotisairaalassa keväällä 2015.  Saattohoitopotilaiden."— Esityksen transkriptio:

1 Eeva-Riitta Koivisto, sairaalapastori

2  Saattohoidon vapaaehtoistoiminta alkoi Porin perusturvakeskuksen kotisairaalassa keväällä 2015.  Saattohoitopotilaiden lisäksi vapaaehtoistyö koskee oirehoidossa olevia potilaita.  Vapaaehtoistyöntekijät ovat haastattelujen kautta rekrytoituja ja tehtävään koulutettuja.  He toimivat sekä potilaita että heidän omaisiaan tukien.  Kotisairaala esittelee osana hoitokokonaisuutta potilaille ja omaisille mahdollisuuden vapaaehtoistyöntekijän tulemisesta potilaan kotiin osana hoitotiimiä.

3  Luottamushenkilön aloite vapaaehtoistyöstä erityisesti yksinäisten vanhusten auttamiseksi ja lähimmäispalvelukeskuksen luomiseksi Porin seurakuntayhtymän kirkkovaltuustolle 2012.  Yhteinen seurakuntatyö otti vastuun asian viemisestä eteenpäin. Päätettiin edetä asiassa verkostoitumisen kautta muihin jo olemassa oleviin hankkeisiin ja etsiä yhteistyökumppaneita  Vuonna 2013 alettiin kehitellä ajatusta ammatillisesti johdetun vapaaehtoistyön aloittamista Yhteisen seurakuntatyön diakoniapalveluiden ja sairaalasielunhoidon kesken yhdessä vapaaehtoistoimijoiden kanssa. Alkoi syntyä työryhmä, jota johti diakoniasihteeri.

4  Suunnan yhteistyölle antoi Yhteisvastuukeräyksen 2014 teema: Saattohoito. Tiedostettiin myös, että sairaanhoidossa pyritään yhä enemmän hoitamaan potilaita heidän elämänsä loppuun saakka kotona. Avuntarve ja myös yksinäisyys kotona kasvaa tulevaisuudessa.  Yhteistyökumppaniksi päätettiin pyytää Porin perusturvan kotisairaalaa.  Tehtiin työnjakoa: Diakoniapalveluilla oli asiantuntemusta vapaaehtoistyöstä, ja perusturvakeskuksen sairaalapastori hoiti yhteydet Porin perusturvaan.

5  Sairaalapastori keskusteli toiminnasta kotisairaalan osastonhoitajan sekä johtavan lääkärin kanssa. Hankkeella oli koko ajan myös Yhteisen seurakuntatyön päällikön vahva tuki. Asia oli myönteisesti esillä myös Porin perusturvan johtajan kanssa käydyissä keskusteluissa.  Perustettiin työryhmä, johon kuului kotisairaalan osastonhoitaja ja sairaanhoitaja, kaksi seurakunnan vapaaehtoistoimijaa, diakoniasihteeri, vapaaehtoistyöstä vastaava diakoniatyöntekijä, sairaalapastori, kaksi diakonissaa seurakunnista.

6  Kesällä 2014 Porin perusturvakeskuksen peruskorjattu rakennus siunattiin käyttöön. Siunauksen toimitti arkkipiispa Mäkinen. Alkava saattohoitoyhteistyö oli esillä siunaustilaisuuden yhteydessä järjestetyssä seminaarissa.  Saattohoidon vapaaehtoistyön hankesuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2014 sekä Porin seurakuntayhtymän kirkkovaltuustossa että Porin perusturvan johtoryhmässä.  Näin alkoi uudentyyppinen yhteistyö, jossa julkissektori integroi oman toimintaympäristönsä kehykseen kolmannen sektorin palvelun.

7  Vuoden 2015 alussa pidettiin alkavasta vapaaehtoistyöstä infotilaisuus, johon osallistui lähes sata ihmistä. Kiinnostusta asiaa kohtaan oli.  Hakemuksia koulutukseen tuli kymmeniä.  Haastatteluun kutsuttiin osa hakemusten jättäneistä. Koko työryhmä käsitteli hakemuksia.  Lopulta tehtävään valittiin 13 hakijaa. Rekrytoijina toimivat kotisairaalan osastonhoitaja ja sairaalapastori.  Vapaaehtoistyön rekrytoinnissa pyrittiin siihen, että mukaan tulisi eri ikäisiä ihmisiä. Ominaisuuksina haettiin kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, myötäelämisen kykyä, tasapainoisuutta sekä ”luonteen lujuutta”.

8  Tehtävään valitut vapaaehtoiset koulutettiin keväällä 2015. Koulutusiltoja oli viisi.  Kouluttajina toimi kotisairaalan osastonhoitaja, sairaanhoitaja, lääkäri, sairaalapastori, vapaaehtoistyöstä vastaava diakoniatyöntekijä sekä vierailijana vapaaehtoistyöstä vastaava työntekijä Terhokodista.  Koulutus kohdennettiin nimenomaan tulevaan toimintakenttään liittyväksi, ja se edellytettiin kaikilta tehtävään valituilta, vaikka olisi ollut aikaisempikin koulutus saattohoidon vapaaehtoistehtävään.  Vapaaehtoisilla on kahden kuukauden välein ryhmätyönohjaus, sekä yhteistapaamisia 4 -5 kertaa vuodessa, sekä mahdollisuus henkilökohtaiseen työnohjaukseen niin toivoessaan.

9  Kotisairaala esittelee vapaaehtoistoiminnan potilaille ja omaisille osana omaa perustoimintaansa.  Kun potilas toivoo saavansa vapaaehtoisen luokseen, kotisairaala välittää pyynnön vapaaehtoiselle. Ensimmäinen käyntikerta tehdään yhdessä kotisairaalan hoitajan kanssa.  Käyntikerroiksi suositellaan yksi tai kaksi kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan. Vapaaehtoinen voi pitkään kestävässä tilanteessa olla poissa esim. muutaman viikon, ja tarvittaessa hänelle järjestetään sijainen. Hyvin vaativissa tilanteissa kaksi vapaaehtoistyöntekijää voi käydä saman potilaan luona.

10  Toimintaympäristön selkeä tarve vapaaehtoistyölle.  Rekrytointi ja koulutus selkeästi tiettyyn tehtävään  Laaja tuki toiminnalle: Esimiehet, yhteinen kirkkovaltuusto, perusturvan johtoryhmä  Tiedotus mahdollisimman laajasti, näkyvyys  Koulutettiin vain ne, jotka rekrytoinnissa katsottiin toimintaan sopiviksi henkilöiksi  Malttia toisaalta antaa tilanteen kehittyä ja kypsyä, toisaalta edetä oikeaan aikaan.

11  Yhteistyö toimintaympäristön, vapaaehtoistoimijoiden ja seurakunnan työntekijöiden välillä toimii hyvin.  Yhteistyön sujuvuus on erityisen tärkeää silloin, kuin aloitetaan uutta ja vaativaa toimintaa. Kilpailu tai riidat vievät innon ja halun toimia. Yhteisesti jaettu mielenkiinto asiaan ja halu viedä asia kohti hyvää lopputulosta ja olla tekemisissä yhteistyökumppaneiden kanssa.  Mukana riittävästi eri alojen ja elämänpiirien edustajia: tehtävät jakaantuvat luontevasti ja jokaisella on oma paikkansa.  Vapaaehtoistyö on johdettu ammatillisesti.

12  Tarpeellinen päämäärätietoisuus rekrytoinnissa. Kuinka sanoa parhaalla tavalla mukaan pyrkivälle, että häntä ei oteta mukaan toimintaan. Mukaan voi pyrkiä vapaaehtoiseksi ihmisiä, joilla on esim. oma suruprosessi kesken, tai jotka eivät omaa riittävää sisäistä tasapainoa.  Vapaaehtoisen vaikeus vetää rajoja ajankäytön ja sisäisen sitoutumisen suhteen. Esim. oman puhelinnumeron antaminen potilaalle. Tai kuinka pitkään vapaaehtoinen tukee omaista? Ylipäätään kysymykset liittyen siihen, kuinka suuren osan elämää vapaaehtoistyö vaatii.  Kateuden herääminen onnistuneesta toiminnasta.  Kuinka kiirehtiä hitaasti ja toimia oikealla hetkellä.

13 Anna minulle kätesi. Mennään yhdessä tämä viluinen matka. Nojaa olkapäähäni niin tuen sinua. Katso, majatalon ikkunoista tuikkivat valot. Siellä on valmista sinua varten. Anna minulle kätesi. Mennään yhdessä tämä pimeä tie. Anni Korpelan runosta