SAKSA 20. vuosisadalla Eurooppaa koskevia visioita ja näiden toteutuksia 1. Eurooppa-idea Weimarin tasavallassa 2. Hitlerin Eurooppa-visio 3. Eurooppa-visio Bonnin tasavallassa Länsi-integraatio Uusi saksalainen itä-politiikka tai sovinto idän kanssa 4. Saksan yhdistyminen ja Eurooppa-idea

1. Eurooppa-idea Weimarin tasavallassa (1919-1933) Saksa hävisi 1. maailmansodan Versailles’n rauhansopimus: aluemenetyksiä taloudellisia menetyksiä korkeita sotakorvauksia Saksalais-ranskalainen perivihollisuus Napoleonin ajasta 1800 luvulta lähtien

Versailles rauhansopimuksen seuraus Sisäpoliittisesti nuori Weimarin tasavalta ajautui poliittiseen ja taloudelliseen kriisiin. Ulkopoliittisesti Saksa oli eristetty muista valtioista, se ei saanut liittyä Kansainliittoon (perustettu 1919).

GUSTAV STRESEMANN (1864-1929) Weimarin tasavallan ulkoministeri (1923-1929) Tavoite: Ranskalais-saksalainen sovinto, perivihollisuuden hautaaminen Euroopan rauhan perusteena

ARISTIDE BRIAND (1862-1932) Ranskan ulkoministeri Valmius solmia luottamukselliset suhteet Saksan kanssa Nobelin rauhanpalkinto Briand:lle ja Stresemann:lle 1926

Locarnon sopimus (1926) Saksa takaa Ranskalle ja Belgialle heidän rajojensa koskemattomuuden 1926 Saksa hyväksytään kansainliiton jäseneksi

STRESEMANN ja BRIAND Saksan ja Ranskan sovinto ja yhteistyö on edellytys ”Euroopan Yhdysvalloille” Ensin Euroopan tulli- ja talousunioni, sitten yhteinen eurooppalainen valuutta Suunnitelmat eivät toteudu, koska: Stresemann kuolee yllättäen 3.10.1929, New Yorkin mustasta perjantaista (29.10.1929) seuraa maailmanlaajuinen talouskriisi

Saksa liittyy Kansainliittoon Am Freitag, dem 10. September 1926, um10.35 Uhr, öffneten sich die Türen im Reformationssaal in Genf. Das helle Sonnenlicht strahlte durch das Glasdach des Sitzungsraumes, als der deutsche Außenminister Gustav Stresemann über die Schwelle trat. Bei seinem Erscheinen setzte ein rauschender Beifallssturm ein, wie ihn der Völkerbund noch nicht erlebt hatte. Inmitten der winkenden Tücher, des endlosen Händeschüttelns und der lauten Bravorufe konnte sich die kleine deutsche Delegation nur mit Mühe den Weg zu ihren Plätzen bahnen. Es war der französische Außenminister, Aristide Briand, der der allgemeinen Stimmung Ausdruck verlieh, als er in einer Rede aus dem Stegreif ausführte: „Das Zeichen des heutigen Tages ist der Friede für Deutschland und für Frankreich. [...] Zu Ende ist die Reihe der schmerzlichen und blutigen Zusammenstöße, von denen alle Blätter der Geschichte künden. Zu Ende ist der Krieg zwischen uns. Vorüber sind die schweren Wolken der Trauer [...]. Fort mit den Gewehren! [...] Fort mit den Kanonen! Platz für die Versöhnung, für das Schiedsgericht und für den Frieden!“ Aus: Rainer F. Schmidt: Strukturelle Wandlungen und Konstanten deutscher Aussenpolitik im 20. Jahrhundert, in: Einsichten und Perspektiven 03/2006

2. Hitlerin Eurooppa-visio Saksan herruus Euroopassa Uralilta Välimerelle, jäämereltä Pohjois-Afrikkaan saakka. Arjalainen herrarotu hallitsee slaavilaisia alaihmisiä (”Untermenschen”) Kansat, jotka kuuluvat arjalaiseen rotuun, saavat olla vapaita, mutta kuitenkin jonkinasteisessa riippuvuussuhteessa Saksaan

3. Eurooppa-visio Bonnin tasavallassa (1949-1990) 3 3. Eurooppa-visio Bonnin tasavallassa (1949-1990) 3.1 Länsi-integraatio 1945 kukistettu Saksa jaetaan 4 miehitysalueeseen Liittoutuneiden yhteisen kontrolli-komission pitäisi hallita koko Saksan aluetta, mutta organisaatio ei toimi, kun kylmä sota länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton välillä alkaa vähitellen 1946

Kylmä sota (1946 lähtien) Miehitetty, jaettu Saksa on puskuri lännen ja idän välillä Kylmän sodan raja sijaitsee Saksan keskellä Läntiset miehitysvyöhykkeet kehittyvät vähitellen yhteen (”Bizonien”, ”Trizonien”) Idän miehitysalueesta (”Ostzone”) syntyy Moskovan vaikutuksen alla sosialistinen yhteiskunta

Kylmän sodan seurauksia 1946-49 Yhdysvallat on valmis tukemaan läntisiä miehitysvyöhykkeitä hinnalla millä hyvänsä niin poliittisesti, taloudellisesti kuin myös konkreettisesti tämän rajoja puolustaen. Yhdysvallat ja Iso-Britannia patistavat 1948 uusien läntisten osavaltioiden ministerit perustamaan Saksan liittotasavallan.

1949: Saksan Liittotasavalta syntyy ”Bonner Republik” Konrad Adenauer: ensimmäinen liittokansleri (1949-1963). 1876 - 1967

1949 Saksan demokraattinen tasavalta syntyy (”DDR” / ”Itäsaksa”) Walter Ulbricht: Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) korkein puoluesihteeri (1946-1970)

Adenauerin länsi-integraatiosuunnitelma (1945) ”Venäjä vetäytyy yhä enemmän yhteistyöstä muiden suurvaltojen kanssa… Venäjän hallitsemissa Euroopan maissa vallitsevat jo nyt aivan erilaiset taloudelliset ja poliittiset olosuhteet kuin muualla Euroopassa … Belgian ja Ranskan intressit voidaan pitkällä aikavälillä tyydyttää vain taloudellisen integraation avulla yhdessä Luxemburgin ja Länsisaksan kanssa. Mikäli Englanti (Iso-Britannia) päättäisi liittyä tähän taloudellisen integraation prosessiin, päästäisiin ison askeleen lähemmäksi lopullista tavoitetta, erittäin toivottavaa länsieurooppalaista unionia.”

Sotilaallinen länsi-integraatio (NATO) (1954) Länsi-Saksassa vallitsee 50-luvulla pelko, että Neuvostoliitto hyökkää Saksan Liittotasavaltaan. Konrad ADENAUER ajaa Länsi-Saksan jälleenaseistamisen tarpeellisuutta. Yhdysvaltojen tuella Saksan Liittotasavalta liittyy 1954 NATOON.

Taloudellinen länsi-integraatio Euroopan hiili- ja teräsyhteisö 1952 ”Montanunion” (Ranska, Saksan Liittotasavalta, Belgia, Hollanti, Luxemburg, Italia) tavoite: yhdistää nimenomaan Ranskan ja Saksan raskaan teollisuuden taloudelliset markkinat johtavat poliitikot: Robert SCHUMAN (Ranska) Konrad ADENAUER (BRD) Euroopan talousyhteisö 1957 yhteiset markkinat sekä teollisuus- että maataloustuotteille tulevaisuuden tavoite: talousyhteisö laajenee ja kehittyy askel askeleelta poliittiseksi yhteisöksi

Elisée-sopimus (1963) ensimmäistä kertaa ilmaisu saksalai-ranskalaisesta ystävyydestä tiivis ulko- ja talouspoliittinen yhteistyö Saksan Liittotasavallan ja Ranskan välillä vilkas nuorisovaihto Ranskan linja (Charles de Gaulle): Saksalais-ranskalaisesta allianssista tulisi kehittyä vahva Eurooppa vastapainona Yhdysvalloille. Saksan Liittotasavallan linja (Konrad Adenauer): Vahva Eurooppa ja lojaalisuus Yhdysvaltoja kohtaan.

Euroopan talousyhteisön laajennus 1973: Iso-Britannia, Irlanti, Tanska 1981: Kreikka 1986: Espanja, Portugali 1990: Yhdistynyt Saksa 1995: Ruotsi, Suomi, Itävalta 2004: Viro, Latvia, Liettua, Slovakia, Tshekki, Puola, Slovenia, Unkari, Malta, Kypros 2007: Bulgaria, Romania Laajennusten huolimatta Bonn ja Pariisi ovat säilyttäneet asemansa Eurooppa-politiikan keskuksina.

3.2 Sovinto idän kanssa ”Rautaesiripun” takana sijainnut Itä-Eurooppa ei vuoteen 1970 asti ollut osa länsisaksalaista Eurooppa-ideaa. Kuuban kriisin (1962) jälkeen Yhdysvallat ja Neuvostoliitto siirtyivät vähitellen liennytyspolitiikkaan. Saksan Liittotasavallan kansleri Willy Brandtin uusi ulkopoliittinen linja: avautumisen ja sovinnon politiikka Itä-Euroopan kanssa

”Uusi itäpolitiikka” Rauhan turvaaminen Neuvostoliiton kanssa Sovinto Puolan ja Tshekkoslovakian kanssa Sovinnollinen ja sopimuksenmukainen ”rinnakkaiselo” Saksan Demokraattisen tasavallan kanssa. ”Pienten askelten politiikan” tavoitteena on Länsi- ja Itä-Saksan lähentyminen

Moskovan sopimus (1970) Saksan Liittotasavalta hyväksyy kaikki Euroopan silloiset rajat Saksan Liittotasavalta ei tule enää vaatimaan II. Maailmansodassa menettämiään itäisiä alueitä Saksan Liittotasavalta hyväksyy Saksan Demokraattisen tasavallan olemassaolon

Saksa menetti 2. maailmansodassa itäalueita Puolalle ja Neuvostoliitolle

Varsovan sopimus (1970) Saksan Liittotasavalta takaa Puolalle tämän rajojen koskemattomuuden, mukaan lukien kiistanalaisen Oder-Neisse-rajan. Bonnin tasavalta maksaa 2. maailmansodan aikaisille puolalaisille pakkotyöläisille korvauksia 1,3 mrd. DM. Saksalaiset juuret omaavat Puolan kansalaiset saavat muuttaa Länsi-Saksaan (paluumuuttajina) Willy Brandtin tavoitteena: haudata Puolan ja Saksan välillä vallinneen vihollissuhteen taata rauha Itä-Euroopan kanssa

Sopimus DDR:n kanssa ”Grundlagenvertrag” (1972) normaalit naapuruussuhteet, jotka perustuvat molempien valtioiden tasa-arvoiseen asemaan. kumpikin Saksa takaa toiselle rajojen koskemattomuuden pysyvät edustustot Itä-Berlinissä ja Bonnissa

Sovinto Itä-Euroopan kanssa - yhteenveto- Sovinto Itä-Euroopan, erityisesti Puolan, kanssa helpotti sekä taloudellisen että muunlaisen yhteistyön kehittymistä idän ja lännen välillä. Sovinto avasi myös tien Saksan yhdistymiselle vuonna 1990

Saksan yhdistyminen ja Eurooppa-idea Yhdysvallat suhtautuu positiivisesti, kuitenkin vaatii, että yhdistynyt Saksa on jatkossakin integroitunut länteen. Ranska, Iso- Britannia ja Neuvostoliitto reagoivat epäilevästi ajatukseen suuren väkiluvun omaavasta taloudellisesta jättiläisestä keskellä Eurooppaa. Näitä epäilyjä Helmut Kohl (liittokanserina) ja Hans-Dietrich Genscher (Saksan liittotasavallan ulkoministerina) pyrkivät tiedostetusti purkamaan: Ajatus yhdistyneestä Saksasta oli mahdollinen vain, mikäli tämä integroitunut länteen. Lopulta ensin Neuvostoliitto (Mihail Gorbatshov) oli valmis hyväksymään Saksojen yhdistymisen, jos DDR:n kansa toivoo sitä. Ranska ja Iso-Britannia seurasivat Venäjää

Saksan Liittotasavallan ulkoministeri Hans-Dietrich GENSCHER tiivistää Saksojen yhdistyminen (28.4.1990) ”Toivomme, että saksalaisten yhdistyminen tulee rohkaisemaan koko Euroopan yhdistymistä. Tämän tavoitteen eteen työskenteleminen tulee olemaan saksalaisten eurooppalaisena kutsumuksena. Menneen ajan valtapolitiikan korvaa yhteistyöhön perustuva Politiikka.”

Saksan Liittotasavallan presidentti Richard von Weizsäckerin sanat Saksojen yhdistymisen juhlapuheessa ”Täysin länteen integroitu, mutta silti koko Euroopalle kasvonsa kääntävä. Näin kuuluu yhdistyneen Saksan tehtävä. Toivomme, että tekojemme pohjalta voidaan tulevaisuudessa sanoa Saksojen yhdistymisen ongelman ratkaisemisen olleen ratkaiseva luku koko Euroopan yhdistymisessä.”

Suositeltavaa kirjallisuutta: Michael Stürmer 2002: Das Jahrhundert der Deutschen (Goldmann TB) Manfred Görtemaker 1999: Geschichte der Bundesrepublik Deutschland. Von der Gründung bis zur Gegenwart (Beck Verlag)

KIITOS!