Ajatuksia kulttuuriympäristöstä

Esitys aiheesta: "Ajatuksia kulttuuriympäristöstä"— Esityksen transkriptio:

1 Ajatuksia kulttuuriympäristöstä
Esittely Ohjelmassa otsikkonani on kulttuuriympäristö ja kaavoitus. Puhuisin kuitenkin mieluusti vähän muustakin ja siksi esitykseni otsikko on nyt näkyvä… Se on hyvä todeta, että sanottavani kytkeytyy kulttuuriympäristöön ja kaavoitukseen. Ehkei koko ajan molempiin. Se sallittakoon. Ajatuksia kulttuuriympäristöstä Lapin ELY - Timo Jokelainen, alueidenkäyttöyksikkö

2 Kulttuuriympäristö kaavoituksessa
Kulttuuriympäristö on huomioitava (MRLn yleinen tavoite ja kaavojen sisältövaatimukset) MRL 54 §: …Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää… Yleisesti on helppo todeta, että kulttuuriympäristö tulee huomioida kaavoituksessa. Ympäristöön kytkeytyviä henkisiä ja materiaalisia arvoja tulee vaalia. MRLn 1 §:ssä todetaan, että: "Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä." Jos esimerkiksi ottaa asemakaavan sisältövaatimukset (MRL 54 §), niin siellä todetaan: "Asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita." Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto

3 Kaavoitus yhteen sovittamisena
Kaavoitus on kuitenkin nähtävä prosessina, jossa yhteen sovitetaan erilaisia intressejä. Esimerkkinä voimme pohtia hyvin lähellä olevaa Feenix-Kiela -hanketta. Sen tavoitteena on tuottaa Rovaniemen keskusta-alueelle vetovoimaista asuntokantaa. Samalla tuetaan yhdyskuntarakenteen eheytymistä ja palveluiden saavutettavuuden paranemista. Toisaalta hankkeen myötä oltaisiin purkamassa Ounaskosken koulu lukuun ottamatta koulun asuntolarakennusta. Moni voi kysyä, eikö noita muita tavoitteita olisi voinut edistää, vaikka koulu suojeltaisiin? Ymmärtääkseni olisi voitu, muttei ole haluttu. Rovaniemellä ei oikein tunnu olevan perinnettä kulttuuriympäristön vaalimiseen. Mistä tämä johtuu? Syyksi voisi ajatella kaupungin nuoruuden, sen polttamisen sodan aikana ja jälleenrakennuksen. Rovaniemi on modernismin tuote ja modernismissa ei tunnetusti juuri taakse vilkuiltu. Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto

4 Yritän seuraavaksi esittää muutamia syitä, jonka takia kulttuuriympäristöä mielestäni tulisi vaalia ja vaalia enemmän kuin Rovaniemellä nykyään tehdään. Muutamana sunnuntaina osui Lapin Kansasta silmiin seuraava perustelu. ”Kulttuuriympäristö tihkuu seksiä”. Jos näin on, niin ainakin minä olisin sitä innolla vaalimassa… Teksti tuotti pettymyksen. Kirjoittaja käytti kulttuuriympäristö-käsitettä kuvaamaan elinympäristöämme.

5 Miksi vanhaa tulisi vaalia?
Uudisrakentamisessa ei useinkaan päästä vanhan laatutasoon – ei ympäristöllisesti eikä rakennusteknisesti uudisrakentaminen ei useinkaan nosta elinympäristön laatua Onneksi muitakin syitä kuin seksin tihkuminen on: Yksi tärkeimmistä minusta ponnistaa siitä tosiseikasta, että uudisrakentamisessa päästään hyvin harvoin samanlaiseen laatutasoon, kun kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa rakennuskannassa on päästy. Laatu koskettaa sekä ympäristöllisiä seikkoja että rakennustekniikkaa. Minun näkemykseni laadun romahtamisen ajankohdasta on jossakin jälleenrakennusajan loppupuolella ja taitaa sijoittua 60-luvulle. Samalla ajankohdalla on hyvin voimakas kytkös rakentamisen teollistumiseen. Joskus olen miettinyt, miksi vanhassa ympäristössä - esimerkiksi katuympäristössä - viihtyy paremmin ja päätellyt sen johtuvat käsityöstä. Ehkä siitä välittyy jotakin tiedostamatonta tasoa koskettavaa, joka pistää meidät viihtymään. Toinen ja hyvin oleellinen asia on esteettinen ja etenkin detaljeihin liittyvä. Ihminen kaipaa kauneutta ja sitä ei moderni ympäristö juurikaan suo. Ei se, että on linjakas sommitelma, takaa viihtyisyyttä sommitelman vieressä, jos detaljointi on täysin unohdettu.

6 Mikä Lapissa on arvokasta?
Jos sitten mietitään, mikä Lapissa on arvokasta ja uhattuna, niin katse kääntyy jälleenrakennuksen aikakauteen. Kyseisen aikakauden rakennuksien osalta ollaan aika kriittisessä vaiheessa. Monien arvokkaiden rakennusten päällä on uhkaavia pilviä. Hyvin hankala tilanne tuntuu olevan suurempien koulurakennusten osalla. Kulttuuriympäristön säilymisedellytykset kytkeytyvät voimakkaasti yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kun kouluja ei enää tarvita, niin niistä halutaan päästä eroon. Karmein tilanne on Kemijärvellä, jonka keskusta-alueella on lukuisia purku-uhan alla olevia kouluja. Kun lapset vähenevät, niin kouluille ei enää ole tarvetta. Ikärakennetta tarkasteleva saattaisi ehdottaa, että tehdään kouluista vanhainkoteja. Niin on jossakin tehtykin. Kulttuuriympäristön säilymisen kannalta on välttämätöntä, että etsitään uusia käyttöjä, vaikka se tuntuisikin mahdottomalta. Joskus myös muutaman vuoden odottelukin saattaa kannattaa. Ikävintä on lyhytnäköinen taloudellisen hyödyn tavoittelu purkamalla, joka uskoakseni aika usein on myös taloudellisen hyödyn osalta kyseenalaista. Mikä Lapissa on arvokasta?

7 Toivottomuutta, onneksi onnistumisiakin
Purkamisia seuratessa tulee usein aika toivoton olo. Onneksi on myös positiivisia esimerkkejä. Ulkomailta niitä on vaikka kuinka. Omastakin takaa löytyy. Esimerkiksi Rauma olisi imagoltaan aivan toinen, jos siellä ei olisi säilynyt vanhaa puukaupunkia. Porvoo samoin. Kaapelitehdas Helsingissä on vauhtiin päästyään ollut alueen veturi, josta on kulttuuritoiminnan ohella hyötynyt liike-elämä it-teknologia etunenässä. Pienempiä onnistumisia on vaikka kuinka paljon. Ongelmiakin on. Se on tunnustettava, että entistä elämää ei takaisin saa. Joskus rakennus ei enää sovellu alkuperäiseen käyttöönsä eikä uuttakaan käyttöä ole aina mahdollista löytää. Yksi tällainen murheenkryyni on kivinavetat, jotka ainakin Pohjois-Pohjanmaalta, josta minulla on asioista paremmin tietoa, ovat uhanalaisia. Usein uusi käyttö on kuitenkin löydettävissä, kun vain on tahtoa ja halua. Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto

8 Tulevaisuuden kulttuuriympäristöt
Toinen asiakokonaisuus, johon tänään haluan kiinnittää huomiota, on tulevaisuuden kulttuuriympäristöt. Tämäkin seikka on tärkeä, kun pohditaan kaavoitusta kulttuuriympäristön säilymisen ja myös syntymisen näkövinkkelistä. Kysymys kuuluu: Miten meille syntyisi sellaista rakennettua ympäristöä, jota tulevat polvet voisivat ylpeinä vaalia? Uskoakseni viimeisinä vuosikymmeninä ja nykyäänkin rakennetusta vain häviävä osa on tällaista. Ikävä kyllä. Rovaniemi on aika surullinen esimerkki asiasta. Keskiviikkona oli Lapin-Kansassa Metsähallituksen toimitalo Pilkettä koskeva juttu. Jutussa Arktikumia suunnitellut arkkitehti Jan Lehtipalo totesi, että Rovaniemi on pilattu yksittäisillä rakennushankkeilla ilman kokonaisuutta ohjaavaa suunnitelmaa. Lehtipalo puhui lähiökerrostaloista keskustassa ja kun ympärilleen katsoo, niin aika helppo hänen näkemykseensä on yhtyä. Kuvassa on minun kotini piha. Vaikkei sitä uskoisi, niin pääsisäänkäynti on kuvassa vasemmalla, siis tuosta autojen välistä. Taisi Juhani Pallasmaa aikoinaan puhua sisään käymisen arvokkuudesta. Sitä ei tässä uskoakseni ole. Älkää kysykö, miten olen päätynyt asumaan tuonne… Sitäkin on hankala uskoa, että nämä talot ovat Karhunkaatajantiellä, jossa vastapäätä on viehättävä 50-luvun kerrostaloalue. Miten tämä rakentaminen tuottaa laadukasta elinympäristöä ja miten se ottaa vieressä olevat kulttuuriympäristöarvot huomioon? Vastaus on yksiselitteinen: Ei mitenkään! Vastaavaa rakentamista on ympäri kaupunkia. Muutin Rovaniemelle vuoden alussa. Ja se on selkeä huomio, että kaikista kehittämishankkeista huolimatta, kaupunkikuva on taantunut niinä 25 vuotena, kun olen asunut muualla. Tulevaisuuden kulttuuriympäristöt

9 Suunnitteluun tulisi panostaa
Meidän tulisi panostaa suunnittelun ja rakentamisen laatuun paljon nykyistä enemmän. Uskoisin sen myös olevan ainakin pitkällä jänteellä myös taloudellisesti kannattavaa. Kaavoituskin on tässä asiassa isossa roolissa, vaikkei ehkä kuitenkaan aivan ratkaisevassa. Sen voi päätellä siitä, että nykyään arvokkaiksi määritellyistä kulttuuriympäristöistä suuri osa ei ole syntynyt kaavoituksen kautta. Aika moni toki myös on. Se ihmetyttää, että ennen, kuten kuvan 1700-luvun ruukkiympäristössä työntekijöille tehdyissä rakennuksissa, osattiin tehdä hyviin mittasuhteisiin, materiaalin hallintaan ja estetiikkaan liittyviä ratkaisuja, jotka ovat tuottaneet yli 200 vuotta kestäneen miellyttävän miljöön. Miksi nykyään ei osata? Vastaus on: Ei taida olla perinnettä ja osin ei taida olla tahtoakaan. Sekin on huomattava, että nykyään ei enää ole sellaisia ohjureita, kuten hirren mitta tai yhteisön paine, jotka johtaisivat hyvään. Nykyään pitää suunnitella. Suunnitteluun tulisi panostaa

10 Uutta perinteiseen tukeutuen
Yksi ja uskoakseni usein aika toimiva tapa tehdä uutta hyväksi mieltyvää ympäristöä, on perinteeseen tukeutuminen. Sitä voidaan tehdä vanhan täydentämisessä, mutta myös aivan uusillakin alueilla. Oulun Pikisaari, jossa uusi ja vanha ainakin näin etäältä katsoen ovat hyvin sopusoinnussa. Läheltä kuva ei ole yhtä ruusuinen. Kartanonkoski Vantaalla, jossa on toteutettu maamme laajin uustraditionalistinen aluerakentamishanke. Ruotsissa näitä on paljon. Kartanonkoski muodostaa mukavaa elinympäristöä, joskin siellä on sama tilanne kuten Pikisaaressa, ei kannata liian tarkkaan katsoa. Elementtisaumat ja tökeröt detaljit alkavat häiritä. Kartanonkosken osalla tulee myös miettineeksi, että olisiko alueen tunnelma sama, jos mittakaava ja väritys säilytettäisiin, mutta tyyli olisi moderni. Saattaisi jopa olla. Helsinki-pientalo, joka on täydennysrakentamiseen kehitetty tyyppitalo. Tarpeellinen hanke, jonka lopputulokset ovat melko hyviä. Helsinkipientalo -hanke kertoo siitä, että kehitystyötä tulisi tehdä myös kaikista arkisemmassa arkkitehtuurissa, siis talotoimittajien talomallieihin liittyen. Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto

11 Kiitos! Lopuksi takaisin kaavoitukseen.
Kuten tiedämme, kaavoitus on nykyisessä suunnittelujärjestelmässämme ja myös nyky-yhteiskunnassa ensisijainen keino vaalia rakennettuun ympäristöön liittyviä arvoja. Kaavoitus on myös keino kehittää elinympäristöämme laadukkaammaksi ja tässä kehitystyössä kulttuuriympäristön huomioiminen on keskeisellä sijalla. Entistä enemmän kehittämistoimet kohdistuvat olevan kaupunkirakenteen muuttamiseen. Aivan uusia ja neitseellisiä alueita kehitetään vähemmän. Siksikin kulttuuriympäristön osuus kaavoituksessa on noussut. Toivottavaa olisi, että kulttuuriympäristön arvojen vaaliminen otettaisiin tosissaan myös Rovaniemellä. Jos niin tehdään, on tässä kuvassa nähtävästä hyvin jälleenrakennusajan kaupunkikuvaa edustavasta miljööstä mahdollista kehittää osa elinvoimaisen kaupungin elävää keskustaa. Kiitos! Viimeiseksi kuvaksi olen valinnut tämän Valtakadun loppupään, jonka osalla on hyvä pohtia, mikä on säilyttämisen arvoista. Minusta tämä melko ehjä kokonaisuus jälleenrakennusajan miljöötä on sitä. Lisää viraston nimi, tekijän nimi ja osasto