Infektoituneen haavan antibioottihoito

Esitys aiheesta: "Infektoituneen haavan antibioottihoito"— Esityksen transkriptio:

1 Infektoituneen haavan antibioottihoito
Pekka Ylipalosaari infektiolääkäri /OYS infektioiden torjuntayksikkö operatiivinen tulosalue 070411

2 Mikrobiologiaa Diagnostiikka Hoidon periaatteista Diabeettisen jalan infektio Antibiooteista Puremahaavat Palovammat

3

4 Määritelmiä Kontaminaatio: haavassa bakteereita ilman että ne lisääntyvät, tai aiheuttavat kudostuhoa tai hidastavat haavan paranemista

5 Määritelmiä Haavan kolonisaatio: mikrobien esiintyminen haavassa ilman infektiota Bakteerit lisääntyvät haavassa, mutta eivät aiheuta kudostuhoa eivätkä hidasta paranemista Yleensä krooniset haavat ovat kolonisoituneita Mikrobit potilaan omaa normaaliflooraa tai peräisin (hoito)ympäristöstä

6 Mikrobit kroonisessa haavassa
Haavan paraneminen tapahtuu bakteerien läsnöollessa, osa bakteereista voi edesauttaa haavan paranemista

7 Mikrobit kroonisessa haavassa
Haavan infektoituminen: mikrobien lisääntyminen haavassa siten, että aiheutuu kudostuhoa ja haavan paraneminen hidastuu/estyy tuoreessa haavassa etenkin gram-plus kokit kroonisemmassa haavassa ja haavan edetessä syvempiin kerroksiin gram-negatiivisten sauvojen osuus lisääntyy samoin anaerobien samoin useampien mikrobien esiintyminen näytteissä

8 Infektoitumiseen vaikuttaa
Mikrobin virulenssi Mikrobin tuottamat toksiinit ja entsyymit esim. hyaluronidaasi (Streptococcus pyogenes), proteaasit (Staphylococcus aureus, Pseudomonas aeruginosa), toksiinit (Streptococcus pyogenes, Staphylococcus aureus), endotoksiinit (gram negatiiviset sauvat) Mikrobin määrä Ei suoraan korreloi infektioon Antibioottihoidolla pyritään vähentämään bakteerikuormaa Vähemmän virulenteilla mikrobeilla voi olla merkitystä runsaasti esiintyessään Synergia: staf aureus ja streptokokki Isännän immuunivaste

9 Haavan paranemisen hidastuessa tulee epäillä infektiota
Muut syyt pyritään myös korjaamaan: esim. verenkierto, diabetestasapaino

10 Haavan bakteereita Yleisimpiä ovat Staphylococcus aureus (ad 88 %),
Enterokokit (ad 74 %) Pseudomonas-lajit (ad 60 %) muut gramnegatiiviset enterobakteerit (ad 40 %). Beetahemolyyttiset streptokokit 20 % Anaerobien esiintyminen vaihtelee suuresti (4,4–60 %) Yli kahdessa kolmasosassa haavoista on useampi kuin yksi viljelyllä osoitettava bakteerilaji

11 Viljelynäytteet Tiettyjen mikrobien tunnistus haavasta saattaa helpottaa hoitoa jos paikallisen haavainfektion lisäksi on systeeminen infektio, mikrobietiologian ja antibioottiherkkyyden tunnistamisesta saattaa olla hyötyä beetahemolyyttiset streptokokit ja Pseudomonas-lajit haittavat ihosiirteen tarttumista ja niiden hoitoa harkitaan ennen kirurgista toimenpidettä. kolonisoiva antibioottiresistentti bakteerikanta (esimerkiksi MRSA) edellyttää potilaan kosketuseristystä ja vaikuttaa antibioottivalintoihin

12 Näytteenotto: Pu-bakteeriviljely
Mielellään ennen antibioottihoidon aloitusta Mahdollisimman aseptisesti iho- ja limakalvokontaktia välttäen Punktionäytteessä: ihon puhdistus esim. A12T

13 Näytteenotto Epäiltäessä kliinistä haavainfektiota näyte otetaan haavan puhdistuksen jälkeen Märkäerite ja mahdollinen kuollut kudos poistetaan mekaanisesti, ja haava huuhdellaan keittosuolalla Haavan pohjalta otettu kudospala (esim kyretillä) lähetetään sellaisenaan steriilissä astiassa. Vanutikkuun haavan pohjalta otettu sivelynäyte lähetetään bakteerinäytteen kuljetusputkessa.

14 Pinnallinen Punktionäyte

15 Riskitekijöitä Ikä huonossa tasapainossa oleva diabetes, aliravitsemus
tupakka, alkoholin liikakakäyttö immunosupressiivinen lääkitys

16 Diagnostiikkaa Haavainfektion diagnoosi on kliininen arvio
Bakteeriviljely haavasta etenkin Varmistamaan diagnoosia Edeltävä antibioottihoito tehoton Etsitään tiettyä mikrobia esim. MRSA Paraneminen ei edisty, vaikka muut tekijät on optimoitu Veriviljelyt: septinen potilas, selluliitti

17 Infektion diagnoosi kuumotus, punoitus, turvotus tai kipu haavan ympärillä märkäinen haavaerite tai haavan nopea laajeneminen haavan katteisuus sinänsä ei ole infektion merkki

18 Infektion diagnoosi Potilaalla voi olla yleisoireita
kuume, hemodynamiikan instabiliteetti Krooninen alaraajahaava voi toimia infektioporttina ja on tärkeä yksittäinen selluliitin riskitekijä Krooniseen alaraajahaavaan liittyy haavainfektio 4–5 %:lla potilaista Selluliitti, johon liittyy kivulias ihonalaisen kudoksen turvotus ja punoitus, joskus myös ihon rakkulointi Haavaperäinen septinen infektio Nekrotisoiva faskiitti Nekrotisoivan faskiittiin viittaa jatkuvasti paheneva, kova alaraajakipu Turvotus ja ihonvärimuutos: väri muuttuu punaisen violetista siniharmaaksi ja lopulta kuolioiseksi

19 Infektion diagnoosi Tulehdusparametrien nousu (leuk, crp)
Veriviljelypositiivisuus Etenkin yleisoireinen infektio Paikallisessa infektiossa ei tulehdusarvoissa välttämättä nousua

20 Haavainfektion kulku

21 Diabeettisen haavan infektio
Infektoitumisen riskitekijöitä ovat haavat, jotka ulottuvat luuhun saakka ovat olleet avoinna yli kuukauden ovat uusiutuneet ovat traumaperäisiä tukkiva ääreisvaltimotauti Jalkainfektio käynnistyy useimmiten ihon rikkoumasta (trauma, hiertymä, hautuma, neuropaattinen painehaava) Jalkainfektio voi levitä lihasaitioissa nopeasti ja johtaa hallitsemattomaan, henkeä uhkaavaan infektioon. Jalkainfektio leviää luuhun (osteomyeliitti) noin 25–70 %:ssa tapauksista

22 Diabeettisen haavan infektio
Diabeetikon jalkainfektiot luokitellaan syvyyden mukaan seuraavasti Pinnallinen jalkainfektio on ihoon tai faskian yläpuolella sijaitsevaan pehmytosakudokseen rajoittuva Syvä jalkainfektio ulottuu faskiaan, lihakseen, jänteeseen, luuhun tai niveliin Diabeetikon jalkainfektio voi olla kliiniseltä vaikeusasteeltaan lievä keskivaikea (jalkaa uhkaava) vaikea (henkeä uhkaava

23 Osteomyeliitti diabeetikolla pehmytkudosinflammaatio tai jalassa haava yli viikon ajan erityisesti luisen prominenssin päällä mahdollisesti paikallisoireita probe-to-bone test + positiivinen ennustearvo 89% Natiivirtg, MRI, luubiopsia

24 Paikallishoitoaineista
Tavoite optimaalisten olosuhteiden luominen nopealle paranemiselle. Aineen spesifisyys ja tehokkuus, Haitallisuus muulle elimistölle Resistenttien kantojen kehittyminen Allergeenisyys Käytettäviä antimikrobisia paikallisvalmisteita ovat Klooriheksidiini, Jodia sisältävät valmisteet (kadeksomeerijodi ja povidonijodi) Hopeaa sisältävät valmisteet (hopeasulfadiatsiini ja hopealla kyllästetyt sidokset).

25 Paikallisantibioottien käytössä harkintaa- harvoin tarpeen
Resistenssi Allergiset oireet

26 Antibioottihoidosta Empiirisen antibioottihoidon on katettava tärkeimmät haavainfektiopatogeenit eli beetahemolyyttinen streptokokki ja Staphylococcus aureus Diabetes, immunosupressiivinen perusssairaus: huomioitava myöspseudomonas ja muut gram negatiiviset sauvat

27 Antibioottihoidosta Antibioottivalintaan etenkin vakavissa infektioissa vaikuttaa myös Tuleeko potilas kotoa vai esim. pitkaikaishoitolaitoksesta Onko edeltäviä antibioottihoitoja Mahdolliset ulkomaanmatkat

28 Antibioottihoito lievät infektiot (po)
ensimmäisen polven kefalosporiinit (kefaleksiini 500 mg–750 mg x 3 tai kefadroksiili 500 mg x 2 suun kautta (di)kloksasilliini 500 mg x 3–4 po Etenkin aureusinfektioissa toissijaisesti klindamysiini (300 mg x 3 suun kautta)

29 Fluorokinolonit: ei ensisijaisesti
Resistenssiongelmat Esim. siprofloksasiini hyvä teho gram neg sauvat, mutta huono gram-positiiviset kokit Hoitoaika on yleensä 5–7 vuorokautta, enintään kymmenen vuorokautta

30 Antibioottihoidon osuvuus on tarkistettava bakteeriviljelyvastauksen perusteella
Jos suunnatusta antibioottihoidosta huolimatta vastetta ei viikon kuluessa saavuteta, on hoitolinjaa tarkistettava Ihon normaaliflooraan kuuluvia bakteereita: ei pääsääntöisesti yritetä hoitaa antibiooteilla koagulaasinegatiivinen stafylokokki, difteroidit, viridans-ryhmän streptokokit peptostreptokokit propionibakteerit Jos bakteeriviljelynäytteestä kasvaa MRSA, VRE tai ESBL-kanta, hoidosta syytä konsultoida infektiolääkäriä. Mikäli kyseessä on yleisoireinen haavainfektio tai selluliitti, on suonensisäinen antibioottihoito aiheellinen

31 Empiirinen antibioottihoito iv
kefuroksiimi (750 mg–1,5 g x 3) klindamysiini (600 mg x 3–4) (di)kloksasilliini (1–2 g x 4) Oraaliseen antibioottihoitoon siirrytään, kun suotuisa kliininen vaste on saavutettu.

32 Kandida ja enterokokki varsin yleisiä löydöksiä haavaviljelyissä
Ei yleensä tarvi huomioida antibioottihoidossa Jos ei muita patogeenejä Esiintyy hyvin runsaasti

33 Kirurginen hoito on ensiarvoisen tärkeää: poistetaan kuollut kudos, dreneerataan mahdolliset märkäkertymät Leikkaushaavan infektio: haavan klaffaus

34

35

36

37 Nekrotisoiva faskiitti on henkeä uhkaava, nopeasti etenevä infektio, jonka hoito edellyttää välitöntä kirurgista toimenpidettä ja hoitoa erikoissairaanhoidossa. Diabeetikot ja muut immunosuppressiopotilaat sekä kriittistä alaraajaiskemiaa potevat tulee lähettää aina erikoissairaanhoitoon usein tarvitaan plastiikkakirurgin, infektiolääkärin ja tehohoitolääkärin yhteistyötä

38 vaikeaoireinen potilas, immunosupressio
antibioottina esim. piperasilliini-tatsobaktaami tai karbapeneemi

39 Hoito Keskivaikea ja vaikea (septinen) jalkainfektio on arvioitava välittömän leikkaushoidon tarve (kirurginen puhdistus ja revisio, märkäontelon tyhjennys ja alaraajaneriasteiset amputaatiot) Syvän jalkainfektion välitön kirurginen hoito saattaa vähentää nilkan yläpuolisten amputaatioiden tarvetta Iskeeminen etenevä infektio kuolleen kudoksen poisto tehdä päivystystoimenpiteenä tai tarvittaessa jalkaterän alueen amputaatio jättäen haava auki ja pyrkiä verisuonirekonstruktioon 48 tunnin kuluessa Riittävä perifeerinen verenkierto ja haavan pinnallisuus ennustavat haavan paranemista ilman amputaatiota

40 Hoitoaika riippuu kliinisen infektion vaikeusasteesta, mahdollisen osteomyeliitin esiintymisestä ja kirurgisen hoidon onnistumisesta. Jos infektioon liittyy bakteremia, on se otettava huomioon hoidon kestossa (erityisesti S. aureus) Käypä hoito -suosituksen Ihon bakteeri-infektiot mukainen selluliitin hoitoaika on kolme viikkoa

41 Puremahaavoista

42 Infektio % Infektio %

43 Keskeistä on puhdistaa haava paikallisesti ja arvioida riskiä:
Rabies Tetanus Veren välityksellä leviävät taudit Jos viitteitä infektiosta Aerobi ja anaerobiviljelyt

44

45 Hoito epäonnistuu Paikallishoidon riittämättömyys
Väärä antibioottivalinta Kohoasennon puutos Hoidon viivästyminen

46 Antibioottihoitoa puoltavia tekijöitä

47

48

49 Antibioottivalinta Ensijaiset
Po. amoksisilliini-klavulaanihappo 0,5 gx3 Iv: kefuroksiimi 1,5 gx3 iv

50 Toissijaiset: Klindamysiini 300mgx3 po+ fluorokinoloni esim levofloksasiini 500 mgx1 po Doksisykliini 100 mgx2 po Moksifloksasiini 400 mgx1 po Jos hankala penisilliiniallergia: makrolidi (mutta potilasta seurattava tiiviisti)

51 Palovammat Palovamman vuoksi iho korvautuu proteiinipitoisella, kostealla ja avaskulaarisella kudoksella joka suosii bakteerikasvua Tyypillisesti alussa palovamman pinta on steriili, mutta 48 tunnin kuluttua haava alkaa kolonisoitua ihon mikrobeilla

52 Yleismmmin Stafylococcus aureus ja gram negat sauvat kuten Pseudomonas aeruginosa, Klebsiella pneumoniae, and Acinetobacter baumannii

53 Palovamman antibioottihoito
Pinnallisissa ei profylaksiaa yleensä Syvemmissä, sairaalassa hoidettavilla paikallisen resistenssitilanteen tunteminen tärkeä Antibioottihoito pyritään suuntaamaan viljelyvastausten perusteella