Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus: Julkistamistilaisuus 30.8.2006 Kommenttipuheenvuoro Rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopisto.

Esitys aiheesta: "Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus: Julkistamistilaisuus 30.8.2006 Kommenttipuheenvuoro Rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopisto."— Esityksen transkriptio:

1 Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen vaikuttavuus: Julkistamistilaisuus 30.8.2006 Kommenttipuheenvuoro Rehtori Lauri Lajunen Oulun yliopisto

2 Yleisiä huomioita Arvio pääosin myönteinen (toimintaan ollaan tyytyväisiä) Vain vähäisiä muutoksia esitetään (Akatemian toimintaan ei ole tarvetta esittää radikaaleja uudistuksia eli nykyistä konseptia halutaan vain kehittää) Esitysten suuntana on lisätä Suomen Akatemian jo nyt varsin määräävää asemaa Suomen tiedepolitiikassa mm. suhteessa yliopistoihin (jos tämä tarkoittaa Akatemian ja yliopistojen yhteistyön lisäämistä ja Akatemia tukee omilla päätöksillään yliopiston valitsemia vahvuusaloja, on asia ok, jos taas Akatemia ryhtyy omilla päätöksillään ohjaamaan yksittäisten yliopistojen tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen suuntaamista, seuraa siitä ongelmia) Rahoitusmuotojen tarkastelussa korostuu suuntaus tutkimustulosten hyödyntämiseen kytkeytyvien rahoitusmuotojen kehittämiseen (selittynee sillä, että paneelin tehtävänä oli tehdä ehdotuksia tutkimusrahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi Suomen Akatemia vaikuttaa yhteiskunnallisesti parhaiten, kun se tukee korkeatasoista perustutkimusta (yhteiskunnan tarpeet voidaan ottaa huomioon lähinnä tieteellisten toimikuntien välisissä resursseissa tai tutkimusohjelmissa, mikäli ne säilyvät)

3 Kommentteja tehtyihin ehdotuksiin Paneelin ehdotus, että Akatemian tulee edelleen keskittyä tukemaan perustutkimusta, kilpaillun tutkimusrahoituksen kautta, on kannatettavaa (muiden rahoittajaorganisaatioiden tehtävänä on rahoittaa soveltavaa tutkimusta) Paneelin havainto, että yliopistojen riittämätön rahoitus ja infrastruktuurien puutteellisuus heikentää Akatemian rahoituksen vaikuttavuutta, on oikea Kilpailtua tutkimusrahoitusta tulee lisätä perustutkimuksen edellytysten turvaamiseksi paneelin esittämällä tavalla (sitomattomassa hankerahoituksessa myöntöprosentti on nostettava yli 20 %:iin) Hankerahoituskausi tulee olla pääsääntöisesti 5 vuotta ja pirstaleisuuden välttämiseksi rahoituksen määrä niin suuri, ettei ole tarvetta lisähakuihin muista rahoitusmuodoista

4 Akatemian ja yliopistojen välinen suhde Mitä tarkoitetaan yliopistojen ja Akatemian rahoituksen synkronoinnilla ja Akatemian ohjausvaikutuksen lisääntymisellä suhteessa yliopistojen autonomiaan? Myönteisesti voisi ajatella että tämä tarkoittaa sitä, että Akatemia tukee yliopiston tutkimusstrategisesti merkittäviä hankkeita (profiloitumista) tai että yliopistot panostavat tutkijoihin, jotka saavat Akatemian rahoitusta (kuten tapahtuukin). Vai tarkoittaako sitouttaminen Akatemian päätöksiin sitä, että yliopiston ääritapauksessa tulisi tukea vain Akatemian rahoittamia tutkijoita? (myöntöprosentti pieni, joten tämä on mahdotonta, mutta tähän viittaa mm. ehdotus että ansioituneelle akatemiatutkijalle tulisi uusi määräaikainen palvelusuhde yliopiston ja Akatemian yhteisrahoituksella. Tiedonkulun parantaminen yliopistojen ja Akatemian välillä on kannatettavaa, samoin se että palaute hakemuksista tulee yliopistojen tietoon. On hyvä, jos Akatemia kuulee yliopistoja esim. tutkijakouluja, tutkimusohjelmia tai huippuyksiköitä valitessaan, mutta on samalla varmistettava että tutkimuksen tieteellinen taso säilyy ratkaisevana tekijänä rahoituspäätöstä tehtäessä

5 Tutkimusohjelmat Paneelin tutkimusohjelmia koskeva kritiikki on paikallaan (hajanaisuus, samat tutkimusryhmät saavat rahoitusta useista ohjelmista, rahoituksen keskittyminen, päällekkäisyys). Tutkimusohjelmia voidaan vähentää ja rahoitusta merkittävästi siirtää sitomattomaan hankerahoitukseen. Kannatettavia ehdotuksia ovat mm. tuettavien hankkeiden tieteidenvälisyys ja monipuolisuus; kansainvälinen yhteistyö; parhaiten menestyneiden ryhmien toiminnan tukeminen ohjelmakauden jälkeen; ja tutkimusohjelmien keston pidentäminen. Tutkimusohjelmissakin hankkeen tieteellisen tason on oltava ratkaisevaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja monitieteisyyden ohella

6 Tutkijakoulujärjestelmä Tutkijakoulujärjestelmä kaipaa voimakkaampaa kokonaisuudistusta, kuin mitä panelistit ehdottavat (tästä tosin on tullut oma raportti). Tutkijakoulujen hallinnointi nykymallissa vie runsaasti resursseja ja siinä on päällekkäisyyttä tiedekuntien ja laitosten hallinnon kanssa. Akatemian ja yliopistojen roolit tutkijakouluissa tulee selkeyttää. Tutkijakoulut ovat Akatemian rahoittamia, mutta yliopistot järjestävät tutkijakoulutuksen eli yliopistot vastaavat tutkijankoulutuksesta ja siten tutkijakoulujen laadun kehittäminen ja opiskelijavalinnat ym. kuuluvat tietenkin yliopistoille, ei Akatemialle. Akatemia voi arvioida laatua tutkijakouluhakujen yhteydessä.

7 Opetusministeriön ohjaus tutkijakoulupaikkojen suhteen on perusteltavissa, koska yliopistojen rahoitus perustuu osaltaan tohtorintutkintoihin. Sekä Akatemia että OPM vaikuttavat tutkijakoulupäätöksillä tuloksellisuuteen ja yliopistojen väliseen rahoitukseen. Ehdotus rahoituksen siirtämisestä tutkijakouluista tutkijatohtorivaiheeseen on kannatettava. Tiivistetysti: kuten yliopistojen aloituspaikoissakin, OPM voi huomioida yhteiskunnan tarpeet tutkijakoulupaikkoja jaettaessa. Akatemian tehtävänä on arvioida tutkijakoulujen tieteellistä tasoa.

8 Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi paneeli ehdottaa Akatemian hallituksen ulkopuolisten jäsenten määrän lisäämistä, mikä on kannatettavaa, jos henkilöt ovat tieteellisesti ansioituneita. Paneeli ei tee ehdotuksia tieteellisten toimikuntien määrään, työhön tai kokoonpanoihin eikä ota kantaa eri toimikuntien rajapinnoilla olevien hakemusten käsittelyyn. Olisiko mahdollista harkita pysyvää, erillistä tieteellistä toimikuntaa yhdessä Tekesin kanssa tälläisten monitieteisten hankkeiden arvioimiseen? Tälläinen eri rahoittajien yhteinen toimikunta sopisi myös valmistelemaan tutkimusohjelmia.

9 Akatemian tavoitteet tulee pitää irrallaan Tekesin välittömään hyödyntämiseen tähtäävistä yhteiskunnallisista tavoitteista, joten monet soveltavat hankkeet sopisivat paremmin Tekesin rahoitettavaksi (Akatemian ollessa mahdollisesti mukana). Myös yrittäjyys ja tutkijoiden liikkuvuus työelämään rahoitusmuodot sopivat paremmin Tekesin, KTM:n tai työministeriön rahoitettavaksi kuten paneelikin toteaa

10 Muut huomiot ehdotus lisärahoituksen suuntamisesta sitomattomaan hankerahoitukseen on erityisen kannatettava rahoituksen lisääminen akatemiatutkijan virkoihin, tutkijatohtoreihin ja infrastruktuuriin on kannatettavaa Samoin ehdotus, että muista rahoitusmuodoista ja erityisesti tutkimusohjelmista resursseja siirretään sitomattomaan hankerahoitukseen on erityisen kannatettava. Hankerahoituksessa ja myös muissa rahoitusmuodoissa kokonaisrahoituksen lisääminen (per hanke) on kannatettavaa, nyt rahoitusmäärät per hanke ovat pieniä verrattuna esim. eräiden säätiöiden myöntämään rahoitukseen (tieteenalakohtaiset erot tulee huomioida). Rahoituksen keskittämistä entistä harvemmille ryhmille on sen sijaan vaikea ymmärtää, koska myöntöprosentti on jo nyt liian pieni. Rahoitusmuotoja tulee edelleen vähentää ja rationalisoida kuten paneeli ehdottaa (Nykyinen järjestelmä johtaa helposti rahoituksen keskittymiseen tietyille ryhmille erilaisten rahoitusmuotojen vuoksi).

11 Eri rahoitusmuotojen välistä koordinaatiota on edelleen lisättävä hakemusten määrän ja rahoituspäätösten päällekkäisyyden välttämiseksi. Huippuyksikköpolitiikkaa tulee tarkastella erillisessä selvityksessä, tässäkin rahoitusta lisäämällä (per yksikkö) voidaan vähentää tarpeettomia lisähakuja. Yliopistojen ja Akatemian yhteistyö on kannatettavaa nimenomaan huippuyksikköohjelmassa. Huippuyksiköissä ja myös tutkimusohjelmissa yhteiskunnan tarpeiden huomioiminen on perusteltua tilanteessa, jossa hankkeet ovat tieteellisesti arvioituna tasaveroiset. Kannatettavia ehdotuksia ovat myös mm. kansainvälisen yhteistyön tukeminen päärahoitusmuotojen avulla (hankerahoitus, tutkijavirat, huippuyksiköt); ulkomaalaisten tutkijoiden rekrytointi muidenkin kuin FiDiPro-ohjelma kautta.

12 Akatemialle ehdotetaan infrastruurihankkeiden aloitteentekijä- ja suunnittelijan tehtävää. Tässä voisi ajatella että tutkijat parhaiten tietävät itse alansa kehityksen ja tarvittavat infrastruktuurit. Akatemian tulisi tukea infrastruktuurien kehittämistä ja sillä voisi olla myös koordinaatiotehtävä. Akatemian ja yliopistojen välinen yhteistutkimus? Heijastaako tämä Akatemian tavoitteita tulevaisuudessa? Ovatko roolit sekoittumassa? Akatemian tehtävänä on tukea tutkijoiden yliopistoissa ja tutkimuslaitoksessa tekemää tutkimusta. Yleiskustannusosuuden nosto on tietenkin kannatettavaa. Arvointi ja seuranta osion ehdotukset vaikuttavat tutkijoiden kannalta varsin työllistävältä. Esim. ehdotus että tutkijatohtorien on arvioitava hankkeen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tuntuu ylimitoitetulta (sopisi paremmin rajata esim. tutkimusohjelmiin ja huippuyksiköihin).