Hämärä Jo Metsään Hiipi…

Esitys aiheesta: "Hämärä Jo Metsään Hiipi…"— Esityksen transkriptio:

1 Hämärä Jo Metsään Hiipi…
PEIKOT Hämärä Jo Metsään Hiipi…

2 Taru-olento Suomalaisessa tarustossa peikko on tarkoittanut tarinasta ja paikkakunnasta riippuen erilaisia rumia ja ilkeitä, isoja tai pieniä ihmismäisiä olentoja. Vuoripeikko tai vuorenpeikko asui tietenkin vuorella tai mäellä, ja muistutti usein jättiläistä. Perinteisiä suomalaisia peikkoja muistuttavat kovasti hiidet. Sanana peikko tarkoitti ilmeisesti alun perin roistoa, rikollista, erakkoa tai neidonryöstäjää, joka yleensä piileskeli. (vrt. Peijakas)

3 Repo-Matti Väkeväisen loitsu 1933
Jos ei ou Luojassa lupoojoo Jumalassa antajoo, Nii anna sie, mies mäintakainen Ukko Kallionalainen!

4 Sadut ja Legendat Monet peikkoja sisältävistä saduista kirjoitettiin romantiikan aikakaudella, ja julkaistiin satukokoelmina kuten Tomtar och Troll. Nämä tarinat, ja kuvitukset sellaisilta taiteilijoilta kuin John Bauer ja Theodor Kittelsen, muokkasivat ihmisten mielikuvia nykyisenlaisiksi. Legendat keski-ajalta ja aikaisemmin kuvaavat monenmoisia, pelottavampia peikkoja. Varsinkin näissä vanhoissa tarinoissa, ne ovat vaihtelevan kokoisia, isoimmat jättiläismäisiä ja pienimmillään kääpiön korkuisia. Niillä sanotaan olevan vähän älyä (varsinkin urospuolisilla, kun taas naaraat, trollkonor, voivat olla hyvinkin viekkaita), paljon voimaa, isot nenät, pitkät kädet ja melkoisen karvaisia, eivätkä kovinkaan kauniita (Jälleen naaraat tekevät poikkeuksen, ne olivat usein viehättäviä)

5 Skandinaavinen mytologia
Tunsi Kummaa Leiskuntaa…

6 Mytologinen Merkitys Peikko on Skandinaavisen kansanperinteen pelottava ihmisen kaltainen jäsen. Niiden rooli vaihtelee pahanilkisistä jättiläisistä – samankaltaisia kuin englantilaisten tarujen örkit - oveliin, metsässä asustaviin ihmismäisiin olentoihin, jotka asuvat maan alla kummuissa tai kukkuloissa, ovat taipuvaisia varasteluun ja ihmisten sieppaamiseen. Siepattujen lasten tapauksessa, ne korvattiin vaihdokkaalla (oikea peikkovauva, tai joskus halko). Peikot tunnettiin myös nimillä mäki-kansa tai kumpu-väki.

7 Suomalainen Mytologia, 1960 Iivar Kemppinen
Pahantahtoisia peikkoja esiintyy myös skandinaavisessa viikinkiperinteessä. Odin veljineen oli surmannut Ymir-jättiläisen jonka mätänevässä ruumiissa alkoi kuhista mustia ja valkoisia toukkia. Jumalat kutsuivat toukat esiin ja antoivat niille muodon ja järjen. Mustista toukista, luonnoltaan ovelista ja petollisista, jumalat loivat peikot. Koska peikot siis syntyivät Ymirin lihasta, josta myös maa oli luotu, jumalat päättivät että niiden piti jatkaa elämäänsä osana maata ja kiveä. Siksi peikot joutuivat asumaan maan alla, ja mikäli ne erehtyivät nousemaan päivänvaloon, ne muuttuivat kiveksi rangaistuksena rikoksestaan. Toisaalla Edda-runoelmassa, "Näkijättären ennustus"-runossa, peikkojen suku on puolestaan Fenrir-suden heimokuntaa. Suden, peikon ja ihmisen kolmiyhteys onkin mielenkiintoinen, ihmissusimyyttiä valottava aspekti. Suomalaisessa perinteessä tunnetaan myös hyväntahtoisia ja harmittomia peikkoja, jotka ovat eläneet niinkin hyvässä yhteisymmärryksessä ihmisten kanssa, että niitä väitetään jopa naidun nimeltä mainittuihin sukuihin. Peikoille lapsia synnyttäneistä tytöistä ja peikkomorsiamia hakevista nuorukaisista on myös paljon tarinoita, aivan antiikin eläinpuolisomyyttien tapaan.

8 Loisteesi Mun Sokeaksi Saa…
Peikkolajit Loisteesi Mun Sokeaksi Saa…

9 Peikko eli Trolli Peikko eli Trolli (vanh. myös HIISI, RIETTA), Felipithecus trollius. Heimo KISSA-APINAT (Felipithecidae). Panskandinaavinen petoeläinlaji, jota esiintyy vain itämeren pohjoispuolella ja Länsi-Venäjällä. Hävinnyt metsien katoamisen myötä täysin keskisestä Euroopasta, mutta tarustosta ja historialähteistä päätellen on ollut vielä keskiajalla kohtalaisen yleinen. Virallisesti löydetty ja tieteellisesti luokiteltu nisäkäslajiksi vasta 1907, sitä ennen oletettu kansanperinteessä ja saduissa esiintyväksi myyttihahmoksi. Mielenkiintoinen yksityiskohta peikon nimeämisessä oli kunnianarvoisan Societas pro Fauna et Flora-seuran kannanotto, joka ehdotti - myös myyttiperintöön ja hiisi-käsitteeseen tukeutuen - lajin nimeksi Felipithecus satanus. Muita Felipitgecidae-heimon eläimiä tunnetaan trollius-lajin lisäksi vain yksi: indonesialainen, jo lähes sukupuuttoon kuollut keltainen kissa-apina (Felipithecus flavus). Erittäin harvinainen, Suomessa oletetaan olevan noin 400 yksilöä. Luokiteltu uhanalaiseksi. Huom., ote Johanna Sinisalon kirjasta Ennen Päivänlaskua ei voi, kuvausta pidettävä siis mahdollisesti täysin fiktiivisenä =D

10 Vuorenpeikko Suomalaisessa kansantarustossa vuorenpeikko on mahdollisesti muiden suomalaisten peikkotarinoiden alkuperäinen hahmo. Vuorella piileskelevän ruman taruolennon nimeksi annettiin vuorenpeikko, tarkoittaen kutakuinkin "vuoren piileskelijää" tai "vuoren roistoa". Myöhemmin sana peikko alkoi tarkoittaa tämänkaltaista taruolentoa alkuperäisten merkitysten sijaan. Eräässä suomalaisessa kansantarinassa salmen toisella puolella asui vuorenpeikko perheineen, toisella taas suomalainen perhe. Suomalaiset alkoivat hävittää häiritseväksi koettua vuorenpeikkoa erilaisin konstein, ja saivat sen lopulta ajettua tiehensä. Tämän tarinan vuorenpeikkojen kohtalo vertautuu muiden tarinoiden hiisien, jättiläisten, jatulien ja lappalaisten kohtaloon joutua vetäytymään suomalaisasutuksen tieltä.

11 Mörri-Möykky Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo. Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo. Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla. Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla. Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. Tiu tau tiu tau Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin Pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin Tiu tau tiu tau Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa, Eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. Tiu tau tiu tau...

12 Maahinen (Goblin) Englantilainen peruspeikko (Goblin) on kitukasvuinen ilkiö joka tekee ihmisille kiusaa yöt ja päivät. Ne esimerkiksi räyhäävät yöllä jotta ihmisten olisi hankala nukkua. Näiden peikkojen ei yleensä tiedetä vahingoittaneen saati tappaneen ihmistä. Shetlannin ja Orkneyn trowit (juontuu sanasta troll) ovat goblinien kaltaisia ilkeitä pikkuotuksia jotka elävät kummuissa ja syrjäisissä paikoissa. Meritrowit elävät veden alla ja ovat hyvin laiskoja. Ne ovat yöeläviä ja kun ne tulevat öisin pinnalle, ne ovat monille näkymättömiä.

13 Rölli-Peikko Rölli on käsite suomalaisessa lasten- ja nuortenkulttuurissa luvulla Allu Tuppuraisen luoma peikkohahmo haluaa olla erilainen ja kyseenalaistaa yhteisön lainalaisuudet. Kaikille lapsille on tuttu Röllin huudahdus "Kautta likaisten varpaitteni!" Televisiossa Vaasan kaupunginteatterin tuottamia Röllin seikkailuja on esitetty lähes vuosittain. TV-sarja on ollut erittäin suosittu sekä lasten että varttuneempienkin katsojien joukossa. Rölli on omassa majassaan asusteleva harmiton ja hyväntahtoinen rölliyhteisön jäsen, josta näkyy peikolle epäsovinnainen hyväsydämisyys. Rölli syyllistyy ajoittain innostuessaan suoranaiseen hölmöilyyn ja ajattelemattomuuteen, mutta ei pahuuttaan. Rölli toimii yleensä ennen kuin ajattelee.

14 Muumi-Peikko Muumi on suomenruotsalaisen kirjailijan ja taiteilijan Tove Janssonin (9. elokuuta 1914, Helsinki kesäkuuta 2001, Helsinki) luoma satuhahmo. Jansson kirjoitti lukuisia Muumi-kirjoja, jotka ovat suosituinta ja käännetyintä suomalaista lastenkirjallisuutta. Muumikirjoja on käännetty 34 kielelle. Tove Jansson piirsi Muumipeikon ärsyttääkseen veljeään. Muumi oli rumin olento, jonka hän pystyi keksimään. Myöhemmin hän käytti muumia tunnuksenaan kuvataiteellisissa töissään.

15 ’Kulta Puck’ Robin Goodfellow kuuluu keijujen lajiin, joka tunnettiin Brittein saarilla Hobgoblineina tai vain Hobeina. Hob- lempinimihän on siis lyhennelmä Robertista tai Robinista. Robin, (fantasiakirjailija Robin Hobb) eli punarintahan puolestaan on vanha lempinimi paholaiselle. Robin Goodfellow, eli Puck oli kuuluisa muodonmuuttamiskyvyistään ja matkalaisten hämyttämisestä.) ”Hetkinen- joko erehtyvät silmäni tai sitten sinä olet maahinen, se kuuluisa ja pahanilkinen!”

16 Peikot Skandinaavisessa Kansanperinteessä
Pimeys Vie Hengen Multa…

17 Peikko-sanan etymologia
Sanan peikko tarkoitus on epävarma. Se on saattanut alun perin tarkoittaa yliluonnollista tai taianomaista, sävyltään vaarallista tai pahantahtoista. Toinen mahdollinen merkitys on ”henkilö joka käyttäytyy väkivaltaisesti.” Vanhassa Ruotsissa sanalla trolleri, tarkoitettiin vahingoittavaa magiaa. Pohjois-germaaniset termit, kuten trolldom (noituus) ja trolla/trylle (harjoittaa taikatemppuja), eivät ole suoraan johdannaisia peikko-olentoihin. Norjalaisessa mytologiassa, peikko voi tarkoittaa mitä tahansa pahantahtoista olentoa, mukaan lukien Norjalaiset jätit (jötnar) Skandinaviassa on monia paikkoja ,jotka ovat saanet nimensä peikkojen mukaan, kuten ruotsalainen kylä Trollhättan (Troll's bonnet) ja legendaarinen vuori Trollkyrka (Troll church).

18 Ulkonäkö Nämä peikot muistuttavat ulkonäöltään ihmistä. Joskus niillä oli häntä piilossa vaatteiden alla, mutta sekään ei ole määrättyä. Varmempi tapa selvittää oliko toinen peikko, oli katsoa sen vaatetusta. Peikkonaiset varsinkin olivat usein liian hienostuneesti pukeutuneita ollakseen metsässä liikkuvia ihmisnaisia. <- Huomaa kuvan naisen häntä, jota peikko koettaa piilotella

19 Käyttäytyminen Useimmiten kuitenkin peikot pysyttelivät näkymättömissä ja niin ne pystyivät matkaamaan tuulessa, kuten tuuli-peikko Ysätters-Kajsa, tai hiipimään ihmisten koteihin. Joskus voi kuulla niiden puhetta, huutoa tai mekastusta. Samoin, jos oli ulkona metsällä ja haistoi ruuan tuoksua, oli melkein varmaa että lähellä oli peikko asutusta. Peikot olivat myöskin hyviä muodonmuuttajia, jotka pystyvät omaksumaan kaatuneen puun tai eläimen muodon, kuten kissan tai koiran. Mielenkiintoista on että peikot ottivat usein hahmokseen vierivän lankakerän.

20 Käyttäytyminen Siinä missä suuret, jättimäiset örkinkaltaiset peikot olivat usein erakoita, ”pieniä” peikkoja pidettiin sosiaalisina olentoina jotka elivät yhdessä paljolti ihmisten tavoin, paitsi että niiden koti oli metsissä. Ne pitivät eläimiä lemmikkeinä, tekivät ruokaa, olivat loistavia käsitöissä ja pitivät suuria juhlia. Niin kuin monet Skandinaavisen mytologian rodut, ne elivät maanalaisissa yhdyskunnissa, jonne pääsi metsissä tai vuorilla sijaitsevien suurien lohkareiden alitse. Nämä lohkareet voitiin nostaa kultaisille pilareille. Asuintiloihinsa peikot röynäävät kultaa ja aarteita.

21 Käyttäytyminen Mielipiteet vaihtelivat siitä olivatko peikot kokonaan pahoja vaiko eivät, mutta usein ne kohtelivat ihmisiä samoin kuin niitä kohdeltiin. Peikot pystyivät aiheuttamaan suurta harmia ilkeyksissään tai leikkisinä, mutta niin tai näin, ne olivat aina pakanallisia. Peikot olivat myös varkaita ja tykkäsivät varastella viljelijöiden varastoista ruokaa. Ne livahtivat näkymättöminä taloon väen juhliessa ja syödä lautasilta niin että ruoka loppui, tai pilata oluen panon ja leivän niin että se epäonnistui tai loppui kesken.

22 Siepparit metsänlaidassa
Joskus peikot sieppasivat ihmisiä orjikseen tai ainakin vangeiksi. Nämä poloiset tunnettiin nimellä bergtagna ("Vuoreen/Vuoren viedyt”) myöskin Skandinaavinen sana niille jotka ovat henkien kätkemiä. Bergtagen ei tarkoita ainoastaan sieppausta vaan myös palaamista. Henkilö joka on kokenut peikkojen sieppauksen palaa usein mielisairaana tai kärsii apatiasta. Peikot saattoivat siepata kenet vain, jopa karjaa, mutta suurimmassa vaarassa olivat synnyttäneet naiset joita ei oltu viety takaisin kirkkoon. Silloin tällöin peikot saattoivat jopa varastaa vasta syntyneen lapsen, jättäen oman jälkeläisensä tilalle (bort)byting ("vaihdokas")

23 Norjalaisten peikko-kulttuuri
Norjalainen kirjallisuus, taide ja musiikki romantiikan ajalta ja siitä edespäin on omaksunut peikot monin tavoin usein alkuasukasmaisena rotuna, joilla on ylisuuret korvat ja nenät. Juuri näiden ansiosta, kuten myös Skandinaavisista saduista kuten Kolme Pientä Kiliä, peikot ovat saavuttaneet kansainvälistä mainetta ja modernissa fantasiakirjallisuudessa ja roolipeleissä peikkoja käytetään niin laajasti että kaikki tunnistavat ne. (stock character-> arkkityyppi, stereotypia)

24 Säveltäjiä Edvard Grieg, 1800-luvun jälkipuoliskon tärkein norjalainen säveltäjä kirjoitti useita teoksia peikoista, mukaan lukien Henrik Ibsenin Peer Gyntiin (Vuorenkuninkaan Salissa, Peikkojen Marssi) perustuvan työn. Griegin aikaisempi koti Troldhaugen (Peikon Mäki) toimii nyt museona. Johan Halvorsen, myös norjalainen säveltäjä. Hän kirjoitti The Princess and the Giant Troll, The Trolls enter the Blue Mountain, and Dance of the Little Trolls Geirr Tveitt otti vahvasti vaikutteita Griegin romantiikasta ja kulttuurisesta tutkimuksesta Skandinaavisiin mytologioihin ja norjalaiseen folk-musiikkiin. Tveittin Troll Tunes, sisältää sellaisia töitä kuin Troll-Tuned Hardanger Fiddle, ja The Boy With The Troll-Treasure. Traagisesti 80% Tveittin töistä tuhoutui tulipalossa.

25 Peikkous paljastuu.. Ruotsalaisessa lastenkirjallisuudessa peikot eivät ole luonnostaan pahoja vaan primitiivisiä ja väärinymmärrettyjä. Niiden ilkityöt ovat yhdistelmä ihmisen peruspaheita, kuten kateus, ylpeys, ahneus, ymmärtämättömyys, tietämättömyys ja tyhmyys. Joissakin 1900-luvun alkupuolen saduissa (Elsa Beskowin) peikot kuvataan alkuperäiskansana metsästäjiä ja kerääjiä jotka pakenevat lähenevän ihmissivilisaation tieltä. Kun ihminen rakentaa tietä, peikko katoaa.

26 Kansantarina? Spekuloidaan että tunnettu tarina Tittelintuure (Rumpelstiltskin ) oli alunperin kansanomainen peikko tarina, jolla on monia yhtäläisyyksiä sadun kanssa. Alun perin tarinassa on saarnaaja joka palkkaa peikon rakentamaan kirkkoa, eikä siis naista jonka täytyy tehdä oljista kultaa, keskeiset elementit pysyvät samoina, nimen arvaaminen sopimuksen raukeamiseksi, peikon tai sen olion jonka nimi pitää arvata, kuolema, ovat osana molempia versioita.

27 Muu kirjallisuus Myös Suomalainen Pessi ja Illusia-lastenkirja (Yrjö Kokko, 1944) on taidokkaasti hyödyntänyt peikkoaihetta. Pessi ei ole kansanperinteen suuri petomainen peikko-olento, vaan oikeastaan pieni metsänpeikko, menninkäinen. Matka Satumaahan, kirjoittanut Raul Roine (Otava kustannus, 1954) sisältää peikkoaiheisia satuja kuten Peikko ja Paimentyttö Suomalaisista nykykirjailijoista Johanna Sinisalo on ansiokkaasti hyödyntänyt peikkoa romaanissaan Ennen päivänlaskua ei voi Camilla Asplund Ingemark, filosofian maisteri kirjoitti vuonna 2005 tohtorin väitöskirjansa metsänpeikoista. Kirja kuvasi peikkojen maailmaa ruotsia puhuvien suomalaisten uskomuksissa. Ingemarkin kirja määriteltiin kansantaru- tutkimukseksi Turun Akateemisessa yliopistossa. Wil Huygenin Suuri tonttukirja kuvaa vuorenpeikot roduksi joka muistuttaa suuresti maahista, tonttujen kaltaiseksi lajiksi joka on perso jalometalleille ja jotka ovat pahansuopia.

28 Modernin Fantasian Peikot
Ja Toinen Yötä Rakastaa…

29 Eino Leino: Pimeän Peikko. 1916
Tuo tuima Pimeä peikko tunsi auringon tulevan Lapin tunturin laelle keralla kevähän uuden. Mietti murha mielessänsä: ”Minä auringon tapankin, surmannen valonkin suuren yön pyhän nimessä yhden, Sydän-yöni synkeimmän.” Peikot päivyttä vihaavat.

30 Tolkienko sen taas aloitti..?
J.R.R Tolkien on kirjassaan Hobitti eli sinne ja takaisin kuvannut peikot isoiksi (jotakuinkin 2,70m), rumiksi köriläiksi. Vaikkakin useita lajeja kuvataan vain yksi kohdataan kirjassa: kolme mäkipeikkoa jotka Bilbo Reppuli tapaa, ja luolapeikko Tarussa Sormusten Herrassa. Tarkasti ottaen Tolkien ei kirjoittanut peikoista, koska kirjoittaa englanniksi eikä suomeksi. Peikko on vain kääntäjän valinta Tolkienin käyttämälle englannin sanalle troll, ja kaksi erikielistä sanaa vastaavat toisiaan täydellisesti vain harvoin. Vanhemmassa käännöksessä olentojen nimenä oli hiisi.

31 Tunnetuimmat Kiekkomaailma (Discworld) kirjoissa, (kirjoittanut Terry Pratchett,) peikot koostuvat, ja syövät, kiviä. Niiden kulttuuri on taipuvainen väkivaltaan ja niiden älykkyys on riippuvainen ilmastosta. Joten ne eivät ole älykkäimmillään lämpimässä ilmanalassa. Peikkojen koko lisääntyy niiden vanhetessa, pikkukivistä vuoriin. Perinteisesti peikot ovat kääpiöiden perivihollisia.. Kiekkomaailmassa on myös Jetejä Greg Staffordin luomassa fantasiamaailma Gloranthassa peikot puolestaan ovat älykkäitä ja usein isokokoisia pimeydenolentoja, jotka syövät lähes kaikkea. Gloranthan peikkojen kulttuuri on matriarkaalinen, ja naaraat ovat uroksia kookkaampia. Gloranthassa peikoilla on erityinen yöaisti, joka muistuttaa periaatteiltaan kaikuluotausta. Peikkoja esiintyy jopa Harry Potterissa, jossa ne ovat jättiläismäisiä hirviöitä jotka tappavat kaikki jotka niiden tielle osuvat. Harry Potter ja Viisasten Kivi- kirjassa nimisankari ja hänen aisaparinsa Ron Weasley pelastavat Hermione Grangerin täysikasvuiselta vuoripeikolta.

32 Muita fantasiasarjoja
Tad Williams kuvaa kirjoissaan peikkoja kääpiöiden ja eskimojen sekoituksena. Ne asuvat vuorilla tiukan hierarkkisissa heimoissa ja ulkopuolisten rotujen kanssa tekemisissä olemisesta seuraa kuolemanrangaistus. Ne matkaavat kapeilla vuoristoteillä vuohien selässä. Memory, Sorrow and Thorn-trilogia Nancy Farmer käyttää paljonkin peikkoja. Hänen peikkonsa tunnetaan Jotuneina ja Jää-jätteinä. Ne tulevat Utgard-saarelta, jossa oli hyvin jäistä, josta peikot tietenkin pitivät. Ne pelkäsivät syvää vettä, joten ne matkasivat päämantereelle tulivuoren tuhottua niiden saaren. Sen jälkeenne asuivat Jotunheimissa, rakensivat oman linnansa ja valitsivat kuningattaren. Sea of Trolls-lastenkirja. Artemis Fowl-sarjassa peikot ovat keijukansoista suurin. Ne ovat karvaisia hirviöitä, joilla on valtavat voimat mutta tuskin yhtään älyä (hyvin perinteisiä siis). Ne taistelevat torahampaillaan ja sisäiänvedettävillä myrkyllisillä kynsillä. Myrkky aiheuttaa tajuttomuuden. Forgotten Realms Fantasiamaailmassa peikot ovat isoja ja vahvoja pimeyden olentoja, jotka voi tappaa pelkästään tulella.

33 Sarjakuvissa Elfquest, peikot ovat Korkeiden jätti-mäisistä orjista polveutuneita, jotka kapinoivat alistettua asemaansa vastaan ja aiheuttivat sen kosmisen katastrofin joka jätti heidät kaikki eksyksiin esihistorialliseen Kahden Kuun Maailmaan. Peikot pakenivat luoliin ja tunneleihin vuorien alle, ne muuttuivat ja kasvoivat ja ajan kanssa tulivat rumemmiksi ja materialistisimmiksi. Niiden mekaaninen luovuus ja teollistuneet mielet kehittävät mekaanisia ihmeitä, varsin paljon kuten maahiset muissa sarjoissa. Elfquestin peikot ovat hyvin stereotyyppisiä, isoja, rumia (vihreäihoisia kuten ogret) ja tyhmiä. Ne huijaavat, ajavat omaa etuaan, ovat persoja rikkauksille ja vallalle.

34 PC-peleissä Useimmat tietokonepelit ovat omaksuneet Dungeons & Dragons tyyppisen peikon jotka ovat suuria, vahvoja ja tyhmiä. Warhammer Peikot ovat myös samankaltaisia D&D peikkojen kanssa. Lisäksi, niillä on lievästi syövyttävää vatsahappoa joka tuhoaa kaiken lihasta luuhun ja kivestä metalliin. Warhammerissa on useampi kuin yksi peikkolaji. Blizzard EntertainmentinWarcraft -tietokonepeleissä peikot ovat ketteriä, pitkiä ja hoikkia olentoja, jotka käyttävät aseinaan kirveitä ja keihäitä ja harjoittavat voodoo-taikuutta. Warcraftin peikkorotuihin kuuluu esimerkiksi vihreäihoisia metsäpeikkoja, sinivalkoisia jääpeikkoja ja harmaaihoisia viidakkopeikkoja. Peikko on pelattava hahmo Blizzardin nettiroolipelissä World of Warcraft (Jossa allekirjoittaneella on peikkohahmo Pessi) Yhdessä suosituimmista PC-roolipeleistä EverQuest, pelaajat voivat valita peikon pelihahmokseen. Pelit Simon the Sorcerer ja King's Quest esittelevät siltoja vartioivat peikot jotka voi karkottaa vuohien avulla. (Kolme Pientä Kiliä, anyone?). The Secret of Monkey Island, päähahmo Guybrush Threepwood kohtaa peikon joka ei anna hänen ylittää siltaa. Jälkeenpäin käy ilmi että peikko on vain mies puvussa (mies muistuttaa kuulemma George Lucasia =D )

35 Rooli-pelit Dungeons & Dragons roolipelissä, peikot ovat pitkiä ja laihoja hirviöitä joilla on suuret terävät nenät ja vihreä iho. Ne ovat vahingoittumattomia kaikelle muulle paitsi hapolle ja tulelle (-> aurinkomyytti.) Pelinkehittäjä Gary Gygax omaksui idean the Poul Andersonin tarinasta Kolme Sydäntä ja Kolme Leijonaa (Three Hearts and Three Lions.)

36 Rooli-pelit: Muut Earthdawn roolipelissä peikot ovat pitkiä, lihaksikkaita ja kunniallisia, rotua jota pelaajat voivat pelata. Earthdawn peikoilla on kiertyvät sarvet kuten vuohipukeilla, paljon karvoitusta ja ylikasvaneet ala-kulmahampaat. RuneQuest ja HeroQuest-roolipelit on tehty Gloranthaan perustuen. Greg Staffordin peikot ovat yksi yksityiskohtaisimmista peliroduista fantasiapelien saralla. Niiden syvällinen persoonallistaminen ei tehnyt niistä vain olentoja vaan hahmoja. Niin Shadowrun, kuin Changeling: The Dreaming;kin tarjoavat peikot pelattaviksi hahmoiksi.

37 Heavy Metal Musiikki Troll metal on black metal musiikkia peikoilla, hiisillä ja niiden kaltaisilla asioilla maustettuna. Finntroll on yksi kuuluisimmista peikkometalli bändeistä. Laulavat Peikot julistavat vihaansa ihmisiä, varsinkin kristittyjä kohtaan, joita ne pitävät ruttona joka pitää tuhota -ja syödä. Toinen peikkometalli bändi on Trollfest – ne ovat julkaisseet vain yhden CDn, Willkommen Folk Tell Drekka Fest!! Sillä on samoja piirteitä Finntrollin kanssa mutta enemmän huumoria ja folk vaikutteita.

38 ”Luota minuun, herra – renkisi on peikko paikallaan”
“If we shadows have offended, Think but this, and all is mended, That you have but slumber'd here While these visions did appear. And this weak and idle theme, No more yielding but a dream, Gentles, do not reprehend: if you pardon, we will mend: Else the Puck a liar call; So, good night unto you all. Give me your hands, if we be friends, And Robin shall restore amends. “